Itsekseen ääneen puhuminen ja itselleen ääneen puhuminen auttaa
ongelmanratkaisuissa ja se auttaa keskittymisessä. Se selkiyttää ajatuksia
ja helpottaa tunnesäätelyä.
Ihminen saattaa nauraa tai kiroilla ääneen itsekseen, vaikkei sitä muuten tekisi.
Se on tunnelataus, mikä ryöpsähtää ja helpottaa oloa.
Ääneen puhuminen voi olla myös olla hyvä työkalu tulla tietoiseksi
"sisäisestä puheestaan", kun aivojen hermoverkko on jäänyt pyörittämään
samaa asiaa.
Oletko huomannut höpötteleväsi yksiksesi ?
Sen hyödyistä on tieteellistä näyttöä mm. päättelykykyä ja ongelmanratkaisua
vaativissa asioissa.
Näistä asioista on Marja-Terttu Korppila kirjoittanut artikkelin HS:ssa 6.10.2022
ongelmanratkaisuissa ja se auttaa keskittymisessä. Se selkiyttää ajatuksia
ja helpottaa tunnesäätelyä.
Ihminen saattaa nauraa tai kiroilla ääneen itsekseen, vaikkei sitä muuten tekisi.
Se on tunnelataus, mikä ryöpsähtää ja helpottaa oloa.
Ääneen puhuminen voi olla myös olla hyvä työkalu tulla tietoiseksi
"sisäisestä puheestaan", kun aivojen hermoverkko on jäänyt pyörittämään
samaa asiaa.
Oletko huomannut höpötteleväsi yksiksesi ?
Sen hyödyistä on tieteellistä näyttöä mm. päättelykykyä ja ongelmanratkaisua
vaativissa asioissa.
Näistä asioista on Marja-Terttu Korppila kirjoittanut artikkelin HS:ssa 6.10.2022
Vastaukset 42
Vanhimmat
Unissani kuulemma juttelen , sanos vaimo :)
Gubbe 73
Kyllä mä joskus höpöttelen,
varsinkin silloin kun
pitää ratkaista jokin ropleemi.
Esim jos teen jotain tilkkutyötä tai muuta näppihommaa
ja mietiskelen useamman vaihtoehdon välillä.
Kommentoin silloin omia vaihtoehtoja.
ja valinnan lopputulosta.
Yleensä se itsekseen keskustelu päättyy,
teehdääs näin, niin hyvä tulee.
Huomaan joskus pölpöttäväni yksin. Ihan hyvää tekee kuulla jonkun ääni,
vaikka sitten omansa, kun ei muitakaan ole ja kokeilla lähteekö ääntä enää,
kun ei joskus kuukausiin ole kenenkään kanssa puhunut.
Yksinpölpötys tekee hyvää. Se on pohtimista tekisinkö noin vai näin
ja mitä mieltä on mistäkin itsensä kanssa. Naureskelen yksin pölpöttämiselleni,
että kyllä kai minä olen (ainakin vähän) mökkihöperöksi tullut, mutta
haitanneeko tuo mitään tai ketään ? Minusta se on oman mielenterveyden
huoltoa. Mitä aloitukseen tulee niin minäkin saatan joskus lasketella
"ärräpäitä" itsekseni monta peräkkäin.
Mummona kuorsaan kuulemma paljon ja häiritsevästi, sanovat yö-vieraat. En tiedä puhunko unissani? Eivät mainineet mitään? Yksin kun asun lähtiessä kotini pois. Nerotisesti tarkistin lieden.Onhan levyt kiinni? Kun sukulaiseni sanoi: Sano ääneen 3 kertaa lieden levyt on kiinni.Toimii minulla.
Elämäni on ollut raskasta läheisen ihmisen elämäntapojen vuoksi. Umpimielisenä luonteena en ole koskaa uskoutunut kenellekään murheistani, ja nuorempana pelkäsin välillä joutuvani mielenterveydellisiin ongelmiin jatkivan stressin ja unettomuuden takia.
Sitten opin puhumaan ääneen itsekseni.
Hahmotin itselleni kuulijan ja puhuin kaikki murheeni ja pelkoni. Jatkoin aina yksin ollessani. Purin sydäntäni ja tunsin, että huoleni vähenevät, kun käsittelen niitä ääneen omissa oloissani.
Tosiasiahan on, että terapiassakin terapeutti houkuttelee asiakkaansa miettimään ratkaisuja ja etsimään uusia näkökulmia, ja niin tein itselleni ilman ohjeitakin. Yritin asennoitua uusin tavoin huoliini, ja vaikka tilanteet eivät perheessä muuksi juurikaan muuttuneet, aloin itse päästä niiden aiheuttamasta stressistä pois. Opin näkemään muutakin, opin suhtautumaan, opin ohittamaan, opin sulkemaan itseni asioiden ulkopuolelle..
Puhuminen on ollut suureksi avuksi, ja luonteelleni sopii, että murheeni ovat edelleen ainoastaan omassa tiedossani. En joudu vastaamaan niitä koskeviin kysymyksiin.
Tietysti myös ikä auttaa. Ja vaikka ne murheet ovat kaukana menneisyydessä, niiden vaikutukset eivät katoa, vaan lävähtävät tuoreina muistoina koska tahansa. Niitä olen oppinut käsittelemään.
@ 16.26 tunnistan itseni kirjoituksessasi:
"Ja vaikka ne murheet ovat kaukana menneisyydessä, niiden vaikutukset eivät katoa, vaan lävähtävät tuoreina muistoina koska tahansa. Niitä olen oppinut käsittelemään."
"Pitäisi pystyä unohtamaan voidakseen elää" (Johan Bargum)
Hyvä neuvo, mutta vaikka ihminen oppii muistamaan, miksei hän opi unohtamaan ?
Tosi hyvä kirjoitus (16:26).
Minulla nousi liikutuksen tunteet pintaan.
Palaan uudestaan lukemaan. Uskon, että kertomastasi olisi minulle hyötyä.
Kiitos hyvästä kommentistasi 16:26:24.
Usein puhun itsekseni. Samoin kiroilen.
Toisten läsnäollessa puhun ja kiroilen vähemmän.
.
Viime Perjantai-ohjelmassa oli vieraana Pirkko Lahti, mielenterveyden parissa elämäntyönsä tehnyt.
Hänkin kertoi puhuvansa ääneen. Esim. joka ilta edesmenneelle miehelleen.
Tuo ano 16:26 menetelmä kuulostaa niin hyvältä, että aion sitä kokeilla.
Minäkin olen tietoisesti sulkenut sisääni asioita menneisyydessä. En ole tahtonut niistä kenellekään puhua.
Ja tosiaankin välillä rävähtää tosi kipeä asia muistista mieleen. Ehkä silloin ääneen puhuminen kuvitteelliselle hahmolle auttaisi. Varmasti tuska lieveni heti.
Olen lukenut, että jos asiat kieltää, ne nousevat vääjäämättä esiin.
Jospa ne muistot laimenisivat vähä vähältä ja tulisivat aina vain harvemmin ensin, kun terapoi ääneen itseään.
Kiitos aloittajalle ja muille kirjoittajille.
Minua liikutti tieto, että on muitakin "sisäänsä sulkeneita".
🌻
Umpimielisiä, sanoo meirän muori. - Nm. Sulkeutunut sukupolvi
Puhun, kun olen juttutuulella ;)
Joskus höpöttelen kaupassa ittekseni tavaroita etsiessä. Naurattaa kun huomaan
merkitseviä katseita. Tekisi mieli sanoa, etten ole hullu, ei minua tarvitse pelätä,
on vaan tullut tavaksi höpöttää yksin kun olen yksinäinen.
Tämäpä! Ja samoin yksin asun eikä ole mitenkään ihmeellistä ja harvinaista, että he puhuvat itsekseen. Luulenpa vaan, että nämä naureskelijat tekee itse ihan samaa, kuten myös muita vähän hassuja möläytyksiä ja muita kommelluksia sosiaalisissa tilanteissa. He ovat vaan niin pehmopäitä, että ovat olevinaan muuta.
Mulla vaikuttaa myös pitkittynyt väsymys ja uupumus sekä ehkä Panacod ja tietyt diagnoosit. Mulla ei ole kuitenkaan mitään puhediagnoosia ja pystysin ihan normaaliin käytökseen (jos noi edes mikään oikea vika), mutta kun elämäntilanne on mikä on, joten yksi lysti. Huomaa siinä sivussa samalla kuka reagoi mitenkin, on kiusaajatyyppi ym! Kumma juttu mä osaan silti monista ongelmista huolimatta pitää suuni supussa ja ilmeen vakaana, jos ite huomaan vastaavaa.
lajijasuris
Itsekseen puhuminen ja sooloseksi ovat
varsin samantapaisia ilmiöitä.
Jälkimmäistä vain ei monikaan uskalla tunnustaa.
Kyllä seksilelujen käyttö jo uskalletaan myöntää ja siihen ihan kehotetaan, jos ei ole seksipartneria.
Tuskinpahan tästäkään joukosta moni rohkenee myöntää niiden käytön omalta osaltaan
Minua kyllä joskus naurattaa, kun pääsee oikein kunnon pieru.
Samoin, ja kunnon röyhtäyskin naurattaa. Mutta hikka kiroiluttaa jos se kestää kauan.
Vaikka anoppivainaa sanoikin, että se on hullun merkki, jos itsekseen / itselleen juttelee, niiin kyllä meitsi tekee silti niiin. Se on aika metkaa, että usein vastaus tulee kuin kaupan hyllyltä, kun ihmettelee ääneen. - Nm. Taikuutta(ko?)
Kun itte kysyy ja itte vastaa ei ainakaan tule riitaa.
On oikeastaan kummallista, että puhettamme pitäisi aina joku kuunnella. Osaamme puhua ja käyttää ääntämme ja muodostaa lauseita. Miksi jonkun aina pitäisi kuunnella? Taito ei siitä muuksi muutu.
Muistin heikkenemiseen ääneen puhuminen auttaa. Silmälasit katoavat useasti, mutta kun ne panet pois nenältäsi, sano ääneen, mihin ne laskit kädestäsi. Kysy ulko-ovella ääneen, onko avaimet mukana. Kun panet ruuan uuniin, sano kellonaika ääneen.
Usko pois, se on ihan hyvä konsti.
Itsekseen puhumisesta samoin kuin sooloseksistä ei koidu jälkipuheita
En nyt ole likikään tätä porukkaa mutta kun sattumalta osui silmiin aihe...
Olen myös itsekseen puhuja ja tosiaan se mitä aloittajaa kertoo on todellakin tutkittu juttu. On hyvä kognitiivinen kapasiteetti, mutta paljon sairauksia. Tämä on vähän vanha juttu, mutta edelleen ihmiset naureskelee helposti, pitää hölmönä ym. Omalla kohdalla ihan selvästi huomaan itsekseen puhumisen olevan eduksi. Toisaalta sitten tottakai on merkitystä sillä mitä puhuu eli han kaikki ei ole harmitonta.
Muutakin kommunikaation hankaluutta voi edellä mainittuun liittyä, kun kerran puhujan ajatusmaailma on erilainen, kehittyneempi. Mä kuulen joskus ihme selittelystä tai sekopäisyydestä. Tekis vaan mieli sanoo ettetitse yhtään ymmärrä tai haluakaan ymmärtää mitä sanotaan tai ole ikinä kuullutkaan tahattomista virhesanoista. Älykäs ihminen on voinut viedä jotain ajatusta pidemmälle eikä kuulija osaa kuin yksinkertaistettua yhden totuuden ajattelua.
Valitettavan paljon leimaa tuo myös tahattomat, ja joskus jopa afasiaperäiset ilmaisut.
Kaikenkaikkiaan pitäisi lähtökohtaisesti arvioida ihmisen puhetta ja käytöstä sisällön kautta eikä esitystavan sekä mielellään myös arvioida vireystilaa ja terveyttä ennen kuin enempää kantaa ottaa jos ottaa ollenkaan. On hyvä muista ettei yksi hetki tai tilanne ole välttämättä koko totuus.
lajijasuris
vanha alotus
mutta
kotona yksin ollessani puhun itsekseni sanoja,
tai kirosanoja, tai jotain muuta
kuten esm. " pitikö tuo taas rikkoa "
tai jotain vastaavaa kun yksikseni touhua koti hommia,
höpöttelen ittekseni, joskus jopa lauleskelen, ja tanssinki jos sattuu, myös voimistelen
että semmosta se elämä on,,
koskaan en itsekseni puhu julkisilla paikoilla
usein olen nähny vastaantulevan puhuvan yksin
en kuitenkaan ole kuunellu sen tupinoita,
itse en julkisilla paikoilla ikinä puhu ittekseni,
No, ei nyt kovin vanha kumminkaa
Itse puhun ja joskus voin huutaakin, jonkin verran myös kotona. Mietin jotain arkista ongelmaa ja voin vähän hioa mitä toiselle sanoisi seuraavassa tapaamisessa. Puhun kyllä kaupassakin ostoksia tehdessä. Kadulla en, mut joskus tulee itsekseen hymyiltyä mikä varmaan näyttää omituiselta, mutta useimmiten mieleen on tullut joku oikea hymytilanne tai muu hauska tilanne. Mulla kun tulee ihan automaattisesti hymy tietyissä kohtaamisissa , siis kun näkee silmänruokaa😁 En mäkään ole kadulla törmännyt yksikseen puhuviin. Joskus olen luullut kauempaa, mutta onkin ollut hands free puhelu menossa.
lajijasuris
Kyllä niitä omituisia höpöttajiä kaduilla näkee - ihan alvariinsa.
Onko yksinpuhelijat niin kovin omituisia ? Samanlainen yksikseenhöpöttäjä olen itse
itseni kanssa niin kauan seurustelleena, Joskus on kokeiltava, vieläkö minusta ääntä lähtisi, kun en ole viikkoihin puhunut kenenkään kanssa. Inhimillistä kaikki.
Ei yksinhöpöttmisestä kellekään haittaa ole toisin kuin niistä, jotka puheessaan haluava olla ilkeitä tarkoituksena tuottaa toisille pahaa mieltä.
Joskus lauleskelen itsekseni.
Pitää kokeilla vielkö ääni luistaa.
Vanhoja tanssikappaleita vetelen niin, että mettänelävätkin ihmettelevät.
14.11. 15:39
Tuo on komiaa ! Sinulle annan 100 pistettä ❤️ ja sydämen !
Johan nyt toki, kuusykkönen.
Joka päivä rupattelen ihteni kanssa.
On juttuseuraa, kun muuten saa olla useimmiten yksin.
Huono itsetunto vaivaa, siksi kehun itseäni itselleni.
Hoen helvetin olemassaolosta. Siitä kuinka ihmisille kostetaan helvettiin päätyminen kun sanansaattajat tapettiin sukupuuttoon. Aika ei anna sääliä.
Naapurissa on joku ihmelaulaja-nainen.
Omitusta kikatusta sen laulu ja kiljumista - joskus tuntuu kuin sikaa tapettaisiin.
Lieneekö joku oopperalaulaja.
Juopuneet usein horisevat itsekseen vaikka mitä.
En yleensä puhu, mutta ehkä taito olisi syytä opetella, jos se kerran rauhoittaa
mieltä kireissä tilanteissa.
Puhun itsekseni ja kissalleni.
Lisäksi on alkanut tulla lievää rattiagressiota.
Eniten puhun autolla ajaessani, teen huomioita vastaantulijoista ja muista autoilijoista.
Enkä kovinkaan hienovaraisesti.
Ehkä tämä auttaa purkamaan agressioita jotka muuten tulisivat muulla tavalla esiin??
Lapsen puheen oppimista seurataan innolla. Kun oppi on perillä, aletaan hillitä. Ei saa huutaa, ei saa häiritä, lapset vastaavat kun kysytään, muuten suu kiinni. Puhelias saa moitteita koko ikänsä.
Nyt ei saisi edes yksikseen puhua kotioloissa, sekin on naurettavaa ja kummallista.
On suomalaisen vaiettava kahdella kielellä.
Kapinaan, ikätoverit!
Puhumme kun huvittaa, emme me kuulijaa välttämättä tarvitse.
Noh, puhun tietysti - minulla on siihen oikeus.
Noh, vaimo sanoo, että puhun unissani.
Ei voi mitään.
Totta maar, varsinkin manaus tulee ääneen. Hyh.