ELIAS LÖNNROT – MARATON
Räätäl Mustapää isäntä
oli toimessaan kisälli.
Matti kuuli laulujansa,
raikui soitto kulmillansa.
Isä käski Eljas-nuorta,
kerjäämään kadulle laittoi,
oppipoikain joukkoon tahtoi,
suositteli räätäliksi.
Veli Henrik nuorta kuuli,
Eliasta tielle neuvoi.
Niin alkoi pojan unelma:
”Lukijaksi tahtoisinpa!”
Nuoren köyhä koulupolku,
tietoon johti Lönrotimme,
ahdistusta toi se polku,
usein nälkä porstuvilla.
Tervas’ poika jalkapohjat
kun hän läksi laulutielle,
kantoi leipäpussiansa
runolaulun kaukomailla.
Juna läksi laiturilta,
hepo lähti kartanosta,
patikassa Lönnrot läksi,
kun ei pankista apua!
Eljas haasto porvareita
puhui kansan kielestämme,
muutti maalle Sammattiinsa
hoivatakseen heikkojansa.
Kuittas kirkon velkalaskut,
toimi joskus alttarilla,
köyhän vaivat aina hoiti,
luki lainat kirjastolla.
Loppui voima veikoltamme
ollessansa Sammatissa.
Osti Lammilta tilansa,
myytyänsä kiinteistönsä.
Kajaanin korea neito
kesyttävi tietomiehen.
Siellä hääjuhla puhutti,
Eljas Marjansa sitovi.
Lempi leisku Lönnrotilla,
paisto päivä Karjalassa,
talonsa yleni sinne,
Kajaanissa kaunihissa.
Pojan kohta kuolo riisti,
kuumetaudin kohdatessa,
tytär lähti taivastielle,
sortu alle keuhkotaudin.
Ida pieni tylleröinen,
keuhkotautiin sairastuupi,
Thekla-tytön sulolaulun
kurkkumätä kuolettavi.
Ottaa päätti Eljas-pappa
Kustaa-juipin kasvatiksi,
harmi saatiin vaan hänestä,
oman käden kautta Kustaa kuoli!
Mariakin, kaunis vaimo,
riutu keuhkotaudissansa,
kohta Lönnrot-lääkärimme
istui aamut yksinänsä.
Eljas pakkas kirstujansa,
Sammattiin jo hän pakeni,
Ida-tytön hoivatessa
Eliasta voimillansa.
Eliaksen miehuusvuonna
julkistettiin Väinämöinen,
muistelmat keräs von Becker,
kansan luona uskomukset.
Kanteleen esille loihti,
runot, loitsut Karjalasta,
virret veisas Lemminkäisen,
tarut keksi Pohjolasta!
Virret vanhat Väinämöisen,
eepokseen on talletettu,
virret aidot Naimakansan,
opukseen on sensuroitu.
Eepos toista mahtavampi
Kalevalan alkukirja,
Runokokkous Väinämöisen
ompi aito tekstieepos.
Mainetta on koostehella,
Suomen Kansan Vanhat Laulut.
Itkut aidot kansitettu,
Kanteletar toimitettu!
Sananlaskut Suomen Kansan
huumorille hersyttävi,
Suomen Kansan Arvoitukset
lukijoita kirvoitteli.
Viisikymmentä runoa
Kalevala opus sisälsi.
Juoni uudistui ehoksi
muokatussa eepoksessa!
Suomen Kansan Vanhat Loitsut,
manaa tarjos voimakasta,
passaa vanhan piian tulla
sulhasmiehet suostutella!
Turo-kirja koottu kanssa,
urotyönä Snellmannimme,
kelpo uusi vaihtoehto,
juhlakirja jaariteltu.
Suomi-kirjan ensimmäisen,
Eljas päätti synnytellä,
SKS-talossa työskenteli,
kirjurimme hetken toimi.
Ei koneita apuna silloin
Lönnrotia auttamassa,
Ei faksia suoltamassa,
uutisia viestimässä!
Herrakerho lauantaina,
Eliaamme työllisteli,
auttoi lehden ruotsejakin,
nähdä saamme neuvojansa!
Suomalainen taudinhoito,
kertoi kansantaidostamme,
Eljas jatkoi työtä suurta
kanssa Litteraturbladin.
Tiedot piirilääkärimme
säilytettiin kirjoihimme,
arvon nosti kirjakielen,
kehitteli Suomi-mielen!
Sanakirjan Suomen Kielen,
vielä Lönnrot toimitteli
tämä hältä voimat otti,
apumiestä hän odotti.
Virsikirjan vielä koosti
Krohnin kanssa kansitteli,
vielä virret täällä soipi
urkupeli painikkeena.
Antoi Viena laulajia,
Kalevala runot koosti,
Tsenan neidot virret taitoi,
moni lauloi ja pajatti.
Kesälahden Kainulainen
hoilas suuren männyn alla.
Ilomantsin vaimo vainen
kopeekoista lauleleepi!
Malisenkin laulut kuuli,
Vaassilaisen Kieleväisen,
Uhtualla kohtas Matron
laulamassa laulujansa.
Yksi pappa Vienanmaassa,
taitajista mestariksi
Perttunen jo tässä nousi,
Kalevalan tietäjistä!
Miksi kerron juttujani,
Lönnrotia tutkiskelen,
lukijoille laadin tekstin,
pajatusta mennehistä?
Tahdon viestikapuloita
nuorisolle nousevalle:
onkeen tartu tuhti tieto,
ohjeheksi kuulijoille!
Vaali nuori ystäväni
perinteitä kansakunnan
vie se ääriin maailmamme
runosuiden aartehiksi!
Tieto, taito, viisautemme
löytyy seutukirjastosta,
runotieto maailmamme
monilla on kielilläkin.
Räätäl Mustapää isäntä
oli toimessaan kisälli.
Matti kuuli laulujansa,
raikui soitto kulmillansa.
Isä käski Eljas-nuorta,
kerjäämään kadulle laittoi,
oppipoikain joukkoon tahtoi,
suositteli räätäliksi.
Veli Henrik nuorta kuuli,
Eliasta tielle neuvoi.
Niin alkoi pojan unelma:
”Lukijaksi tahtoisinpa!”
Nuoren köyhä koulupolku,
tietoon johti Lönrotimme,
ahdistusta toi se polku,
usein nälkä porstuvilla.
Tervas’ poika jalkapohjat
kun hän läksi laulutielle,
kantoi leipäpussiansa
runolaulun kaukomailla.
Juna läksi laiturilta,
hepo lähti kartanosta,
patikassa Lönnrot läksi,
kun ei pankista apua!
Eljas haasto porvareita
puhui kansan kielestämme,
muutti maalle Sammattiinsa
hoivatakseen heikkojansa.
Kuittas kirkon velkalaskut,
toimi joskus alttarilla,
köyhän vaivat aina hoiti,
luki lainat kirjastolla.
Loppui voima veikoltamme
ollessansa Sammatissa.
Osti Lammilta tilansa,
myytyänsä kiinteistönsä.
Kajaanin korea neito
kesyttävi tietomiehen.
Siellä hääjuhla puhutti,
Eljas Marjansa sitovi.
Lempi leisku Lönnrotilla,
paisto päivä Karjalassa,
talonsa yleni sinne,
Kajaanissa kaunihissa.
Pojan kohta kuolo riisti,
kuumetaudin kohdatessa,
tytär lähti taivastielle,
sortu alle keuhkotaudin.
Ida pieni tylleröinen,
keuhkotautiin sairastuupi,
Thekla-tytön sulolaulun
kurkkumätä kuolettavi.
Ottaa päätti Eljas-pappa
Kustaa-juipin kasvatiksi,
harmi saatiin vaan hänestä,
oman käden kautta Kustaa kuoli!
Mariakin, kaunis vaimo,
riutu keuhkotaudissansa,
kohta Lönnrot-lääkärimme
istui aamut yksinänsä.
Eljas pakkas kirstujansa,
Sammattiin jo hän pakeni,
Ida-tytön hoivatessa
Eliasta voimillansa.
Eliaksen miehuusvuonna
julkistettiin Väinämöinen,
muistelmat keräs von Becker,
kansan luona uskomukset.
Kanteleen esille loihti,
runot, loitsut Karjalasta,
virret veisas Lemminkäisen,
tarut keksi Pohjolasta!
Virret vanhat Väinämöisen,
eepokseen on talletettu,
virret aidot Naimakansan,
opukseen on sensuroitu.
Eepos toista mahtavampi
Kalevalan alkukirja,
Runokokkous Väinämöisen
ompi aito tekstieepos.
Mainetta on koostehella,
Suomen Kansan Vanhat Laulut.
Itkut aidot kansitettu,
Kanteletar toimitettu!
Sananlaskut Suomen Kansan
huumorille hersyttävi,
Suomen Kansan Arvoitukset
lukijoita kirvoitteli.
Viisikymmentä runoa
Kalevala opus sisälsi.
Juoni uudistui ehoksi
muokatussa eepoksessa!
Suomen Kansan Vanhat Loitsut,
manaa tarjos voimakasta,
passaa vanhan piian tulla
sulhasmiehet suostutella!
Turo-kirja koottu kanssa,
urotyönä Snellmannimme,
kelpo uusi vaihtoehto,
juhlakirja jaariteltu.
Suomi-kirjan ensimmäisen,
Eljas päätti synnytellä,
SKS-talossa työskenteli,
kirjurimme hetken toimi.
Ei koneita apuna silloin
Lönnrotia auttamassa,
Ei faksia suoltamassa,
uutisia viestimässä!
Herrakerho lauantaina,
Eliaamme työllisteli,
auttoi lehden ruotsejakin,
nähdä saamme neuvojansa!
Suomalainen taudinhoito,
kertoi kansantaidostamme,
Eljas jatkoi työtä suurta
kanssa Litteraturbladin.
Tiedot piirilääkärimme
säilytettiin kirjoihimme,
arvon nosti kirjakielen,
kehitteli Suomi-mielen!
Sanakirjan Suomen Kielen,
vielä Lönnrot toimitteli
tämä hältä voimat otti,
apumiestä hän odotti.
Virsikirjan vielä koosti
Krohnin kanssa kansitteli,
vielä virret täällä soipi
urkupeli painikkeena.
Antoi Viena laulajia,
Kalevala runot koosti,
Tsenan neidot virret taitoi,
moni lauloi ja pajatti.
Kesälahden Kainulainen
hoilas suuren männyn alla.
Ilomantsin vaimo vainen
kopeekoista lauleleepi!
Malisenkin laulut kuuli,
Vaassilaisen Kieleväisen,
Uhtualla kohtas Matron
laulamassa laulujansa.
Yksi pappa Vienanmaassa,
taitajista mestariksi
Perttunen jo tässä nousi,
Kalevalan tietäjistä!
Miksi kerron juttujani,
Lönnrotia tutkiskelen,
lukijoille laadin tekstin,
pajatusta mennehistä?
Tahdon viestikapuloita
nuorisolle nousevalle:
onkeen tartu tuhti tieto,
ohjeheksi kuulijoille!
Vaali nuori ystäväni
perinteitä kansakunnan
vie se ääriin maailmamme
runosuiden aartehiksi!
Tieto, taito, viisautemme
löytyy seutukirjastosta,
runotieto maailmamme
monilla on kielilläkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.