Tiedättekö miltä tuntuu olla paikalla?

tiedätkö miltä tuntuu olla koko ikänsä seksi suhteessa saha-pukin kanssa,

Tuntuu varmasti pahalle. Pitäiskö sun mennä jutteleen jollekin tai pyytää joku tuttu valmiiksi mukaan? Tiedän että on orpo olo lähteä yksin sosiaalisiin tilanteisiin, keikoille tai kuppilaan. En ehkä tulkitsisi ettei kukaan juuri halua tulla kanssasi jutulle, ei vaan tule tulleeksi tai ehkä uskalla niinkuin et itsekkään. Älä jymähdä pöytään, kiertele ja etsi muita tuttuja. Hymy ja ystävällinen katsekontakti toimii aina jos on toimiakseen. Avoimin mielin ja hyvällä mielellä liikkeelle. Ja ehkä me muut voidaan tosiaan huomioida ne yksin liikkeellä olevat paremmin. Parisuhdemarkkinat toimii varmasti vähän raadollisesti, mutta uskon nekin kohtaamiset olevan treenattavissa. Hyvää itsetuntoa kannattaa vaalia, se näkyy ulospäin.

Niiin. Ei se kohdallani johdu niinkään huonommasta itsetunnosta kuin välttämättä jollain toisella. Se on vaan kun elämässä tietyt asiat tapahtuvat jostain syystä just mulle. Ehkä se tekee varovaiseksi eikä halua kokea enää yhtään takapakkia. Ymmärrän, että nämä kuuluu elämään ei siinä mitään, mutta toiset ottaa tietyt asiat raskaammin kantaakseen kuin joku toinen huithapeli, jolle on ihan sama, kunhan itsellä on kivaa ja jatkuvasti tapahtuu jotain kreisii.

Tiedän mutta en haluakkaan että kukaan tulee juttelemaan.

Miksi et ole itse aktiivinen ja mene juttelemaan toisten ihmisten kanssa, kyllä ne sitten ilmaisee, jos eivät seuraa halua. Rohkeutta vaan ja juttelemaan.

Etsii etsii muttei soisi löytävänsä.

Ei sulle kukaan halua tulla juttelemaan jos asetat itse ehdot. Ne juttelee joista siltä tuntuu. Ja jos ei tunnu niin sitten ollaan omien tuttujen seurassa. Ei siihen voi ulkopuolinen väkisin tunkea.

Asetu sen toisen tilalle. Hän ajattelee ihan samalla tavalla. Miksi menisi puhumaan jollekin joka ehkä haluaa vain nököttää yksin. Ja kun monta kertaa nököttää, siitä tulee standardi, tuo ihminen on tuollainen. Pitää vaan rohkeasti mennä itse juttelemaan ja hakeutua tilanteisiin.
On tyyppejä, joille ei vain kerry kavereita ja on tyyppejä, joilla on kymmeniä tuttuja, mutta ei yhtään kunnon kaveria.
Mieti mikä kiinnostaa ja hakeudu ryhmään. Ei niin että yrität saada muita toimimaan oman halusi mukaan. Äläkä tuppaudu väkisin. Naapureista on hyvä aloittaa, niitä tapaa luonnostaan. Mutta älä ala riidellä tai opettaa, mieluummin jää sivuun, jos on juoppo, huijari tai muuten vastenmielinen.
Yksinäisyys on paha kansantauti, joka pitemmän päälle voi olla tappava.
Jokaiselle löytyy kavereita, mutta kaikki ei voi olla kaikien kavereita.

En tiedä eikä kiinnostakaan mutta naru kannattaa ottaa tarpeeksi vahva... ettei puhtaat lakanat putoa nurmelle.

tuo itsensä kanssa juttelu on asia hommaa,sitä kun kutsutaan itsensä terapoimiseksi. että kaikkia ei pidä hämmästellä ja kummastella,tajuutsä.

Tuntuu olevan.