Meillä on marraskuussa hankittu leijonaharjaskanityttö.Se tuli ihan pienenä.
Mitä vanhemmaksi se tulee,sen kiukkuisempi se on.Tosi kiva lapsiperheen lemmikki.:/
Meillä on ollut aikaisemminkin kaneja mutta ei koskaan tuollaista hyökkäävää ja purevaa otusta.
Sitä ei kiusata eikä härnätä kuten joku kohta kuitenkin sanoo.
Mitä sille pitäisi tehdä?
Nyt se nököttää yksin häkissään eikä siitä ole mitään iloa,työtä sitäkin enemmän.Hirveä operaatio saada se ulos häkistä että saa sen siivottua,kani käy raivoissaan päälle.Pitää pahaa murinaa ja hakkaa takajaloilla häkinpohjaa niin että se on kohta halki.
Terve se on,on käytetty lääkärissä että ainakaan sillä ei ole kipuja eikä sairautta minkä vuoksi olisi tuollainen.
Mitä vanhemmaksi se tulee,sen kiukkuisempi se on.Tosi kiva lapsiperheen lemmikki.:/
Meillä on ollut aikaisemminkin kaneja mutta ei koskaan tuollaista hyökkäävää ja purevaa otusta.
Sitä ei kiusata eikä härnätä kuten joku kohta kuitenkin sanoo.
Mitä sille pitäisi tehdä?
Nyt se nököttää yksin häkissään eikä siitä ole mitään iloa,työtä sitäkin enemmän.Hirveä operaatio saada se ulos häkistä että saa sen siivottua,kani käy raivoissaan päälle.Pitää pahaa murinaa ja hakkaa takajaloilla häkinpohjaa niin että se on kohta halki.
Terve se on,on käytetty lääkärissä että ainakaan sillä ei ole kipuja eikä sairautta minkä vuoksi olisi tuollainen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se tekee hyökkäyksiä ainoastaan häkissä??
Jos näin on niin se puolustaa reviiriään (minullakin ollut hyökkäävä tyttö..oikeen hormoonihirviö=) )
Kanin häkin saa hyvin siivottua kun ottaa yläosan pois ja antaa kanin tulla itse pois. Näin et vahvista myöskään hyökkäilyviettiä.
Lisäksi häkin tykönä oleskelu (silloin kun se on häkissä) tekisi varmaan hyvää. (istuskella vain lattialla ja lueskella vaikka lehteä) Ja tietysti makupaloja joita se ei voi vastustaa. Ensin häkin kaltereiden välistä, kun on tottunut niin avata luukku (ei kuitenkaan kättä häkin sisäpuolelle) kun homma taas hoituu voi makupaloja tarjota aina hieman pidemmälle häkkiin. Ajan myötä se huomaa ettet ole uhka.
Toivottavasti näistä jotakin apua.
Ja kerrottakoot, että nykyään tuo minun "riiviöni" tömistää ainoastaan silloin kun haluaa rapsutuksia (jos ei kurnutus tehoa heti =) )
Naaraille oman reviirin (eli häkin) puolustus on aivan tyypillistä. Yleensä leijonat ovat aika leppoisia tuossakin asiassa, (verrattuna esim. hermuihin) mutta yksilöitähän ne ovat kaikki rodusta riippumatta. Rauhalliset ja tukevat otteet käsittelyssä, niin kania ei ainakaan tahtomattaan "yllytetä" hyökkäilyyn.
Itselläni on myös leijonaharjas tyttö, ja näin keväisin se on oikea petojen peto. Murisee ja kurnuttaa, kun menee lähellekään sen häkkiä. Heti jos laitat käden häkkiin, niin heti se on hampaat irvessä hyökkäämässä käteen kiinni.
Syksyllä ja talvella ei pedosta ole jälkeäkään :)
Niin, ja se ei tee tuota kuin omassa häkissään, tai jos se on meidän sohvatuolin alla, mitä se myös pitää reviirinään ;)
Ole siis huoleti, se menee ohi :)
Äläkä missään nimessä lopeta pupua...jos et kestä, niin annapa vaikka minulle ;)
Jaksamisia ja hyvää kesän odotusta!
ps. tuollapa kuva minun pedosta
http://www.geocities.com/eetuville/3.jpg
minkä kokonen se häkki oikein on koska se on tietenkin kurjaa olla pienessä häkissä..
kuinka monta lasta teil on?? jos se on vaa stressaantunu, pidä sitä mahdollisimman paljon vapaana ja anna olla omissa oloissa..
Poikakania suosittelen. Etenkin lapsiperheeseen. Niin paljon saa lukea ja kuulla tyttökaneista, että miten jääräpäitä/vihaisia ovat. En tietenkään yleistä, mutta tuntuu olevan yleisempää tyttökaneilla tuo reviirin puolustus/äkäisyys poikiin verrattuna. Minulla kolmas kanipoika lemmikkinä, enkä tyttöä viitsi harkitakaan. Eipä niissäkään todellakaan mitään vikaa, mutta jos innokas reviirin puolustaja sattuu olemaan, kuten teillä... Neuvoa en osaa, kokemusta kun ei tytöistä ole. Harminpaikka tuo silti on. Toivottavasti rauhoittuu, älkää kuitenkaan lopettako.
P.S. Nykyinen kun käytiin hakemassa, oli etukäteen ajateltu, jotta otettaisiinkin vuorostaan tyttökani, mutta itse kasvattaja paikan päällä sanoi, että helpommalla selviätte, kun otatte pojan ;) Ja tuuriahan meillä on ollutkin, kun ei tätä ole tarvinnut edes kastraatioon viedä. *Koputtaa puuta*
Tuliko se marraskuussa luovutusikäisenä (2 kk) ? Jos näin on, on neidillä murkkuikä pahimmillaan. Myös kevät aiheuttaa tytöissä lähes aina mainitsemiasi juttuja.
Miten eläinten kohdalla heti ensimmäisenä ajatellaan lopettamista ??? Eihän sitä kiukuttelevia teini-ikäisiä lapsiakaan voi viedä piikille...
Kanille virikkeitä, paljon vapaanaoloa, seuraa, hellimistä... Ei häkissä istuvasta eläimestä iloa olekaan. Ei teille, eikä kanille varsinkaan.
Leikkaus vähentäisi reviiripuolustusta, samoin häkkilakko. Pitäkää kania vapaana ja ottakaa häkki vaikka pois joksikin aikaa. Meillä ei edes kipakka hermu käy kiinni, eikä muutkaan, luultavasti koska on niin paljon vapaana ja leikattu. Ei ole edes murissut.
sama vika meillä..samaa rotua ja tyttö.Ihan hermona alati ja antaa ottaa syliin vasta kamalan taistelun jälkeen.En tajua mistä johtuu.Tuli meille parin kk:n ikäisenä eikä meinaa rauhoittua.Kesäksi ulos isoon häkkiin laitettiin ja kovasti tykkää olla.Sisällä ei meinannut tulla ulos ollenkaan ja tosi pientä aluetta kiersi.Ainut kenen sylissä pysyy niin minun.Todella säikky.
Tytöt on semmosia ilmeisemmin
Se saattaa olla teini-iässä tai jotain sellaista ole sen kanssa mahdollisimman paljon se saattaa olla vain tylsistynyt!!!
kyl se siit