Menomusiikkini Suomihuiput

Tien päällä, mitä tulee ihan työn puolesta tuossa oltua välillä vähän pidemmänkin keikan heiton tullen ei se mitään terveellä tavalla äärimmäinen harvinainen kilometrilukema, joka matkamittariin kertyy yhden vuoron aikana, että kyllä siinä helposti voi noin rapiat 600 kilometriäkin tulla istuttua ratin takana.
Radiota ei ole enää pitkään aikaan voinut kuunella, kun se on mennyt epäkuntoon jo ajat sitten, eikä kukaan ole korjannut sitä, se on jotenkin jäänyt, kun ei ole kukaan kysellyt mitään siihen suuntaan, että mikä tämän autoni radio/cd -soittimeni ajankohtainen toimintakunto on, niin olen nyt tuon cd-puolen varassa tässä, mutta sekin riittää, mitä olen hankkinut autooni 2 CD-levyä.

Ensimmäinen CD-levy, jonka ostin, oli Matti Esko Parhaat -kokoelma, joka tuli kokoelmaani hankittua Kiikun Agrimarketin levyosastolta, ja toinen levy sitten paljon myöhemmin, joka on ajokeikalla aina mukana on Pate Mustajärven Ajan Päivin ajan Öin, Sen hankkisin joku vuosi takaperin, kun pysähdyin Tuurissa Keskisen kyläkaupassa alkuperäinen tarkoitukseni hakea sieltä jäärapaa, mitä olin taittanut matkaa kolmisen sataa kilometriä, ja etulasi oli jään peittämä ainoastaan juuri ja juuri riittävän kokoinen alue vaapaalla näkyvyydellä, ja kuitenkin taivalta oli vielä edessä toista sataa kilometriä.

Siinä oli sellanen, kun yleensä, mitä yövyn tien päällä, niin olin ollut edellisen yön parkissa eräällä levähdyspaikalla, ja aina talvisin olen säätänyt lohkolämmittimet ennen makuulle käyntiä maksimiteholle, että sitten ei tarvitse aamusta aikaisin tai aamuyöstä, kun jatkan taas eteenpäin, niin ei tarvitse sitten heti rapaamaan ja sulattelemaan lähteä etutuulilasia yleensä nyt enintään siihen pisteeseen, joka on kuitenkin jotakuinkin lakien puitteissa. Lohkolämmitin jostain syystä reistasi yön yli nukkuessani, niin sitten aamulla v-käyrä singahti välittömästi multihuipentumaan, kun tajusin, mistä siinä oli kyse.

Heräteostoshan se Ikurin Turbiinin CD siis oli, mutta en ole katunut päivääkään levyn hankkimista tähän päiväänkään mennessä.

Matti Eskolla tosiaan nyt on siinä jokunen sellainen vähän ajotunnelmaa nostattavaa kappaletta siinä Parhaat -kokoelmassa, mitä nyt Rekkamies ja sitten toinen, joka kolahti myöhemmin, kun aloin oikein kuuntelemaan sanoja, niin oli tuo Näin Suomi pysyy pyörillään. Kyllähän siinä levyssä on kaikkiaan toista kymmentä kappaletta, olen kuunellut sen kyllä kokonaankin joitain kertoja, mutta nuo nyt mieleen painuvimmat.

Noita sanoituksia oikein kun alkaa miettimään, niin kyllähän niistä aika paljon yhteyksiä omaan elämään löytää, jos oikein osaa aivojumpata. Tuosta oivalsin lopulta kappaleen nimestä toisesta suosikistani, että ei tämä Suomi pysy pystyssä, jos ei olisi kaltaisiani täysperävaunu-kuskeja, se on vähän niin, että meidän ansiosta tavara liikkuu halki yöt halki Suomen, että vessapaperia on non-stoppina kauppojen hyllyllä kautta Suomen.

IItse en noista ulkomaalaisista renkutuksista välitä lainkaan, kun näissä kotimaisissa sentään ymmärtää ne sanat, mitä niissä lauletaan, kun en hallitse sillä tavalla ulkomaan kieltä, niin se on ajan hukkaa mitään sellaista kuunella, kun ei ymmärrä, mitä sanoissa lauletaan.

Nämä nyt ne melkein nämä kaksi kolme siinä on, mitkä nyt on näistä kotimaisista sellaisia huipputason kärkipäätä esitykset, mitkä nostaa ajotunnelmaa kuitenkin.