....unia....

Valoa kohti

Kajastuskin riittää

Se on viitta

Oikeaan suuntaan

Uni olet, hämärä sinä
tavoittamattomissa unien rajoilla.
Sinä minulle, elämälle.

Syksyn luomat värivalot,
kuin unten tuomat tunteen palot.
Aamu alkaa, päivä kulkee,
muiston siitä taas yö uniin sulkee.

Päivä päättyi näin iltaan,
varjot haihtuvat pintaan.
Ken yön vaeltaa taas siellä,
unen unhoituksen tutulla tiellä.

Yö jo on kai kuukin nukkuu,
tähtitaivas pilvisumuun hukkuu.
Utuverhon taakse elon pursi soutaa,
hetki vain ja uni noutaa.

Jälleen tämä yö muistot tuo,
hiljaa hiivin unieni luo.
Minne matka tutun äänen kuulen,
hän se on niin ainakin luulen.

Taas illan pimetessä on se ajatuksille ruokaa,
vain tummat varjot josta vieno tuuli hukkaa.
Mennyt se päivä jota vasten yöllä valvoi,
nyt tietää kukin mikä siellä päivää kalvoi.

Hu-huu on täällä täysi kuu,
hu-heijaa näkyy Linnunradan Kassiopeia.
Suorinta tietä etelään ja takas,
on siellä Pohjantähti niin rakas

Kerrotko joskus kulkijalle keralla kuun,
onko jotain muuta luona tähden muun.
Kun katoaa taivas pilviin ja sumuun,
murtuuko haaveet maailman humuun.
Mitä on jäljellä kun taas kuun nousevan nään,
näinkö sen vain vuoksi seesteinen sään.