Olen paininut 3 kk lievähkön, mutta sitkeän polvivaivan kanssa. Kaikki kokemukset ja kommentit aiheesta olisivat tervetulleita ja ottaisin ne kiitollisena vastaan.
Polveni venähti hiihtolenkillä (luistelu) hieman sivullepäin, ikään kuin pois normaalilta liikeradaltaan. Sen jälkeen olen kärsinyt jatkuvasti lievästä kivusta normaalielämässä. Kipu pahenee polvea voimakkaasti rasitettaessa, olipa rasitus sitten staattista tai kineettistä. Polvi on arka ja taipuvainen kääntymään lievästi vinoon.
Ensimmäiset viikot harrastin harvakseltaan pienimuotoista liikuntaa (kävely, vesijuoksu), ja viimeisen kuukauden ajan olen ollut pakollisia liikkumisia lukuunottamatta levossa. Muuta kroppaa olen toki treenannut salilla siltä osin kun rasitus ei kohdistu polveen. Mutta parantumisesta ei ole merkkiäkään. Ongelmia ei helpota se, että kärsin askelviasta (pronaatio) ja käytän tukipohjallisia, jotka istuvat poikkeuksetta nahkaisiin kävelykenkiin huonosti. Liikakiloja minulla ei ole, ja työni on fyysisesti kevyttä.
Magneettikuvaus paljasti polvessa vain ärtymystä kierukassa. Lääkärit ovat suositelleet maltillista liikuntaa eivätkä tietenkään ala leikkaamaan vielä, kun leikattavaa ei ole löytynyt. Polvi ei kuitenkaan parane. Ulkoisesti se on lähes normaali pientä nesteen kertymistä lukuunottamatta. Kesä tulee, linnut laulavat ja harrastukset odottaisivat, mutta mitään ei tapahdu. Pipo alkaa olla tiukalla, kun muidenkin urheiluvammojen kanssa on tullut viime vuosina jatkuvasti tapeltua.
Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä tekisitte minun asemassani?
Polveni venähti hiihtolenkillä (luistelu) hieman sivullepäin, ikään kuin pois normaalilta liikeradaltaan. Sen jälkeen olen kärsinyt jatkuvasti lievästä kivusta normaalielämässä. Kipu pahenee polvea voimakkaasti rasitettaessa, olipa rasitus sitten staattista tai kineettistä. Polvi on arka ja taipuvainen kääntymään lievästi vinoon.
Ensimmäiset viikot harrastin harvakseltaan pienimuotoista liikuntaa (kävely, vesijuoksu), ja viimeisen kuukauden ajan olen ollut pakollisia liikkumisia lukuunottamatta levossa. Muuta kroppaa olen toki treenannut salilla siltä osin kun rasitus ei kohdistu polveen. Mutta parantumisesta ei ole merkkiäkään. Ongelmia ei helpota se, että kärsin askelviasta (pronaatio) ja käytän tukipohjallisia, jotka istuvat poikkeuksetta nahkaisiin kävelykenkiin huonosti. Liikakiloja minulla ei ole, ja työni on fyysisesti kevyttä.
Magneettikuvaus paljasti polvessa vain ärtymystä kierukassa. Lääkärit ovat suositelleet maltillista liikuntaa eivätkä tietenkään ala leikkaamaan vielä, kun leikattavaa ei ole löytynyt. Polvi ei kuitenkaan parane. Ulkoisesti se on lähes normaali pientä nesteen kertymistä lukuunottamatta. Kesä tulee, linnut laulavat ja harrastukset odottaisivat, mutta mitään ei tapahdu. Pipo alkaa olla tiukalla, kun muidenkin urheiluvammojen kanssa on tullut viime vuosina jatkuvasti tapeltua.
Onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä tekisitte minun asemassani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kerron omasta paska polvestani, olin kasi luokalla vuonna 2000, liukastuin kait ja polveni rupesi särkemään. no menin lääkäriin joka totesi että siellä on nestettä ja kirjoitti tulehduskipulääkettä ja käski levätä viikon ja tulla näytille. tottelin viikon päästä neste oli häipynyt ja hänen mielestään kunnossa. no sit se kipu hiljaalleen unohtui ja elelin normaali teini elämään. muutaman kerran vuodessa polvi sitten oireli säryllä ja natinalla. no tossa 2004 polvi oli vuoden vaihteen tietämillä todella kipeä ja hakuduin yksityiselle ortobedille. hän tutki polveni ja pisti mg-kuviin. kuvat katsoi ja totesi että kunnossa on. tämän vuoden alussa polveen rupesi pistämään jokaisella askeleella ja jumittamaan ja jne. en nukkunut ja yo-kirjoitukset lähestyivät. oli pakko mennä lääkäriin. tällä kertaa varasin ajan ortoniin polvispesialistille. ajan sain nopeasti ja menin vastaan otolle vuoden vanhojen kuvien kanssa, hän ne vilaisi pikaisesti ja ilmoitti kierukassa olenvan harvinaisen selvä pieni repeämä. tähystetään heti kun kirjoitukset antavat periksi. leikkaussalissa selvisi että oli kaksi muutakin pienen pientä repeämää kierukassa, ne hiottiin ja pistäminen polvesta katosi heti. leikannut ortopedi teki hyvin selväksi minulle ja vakuutus yhtiölleni että kohtelu jota olen koti paikkakunnallani saanut on todella törkeää.
No polveni oli todella hyvä, oli ihana ajaa fillarilla ja juosta jne, mutta sitten sairastuin keuhkokuumeeseen kuukaus sitten ja jouduin peti lepoon, koipi siitä sitten sekosi ja siitä asti on liikunta ollut tuskaa ja takana olevat jänteen ihan pirun kipeet. liukastuin myös keuhkokuumeen alun aikoihin joten en tiedä johtuuko se siitä. nyt olen kuitenkin ajatellut varata aikaa uudestaan tälle leikanneelle lääkärille, kotona en lääkäriin enään mene!!! maksoi mitä maksoi, rahaa se vaan on.
Voihan olla että koivessa ei mitään ole mutta viittä vuotta en enään aijo kärsiä kun ikääkin on vasta (parin viikon päästä)20