Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä viestiä väärin...
Meille on sattunut kolme iloista vahinkoa, joista viimeistä odottelen parhaillaan. Täytyy sanoa, että mä oon tavallaan vähän kateellinen teille kuumeilijoille, koska itse en ole mitään vauvakuumetta ikinä ehtinyt kokea, enkä ehdi, sillä viimeinen on nyt kyllä tulossa. On se varmasti rankkaa, varsinkin jos vuosikausia joutuu yrittämään (enkä mä siitä ookaan kade), mut nauttikaa oikeesti niistä muutaman kuukauden jännistyksistä ja odotuksista ennen plussausta. Tilastojen mukaan kuitenkin suurimmalla osalla tärppää vuoden kuluessa.
Ja odottelen kaikkia kesän aikana tuonne odotuspalstalle.... Plussaonnea!
Meille on sattunut kolme iloista vahinkoa, joista viimeistä odottelen parhaillaan. Täytyy sanoa, että mä oon tavallaan vähän kateellinen teille kuumeilijoille, koska itse en ole mitään vauvakuumetta ikinä ehtinyt kokea, enkä ehdi, sillä viimeinen on nyt kyllä tulossa. On se varmasti rankkaa, varsinkin jos vuosikausia joutuu yrittämään (enkä mä siitä ookaan kade), mut nauttikaa oikeesti niistä muutaman kuukauden jännistyksistä ja odotuksista ennen plussausta. Tilastojen mukaan kuitenkin suurimmalla osalla tärppää vuoden kuluessa.
Ja odottelen kaikkia kesän aikana tuonne odotuspalstalle.... Plussaonnea!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosi "lystikäs" kirjotus.Mitä lie aattelit kirjottaessas tuota juttua.sinä raasu et ole saanut edes vauvakuumetta tuntea.Voi voi.Et siis edes tiedä miltä tuntuu,kun sydän karrella vuosikausia hartaimpana haaveena on saada lapsi.Ja antaisi mitä vaan että saisi tuon onnenpäivän tuntea.Lapsi on aina valtava lahja.Oli sitten hartaasti toivottu tai yllätys,mutta uskallan väittää että suhtautuminen odotukseen ja lapseen saa omaan mausteensä jos ei lisääntyminen ole ihan niiku itsestäänselvää.Jos kiinnostaa enemmälti tietää miltä tuntuu kunnon vauvakuumeilu,mene lapsettomien sivulle.Ja enkelisivut voisit myös kateuksissas selata lävi.Saisit tietää senkin miltä tuntuu kunlapsensa menettää jo alkuunsa.Tuntuu vähän kovalta kirjoittaa näin mutta totuus on vaan sellainen että ihmiset joille vaan "tulee"lapset eivät yleensä tiedä miten paljon ovat saaneet.Ja tästä on turha ottaa nokkiinsa kenenkään.Tämä on minun mielipiteeni joka perustuu omiin näkemyksiin ja kokemuksiin.
lukea kirjoitustani lainkaan...
Missä kohtaa sanoin, että haluaisin vuosikausia yrittää lasta? Missä kohtaa sanoin, että antaisin mitä vain, jos saisin vauvakuumeen? (En tosiaankaan antaisi esimerkiksi omia lapsiani tai paljoa muutakaan.)
Juuri tuota tarkoitin, että omaa onneaan arvostaisi varmasti paljon enemmän, jos saisi suunnitella ja toivoa lasta. Sitten odottaa kuukautisia ja pettyäkin muutaman kerran, kunnes sitten lopulta vihdoinkin tärppää. Paljon enemmän silloin osaisi arvostaa sitä lahjaa kuin näin, että ensin ihmetellään, missäköhän kuukautiset ovat ja sitten plussan jälkeen mietitään, että miten vauvan saa sopimaan tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ja miten tulevaisuudensuunnitelmia täytyy muuttaa.
En puhunut mitään lapsettomuushoidoista, jotka ovat ihan eriasia kuin normaali vauvakuume. Minä muuten kaksi keskenmenoa kokeneena tiedän, miltä lapsen menettäminen tuntuu, vaikka siitä ei tässä tapauksessa ollutkaan puhetta. Käy sinä lukemassa aborttipalstalta, kuinka onnekasta monille on kuulla näitä odottamattomia vauvauutisia.
Eli kysyit, mitä ajattelin kirjoittaessani tuota juttua. No, ajattelin sanojasi lainatakseni "suhtautuminen odotukseen ja lapseen saa omaan mausteensä jos ei lisääntyminen ole ihan niiku itsestäänselvää" ja "ihmiset joille vaan "tulee"lapset eivät yleensä tiedä miten paljon ovat saaneet".
Haluaisin kertoa, että minun onnistumiseni lapsen saannissa ei ole kenenkään hedelmättömyyttä aiheuttanut, eikä sen pitäisi olla keneltäkään pois. Jostain syystä kun sitä ei tunnuta tajuavan.
Plussaonnea sullekin.
Luvin kyllä kirjotuksesi ihan alusta loppuun ,että sikäli sanoman ymmärsin.En vain ole koskaan sulattanut näitä "vahinkovauva"juttuja.Olen siinä mielessä yksioikoinen että ajattelen että joko lapsia haluaa tai sitten ei.Ja jos ei halua,Voi pitää huolen,ettei vahinkoja satu.Tai jos sattuukin ,eipä sitä suuremmin kannattas mainostaa.Jokaisen lapsen pitäisi syntyä alusta asti toivottuna.Ja jos sinulle on viisi vahinkoa sattunut,sanoisinpa sinun olevan melkoisen välinpitämätön ja huolimaton.Minäkin olen itse äitinä ollut jo monta monituista vuotta,tosin monien mutkien kautta tuohon säätyyn pääsin.Seurailen nyt lähipiirin taisteluita kyseisen asian parissa,ja aihe on siinä määrin edelleen lähellä sydäntäni että kirjoituksesi vaan oli minusta niin älyttömän ,käsittämättömän typerä,naivi ja monia loukkaava.Etten voinut olla mielipidettäni ilmasematta. Kuten sanottu,kaikki taklaa tyylillään.Katson asian loppuunkäsitelleeksi osaltani.Hyvää jatkoa sinulle!
kuin lapsettomuus. Kolme kertaa petti mulla pillerit (myöhemmin selvisi syyksi sulautumishäiriö, eli mun kohdallani pillerit eivät ole ehkäisykeino). Kierukka ei sopinut, miehellä kumiallergia ja viimeinen lapsi sai alkunsa vajaa vuosi sterilisaatiosta, jota ensin neljä vuotta kinuttiin. En tunne olleeni huolimaton ja välinpitämätön luottaessani pillereihin ja sterilisaatioon.
Mun tarkoitus ei ollut loukata ketään ja olen pahoillani, että sä silti loukkaannuit. Mutta sun tarkoituksesi niman omaan on loukata mua ja samalla kaikkia muitakin, jotka eivät ole joutuneet taistelemaan lasten saannin kanssa yhtä paljon.
Hyvä lukea välillä noin onnekkaitakin tarinoita, ku täällähän ihan masentuu ku näyttää tuo yrittäminen monella kestävän vuosia ja keskenmenot yleisiä! Ite en oo viel lopettanu pillereitä mut parin kuukauden päästä ois tarkotus alkaa yrittään omaa vaavia. Toivottavasti menee mullaki yhtä hyvin ku sulla, tosin oon tässä jo ehtiny kuumeilla vaik ei vielä edes yritetä.. =) Mut onnellista odotusta sulle!
palautteesta. Tältä palstalta taitaa suurin osa kadota nopeasti tuonne odottajien puolelle, eli useimmilla kuitenkin tärppää kohtalaisen nopeasti.
Onnea yritykseen sullekin.