Laumaan kuuluu 4 koiraa. Nuorimman saavuettaessa sukukypsän iän alkoi tappellut ja nulikointi perheen toisen uroksen 5 v kanssa. Sittemmin erotettu toisista kahdella eri portilla ja eivät koskaan ole sisällä samassa tilassa vapaana, eivätkä lähietäisyydellä. Koirat ovat molemmat kastroitu mutta tästä ei ollut mitään apua perherauhan saavuttamiseksi. Koska asunto on pieni koirat tuijottelevat, murisevat ja räjähtelevät toisilleen porttien takaa. Tämä metakka ja uhoaminen toistuu lukuisia kertoja päivässä.
Onko koirien toisistaa erottamisella ja keinotekoisella rauhalla tehty nyt enemmän hallaa kuin että pääsisivät luonnostaan selvittämään omat välinsä ja arvojärjestyksen? Hihnalenkit sujuvat kuitenkin ilman konfikteja, ainoastaan lähdössä saattaa esiintyä hetkellistä haukkumista ja hampaiden väläyttelyä. Tämä asetelma alkaa olla jo parisuhteelle liikaa ja ovatko koiratkaan tasapainossa jos eletään jatkuvassa jännityksessä?
Perheen koirat eivät tule toimeen, erottaminen pysyvästi
23
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Mua ketuttaa aina niin suunnattomasti koirien haalijat, jotka kertovat joutuneensa pulaan, kun samaa sukupuolta olevat koirat eivät sovikaan samaan tilaan. Kannattaisi varmaan miettiä jo ennen haalimista, että tämä luonnollisestikin on mahdollista, joten sitä lääniä kannattaa ainakin olla ympärillä niin paljon, että planB on mahdollista.
Nyt sitten toinen uuteen kotiin ja sassiin. Se erottaminen ja räyhääminen stressaa koiria ihan hirveästi, joten sitä teillä ei ole oikeutta tehdä. Myöskään välejä niiden ei saa päästää selvittelemään keskenään, luulisi sen sanovan järkikin, mutta eipä näemmä.
Jos on aivan pakko yrittää pitää kaikki piskit itsellä, niin suksitte välittömästi ongelmakoirakouluttajan pakeille. Siellä voidaan yrittää kädestä pitäen neuvoa teille, miten tuota yhtälöä voi yrittää saada toimimaan ilman erottamista ja tappeluita. Jollei edes ammattilaisen opeilla ala elikot tulemaan toimeen, niin sitten niitä on liikaa yhdessä huushollissa. - Anonyymi
Miksi teillä on noin monta koiraa kerralla???? Eikö vaikka kaksi olisi riittänyt? No kuitenkin, itse ottaisin molemmat tiukasti hihnaan ulos ja antaisin olla toistensa kanssa pitkään. Muut koirat voisivat olla sisällä. Te olisitte tietysti ulkona heidän kanssaan ja kun alkaa sujua, kehukaa ja antakaa olla keskenään irti. Mutta jos mikään ei auta, ehkä pitäisi uusin koira myydä...
- Anonyymi
Niin todellakin jos ei onnistu, ongelmakoirakouluttaja paikalle!!!
- Anonyymi
Hihnassa ulkona lenkit sujuu lähietäisyydellä (lähdön mellakoinnin jälkeen). Vapaana eivät ole keskenään. Tilanne eskaloituu sisällä, liekö joku reviiritaistelu. Puoliso ei anna koirien pitää mitään lähikontaktia. Eristys on elämäntapa. Ongelmakoira kouluttajan luona on käyty mutta siitä ei ollut apua. Nuorin koira on dominantti ja ”pidetty pumpulissa”, ei koskaan joutunut tilanteeseen missä joutuisi alistua tai edes leikeissä vähän näytetty paikkaa (isompi kokoinen) ja selvästi yrittää pomottaa muita (määrää sohvaa ja varsinkin autoa). Luoksetulo ei ole varmaa, remmisgressiivisuutta ja pyöräilijöiden perään lähtöä ja valiettavasti nilkoille näpsimistä. Enää en pidä irti kuin umpi metsässä ettei tilanteita pääse syntymään. Minusta vaatisi selvän johtajan mutta puolison kasvatusmetodi on erilainen.. Avioeroko pitää ottaa että joku tolkku tähän tulee..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hihnassa ulkona lenkit sujuu lähietäisyydellä (lähdön mellakoinnin jälkeen). Vapaana eivät ole keskenään. Tilanne eskaloituu sisällä, liekö joku reviiritaistelu. Puoliso ei anna koirien pitää mitään lähikontaktia. Eristys on elämäntapa. Ongelmakoira kouluttajan luona on käyty mutta siitä ei ollut apua. Nuorin koira on dominantti ja ”pidetty pumpulissa”, ei koskaan joutunut tilanteeseen missä joutuisi alistua tai edes leikeissä vähän näytetty paikkaa (isompi kokoinen) ja selvästi yrittää pomottaa muita (määrää sohvaa ja varsinkin autoa). Luoksetulo ei ole varmaa, remmisgressiivisuutta ja pyöräilijöiden perään lähtöä ja valiettavasti nilkoille näpsimistä. Enää en pidä irti kuin umpi metsässä ettei tilanteita pääse syntymään. Minusta vaatisi selvän johtajan mutta puolison kasvatusmetodi on erilainen.. Avioeroko pitää ottaa että joku tolkku tähän tulee..
Sulla on niin aataminaikainen käsitys koirien pidosta, ettei edes naurata. Kun nyt jo hyvän aikaa on tiedetty, etteivät koirat tarvitse mitään "selvää johtajaa" ja positiivinen vahvistaminen toimii parhaiten, niin eikö olisi sinunkin aika päivittää itsesi tälle vuosikymmenelle? Haiskahtaa tänne asti, että olette molemmat kusseet niin sosiaalistamisen kuin tapakasvatuksenkin, ja luulenpa, että rotu/roturisteytyskin on aivan liikaa teidän purtavaksi. Eli koiraa tai kurin puuttumista on ihan turha syyttää, kun jokainen järjissään oleva tajuaa tämän olevan klassinen käyttäjäerrori. Voit ottaa avioeron, jos ahdistaa liikaa, mutta kumpaakaan teistä se ei tee osaavammaksi. Aivan yhtä pahasti olette kusseet molemmat, vaikka kuinka toisianne vain syyttelisitte ymmärtämättä katsoa välillä peiliin päin.
Eli kun ne omat taidot eivät selvästikään riitä, niin ihan oikeasti etsitte osaavan ongelmakoirakouluttajan, joka ymmärtää ko. rodun/rotutyypin päälle ja käyttää nykyaikaisia, parhaiten toimivaksi osoitettuja koulutusmetodeja. Jos tähän sitoutuminen tuntuu hankalalta, niin elukka parempaan, osaavaan kotiin heti! Voisi olla tarvetta parisuhdeterapiallekin, mutta jos siihenkin sitoutuminen on liikaa, niin tosiaankin se avioero on vaihtoehto, ja hyvä sellainen. Siinäkin tilanteessa kannattaa silti pitää mielessä, ettei koiran perseily ole vain puolison vikaa, vaan olette molemmat kusseet asian ihan alusta pitäen kun rakki tuolla tavalla joka helkutin kohdassa käyttäytyy.
- Anonyymi
Koirillasi ei ole tarpeeksi virikkeitä, joten ei auta muu kuin ulkoiluttaa niitä monta tuntia päivässä (juoksua, etsintää, agitilya) sekä keksiä niille jotain älyllistä tekemistä. Tekemisen puutteesta räyhäävät, voivat jopa tappaa toisensa tai sinut kun ovat vankina siinä pienessä tilassa.
- Anonyymi
Minusta tuo ei käy ollenkaan järkeen!
- Anonyymi
Koirat harrastavat säännöllisesti ja metsälenkkejä (erikseen ja vapaana ovat tällöin) tehdään useita viikossa. 5-10 km vaelluksia. Namuja on työnnetty naamaan ja kehuttu vuolaasti aina hyvästä käytöksestä. Joten kyllä, meillä varsin tiedetään nämä positiivisen vahvistuksen metodit! Oma tunne on että koirat ovat yksilöitä, kuten me ihmisetkin. Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Miten rajat asettaa jos koira selvästi ja harkitusti niskuroi. Luoksetulossa selvästi harkitsee tulenko vaiko en, onko kutsu kannattava vai ei. Oikein pysähtyy tätä miettimään. Joka kerran on luoksetuloa herkuin vahvistettu. Koira on rodultaan iso kokoinen seurakoira.
- Anonyymi
Älä selittele. Positiivinen vahvistaminen ei ole sama asia kuin namujen naamaan tunkeminen ja kehuminen. Ilmoitit jo olevasi totaalisen tietämätön siitä haluamalla elukalle pomoksi, joten nyt naama kiinni asioista, joista et tiedä mitään. Ihan oikeasti olet niin suunnaton idiootti, ettei sanat riitä, jos luulet osanneesi jotain, kun elukka käyttäytyy noin harvinaisen huonosti ja lista ongelmista on kilometrin pituinen. Oksettavaa, ettei tuollaisen kanssa käy mielessäkään, että nyt on sen sortin ongelma käsissä, että ero muka siitä syypäänä olevasta puolisosta on perse edellä puuhun kiipeämistä, minkä jälkeen ongelma on edelleen hoitamatta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä selittele. Positiivinen vahvistaminen ei ole sama asia kuin namujen naamaan tunkeminen ja kehuminen. Ilmoitit jo olevasi totaalisen tietämätön siitä haluamalla elukalle pomoksi, joten nyt naama kiinni asioista, joista et tiedä mitään. Ihan oikeasti olet niin suunnaton idiootti, ettei sanat riitä, jos luulet osanneesi jotain, kun elukka käyttäytyy noin harvinaisen huonosti ja lista ongelmista on kilometrin pituinen. Oksettavaa, ettei tuollaisen kanssa käy mielessäkään, että nyt on sen sortin ongelma käsissä, että ero muka siitä syypäänä olevasta puolisosta on perse edellä puuhun kiipeämistä, minkä jälkeen ongelma on edelleen hoitamatta.
Mikä tässä herättää niin paljon tunteita ettei voi asiallisesti keskustella? Joku omakohtainen kokemus vai mikä? En ole avannut todellakaan kaikkea, enkä aiokkaan besser wissereiden nettipalstalla. Muutamista faktoista et voi tuommoisia johtopäätöksiä tehdä. Idiotismista kommentit jätän arvoon mihin ne kuuluukin..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä tässä herättää niin paljon tunteita ettei voi asiallisesti keskustella? Joku omakohtainen kokemus vai mikä? En ole avannut todellakaan kaikkea, enkä aiokkaan besser wissereiden nettipalstalla. Muutamista faktoista et voi tuommoisia johtopäätöksiä tehdä. Idiotismista kommentit jätän arvoon mihin ne kuuluukin..
Älä kuule välitä! Minunkin keskustelupalstalla on tuollainen ilkimys, joutaisivat hevon kuuseen, vääristelevät asioita. Tiedä vaikka olisi sama henkilö!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä selittele. Positiivinen vahvistaminen ei ole sama asia kuin namujen naamaan tunkeminen ja kehuminen. Ilmoitit jo olevasi totaalisen tietämätön siitä haluamalla elukalle pomoksi, joten nyt naama kiinni asioista, joista et tiedä mitään. Ihan oikeasti olet niin suunnaton idiootti, ettei sanat riitä, jos luulet osanneesi jotain, kun elukka käyttäytyy noin harvinaisen huonosti ja lista ongelmista on kilometrin pituinen. Oksettavaa, ettei tuollaisen kanssa käy mielessäkään, että nyt on sen sortin ongelma käsissä, että ero muka siitä syypäänä olevasta puolisosta on perse edellä puuhun kiipeämistä, minkä jälkeen ongelma on edelleen hoitamatta.
Hei! Oletko sama henkilö joka haukkui minut, aloittajan pystyyn mitä ruokaa kuivanappuloiden kanssa keskustelussa?!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä tässä herättää niin paljon tunteita ettei voi asiallisesti keskustella? Joku omakohtainen kokemus vai mikä? En ole avannut todellakaan kaikkea, enkä aiokkaan besser wissereiden nettipalstalla. Muutamista faktoista et voi tuommoisia johtopäätöksiä tehdä. Idiotismista kommentit jätän arvoon mihin ne kuuluukin..
Siitä on muutamat faktat kaukana kun olet ihan itse luetellut kuumottavan pitkän listan toinen toistaan häijympiä ongelmakäytöksiä. On sanomattakin selvää, että mikään ei ole mennyt koulutuksessa oikein kun koira tuolla tavalla oirehtii joka asiassa. Tarvitsette kipeästi apua, sillä myönnät sitä tai et, niin teillä ei nyt vain osaaminen riitä kun noin syvälle suohon olette onnistuneet rämpimään. Sitä kannattaa miettiä kun seuraavan kerran tekee mieli hamstrata koiria, vaikka taidot ja näemmä tiedotkin on ihan hukassa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siitä on muutamat faktat kaukana kun olet ihan itse luetellut kuumottavan pitkän listan toinen toistaan häijympiä ongelmakäytöksiä. On sanomattakin selvää, että mikään ei ole mennyt koulutuksessa oikein kun koira tuolla tavalla oirehtii joka asiassa. Tarvitsette kipeästi apua, sillä myönnät sitä tai et, niin teillä ei nyt vain osaaminen riitä kun noin syvälle suohon olette onnistuneet rämpimään. Sitä kannattaa miettiä kun seuraavan kerran tekee mieli hamstrata koiria, vaikka taidot ja näemmä tiedotkin on ihan hukassa.
Olen vain yhdessä asiassa samaa mieltä, siinä että apua tarvitaan. Mielipiteiden vuoksi olen täällä. Mieheni ei nimittäin näe tässä tilanteessa edes mitään ongelmaa. Koirat ovat erillään ja sillä hyvä.
Meillä on aina ollut useampia koiria ja kun sanon näin, tarkoitan yli 30 vuoden ajan. Tästä voit päätellä ettei ihan nuoria tai kokemattomia olla. Ikinä ei olla vastaaviin ristiriita tilanteisiin törmätty. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen vain yhdessä asiassa samaa mieltä, siinä että apua tarvitaan. Mielipiteiden vuoksi olen täällä. Mieheni ei nimittäin näe tässä tilanteessa edes mitään ongelmaa. Koirat ovat erillään ja sillä hyvä.
Meillä on aina ollut useampia koiria ja kun sanon näin, tarkoitan yli 30 vuoden ajan. Tästä voit päätellä ettei ihan nuoria tai kokemattomia olla. Ikinä ei olla vastaaviin ristiriita tilanteisiin törmätty.Se nyt taas ei kerro mitään muusta kuin siitä, että tuuria on ollut matkassa. Jos rotuarvaus meni nappiin, niin en yhtään ylläty siitä, että huonoilla tieto-taidoilla menee jossain vaiheessa pipariksi, kun osuu se vähän sähäkämpi (ja tietyllä tapaa rodunomaisempi!) yksilö kohdalle, ja siitä olisi muuten tullut loistava harrastuskoira jollekulle, mutta teille tuli ihan paska seurakoira isoon laumaan. Jossain vaiheessa koiria keräillessä pitää ymmärtää, mihin ne omat päätökset lopulta voivat johtaa, kun jotenkin ennen toimiva yhtälö repeää liitoksistaan taitojen puuttuessa.
Miehelle kannattaa nyt tehdä selväksi, miten julmetun epäreilua ja stressaavaa tuollainen on koirille, kun joku on väistämättä pois myös omien ihmistensä luota. Ja siellä se nemesis kuitenkin on samalla puolella. Järjenkin pitäisi nyt sanoa, että totta mooses kaikki on päin peetä, ja jos ei mies, niin ainakin koirat todellakin tarvitsevat ja ansaitsevat apua. Joko tilanne täytyy ratkoa kouluttajan kanssa tai se ongelmia itselleen keräillyt pitää saada osaavampaan kotiin. Siitä sitten valitsemaan kahdesta ainoasta reilusta vaihtoehdosta.
Kyllä minäkin lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että miksi niitä koiria on noin monta hankittu, varsinkin kun hommaa ei ole kunnolla mietitty...
Ylipäätään, kun määrää aletaan lisäämään, niinpitäisi miettiä, että mitä jos ei toimeen tullakkaan. Onko sitten resursseja/taitoa hoitaa tilanne tavalla tai toisella ja halukkuutta siihen vai ei. Onko mahdollisuus eristää, lenkittää tarvittaessa erikseen ym.ym. eli "halutaanko" lisävaivaa...
Rodut olisi myös hyvä miettiä. KAIKKI rodut ei tule toimeen porukassa pääsääntöisesti. Ja sitten on niitä, ns.rajatapauksia, jossa omistajan merkityksellä voipi hyvinkin onnistua. Ja sitten niitä, jotka pääsääntöisesti tulee, tumpelolla omistajallakin ( karkeesti ilmaistu) toimeen.
Rodut olisikin mielenkiintoista tietää näissä tapauksissa. Kuten tässäkin.
Minä en koskaan suosi mitään "keskenään" selvittelyjä. ELLEI kyseessä ole helpot rodut ja siis oletusarvollisesti hommat hoituisi sillä eli kyseessä vaan pientä pullistelua homman hoitamiseen. Tosin meillä on aina nollatoleranssi, ja hommat koirien kesken on hoidettava kohteliaasti ja pääosin ns.rauhoittavilla eleillä. Jos tarvetta on, niin minä puutun peliin. Noin on menty ja tullaan menemään.
Itsellä on jo senverran isot kokoerot koiraporukassa ollut, että ei kovinkaan terveellistä pienemmätkään kähinät...
"Nuorin koira on dominantti ja ”pidetty pumpulissa”, ei koskaan joutunut tilanteeseen missä joutuisi alistua tai edes leikeissä vähän näytetty paikkaa (isompi kokoinen) ja selvästi yrittää pomottaa muita (määrää sohvaa ja varsinkin autoa). Luoksetulo..."
Ei mitään toisille alistumisia tarvi, enkä ylipäätään niitä edes kannata, ja joillekin noit jutut on vaan ärsyke, joka voi vanhempana eskaloitua huonolla käytöksellä. Eri asia on, jos hyväpäinen esim.vanhempi koira osaa komentaa oikeassa kohtiin ja sopivasti.
Itse olen ns.johtajuuden kannalla koirien kanssa. Eli auktoriteettiä pitää olla. Mutta se hankitaan hyvällä suhteella, positiivisesti, mutta myös jämäkästi (jos tarve vaatii). Mikään ääripää ei mielestäni ole paras mahdollinen, suuntaan jos toiseen.
Mutta aloittajan tapauksessa omat rahkeet ei nyt riitä. Suosittelen ulkopuolista, PÄTEVÄÄ ja noista jutuista myös näyttöä olevaa ongelmiin perehtynyttä kouluttajaa, ihan paikan päälle tsekkaamaan ja ja kertomaan mielipiteensä. Onko mitään tehtävissä enää tai jos, niin miten.- Anonyymi
Kiitos, asiallinen kommentti joka sai ajattelemaan. Uskon että me otetaan vielä yhteyttä ongelmakoira kouluttajaan, kun sopiva löytyy. Olkoot sitten vaikka pidemmältä etäisyydeltä. Kyseessä on saman rodun edustajia kaikki lauman koirat. Seurakoira, jota eri kokoluokissa. En halua tulla tunnistetuksi täällä joten jätän tähän..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, asiallinen kommentti joka sai ajattelemaan. Uskon että me otetaan vielä yhteyttä ongelmakoira kouluttajaan, kun sopiva löytyy. Olkoot sitten vaikka pidemmältä etäisyydeltä. Kyseessä on saman rodun edustajia kaikki lauman koirat. Seurakoira, jota eri kokoluokissa. En halua tulla tunnistetuksi täällä joten jätän tähän..
Joillekin jopa seurakoirarodut ovat liikaa hanskattavaksi. Etenkin kun niitä pitää keräillä kuin postimerkkejä enemmän kuin huusholliin mahtuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joillekin jopa seurakoirarodut ovat liikaa hanskattavaksi. Etenkin kun niitä pitää keräillä kuin postimerkkejä enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Meillä on vuosia ollut koiria (useampia) eikä ongelmia ole ollut, ennen kuin nyt tämän yhden yksilön ja näiden kahden välillä.
- Anonyymi
Mikä hölmö tuollasen rakkilauman on saanut aikaan ?
- Anonyymi
You, you, you, koska haukut muita ihmisiä!
- Anonyymi
Hmm, onko homppelit pulassa villakoirien kanssa? 🤔
- Anonyymi
Asutteko Jyväskylässä? Kuulostaa niin tutulta…
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921703
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1741330Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll161118En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1051118- 87956
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?46905- 68891
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K65850Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289773Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107758