Kirjoittaa kirjan/ maalata jokusen taulun/ kulkea puolison kanssa/halata lastenlasta/ syödä ystävän kera/ Vaikka kuinka vaatimatonta näyttelen/ paljon vielä / aion velkoa elämältä. ( Anja Porio)
Tässä jonakin iltana jäi 85-vuotias ”suomisen olli” ja koko kansan suosikkinäyttelijä Lasse Pöysti eläkkeelle. Haastattelussa hän oli vähän ymmällä. Lähtisikö Pariisin asuntoon vai alkaisiko käydä lenkillä, mutta ensin pitäisi syödä ja sen jälkeen nukkumaan. Mitäpä sitä liian suuria suunnittelemaan.
Tässä jonakin iltana jäi 85-vuotias ”suomisen olli” ja koko kansan suosikkinäyttelijä Lasse Pöysti eläkkeelle. Haastattelussa hän oli vähän ymmällä. Lähtisikö Pariisin asuntoon vai alkaisiko käydä lenkillä, mutta ensin pitäisi syödä ja sen jälkeen nukkumaan. Mitäpä sitä liian suuria suunnittelemaan.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Lasse Pöysti kuoli 2019.
Kaikkihan me kuollaan joskus, ehkä aivan piankin.
Aivan, minä kuolin jo 12 vuotta sitten.
Minä suunnittelen syntymäpäiviäni. Tulee 90 täyteen.
Ehdotuksia?
Kutsu läheiset ja ystävät ravintolaan syömään. Se on vaivatonta ja kivaa.
On huono toisia neuvomaan,
kun koskaan en ole suuremmin juhlinu merkkipäivä,
vain silloin kun lapset oli pieniä juhlapäivätki oli suurempia perheenkesken yleensä kylläki,
itte aina vietin synttärit oman puolison kanssa kahden,
aina leivoin täytekakun ja kahden juotiin kavit kankun kera,
kerran sattui että just synttäri päivänä sattu tulemaan kauempaa pari sukulaista yllätys vierailulle,
siinäpä sitten sattui juhlat vietettyä lähisukulaisten kera,
muutoin kaikki merkipäivät vietimme kahden
aina itse leipomani täytetkakun kera,
puolison kuoltua, en ole viettäny tavallaan ollenkaan synttäreitä,
jälkeläiset soittaa puhelimella onnittelut ja yksi samalla paikkakunnalla perheensä kanssa asuva käy yleensä tuomassa jonkun kukan synttäri päivänä,
joulutki nykyisin vietän ihan yksikseni kotosalla,
Eiköhän läheiset järjestä s i n u l l e jotain 🌷
Kyllä, kun jokainen maksaa itse.
Mitä sitä liian suuria suunitelee ? Elää vain päivä kerralla. Kun huomisesta ei tiedä mitään onko elossa vai ei?terv. vanha nainen 70v.
Just niin, ei ole muita suunnitelmissa kuin kuolla niinku Suomisen Ollikin.
Tein vastoin tapojani suunnitelmia ensi kesälle.
On aikomus viettää kuukausi synnyinkylässä. Muutettiin sieltä kun olin lapsi, mutta on pysynyt erityisenä mielessäni koko elämäni ajan. Olen ollut kesäisin pitkiä aikoja paikkakunnalla ja lapsena oltiin isän kesälomat siellä.
Mutta nyt varasin oikein talon kuukaudeksi heinäkuulle ja ihan synnyinkotini lähelle.
Toivottavasti on terveyttä ja elossa vielä ensi kesänä.
On ollut hiljaiseloa, en saa juuri mitään aikaan, mutta eihän minun tarvitsekaan, eläkeläisen.
Mökillä virkkaan ja kuuntelen äänikirjoja. Tämä harrastus vie ajan melkein kaikelta muulta, mutta eikö olekin tärkeintä että itse on tyytyväinen.
Niin se kai on, että kun itse on tyytyväinen
on löytänyt jonkunlaisen oman sisäisen
rauhan ja se on hyvä.
Se ei ole helposti saavutettava tila.
Ensi kesä tuo sinulle mitä ihaninta vaihtelua.
Se piristääkin, kun on jotain mitä odottaa !
Sinulla taitaa olla talo täynnä virkkauksiasi ?
Mitä tällä hetkellä virkkaat ?
Mikä kirja sinulla on menossa ?
Virkkaan poncoa, vaikka on jo ennestään kaksi. Kyllä on mummon neliöitä kohta tupa täynnä.
Nyt kuuntelen Markku Mantilan "On toinenkin polku taivaaseen". Kuuntelin sitä jo kerran, mutta illalla kuunnellessa aina nukahdin joten nyt kuuntelen vain virkatessa.
Mukava kirja, välillä hyvinkin realistinen kuva polittikan kiemuroista ja uskonnosta ym.. Peräseinäjoen näkökulmasta. Minulla on ladattuna oikein kirjasto äänikirjoja. Vahdin edullisia tarjouksia ja lataan sitten.
Ajattelin että jos en ensi kesänä lähde Synnyin kylään niin kohta voi olla myöhäistä.
Miksi vastauksia tulee jonossa??
Laitoin profiiliin uuden kuvan edellisestä virkkaamastani Poncosta. Kuva on hämärä mutta ei täällä tarvitse tunnistetava olla.
Luulen etta jokainen haaveilee synnyinpaikastaan .
Itse kävin muutama vuosi sitten omassani jossa en ollut käynyt vuosikymmeniin.
Etsin talon jossa asuimme kun olin pieni, ja olen syntynytkin siinä talossa, joten otin muutamat kuvat muistoksi siitä
Katselin katukuvaa ja vielä oli tallella vanha talo jossa oli vaatekauppa silloin ennen , se oli tyhjillään , vanhan päiväkotini myös löysin . Välimatka kodin ja kaupan olevalla tiellä oli pienenä olevinaan pitkä, vaan aikuisen silmin katsottuna ei se ollutkaan niin pitkä kun lapsena.
Kansakoulu missä aloitin ekaluokan oli tallella ja hyväkuntoisen näköinen .
Oli se niin mukava nähdä nämä lapsuuden tutut paikat, ja ihmetellä samalla miten paljon oli tullut uusia rakennuksia ja teitä liikenne ympyröneen lapsuuteeni symtymäpaikalle
Päiväkoti? Eikö ne tulleet vasta paljon myöhemmin? Mridän lapsuudessa oli lastenseimiä ja lastentarhoja, mutta vain sosiaalisista syistä. Yleensä lapset hoidettiin kotona. Äidit olivat kotona tai hankittiin kotiapulaisia. Joku naapurin täti saattoi ottaa yksityiseen hoitoon.
Ponchot on kivoja ja ehkä värien suunnittelu on kivaa myös ?
Virkkaatko eri sävyisiä eri asujen kanssa pidettäväksi vai ovatko ne sinulla
vain kotikäytössä hartian lämmikkeenä ?
Onko Mantila itse Pohjanmaan poikia ?
Olisi ollut kiva nähdä vähän isompi kuva ponchosta.
Se näyttää tyylikkäältä, kun suurennuslasilla kuvaa katselen :))))
Markku Juhani Mantila on Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja. Mantila on Peräseinäjoella lapsuutensa elänyt, hän on Ilkka/ Pohjalainen lehden päätoimittaja.
Yleensä virkkaan sellaisia mitä lankoja sattuu olemaan. Joskus ei tulos ole kovinkaan silmiä hivelevä :)
Nyt kuuntelen Teemu Keskisarjan "Kyynelten kallio" äänikirjaa. Kertoo 1600-1700 lukujen ihmisten elämästä heikkouksineen ja vähän vahvuuksineenkin.
Kiinnostavaa tietoa itselleni (jostain syystä) nuo toimittaja/kirjailijat.
Mantilan kirja on siis romaani ?
Kyynelten kallio on uutuus minulle. Olin "tietäväni" kaikki Keskisarjan kirjat
ja olen niitä lukenutkin, hänellä on loistavan elävä kirjoitustyyli.
Hän "herätti henkiin" nuoren Mannerheiminkin.
Keskisarja on kirjoittanut kirjan Kyllikki Saaren murhasta.
Kirja on kiinnostanut siksi että olen syntynyt Isojoella.
Sen saa myös äänikirjana, olen kuunnellut kirjan moneen kertaan kun on niin paljon tuttuja paikkoja ym..
Ponco on kylillä, otan paremman kuvan kunhan menen keskustaan. Nyt on taas sormet kipeät, pitää vähän hillitä virkkaus intoaan.
Olen mökillä ainakin Jouluun asti, on hyvä sähkösopimus joka on voimassa tämän vuoden loppuun. Sitten kallistuu kun tule uusi sopimus, mutta ei sekään kauhean kallis ole.
Toivottavasti saan ajella Pösölläni sen aikaa kun olen voimissani. Ajokortti on tarpeen kun asuu kahdessa paikassa. Mökille on 13 km joskus ajan sen pyörälläkin, kun on sähköavusteinen, mutta kissaa ei saa mitenkään pyörän kyytiin.
Säikähdin pyöräillessä kun erään talon pihalta juoksi koira eteen, oli käydä huonosti, olisi voinut luita murtua ja vielä pahempaa.
Muistan ajan, kun Kyllikki Saaren murhasta kirjoitettiin.
Olin aika nuori (jos en lapsi) ja asia herätti pelkoa ja kauhua minussa.
En ehkä pystyisi kirjaa lukemaan, vaikka sehän on kai 'vain' totuuden
selvittelyä ja murhaajakin todennäköisesti tiedetään,
(kuollut jo aikoja sitten ?) Oliko se peräti joku kirkonmies ?
Uskon että tämä "Kyynelten kallio" herättää mielipiteitä aika tavalla.
Nyt kun olen enemmän kuunnellut niin melko roisia tekstiä, mutta sellaista kai elämä silloin oli.
Keskisarja on hyvä kertomaan asiasta kuin asiasta.
Hankkia virkeä ja pirteä rakastaja(tar) , mahdollisesti täydentämään nuivaa ja kuivaa puolisoa.
Syytä itseäsi.
Mistä tässä nyt vielä itseään pitäisi syyttää? Onpa siinä neuvo!
Siitä, että vaimos on sulle nuiva.
Parasta on nähdä lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten rakentavan elämäänsä, jatkavan sukua ja työtä perheen ja isänmaan hyväksi.
Hyvä kun perheestään ja itsestään huolehtivat. Jos vielä ehtivät tekemään jotakin tämän köyhtyvän Savon hyväksi, niin se riittää.
Kyllä valtio ottaa veroina kaikilta työssäkäyviltä hirmuiset summat, pitäähän ne työssä käymättömätkin elättää.
Miksi savolaiset on niin velttoja ?
Eivät he ole velttoja, eivät vaan turhaan hötkyile.
Tällä palstalla on 100% kirjoittajista työssä käymättömiä.
Eläkeläsetkin maksaa veroja, suhteessa enemmän kuin työikäiset.
Eläkeläisiä moititaan palkansaajien taakaksi, siksi on hyvä, että edes veroissa osoitamme olevamme omavaraisia.
Raivostuttavaa, kun jatkuvasti kysytään, kuka maksaa nuorempien eläkkeet, kun he ikääntyvät.
Suomessa eläkevarat on sijoitettu tuottavasti, ja olemme maksaneet eläkevakuutusnaksuja aina, samoin maksaa tämänkin päivän palkansaaja.
Emme elä enää huutolaisköyhien maailmassa.
Nuoret maksavat nyt meidän eläkkeitämme. Me maksoimme aikoinamme
vanhempiemme eläkkeitä.
Nuorimmat sukupolvet maksavat seuraavien sukupolvien eläkkeitä.
E pirä paikkaansa. - Nm. Ahkera-L_i_a
Ei ...
Noilla metodeilla elikin vanhaksi, 92 vuotiaaksi. Suosittelen hössötyksen jättämistä myös muille suomalaisille. Hyvää syksyä.
Kenestä puhut?
Kiire on Pirun keksintö, sanoi aikoinaan piispa Wille Riekkinen
Tunnin päästä pitäis kuulemma vaimon ka kylään :( pakko lähteä vaikken ole niitä seuraihmisiä :(
Gubbe 73
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ne seuraihmiset ja 'moottoriturvat' tarvitsevat hyviä kuuntelijoita. Ole sellainen. keskity ja nauti erilaisesta tilanteesta, tarjoiluista, jutuista yms., sen jälkeen on riemastuttavaa palata omaan olotilaansa. - Nm. Mukana voi olla suunsa aukaisematta(kin)
Kunhan nyt ensin alkaisi tuntumaan vanhalta. - Nm. Vain polvessa pistää prkl:sti
Saisi puolisosta olla vielä enemmän erossa.
Senkun lähdet lätkimään, jos niin huonosti olet suhdettasi hoitanut, ettei maistu.
Kyllä kuolema kohta erottaa.
Kyllä elämästä on pystyttävä sentään nauttimaan vielä ennen poislähtöä.
Nykypäivän eläkeläisten keskimääräinen eläke kieppuu siinä 2 000 €n korvilla. Kun asuminen yksin ei onnistu. olisi moni mielellään muuttamassa seniorkotiin, mutta niiden hintataso ei ole tästä maailmasta.
Mihin voi pääkaupunkiseudulla asuva ikääntynyt pyrkiä, kun asuminen yksin ei onnistu, eikä eläke riitä näihin korkeisiin hintoihin. Kaupungilla on pitkät jonot, ja onko niissäkään asuminen pienellä eläkkeellä mahdollista.
Korostetaan kuinka jokaisella on oikeus asua omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista, mutta asia on monen kohdalla päinvastainen: On asuttava yksin omassa kodissa, koska muuta mahdollisuutta ei ole.
Millaisia ratkaisuja on tiedossanne?
toivottavasti luoja muistaa hakea mut pois
ennen kuin olen niin huonossa kunnossa etten enään pärjää yksin kotona,
joku yö olisi niin pitkä ettei aamulla tarvis enään herätä tähän hulluun maailmaan,,
työt olen tehny yhteiskunnalle, verot maksanu, lapset maailmalle lähettäny koulutettuna,
olen valmis lähtemään ijäisyyteen,,,
matka tavaroita en mukaani tarvi,,
kiitos pikästä täyteliäästä elämästä ,
ja hyvästi,,,
Draamaa!
On vaan asia niin, että täällä on oltava, kunne kutsu tulee, turhaan sitä ennen aikojaan pysäkille pyrkii lähtöä odottamaan, pitkäksi siinä aika tulee.
Kyllä nämä viimeiset vuodet on asuttava ja elettävä parhaimmalla mahdollisella tavalla, muuten muuttuu huomaamattaan valittavaksi ja kuolemaa odottavaksi ja siitä jatkuvasti puhuvaksi harpuksi, jonka kanssa ei kukaan jaksa eikä voi olla tekemisissä.
Hyvästi vaan.
jooooo, vanhaikodissa odottas vain kuolemaa,
kotoa sentään voi vielä lähteä ulso jopa asioille,
luulee olevansa vielä ihminen
kun pystyy vielä asumaan kotona,,
mua vanhainkoti ajaus ahdistaa,
Ei vanhainkotiin eli laitoshoitoon noin vain pääsekään. Sitten kun on muumio pääsee.
Se on ymmärrettävää, että ajatus 'vanhainkodista' viimeisenä asuinpaikkana aiheuttaa ahdistusta. Mutta sitten tulee hakematta mieleen ne monet iäkkäät, sairaat, vaivaiset, joilta toimintakyky on alentunut eivätkä itse enää selviä ja pärjää kotona.
Heistä uskomattoman moni tykkää olla hoivakodissa, missä ruoka tulee nenän alle valmiina ja kaikissa päivän aiheissa saa apua, tukea ja hoitoa. Kun perusasiat ovat kunnossa ja hoidossa, olo on turvallinen, paljon turvallisempi kuin yksin kotona. - Nm. Asiain monet puolet
Meikäläinen taas pelkää sitä, ettei jaksa käydä enää tansseissa liitelemässä viehätysvoimaisten leidien seurassa parketilla. Mitenkähän siinä selvitään?
Moi, sitä onki meikäläinen jo pitempään surru,
tansseissa käynti olisi ihanaa,
kivojen papparaisten kanssa tanssia
mutta
tanssit on ollu pakko jättää väliin, joskus olen yrittäny ja kauhistuksekseni huomasin, kun kiva tanssikaveri oli muttttt minä en millä meinannu jaksaa tanssia loppuun asti
tuli kummallinen rintakipu
piti pyytää anteeksi ja lähteä kesken tanssin pois lattialta,
siihen jäi tanssi harrastus, harmi ,,,,
tanssi olisi hyvä liikuntamuoto,
muutenki sosiaalisesti suuri nautinto
varsinki nyt kun on yksin
tansesissa voisi olla toista lähellä
jutella jokunen sanaki
vaikka ei juteltaiskaa niin itse tanssiminen on ihanaa,,,
nykyisin kattelen Alffa TV:stä Tanssi Kanssain ohjelmaa
varsinki jos artistit satuu olemaan hyviä laulamaan,,,
Tanssi on ihanaa, se on terapiaa musiikin ja läheisyyden muodossa.
Tee heti minkä voit, muuten suunnitelma voi jäädä suunnitelmaksi.
Haluaa halata ihmistä, mutta ei ole ketään !!!!!!!
Maailma on täynnä ihmisiä. - Nm Kaikki kaipaavat halia
Jos kahdeksankymppinen yrittäisi halata tuntemattomia soitettaisiin poliisi paikalle
ja se olisi menoa suljetulle.
Älä höpise höhliä. Sehän riippuu ihan halaajasta, tiedoista ja taidoista. - Nm. Tilannetajua
Pöhh! Suomessa ei pääse mielisairaalaan vaikka olisi aihettakin.
Niin moni nimeltä tuntematon 80 on halannut etenkin tansseissa eikä ole tullut mieleenkään ilmoitella teosta viranomaisille
Ventovierastakin tanssikumppania kannattaa aina (ja ainakin) halata.
08:24
HÖPÖN HÖPÖ
EI missäänimessä pidä outoja halata,
huiii kauheeta,
olet OUTO tyyppi,
nokkiin saisit jos mua tulisit halaamaan,,, huh,,, ja pyh,,
Anon 12:56.08
Ne ovatkin eri joukkoa ne, joita halataan.
Korona-aikana missään nimessä sovi edes yrittää halailla ainakaan outoja ihmisiä.
Jos sinulla olisi tietämättäsi tartunta pahimmassa tapauksessa voisit aiheuttaa vanhalle ihmiselle vakavan tautimuodon tai jopa kuoleman.
Minulla oli pitkään suunnitelmissa lähteä sambafestivaaleille Rio Janeiroon tanssimaan sambaa.
Voi olla että ei tule mitään, on jalat niin huonoina.
Tai sitten pitää yrittää saada ihteni kuntoon.
Siksi sambafestivaaleille, koska olin aikaisemmin mukana sambaryhmässä ja tanssin sambaa, sain jopa maksua (heh heh). Oli sellaiset vanhemman naisen pitkähelmaiset hyntteet, hyvin loistokkaat.
Oli kyllä mukava vetää 1 ½ tuntia katusambaa! Edellä kulki rytmiorkesteri.
Pitänee jättää väliin.
Mutta oli unelma.
Lisäys:
On sambavideoita, sellaisia vanhanaikaisia DVD (?) , tanssin niiden mukana kotona yksin sambaa.
Suunnittelun aikajänne on lyhentynyt ja elinpiiri supistunut.
Vielä kolme vuotta sitten suunnittelimme tekemisiämme vuodeksi eteen päin.
Missä joulu? Minkä meren risteilylle? Löytyykö kiinnostava kiertomatka?
Espanjan keväät ja syksyt olivat pitkäaikaista rutiinia.
Nykyään tähtäys on muutama kuukausi. Viime joulu kotimaan hoitolassa. Ensi jolu varattu läheiseen kylpylään.
Tasku- ja seinäkalentereihin on merkitty tärkeimmät.
Vaimoni antibioottihöyryjen imppaus keskussairalassa.
Samassa paikassa pernan kunnon vaaksominen.
Punasolutiputukset terveyskeskuksessa.
Jne.
Siinä on ollut lähiviikkojen ohjelma jo kolmisen vuotta.
Pidän itseäni kunnossa lihaskuntoilulla senkin vuoksi, etten voi olla varma milloin vaimoni on kantokunnossa.
Ei ole enään suurempia suunitelmia,
haaveita on paljonki,
harmi vaan kun haaveet jää vain haaveiksi,
siis elän päivän kerrallaan,
aamulla kun herään ihmettelen täälläkö olen vielä,
no
nousen ja köpitän keittiöön
otan aamu lääkkeen
kahvin laitan keittimeen
askeleet suuntaan kylppäriin,
hampaitten pesu ym. tarpeeliset touhut siellä,
siitä se päivä lähtee käyntiin,
sitten
ehkä ulkoilua,
ainaki käsitöitä,
ym. pakolliset pikku touhut kotona,
tylsäksi käy vanhan ihmisen elämä,
joskus miettii oispa oma kaveri, yhdessä olisi mukavampaa suunitella päivän hommia , menoja ja tekemisiä,,,
se aika oli ja meni
nyt on nyt,,
ehkä huomenna on parempi päivä,,,
sitä ootellessa,,, moi,, pärjätkää,,,
kirjoitelaan taas,,,,
Tylsäksi menee, kun ei mikään huvita.
Telsustakaan ei tule mitään kivaa.
En jaksa lukea.
Tämä palstakin on mennyt jaaritteluksi.
Mikään ei ole kuin ennen.
Miten ennen oli ? Mikä on muuttunut ?