Yli 40 ja nyt se vauvakuume alkoi

Onko mitään järkeä miettiä vauvaa yli 40-vuotiaana? Minulla on jo yksi lapsi, tulin äidiksi vähän alle 30-vuotiaana. Vauva-aika ja pikkulapsiaika oli raskasta ja kamalaa, kun olin täysin yksinhuoltaja ja parisuhteen irvikuvassa oli alkoholismia ja väkivaltaa, kunnes pakenin vauvan kanssa omilleni.

Nyt kuitenkin on hyvä ja turvallinen parisuhde, kestänytkin jo useamman vuoden. Puolisollani on edellisestä liitostaan myös lapsi, meillä on siis uusioperhe, jossa kaksi varhaisteiniä, kummatkin yli 10-vuotiaita jo.

Olin pitkään sitä mieltä, että ei missään nimessä mitään vauvoja enää. Se olisi katastrofi ja elämän loppu. On totta että on ihanaa, kun lapset on jo vanhempia, eikä tarvii enää niin paljoa pikkulapsiarkeen kuuluvaa hoivaa (kakkavaippoja, päiväkoteja, lastenhoitajia ei kyllä ole ikävä). Mutta silti mietin, että mitä jos.

Olenko liian vanha tulemaan uudelleen äidiksi? Ja onko tämä vain jotain hormonien hyrinää, kun aikaikkuna alkaa vähitelle sulkeutua? Tai kenties joku toive siitä, että voisi kokea sellaisen onnellisen vauva-ajan, jossa olisi kaksi rakastavaa aikuista mukana.

Mutta vauva voisi kyllä tuhota suhteen noihin tuleviin teineihin. Onko jollain kokemusta tämmöisestä uusioperheestä, jossa selvästi vanhemmat lapset ja sitten iltatähtenä vauva?