Meillä on 12 viikkoinen koiranpentu, jonka puremisen kanssa alkaa keinot olla loppu. Olemme kokeilleet mm. huulen painamista että koira puree itseään, sormien työntämistä syvemmälle, leuasta pitämistä jne. Niillä ei ole ollut mitään vaikutusta, innostavat vaan puremaan ja riehumaan enemmän.
Pentu siis ei näyki vaan puree ihan tosissaan, viimeksi tänään jouduin paikkailemaan rannetta kun veri vaan lensi koiran tartuttua kiinni. Alkaa jo pelottaa että milloin puree niin pahasti ettei laastari enää riitä.
Nyt viime viikkojen ajan ollaan kokeiltu järjestelmällistä selättämistä. Mutta kun ei tunnu sekään auttavan =( Selätyksen joutuu tekemään n. kymmenen kertaa peräkkäin (ja aina pidetään niin kauan kuin rauhoittuu kunnolla) ennen kuin se saattaa pysyä mielessä pari minuuttia. Ja sitten sama taas jatkuu. Koiralla on leluja, niin kovia kuin pehmeitä, aktivointipallo, talouspaperirullien sisällä nameja jne. eli luvallistakin puuhaa olisi.
Nyt koiraa alkaa jo olla hankala selättää, sillä se puree heti kun huomaa mitä tapahtuu ja vaikka kuinka yrittäisi katsoa ettei hampaat yletä mihinkään kiinni. Ja silloin se tietysti myös hyökkää suoraan ranteisiin kiinni.
Kaikenlisäksi se hyökkäilee puremaan jalkoja "kärppänä" eli ennen kuin sen saa selätettyä on housut rikki ja jalat naarmuilla.
Keinot ja hermot alkaa olla siis ihan loppu. Kohta kai pitää ruveta kuonokopassa pitämään että vältytään isommilta vahingoilta =( Mitä siis tehdä?
Pentu siis ei näyki vaan puree ihan tosissaan, viimeksi tänään jouduin paikkailemaan rannetta kun veri vaan lensi koiran tartuttua kiinni. Alkaa jo pelottaa että milloin puree niin pahasti ettei laastari enää riitä.
Nyt viime viikkojen ajan ollaan kokeiltu järjestelmällistä selättämistä. Mutta kun ei tunnu sekään auttavan =( Selätyksen joutuu tekemään n. kymmenen kertaa peräkkäin (ja aina pidetään niin kauan kuin rauhoittuu kunnolla) ennen kuin se saattaa pysyä mielessä pari minuuttia. Ja sitten sama taas jatkuu. Koiralla on leluja, niin kovia kuin pehmeitä, aktivointipallo, talouspaperirullien sisällä nameja jne. eli luvallistakin puuhaa olisi.
Nyt koiraa alkaa jo olla hankala selättää, sillä se puree heti kun huomaa mitä tapahtuu ja vaikka kuinka yrittäisi katsoa ettei hampaat yletä mihinkään kiinni. Ja silloin se tietysti myös hyökkää suoraan ranteisiin kiinni.
Kaikenlisäksi se hyökkäilee puremaan jalkoja "kärppänä" eli ennen kuin sen saa selätettyä on housut rikki ja jalat naarmuilla.
Keinot ja hermot alkaa olla siis ihan loppu. Kohta kai pitää ruveta kuonokopassa pitämään että vältytään isommilta vahingoilta =( Mitä siis tehdä?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Heips.
Minkäs rotuisesta koiruudesta on kyse? Pureminen on hyvinkin normaalia pennulle, se täytyy vain kohdistaa oikeisiin asioihin, eli kun puree antaa sille rätin, pallon tai jonkun vastaavan, ja leikkii sen kanssa.
Itse en kyllä koiraa selättämään lähtisi, nyt kannattaa ottaa yhteyttä koiran kasvattajaan ja mennä koirakentälle pennun kanssa touhuamaan siellä kouluttajat osaavat antaa teidät nähtyään oikeat ideat että teistä tulee toimiva pari.
Kasvattaja nimenomaan sanoi että kannattaa ottaa kovemmat konstit käyttöön kun nuo ensin mainitsemani eivät vaikuttaneet millään tavalla. Toisen kerran vielä varmistettiin kun huomattiin ettei tuo selätyskään pahemmin auta, ja silloin neuvona että pitää vaan toistaa ja pitää niin kauan kuin rauhottuu ja yhdistää siihen tuo rauhoitu käsky.
Tiedän toki että pentu vielä leikkii näykkimällä jne. mutta onko verille tosissaan pureminen enää leikkiäkään. Toinen koira aikoinaan pentuna näykki mutta ei purrut kertaakaan niin että nahka olisi mennyt rikki. Ja mitä tuohon lelun, rätin antamiseen tulee niin eipä silläkään tavalla sitä puremiskohtausta saa loppumaan.
selätys ja 12-viikoinen pentu...hetkinen nyt teillä!! Minkä ikäinen pentu oli, kun se teille tuli??? Sanoisin kyllä, että jos pienen pennun kanssa leikitään käsillä, niin tokihan se silloin myöskin kuvittelee, että niitä tuleekin "metsästää", eli purra.
Olisikohan nyt syytä kääntää ne katseet ja syyt siihen pennun puremiseen ihan siihen omaan itseensä, eli missä kohdin olette toimineet väärin ja missä kohdin olette unohtaneet ne kasvattajan neuvot! Se, miten pennun kanssa toimii oikein, tai ei toimi lainkaan, kostautuu aina jossain vaiheessa omaan nilkkaan!!
Siis tarkentaisitko viestiäsi? Emme ole leikkineet käsillä, sehän on selvä. Kukapa nyt tieten tahtoen haluaa kätensä verille, ja pentu myös hyökkää jalkoihin.
Varmasti olemme voineet toimia väärinkin, mutta kasvattajan neuvoja olemme koko ajan noudattaneet. Hänellä on ollut pari tosissaan purevaa pentua ja hänen hyväksi havaittuja neuvoja ko. pentujan kohdalla olemme sitten pyrkineet noudattamaan.
Ja pentu tuli meille 7 viikkoisena.
Meille kasvattaja nimenomaan neuvoi, että pennun purressa annetaan vaan jotain mitä saa purra ja kun jättää käden tms puremisen kehutaan. Meillä on toiminut. Jos pentu riehaantuu ihan hulluksi ja alkaa hyökkäilemään hampaillaan, otetaan syliin selälleen ja pidetään siinä kunnes rauhoittuu- pentua kuitenkaan satuttamatta.
Eihän pentu vielä ymmärrä mitä saa purra ja mitä ei. Tuo sormien kurkkuun työntäminen ja muu kuulostaa aika hurjilta ohjeilta kasvattajalta...
se selättäminen.
että lähes kaikki paljon purevat pennut ovat olleet 0-7 vk liian vähän ihmisten kanssa (esimerkki kotona).Mulla on ollut 9 koiraa ennen tätä ja kukaan muu ei ole purenut niin paljon kun tämä.Mutta edellisten koirien kanssa vietettiin paljon aikaa kun ne oli pentulaatikossa.Ja jostain syystä tänä päivänä on lähes ongelma tämä pentujen pureminen,niin täällä netissä kun ihan omassa tuttavapiirissä.
Nykyään ei varmaan ole enää kenneltyttöjä jotka hoitaa pentuja,ei haluta vieraita ihmisiä kotiin,jolloin pentujen sosiaalistuminen ihmiseen jää vain oman perheen varaan ja se ei riitä.
Pennut pitää opettaa jo pentulaatikossa, että ihmisen käsiä ja jalkoja ei purra.
Kanavoi pennun puru leluihin,se on ainut tapa saada se ymmärtämään, että kädet ja jalat ei ole puruleluja.Käytä sanallista kieltoa,ei. Älä selätä,siitä ei ole mitään hyötyä,koira oppii hyvin äkkiä käyttämään sitä hyväkseen.
Mutta voin lohduttaa,että kyllä se pureminen lopuu kun ikää tulee,ei aikuinen koira enää käsillä ja jaloilla leiki.Yleensä se vähenee kun hampaat on vaihtunut.
Minkä rotunen sun koira on,uros vai narttu ?
Ihan suututtaa miten paljon ihmiset joutuu tekemään ylimäärästä työtä,vain sen takia ,että pennut on hoidettu huolimattomasti.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Pennut ovat olleet ihan "keittiöpentuja", tosin kasvattaja ei ole ollut kotona kokopäiväisesti pentuaikaan, eikä pennut ole varmaan olleet tekemisissä hirveästi muiden ihmisten kanssa.
Pitänee kokeilla jättää tuo selätys ja yrittää vaan sitä lelujen tarjoamista. Pitänee myös käydä ostamassa arsenaali oikeita luita.
Kyseessä on siis novascotiannoutaja uros, kasvattajankin mielestä niin kovaluontoinen että konstitkin pitäisi olla kovat. Tuon kanssa tulee kyllä ikävä edellisen noutajan pentuaikaista jäkeltämistä, joka vain kutitti.
Eipä tässä muuta voi kun toivoa että ikä toisi järkeä koiruuden päähän ennenkuin saadaan hermoromahdus.
me ollan hankkimassa toiseksi koiraksi novascotiannoutaja urosta,no onneksi on kokemusta purumoottorista :)
Kertoisitteko tarkemmin mitä vikaa selätyksessä muka on? Jos siihen on vielä yhdistetty käsky eli oppii myöhemmin siihen yhdistetystä käskystä että jos ei tottele joutuu selätetyksi.
Oma kokemus on taas osoittanut että jos purevalle pennulle tarjoaa lelua, niin siitähän se vasta oppii että kun puree saa ihmiset leikkimään?! Koiran kun pitäisi oppia että ihmisten ehdoilla leikitään eikä sen.
Ihan samahan se sitten on jos vaikka käskee istumaan tai maahan tai seiso.Vain koira voi selättää koiran niin ,että ne tajuaa mistä on kyse.
Koiran luonnollinen tapa on purra,pennut puree toisiaan ne puree emoa,mutta pennulle pitää opettaa ihan erikseen ,että ihmisen pureminen on kielletty,niin kun kirjotin jo,niin se pitää opettaa jo pentulaatikossa,eikä sit 7 vk.
No meillä ainakin koira jäisi leikkimättä,minä en koskaan ole mennyt leikkimään sen luo,se tulee kun haluaa leikkiä,harvoin kylläkin enää tuo lelua.Jos luottamus on kunnossa koiraan niin on ihan sama kuka hakee leikkimään.
että selätystä käyttävät vain ne, jotka eivät osaa koiraansa muilla tavoin kouluttaa/opettaa, tai jotka ovat sen alkuvaiheen pennun tultua uuteen kotiin tavalla taikka toisella laiminlyönneet/slarvanneet. Ja kyllä tulisi muistaa myöskin se tosiasia, että hyvin monelle rodulle selätys on aivan jotain muuta kuin miksi fiksu omistaja sen mieltää! Kaikki ei nimittäin aina ole sitä, kuin mitä sen kuvittelee olevan!!!
Meillä koira puri ja näykki samanikäisenä ja vanhempanakin. KOKEILTIIN KAIKKI TEMPUT! Kasvattaja käski myös selättämään, sitä toistettiin jatkuvasti, tuntui, että välillä en muuta tehnytkään kun istuin koiran päällä. Koira yritti voimalla tulla pois, lopulta aina alistui. Nyt koira on kaksi vuotias ja juuri mietin, että miten vaikeaa aikaa se olikaan, minulla oli kädet ja käsivarret arvilla, jotka eivät heti häipyneet. Mutta tärkein asia, nyt se on loppu ja ollut pitkään jo. Joten kärsivällisyyttä.....
Tuota saa kun nykyään toimitaan noilla kukkahattu konsteilla. Ennenvanhaan ihmisillä ei ollut moisia ongelmia kun silloin sallittiin muutkin kuin makupalat ja kehut. Minua niin säälittää nuo tumpelot ihmiset jotka pitävät koiraa kun kukkaa kämmenellä ja jo 12viikkoisen pennun kanssa tulee ongelmia! Nykyään rodutkin on jalostettu ihan pilalle sen takia että te kaunoiset kukkahattu kouluttajat tulisitte haastavien koirien kanssa toimeen! Ennen on ollut kunnon koiria ja kunnon kouluttajia, nykypäivänä ne upeimmat koirarodut on onnettomia nuttuskehveleitä eikä ihmiset pärjää edes niiden kanssa! Säälin teitä todella! Pistää niin vihaksi teidän kaltaiset ihmiset joiden takia monet palveluskoirarodut on pilattu ja kärsivät nykypäivänä mitä ihmeellisimmistä ongelmista mitä ei ennenvahnaan ilmennyt!!! Jatkakaa vaan samaa rataa niin tulevaisuudessa loputkin kunnon koirarotujen rippeet on pilattu kun teidän täytyy saada niitä onnettomia aktiviteetin puuteessa eläviä sohvakoristeita!
Heippa!
Itse olen koiran koulutuksessa aina käyttänyt hyväkseni sitä, että koiran "pomo" ei tappele. Sen ei tarvitse, koska se tietää oman arvovaltansa ja asemansa.
Koira rauhallisesti vietynä eristykseen toiseen huoneeseen, jos puree. Ja niin monta kertaa, ja joka ikinen kerta, että lopulta ymmärtää. Omalla kohdallani tämä oli ainoa keino, joka tepsi kovapäiselle ja pomon paikalle pyrkivälle urospennulle.
-irmeli-
kuin Irmeli.
pennun noteeraamatta jättäminen tehoaa usein. selätyksen pentu voi kokea vain riehakkaaksi leikiksi..kun alkaa leikkiessä puremaan ja kiellot ei auta niin jätetään täysin huomiotta.
olen pitkälti kanssasi. Nykyään puhutaan ongelmakoirista ,ongelmakoira kouluttajista, terapeuteista jne. Itse en kyllä tiedä palvelukoira roduista hölkäyksen pölähtävää, mutta kauan koulutuksissa mukana olleena tiedän.
nyt toitotetaan koirien yhteiskunta kelpoisuudesta jne. En ymmärrä miten tähän on tultu. Onko koiria sitten jo liikaa vai olimmeko me vahvempaa ainesta omistajina? Tiedä häntä, mutta muuttunutta on.
Ja ketjun aloittelija. Kyllä koira siitä rauhoittuu. Meillä on joskus ollut vastaavanlaista ja silloin olemme lykännet suuhun puruluun tai muuta kovaa kaluttavaa.
Olisin tietenkin voinut asiallisemmin kantani ilmaista mutta minua on asia jo niin pitkään vihastuttanut. Luulisin että ongelma on tietenkin alkujen alkuun lähtenyt siitä että ihmiset eivät ole tunteneet omia kykyjään toimia koiran kanssa. Liian pitkälle on katsottu koiran ulkomuotoa... Ehkä ihmiset ovat myös tavoitellut haasteita ja lopuksi todenneet että ovat ottaneet liian kovan palan purtavaksi, mutta minkäs teet kun koiraa ei voi mennä kauppaan vaihtamaan jos tämä ei olekkaan sopiva.
Ja valitettavan monesti olen kuullut nuorilta ihmisiltä mitä kummimpia perusteluita jonkun todella haastavan rodun hankkimiseen...
Mutta minusta asia on pitkälle niin että nykypäivänä on liian vähän realistisia koiraihmisiä jotka oikeasti pelaisivat yhteen koiransa kanssa...
on ollut seurata oman roturyhmäni eli ysin rotuja. Muistan kun olin vielä pieni likka ja Turun Urheilupuistossa järjestettiin näyttelyitä, niin silloin oli kääpiökoira tuomareilla paksut sormikkaat kädessään, kun niitä tutkivat, sillä niin usein hammasta tuli. Ja sitten muistan Rotikat. Ei ollut tappeluita urosten kesken kehissä. Kääpiöt saatiin jalostuksella ihmisystävällisiksi ja taas esim Rotikat on pilattu samoin varmaan sakut ovat muuttuneet.
Moni käyttökoira on joutunut seurakoiriksi ja useissa roduissa ulkomuoto on tärkein kriteeri. Samoin olen kauhulla seurannut noiden uusien rotujen esiinmarssia, joilla ei alun alkaeenkaan täällä Suomessa ole mahdollisuutta siihen käyttö tarkoitukseen johon ne on luotu.
Tollereillakin on valtaisa taso ero ja niilläkin mitä ilmeisemmin on jo käyttö ja näyttö puoli.
Ja sitten keksitään toinen toistaan ihmeellisempiä koulutus juttuja, ja koirat ja omistajat voivat entistä huonommin.
Oletko huomannut myös jalostuksessa ei enää ole paljon painoa sille, että se korvien väli olisi kunnossa. Tittelit merkkaa nykyään enemmän.
Olisi kiva joskus keskustella kanssasi oikein kunnolla.
Hyvää jatkoa
..aina ne pienimmät tuli siellä perässä ja sopeutuivat laumaan,sen enempiä huomioita ja erillis koulutuksia,annettiin olla koiria niinkuin nytkin.Olivat selvillä paikastaan laumassa ja sen avulla kasvettiin normaaliin aikuisuuteen joskus kokeiltiin ihmisjäsentä joskus koira jäsentä nuoruuden innolla ja kub tuli pataa palattiin ruotuun ja tunnettiin olo turvalliseksi.
Joskus koe mielessä nostin laumasta jonkun junnun johtotehtäviin,mutta kun sai itse todeta homman vaativuuden ja pelottavuuden luopui arvonylennyksestä suosiolla.Ei mun koirat kokenu eroahdistuksia,hoitolankin koirat tiesi kuka olen ja mikä on asemani,ja niidenkin mielestä laumassa kaikki toimi,oli hyvä lomailla.
Antakaa koirien olla ennenkaikkea koiria,eläimiä,älkääkä liikaa monimutkaistako niiden maailmaa,se kun on niin hyvä ja yksinkertainen ja ennen kaikkea oikeudenmukainen.
kauhulla seurannut noiden uusien rotujen kehitystä ja kysyntää. Ja luokkaa mitä uudet rodut ovat.
On tullut valtavasti uusia suurikokoisia molossirotuja ja niiden käyttö/kysyntä/tarjonta ei ole kohdallaan... Lisäksi ihmiset nykyään himoitsevat vain lisää haasteita vaikka ei edellistenkään kanssa ole pärjätty.
Muistan kun tänne kotimaahan alkoi ilmestyä "uusia" paimenkoiria, kysyntä nousi pilviin ja jotta kysyjille olisi tarpeeksi tarjontaa, koiria jalostettiin niin että mieli ja terveys jäi toissijaiseksi. Kun ensimmäinen villitys oli ohi ja "pilattu" samasta rodusta ilmestyi seuraava muunnos... Nykyään jälleen eri muunnos rodusta on huudossa ja kohta jo pilattu... Pikkuhiljaa näin alkaa käymään kaikille nille roduille jotka omistavat oman "sesonkikautensa".
Hyvä pidin sinun artikkelistasi....näinhän se on nykypäivänä....niin myös muissakin asioissa....kukkahatut valtaavat alan kaikkialla.
omistajana on pakko osallistua teidän keskusteluunne;) Itse olen ainakin huomannut ihan saman suuntauksen näiden kanssa, aina vaan tehdään isompia ja massiivisempia koiria, jolloin se alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää voi olla mukana noissa jalostusvalinnoissa! On totta, ettei näille ole sitä alkuperäistä hommaa täällä, joten ainakin itse koen tärkeäksi, että koirat saavat edes jossain muodossa "toteuttaa" itseään, meillä se tapahtuu lähinnä vapaana juoksemalla mitä hankalimmissa maastoissa jne.
Onhan se ilmeisesti yleistynyt ajatus että koiraa ei saa komentaa/rankaista, ja ongelmia tulee (tietenkin vähän rodusta ja koiran luonteesta riippuen). Luullaan että se siitä jotenkin kärsii.
Sitten on näitä ääripään kavereita, teki koira mitä tahansa "alistetaan se!" , eikä aina edes tiedetä mitä se tarkoittaa, harvoin tiedetään miten se vaikuttaa koiraan. Nykyään luullaan että alistamalla koira, selvitään kaikista ongelmista. Oli ongelma mikä tahansa. Eihän sen näinkään pidä mennä. Jos alistetaan kun koira puree nuorena, entä kun koira keksii jotain sitten täysikasvuisena ja on jo tottunut siihen että se nakataan kyljelleen?
Miksi heti pitää ottaa kovat otteet? Jos ei hyvällä, niin sitten vasta vähän pahemmalla.
Mutta, kuten on jo niiiin moneen kertaan todettu:meitä on niiin moneen junaan ja asemallekkin jää. Ja oma mielipide on aina paras ja oikea ;)
Ja sitten yleistyksistäni vedetään herneet nenuun.. Siitä vaan!
Hei,
minulla oli kerran rotikan pentu, joka oli tosi kovapäinen siinä mielessä, että ei tainnut olla kuin 8-9 viikkoinen, kun komensin pois syömästä jotain epämäärästä, eikä uskonut. Menin viereen ja olin siirtämässä tyttöä sivuun, kun pikkuinen ottikin oikein tosissaan ja hirmu ärinällä yritti käteen kiinni. Nappasin niskasta kiinni ja nostin neitokaisen kasvojeni eteen ja kerroin, etten hyväksy moista rähinää. Kerran jälkeenpäin meinasi jotain urputtaa, mutta kun ärähdin, muisti ilmeisesti mitä olin aikaisemmin kertonut, koska loppuelämä (12 vuotta) sujui sopuisasti ; )
kerranki täällä joku puhuu asiaa. oon kurkkua myöten täynnä yleistäjiä jotka jankuttaa "pehmeän koulutuksen" puolesta. kaikille koirille se ei sovi. joskus on asiat niin että täytyy turvautua järeämpiin konsteihin. en todellakaan tarkota mitään koiran rieskomista ympäriinsä. katotaanko ni tähänki joku pässi kiekuu jotain vastaan. miten te aina ees jaksatte motkottaa täällä kaikesta???
Saanen kunnian olla ensimmäinen pässi kiitos tästä kunniasta. Ketjun aloitus, kysymys oli pentu-aikaisesta puremisesta.
Mitä koulutukseen tulee ei ollut aiheena, makoisia kesä hetkiä sinulle ja koirille !
mitä sinä tulet tänne palstalle arvostelemaan miten kukin kouluttaa koiransa. ja eikös tämä palsta ole sitä varten tehty että voi tulla kyselee jollei kaikkia vielä itse tiedä! luulet olevasi joku kaikkitietäväinen nimimerkki kasvatti! mahtaako olla edes itselläsi yhtään koiraa, haluat vaan aujoa päätäsi täällä...
tarkoititkohan tuon viestin minulle? :)
Voi kyllä minulla on koiria, ollut varmasti pidemmän aikaa kun itse olet olemassa ollut :)
Enkä väitä olevani kaikkitietävä, ilmaisin vain oman mielipiteeni. Ja minua todella harmittaa kun upeista roduista leivotaan "jokamiehenkoiraa", ettekä te onnettomat ole sittenkään tyytyväisiä.
mistäs voit sanoa että sinulla on ollut koiria enemmän kuin minulla ikää, kun et todellakaan tiedä minun ikääni edes! ja mitä sinä olet täällä haukkumaan muita onnettomiksi. kyllä jokainen koiransa kouluttaa parhaansa mukaan ja jos tarvitaan apua niin sitä hankitaan sitten kanssa! itselläni sattuu olemaan sakemanni niin tiedän kyllä jonkin verran koulutuksista ym. muista asioista! ja tätä sakemannia ennen on ollut sakemanneja kanssa! että näin...
paskaa heitetään niskaan kun haluaa saada neuvoja täällä.Tulla paremmaksi ja välittää koirastaan. Te jotka ette haluu neuvoo vaan solvata etteks vois olla vastaamatta?
sinä joka kirjoitit tuosta paskaa niskaan jutusta, niin olen sun kanssa aivan samaa mieltä! ärsyttää tollaset ihmiset kun yrittävät olla niin paljon parempia kuin me muut tavalliset tallaajat koiriemme kanssa. tässäkin keskustelussa yksi tietty ihminen on jo kahteen kirjoitukseen kirjoittanut meitä muita onnettomiksi... kyllä me jokaiset hoidamme ja koulutamme koiramme parhaamme mukaan, voi olla että joskus tarvitaan apua jossain niin sitä pyydetään sitten! tämä pitäisi olla sellainen palsta missä voi kysellä asioista, eikä saada paskaa niskaan ja haukkumisia! rupes kyllä oikein kiehumaan! hauskaa kesän odotusta haukuille ja omistajille!
että täällä on mukaviakin ihmisiä. Palsta on todella kiva jos sitä "oikein" käytetään. Luen innolla toisten asiallisia neuvoja. Mutta niinkuin sanoin on niitä jotka pilaavat palstat "paskan heittämisellä". Ihanaa kevättä sulle ja myös muille kivoille koiran omistajille. :)
se on kiva et ollaan samaa mieltä mutta jos tulee eriävä mielipide niin se sitten onkin sitä paskaa.
mutta päättelin kirjoituksistasi... Sain kuvan ettet taida olla yli kolmenkymmenen... Ja tuon rakensin vain kirjoitustyylistäsi... Ja kerrompa että sakemanni on helpoin pk-puolen koulutettava, joten sinuna en paljon egoani korostaisi jos noilla kokemuksilla olet liikenteessä.
Eikä kannata vetää hernettä nenään, koska asia minkä ilmaisin on vain faktaa!
Kerrompa että nykyään koirarodut ovat oikeasti aivan muuta kuin mitä ne ovat ennen olleet. Ja koiran ohjaajat eivät nykypäivänä pärjää samalla tasolla koiriensa kanssa kuin ennen, ja tätä ihmettelen suuresti koska koirathan on jalostettu nykyään siihen että niiden kanssa tulisi toimeen kuka vaan! Enkä toki tarkoittanut aiheuttaa mielipahaa vaan ilmaisin mielipiteeni suoraan.
Itselläni on sikäli kiitettävä tilanne, että mieheni on venäläinen ja saan tämän kautta idästä juuri niitä koiria kun rotujen edustajien tulee ollakkin. Mutta nykyään kasvatustyöni on jäänyt toissijalle koska koirillani ei ole kysyntää... Yksinkertaisesti nykypäivän ihmiset eivät pärjäisi koirieni kanssa.
Eniten minua harmitta pk-puolen edustajista suursnautserit, rottweilerit ja dobberit.
Voi mitä ne koirat ovat ennen olleet, ja voi mitä ne tänä päivänä ovat! Onneksi on kumminkin niitä kasvattajia jotka ovat vaalineet vanhoja linjoja läpi aikojen ja niiltä voi tänäpäivänä saada vielä niitä alkuperäisiä rodunedustajia. Lisäksi minua on harmittanut keski ja kääpiösnautserit ja monet LGD rodut.
Ja miten nykyään on niin kärjistetty tuo koirankoulutus aivan utopiaksi niin eihän se ole ihme etteivät koirat ja ihmiset tule toimeen keskenään. Ennen koirat ovat olleet koiria, mutta tämä ei silti tarkoita etteivät olisi olleet perheenjäseniä mutta ennen ne on tajuttu pitää perheessä koiranroolissa...
se on sitten sitä paskaa. Kysyjät aina toivovat saavansa ihanan kilttejä, "ollaan samaa mieltä sun kanssa", "juuri noinhan se on"- viestejä. Ja kun niitä ei tulekkaan... "paskaa sataa niskaan täällä hirveesti". "Kaikkitietäviä" heti ne jotka uskaltavat olla erimieltä asioista. Jos ei kritiikkiä siedä, ei kannata täällä asioita esittää, kritiikkiä tulee aina. Eli "paskaa sataa". Hah.
Kuule, ota kiinni koirasi kuonosta niin, että se pu ree ikään kuin vahingossa itseään huuliin. Siis silloin kun se puree sinua. jos sitä kokeilet tarpeeksi monta kertaa, uskon ettei se halua purra sinua enään. Toinen vaihtoehto, jos edellinen ei tehoa, ota niskasta napakasti kiinni ja murise koirallesi kunnolla, ja voit vaikka purra sitä takaisin.
todella purevainen pentu (12 vkoa). Ollaan kokeiltu kaikkea (selättämistä, luiden ym. lelujen laittoa suuhun, niskasta kiinni ottoa jne. jne.) Pinna on kyllä kireällä, kun käsivarret ovat kuin olisi itseään viillellyt. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos pentu puree, laitan sen omalle paikalle istumaan ja jätän sen huomiotta hetkeksi. Saa toistaa muutaman kerran ja hetken onkin kunnolla... ja välillä tulee hieromaan sovintoa. Kyllä se sen lopettaa ajan myötä, uskokaamme siihen ja olkaamme kärsivällisiä pienien pentujemme kanssa. Hyviä koiria niistä tulee!
Ensimmäiseksi; en yleisesti näihin keskusteluihin osallistu, kuten alla olevasta ketjutuksesta huomataan asian kysyjä ja vastauksien antajat joutuvat hyvin usein turhien hyökkäysten kohteeksi ja varsinainen asia jää toisarvoiseksi.
Toiseksi: vaikka nyt joku eläintensuojelija varmasti kauhistuu vinkistäni, haluan muistuttaa että teen vuositasolla hyvin paljon eläinten hyväksi työtä aivan tavallisena kansalaisena kuulumatta mihinkään yhdistykseen tai ryhmään. En milloinkaan vanhingoita eläintä. Tämä olkoon puolustuspuheeni ja otan riskin nyt sanomisistani.
Kuonokopan saat unohtaa alkuunsa, koira tuntee olonsa epävarmaksi mutta tottuessaan pysyy varmasti rauhallisena. Tämä on vain asian siirtämistä tuleviin ongelmiin. Pureminen on saatava nyt pois, kun uhmaikä alkaa häämöttää n. 8kk:sta ylöspäin niin sitten on iso ongelma jos asiaa ei ole hoidettu ajoissa.
Sulkeminen toiseen huoneeseen ei auta, koira on vain siinä hetkessä mitä milloinkin sillä hetkellä tekee.
Ja kun niitä hampaitakin ärsyttää niin pitäähän ne jokonkin iskeä ja mielellään lujaa. Moni onkin jo vinkannut; suuntaa pureminen sallittuihin asioihin, puruluut hyvä vaihtoehto. Jos jatkat kamppailua koirasi kanssa, selätystä jne pidä huoli että on vain yksi voittaja, sinä, sinä voitat aina tilanteessa kuin tilanteessa.
Ok, pureminen on suuntautunut nyt ei sallittuihin asioihin. On neuvottu ilmeisesti kasvattajasi toimesta yrittää saada koira puremaan omaa huultaan, melkoisen hankalaa kun omat nakit on jo naskaleissa tiukasti kiinni.
Tämä ei vahingoita koiraasi kunhan et leukaa pidä liian tiukasti kiinni, mutta hyvällä prosentilla tehoaa.
Kun koirasi seuraavan kerran puree, ota alaleuasta kiinni niin että saat painettua peukalollasi koiran kieltä alaspäin, mitä lujempaa koirasi vastaa niin sitä enemmän lisäät painetta, muistathan tehostaa kielloin: EI !
Koirasi varmasti irtipäästessään tulee uudestaan päälle mutta uskon että muutaman kerran jälkeen irtipäästyään alkaa haukkuminen ja uhoaminen ilman hampaita. Tämä siis sillä kertaa, tilanteita tulee varmuudella lisää jatkossa.
Muista yksi tärkeä asia, koirasi ei saa alkaa pelkäämään käsiäsi, joten pidäthän siitä huolen että kätesi on palkitseva, palkitsee aina runsaasti kun koira tekee jotain oikein ja on kunnolla. Tässä ei ole ristiriitaa vaikka se näin teoriassa siltä vaikuttaakin.
Pehmeämpi keino suihkupulloon vettä ja suihkaus kuonoon tai avustaja suihkaisee takaa päin vaikka hännäntyveen mutta jos koirasi havaitsee mikä sen suihkauksen aiheuttaa niin on aina silloin oikea enkeli kun sohvalla makoilet pullo kädessä. Eli koirallesi suihkaus tulisi aina olla yllätys tietämättä koskaan mistä se tuli.
En tiedä auttavatko nämä sinun tapauksessasi mutta päätin kuitenkin yrittää antaa jonkinlaista pehmeää ja äärimmäistä vinkkiä kun kirjoitit keinojen olevan lopussa.
Hyviä jatkoja ipanan kanssa.
Meidän pentu yrittää kanssa välillä purra ja kovastikin välillä. Minä kiljaisen/ulahdan heti kun hampaat hipaisevatkaan minua aivan kuin koiratkin tekevät kun leikki muuttuu liian rajuksi sitten poistun koiran luota loukkaantuneena. Noin nuori koira ei vielä ymmärrä oikein ihmisten käytöstä siinä missä koira leikkiessään puree toista koiraa saattaa tämmöinen leikkipuru aiheuttaa ihmisen ohueen nahkaan pahatkin jäjet. Tuskin noin nuori koira havittelee johtajanpaikkaa, joten alistaminen ei ole ratkaisu. Tietysti paras keino on pitää lelua aina lähellä ja leikkiä aina sillä ettei koira edes pysty tekemään virhettä.
Meillä ei toiminut koskaan tuo ulahtaminen. Päinvastoin vauhti ja pureminen vain yltyi, eli se siitä loistavasta ideasta. En tiedä kuka sitä minulle ehdotti mutta takapakkia se ainakin aiheutti.
En tiedä mitä mieltä muut ovat mutta minä luulen että jos rodulla on vähääkään dominanssiin taipumusta niin se saa jo pentuna yliotteen jos rupeaa heti alistumaan. Toisin sanoen, asetetaan pentu jo pienestä pitäen liian isoihin saappaisiin. Mitä mieltä olette? Voihan se jollain helpommilla roduilla toimiakin.
Sitten vielä tuo suihkupullon käyttö.
Mitä jos koira on käyttöominaisuuksiltaan tarkoitettu noutamaan vedestä? Osaako pentu yhdistää tuon "rankaisun" veden, siihen jossa sen mahdollisesti pitäisi uida. Tuleeko vedestä "ikävä" elementti kun se liitetään rankaisuun?
Niin kyllähän pentu käy jo aivan alusta saakka tiettyä taistelua, nisäimetys ajasta lähtien.
Pentujen leikit harjoittavat mukavasti seuraavaan haasteeseen. Irtoisiko uudesta laumasta jotain, aluksi voisi vaikka tyytyä alemman johtoportaan palliin ,etc.
Hieman kärjistettynä mutta tämmöisen kiertokulun joku on koiralle joskus keksinyt.
>>>>Sitten vielä tuo suihkupullon käyttö.
Mitä jos koira on käyttöominaisuuksiltaan tarkoitettu noutamaan vedestä? Osaako pentu yhdistää tuon "rankaisun" veden, siihen jossa sen mahdollisesti pitäisi uida. Tuleeko vedestä "ikävä" elementti kun se liitetään rankaisuun?
ihan rauhassa siellä vaan. se menee ohi kärsivällisyydellä varmasti.
ensiksikin nyt kerron mitä itse tekisin ja en ole lukenut kaikkia viestejä, joten olet varmaan saanut samankaltaisia neuvoja jo. meillä oli yksi aikaisempi koira pentuna tosi sisukas puremaan ja meni ohi sekin juu, vaikka ihan verillekin joskus puri.
sanoisin että kannattaa näyttää pennulle, että se sattuu todella ja vaikka ihan kunnolla kiljaista pennun purressa EI. kyllä toiset koiratkin huutavat (kovaakin) jos joku heitä puree niin että sattuu.
jos ei toimi vaan pentu on sinnikkäästi puremassa, näpäytys kuonolle ja taas se EI. niskasta voipi myös tukistaa. perusteluja taas: eli koiratkin keskenään pöllyttävät, jos joku heitä satuttaa, eikä sitä lopeta.
kiellon jälkeen aina "luvallinen lelu" suuhun ja näin pentu oppii pikkuhiljaa miten toimitaan.
kiellä ehdottomasti kaikkia pennun kanssa leikkijöitä leikkimästä käsillään ja sano ettei puremista edes vieraat saa sallia. ei erityistilanteita. pentu oppii ne äkkiä.
että aina kun esim istut koiran kanssa lattialla ja aina kun koira puree kiljaiset suht kovalla äänellä ai! tms ja pomppaat ylös lattialta ja käännät selän koiralle?se saattaisi auttaa...muuta neuvoa en nyt valitettavasti osaa antaakun meillä tuo on tehonnut tai jos ei tuo ole niin sitten se että otetaan ala-ja yläleuoista kiinni ja aukaistaan suu niin auki että koira ei saa purtua..toivottavasti jokin keino tehoaa ja saat koirastasi mukavan kumppanin!tsemppiä!
tuon ikänen on ihan pentu viellä ja hampaat on sille kuin meille kädet, niillä se kaiken tekee.
Ja se että selätätte pentua ei varmaan tuu ainakaan helpottamaan tilannetta.
Minä tein itse niin kun meidän isäntä oli pentu ja ikeniä kutkutti niin että vähän ois tehny mieli emännän ranteesta kiinni ottaa...niin siis kun pentu tarttu ranteeseen, kielsin, annoin luun ja kehuin.
Ja siilon kun meni tosi ranttaliksi niin kukaan ei huomioinut pentua tai pentu toiseen huoneeseen rauhottumaan ja jos alotti riehunnan taas heti kun laski huoneestaniin eiku takasi.
...aikasemmissa vastauksissa jo varmaan on ollukki, että pentusi luulee sinun yhtyvän leikkiin kun yrität selättää.
Meillä vanhempi koirani (narttu) selätti pennun jos se kiusasi liian pitkään vanhusta ja sitä pentu kyllä totteli ja sit oli niiin kilttii poikaa =)
Mutta ei kun onnee vaan ja pitkiä hermoja!
Tapa unohtui nopeasti, ja koira keksi muun tavan purkaa energiaansa kuin pureminen ja tuhoaminen.
Ei tarvinnut itsekään olla jatkuvasti hermot kireällä.
Ei tullut takaisin tuo tapa, vaan jätti puremisen luihin jatkossa...
minulla itselläni on 13 viikon ikäinen saksanpaimenkoira uros. Kovaluonteinen kun piru, niinkuin tarkoituskin oli. Kädet tosiaan verinaarmuilla ja nykyään mustelmilla kun tapellaan siitä saako kädestä purra. Suurin osa pennuista puree käsiä, koska se on ainoa tapa pennulla tutustua uusiin asioihin eikä se ymmärrä eroa että emoa ja siskoja saa purra mutta yhtäkkiä ei ihmistä.
Meillä asiat lähti menemään heti parempaan suuntaan kun huomasin että kielloista uhmautuu puremaan lisää. Silloin tahallaan käteen kiinni vaikka lelu olisikin toisessa kädessä. Silloin tiukka komento ei. Jos ensimäisellä ei mene perille, niskasta kiinni kunnolla. Nopea tempaisu, niinkuin emo tekisi. Nykyään jo pelkkä kielto riittää kun välillä unohtuu ettei käsistä purra :)
heti että pureminen on kiellettyä. Alla olevasta linkistä pääset lukemaan erilaisista ongelmista ja voit itsekin kysyä Peetsa Vilanderilta neuvoa. Itse olen selättänyt koirani kun on oikein otettu yhteen ja tätä nykyä kerran viikossa käyn makaamaan koiran päälle (en tietenkään kokopainollani) ja makaan siinä kunnes koira on täysin rento. Ja koirani on sitä nykyään heti. Nämä johtajuuskysymykset on tehtävä selväksi heti kun pentu tulee kotiin.
http://www.multisoft.fi/koiraneuvola/index.php
meijän chihullekkin :-)
Minun koirallani väheni pentuna pureminen, kun työnsi sille suuhun luun, herkkutikun yms. Sillä oli tapana purra kaikkia vieraiutakin, ketkä tuli kyläileen. Tuon ikäinen koirahan vielä pitää puremista leikkimisenä. Kokeile tuota luun työntämistä suuhun. Oma koira kyllä hakee vieläkin luun suuhun, kun joku tulee ovesta sisään. (tai lelu suussa tulee vastaan). Mutta puremisen se unohti kokonaan