kun tätä palstaa lueksii, niin järestään tulee tunne, et kolmekymppisen elämä on suunnilleen ohi ja kaikki on menetetty ja päälle kolmekybänen on ihan ikäloppu. En tiiä missä tynnyrissä olen mahtanut elellä ite, kun ei tunnu sen vanhemmalta kuin reilu kakskymppisenä =/ Välillä saan potkasta itteeni nilkkaan, et olehan likka siinä niinku aikuisen kuuluu...Mut musta on mukava olla "korvien välistä" nuori, vaikka ruummillinen ikä on jo toisten mielestä lähes ikäloppu. Millanen fiilis muilla kolmekybäsillä?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Parempaa kohti mennään ja mieli sen kun nuortuu. Ei aihetta huoleen. Nuori muttei ihan rääpäle enää. Vanhenemista rupean miettimään sitten kun olen 70-v tai enemmän
mulla ihan sama juttu,oon 30 täyttänyt just ja ei kyllä pätkääkään tunnu siltä!!!ja tosiaan saa välillä himmailla itseensä tyyliin et hei et sä voi noi tehä et o enää 20wee....joskus vaan kyllä tosiaan on haikee mieli 10-15 vuoden taakse...!mutta se fiilis ei missään nimes oo et elämä on ohi tyyliin...
Nyt 34 vuotiaana musta ainakin tuntuu että nyt se elämä vasta alkaa, vielä kun löytäis sen oikean naisen.
Mulla menee huomattavasti lujenpaa kun 20:nä => välillä on tosiaankin se tunne et jonkun pitäis potkasta mua että edes vähän rauhottuisin! Ehkä sitä joskus vielä löytäis sellaisen naisen mikä ainakin vähän rauhoittais tai jotain!
välttämättä rauhoittua? Tai joo, kai se riippuu miten villi muuten on =) Mut mua ei lainkaan haittaa jos vaikka omat kaverit on yhtä "kakaroita" kun ite, vaikka periaatteessa olenkin vastuullinen "aikuinen", mitä se sitten liekkin? Ja toisaalta, se nuorekas mieli edesauttaa ainakin omalla kohdallani kanssakäymistä kaikenikäisten kanssa, myös alta kakskymppisten ja toivoa sopii, että auttaa vielä silloinkin kun omat muksut on tommosia vajaa parikymppisiä =/
rauhoittua, mutta noi omat typerät sekoilut vois jäädä tekemättä mitä on tullut koko ajan enemmän ja enemän! Loppuis samalla nämä morkkikset :-)
No onhan ne lapsia kolmekymppiset.
Vaipat ja kaikki.
on se ikä vaan.
Iten oon menny niinsanotusti perse edellä puuhun, kaikki on tullu tehtyä "väärään" aikaan. Lapsen tein kymmenen vuotta sitten, naimisiinkin menin ja olen jo eronnut, talo on maksettu siinä vaiheessa kun opiskelut on valmiina jne.
Mitä ihmeen väliä sillä iällä? Mulla on ainakin terveen lapsellinen olo ja elo.. ja silti kykenen huolehtimaan myös perheestäni.
Moottoripyöränkin ostin viime kesänä, vanha ja iso on se.
Että nou hätä, ei elämä lopu kun täyttää 30 vuotta.
Täytän parin kuukauden päästä sen 30v ja edelleen kun joku kysyy ikää meinaan vaistomaisesti vastata 22v. Aika on hujahtanut niin nopsaan, mutta mä en tunnu vanhentuneen tippaakaan(paitsi kun katsoo peiliin). ;o)
Mutta, hei, ihminen on just sen ikäinen kun mitä tuntee olevansa, numeroista viis!
mullakin jostain syystä meinaa aina lipsahtaa toi 22v kun joku kysyy. Enkä ole ainoa, sillä myös omat pikkusiskoni sekä exäni siskot monesti on selittäneet, vaikkapa nyt esitellessään mua jollekkin, et se on 22, eiku...
Mut totta tuo, et on just niin vanha kuin miksi itsensä tuntee =)
En tiedä onko se ainoastaan huono asia, ettei enää ole niin innokas kaikkiin hulluihin juttuihin lähtemään? Saa kai nyt jo ottaa vähän opikseenkin kun on nuorena (20 ) kantapään kautta kaikkea pitänyt kokea ;) Olen 70 –lukulainen ja ei elämä mielestäni ole ohi, vaikka vähän jo rauhoittuukin. Mielestäni se on rikkautta, että elämään kuuluu monia erilaisia vaiheita, pitäisin rasitteena jos pitäisi aina olla kuin kaksikymppinen :/ Nyt voi alkaa myös tekemään sellaisia asioita, joihin ei nuorempana ollut resursseja. Esitän siis vastakysymyksen: miksi aikuistuminen olisi negatiivinen asia? en itse koe sitä niin.
Sama ajatus itsellä. Tuntuu, että kolmikymppiset joko voihkivat olevansa ikäloppuja tai sitten todistelevat olevansa korvien välistä nuoria koheltamalla tuplavauhdilla.
Nautin, kun voin olla hiukan rauhallisemmin turhautumatta tylsyyteen, jätän monta juttua väliin, joista tiedän tulevan maksun perässä (tavalla tai toisella). Nautin siitäkin, ettei enää seksi ole mielessä neljä kertaa tunnissa, vartin kerrallaan. Kolmekin riittää ihan hyvin ;)
Saa yli kolmessa vuosikymmenessä jotain oppiakin, pitäisikö vieläkin tehdä kaikki samat virheet ja jättää järki taskuun?