Saako tai pitääkö palstalla mielestäsi käyttäytyä itsekkäästi?
Missä menee sille rajat, vai onko niitä?
Missä menee sille rajat, vai onko niitä?
itsekkyydestä
Rudi
654218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 32 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
miksi imarrella ja nuolla p:tä netissäkään
kunnioitus kanssakirjoittajia kohtaan lienee kuitenkin paikallaan :)
terve itsekkyys, mitä se sitten kenenkin mielestä lieneekään, on mielestäni ihan suotavaa, mutta tahallinen "näyttäminen" toisille, oman "paremmuutensa" esiin tuominen toiseen kirjoittajaan nähden jatkuvasti..se on aika ikävää.
...että jotkut eivät osaa olla itsekkäitä vaan näkevät velvollisuudekseen vastata ja lähteä mukaan keskusteluihin, joihin eivät kuitenkaan haluaisi osallistua.
joillakin sellainen "tuttuus"tunne tekee sen, että nähdään velvollisuudekseen vastata määrätyille nikeille.
Siis mulla nyt ei tässä ole mitään sellaista :))
...on niin, että tuttuja moikataan. Kyllä ne kaverit ainakin laiffissa nopeasti loppuu jos niille ei vastaa moikatessa. Väistämättä niitä kaverisuhteita täälläkin syntyy kuten toimittaja sanoi. Ja miks ei saisi?
sehän on todella hyvä jos palstalta löytää "hengenheimolaisia", ja vaikka tämä on virtuaalia,mitä aina hoetaan, niin eräs tapa tehdä tuttavuutta tämäkin on. Ei voida ajatella että olisimme vain koneen jatkeita,
Ihmisiä me täällä koneidemme ääressä olemme, ihan jokainen kirjoittaja.
Siinä vaiheessa kun tää mylly alkaa lähetteleen itsekseen tänne viestejä niin mä kompostoin sen :)
tuo nyt varmasti rudilta..vai koneelta :)))
*miettii vakavana*
Ja voi voi, että kun tavaallista yrittää, niin tuppaa tulemahan erinomaasta.
Luulen että pingottaminen, itsensä piiskaminen viimeiseen tappiin on tietysti rasittavaa.
Viisaat vanhemmat ihmiset näkevät tekstin läpi epävarman, itseensä tyytymättömän tyypin ja
eivät ole huomaavinaankaan.
Ei siinä kysymys ole välttämäti toiselle näyttämisen tarve - itselle ehkä enemmänkin.
jyväjemmari (m)
sun oikein yrittää hillitä ettei liian hyvin mene :))
No, useinhan se on näin, että ne jotka eniten sitä erinomaisuuttan esille tuovat, ovatkin ehkä niitä itsellensä todistajia.
Itsekäs toki saa olla ja täytyykin olla tiettyyn rajaan asti, ettei ihan kynnysmattona pidetä, mutta lämmin reilu suhtautuminen kanssakirjoittajiin ei liene keneltäkään pois.
...pidä... olla mitään.
Eniten koen saavani itse siitä, että olen mahdollisimman pitkälti se mitä oikeasti olen.
En näe mitä mieltä itsekkyyden erityisessä korostamisessa olisi.
Toisaalta, keskustelupalsta on kanavana sellainen, että sen tyyppinen positiivinen itsekyys, kuten valikoiva lukeminen ja vastaaminen on mahdollista. Kaikkea ei tarvitse kuulla ja ottaa huomioon samalla tapaa kuin seurusteltaessa esim. saman pöydän ääressä.
..koen käyttäytyväni täällä itsekkäämmin kuin miten laiffissa toimin. Ajattelin sulle nyt kuitenkin tässä poikkeuksellisesti vastata. :)
..että minusta tuntuu kurjalta ajatus siitä, että joku vastaa minulle velvollisuudentunteesta, innoituksen sijaan. Itsekkäästi aina ajattelenkin siis, että ihmisen motiivina vastata on tuo oma halu ja into ;)
..en nimittäin pidä asioista joita tehdään velvollisuudentunnosta.
ainakin silloin jos ei loukkaa tahallaan toisia itsekkyydellään.
Raja kulkee siinä mihin sen jokainen itse asettaa eli tavallaan ei ole rajoja.
..rajan mielestäni vedit. :) ja kyllä sitä täälläkin voi toista edes niin paljon arvostaa, ettei satuta. Kuittienkin tulisi olla oikein mitoitettuja.
saa, vaikka se on tylyä, ja voi tuntua tylyltä siitä joka odottaa, että jokaiseen kommenttiini vastataan.
Minusta jos varsinaisesti ei kysytä toiselta jotain, niin siihen ei tarvitseisi välttämättä kommentoida. Tietenkin saa kommentoida, tottakai, mutta ei sellaista kohteliaisuuskommentoimispakkoa täällä tarvitsisi olla...minun mielestäni *painottaen erikoisesti sanaa "minun"* .
Minusta ketjunkin voisi antaa mennä joskus vaan omalla painollaan, jos on mennäkseen. Paimentaminen on joskus paikallaan, tai onkin paikallaan, mutta jos puheenaihe on yleisesti kiinnostava, se jo pitää ketjun itsesstään hereillä.
Tietysti ketjun aloittaja on tavallaan kuin hyvä "emäntä" kutsuilla, joka huomioi kaikki vieraat ja pitää tai juontaa keskustelua eteenpäin ja pitää sitä yllä sopivin väliajoin annetuilla kommenteillaan ja vaikka hiillokseenkin puhaltamalla...
..että tämmöstä mielipuolta mie..
Joskus on puheripuli ja mukava vastailla ja pyytää lisäkommenttiakin, mutta toisinaan se "omalla painollaan" taas riittää ihan hyvin.
Että nettiin tullaan loukkaamaan, jos kirjoitus toisella sattuu luistamaan.
Tuolla yks päivä joku saatanan pösilö alko hyvän viestin kirjoittanutta naista haukkumaan.
Että ihmisen pitää olla tosi juntti.
Tulee ulostamaan pahaa oloaan ventovieraille.
sille ja niille voi, kun ei ole sitä Pösilösuodatin -ohjelmaa vielä keksitty..:)
samoilla linjoilla ajattelussa.
taitaat olla vähä eri asioita.
Miu mielest itsekäs on sellane, joka ei tee mittää mikä ei hänele sovi ja huvita häntä ittijää, vaiks siint ois toisele illoo ja hyötyy.
Itsekeskeine on kyl taas auttamas ja säheltämäs joka paikas, mut haastaakii ain, et mieko tein, mänin ja mieko annoin ja autoin. Tälläne henkilö auttaakii, mut puhhuu koko aja meije Matti ja meije Maija ja miu talo ja miu kaik.
Mie oon ite vissii tätä viimeksmainittuu sorttii, ko nytkii valitan, et mie oisin mänt mökile, mut ko sattaa. Sit mie vähäkii vieraammalle oisin yksityiskohtasest kertont minkälaine se mökki on ja mite myö sitä rakennettii ja kui kovast ylleesä ollaa tehty töitä. Kaik pyörii ihteesä ympäril...asijat ja ihmiset.
Itsekäs ei oo erikoisemmi muist kiinnostuntkaa, eikä välitä omist asioistaa haastaa muute ko kysyttäis ja ei varmast tarjoo sunnuntailounasta sukulaisillee ko on nii itsekkyyvessää mukavuuvehalune ettei taho nähhä vaivaa muihe ettee.
Itsekeskeine taas hossuu ja hössöttää ja kertoo yksityiskohtasest mite HÄÄ on minkäkii teht ja Häne tekemää kaik kehhuut ain parraaks ja "meije tytöt ovat samalaisii ko mie...ne ossaavat leipoo parraita piirakoita."
Kiitti hyvistä nauruista :)) Totta virkat.
mitä tällä palstalla tarkoittaa *reps* ? Entä *wirn* ?
Oikeastaan juuri nyt osasit sopivaan saumaan aiheesi heittää, sillä olen tavallaan joutunut pohtimaan juuri tuota asiaa, koska näyttää siltä, että aina vain vähemmän ja vähemmän täällä ennätän pyörimään...
Vuodenvaihteen jälkeen, kun enemmän täällä pyörin, heitin juuri niitä parin kolmen lauseen kommentteja useinkin moniin ketjuihin. Nyt olen huomannut, että se systeemini kirjoitteluissani olisi ehkä kannattannutkin säilyttää...
Kun kerran tai kaksi kertaa päivässä täällä käväisen vilkuilemassa - tai joskus peräti vain muutaman päivän välein - pyrin kyllä katsomaan kaikki aloitukset, mutta koska mitenkään en ennätä kaikkiin mielenkiintoisinkaan aiheisiin aina ottaa kantaa, on minun ollut pakko valita joku minua kiinnostava aihe - rakastanhan tällaistakin 'vapaata' kirjoittamista, kirjoittamista joka tapauksessa...!
Olen usein ihmetellyt, että mikä lieneekin siinä, että vaikka kiireinen olenkin, tänne kuitenkin 'sopivassa saumassa' pyrähdän, ja useimmiten jään vieläpä pohtimaan näitä vakavampia aiheita... TR.maalarin aloitukset juuri usein saavat minut töitäni tehdessänikin ajattelemaan asioita joista hän on kertonut - samoin kuin monien muidenkin kirjoitukset. Eilen huomasin esimerkkeinä vaikkapa Plungerin ja Maronin aloitukset, joihin olisin voinut tietenkin molempiin heittää parin lauseen kommentin, mutta koska koin aiheet sen verran vakaviksi, olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin - ja siihen aikani taas ei riittänyt.
Tässä ketjussa on nytkin ollut monia hyviä kommentteja, joihin olisin voinut jokaiseen heittää sanan tai pari, mutta kommentteja oli niin paljon, että katsoin viisaimmaksi pistää oman kirjoitukseni muiden alle...
TR.maalari sanoi hyvin, että 'täällä kenenkään ei pitäisi olla mitään'... vain se oma itsensä... Olen samaa mieltä. Taikanaisen kommentit - ja niin monen muunkin - ovat myös olleet sellaisia, joihin yhdyn täysin siemauksin.
Tietty itsekkyys täällä on jotenkin ehkä pakollistakin, mutta epäitsekäskin kirjoittaja voi kirjoittaa hyvin ja saada kirjoituksillaan täältä kannustavia kommentteja, rohkaisuja, kehuja, ylistyksiä, ystäviä itselleen. MUTTA MISSÄ KULKEE SE RAJA ITSEKKYYDEN JA EPÄITSEKKYYDEN VÄLILLÄ...?
Jos esimerkiksi minä käyn täällä vain kerran tai pari kertaa päivässä, enkä ennätä osallistua kuin yhteen tai kahteen ketjuun yhdellä tai kahdella kommentilla, olenko itsekäs? Jos minun on pakko valita aiheista yksi tai kaksi minua kiinostavaa aihetta, ja heitän vain niihin ne pari kommenttiani, olenko itsekäs? Olenhan itse valinnut aiheet, joihin olen kantaa ottanut...
Toisaalta, jos ottaisin kantaa jokaiseen keskusteluun vaikkapa vain yhdellä kommentilla - ja haluaisin olla jotenkin 'esillä' koko ajan, olisinko silloin itsekäs...?
Hauskaa muuten, että esimerkiksi TR.maalari sanoi, että häntä on moitittu siitä 'esilläolosta' useine aloituksineen... Mielestäni kysymys ei ole 'esilläolosta', vaan yksinkertaisesti halusta keskustella ja kuunnella aidosti toistenkin henkilöiden mielipiteitä. Jos joku henkilö vastaavasti korostaa jokaisessa puheenvuorossaan itseään ja omia tekemisiään, voisi puhuakin itsekkyydestä - etenkin, jos henkilö ei ole edes kiinnostunut muiden mielipiteistä... Näihinkin henkilöihin täällä törmää silloin tällöin...
Kaiken kaikkiaan kaksipiippuinen juttu tämäkin. Lyhyesti olisin minäkin voinut sanoa, että tietynlainen terve itsekkyys täällä on aina paikallaan, mutta eihän tämäkään asia niin yksiselitteinen ole.
Jos silloin harvoin, kun nykyisin tänne kirjoittelen, tartun jostain kumman syystä johonkin tiettyyn aiheeseen, olenko itsekäs? Jos osallistun johonkin aiheeseen vain yhdellä kommentillani, joka on pitkä kuin nälkävuosi, olenko itsekäs? Arvostan kovasti henkilöitä, jotka osaavat olla mukana lähes jokaisessa keskustelussa parilla lyhyellä kommentillaan, mutta itse en nykyisin siihen pysty. Juuri monissa niitten henkilöitten kommenteissa minä arvostan nimenomaan sitä epäitsekkyyttä, joka niistä monista rivien välistäkin paistaa läpi...
Mun mielestä täällä ei kukaan ole selityksenvelvollinen tekemisistään tai tekemättä jättämisestään niin kauan kuin noudattaa netikettiä.
Jos tuntuu siltä, että sanottavaa on pidempäänkin viestiin tottakai sen kirjoittaa. Jos taas saa sanottavansa sanottua virkkeellä tai kahdella, miks kirjoittaisi enempää?
Voimme itsekkäästi osallistua juuri niihin juttuihin joihin haluamme, velvollisuuksia paikalla oloon ei kukaan voi täällä asettaa.
Sanoin sirkku, että minua on moitittu siitä, että keskityn omiin ketjuihini enkä seuraa kaikkia palstan kirjoituksia tai osallistu tai kommentoi...
Ei kukaan ole motkottanut, siitä että niitä availen.
Ei mikään iso juttu, en ole pahoittanut mieltäni, koska kyse on nimenomaan omasta valinnasta ja siitä itsekyydestä;))
...tuota tekstiäni, koinkohan olevani juuri jotenkin jonkinlaisen selityksen velkaa joillekin muille kirjoittajille...?;)
Ajoin ehkä takaa juuri sitä, että kun kovin harvoin ehtii osallistumaan keskusteluihin, osallistuu vain siihen yhteen tai kahteen ketjuun - ja lopputuloksena usein on turhankin pitkä kirjoitus... Sitä siis pohdin mielessäni... Jotta onko itsekästä osallistua vain yhteen tai kahteen ketjuun, ja niihin vieläpä paneutuen aiheeseen aidosti...?
Jos ennättäisin kirjoitella täällä useamman kerran päivässä, voisin tietenkin osallistua itse kuhunkin ketjuun niillä parilla lyhyellä kommentilla, mutta minulla siis ajanpuute on se ydinsana.
Kaiken kaikkiaan itse koen kaiken tämän kirjoitteluni täällä terveenä itsekkyytenä. Koska siis rakastan kirjoittamista ylipäätään, ja jos aikani ei todellakaan riitä kaikkiin ketjuihin osallistumiseen, en itse kokisi ikävänä luonteenpiirteenäni sitä itsekkyyttä, että osallistun vain pariin ketjuun itse kullakin sivulla... Mutta, mutta... Tämä kaikki saa aikaan siis sen, että kirjoitukseni usein ovat turhankin pitkiä...
Kaikessa tässä on olemassa sekin 'vaara', että joku voi ajatella minun olevan epäterveesti itsekäs, koska en juuri hänen ketjuunsa ota kantaa. Kysymys minun kohdallani on siis vain ajasta - tai oikeammin sen puutteesta! Joihinkin aiheisiin yksinkertaisesti vain takerrun jopa siten, että mietin niitä töitäni tehdessänikin!
kiva nähdä(lukea)sinuakin.
Itsekkäästi tunkaisin itseni tähän väliin ja minusta ei ole mitenkään itsekästä vastata vain niihin joihin haluaa/ehtii miten vain.
Olkaamme vain itsekkäitä ja sinä jatka vain niitä pitkiä tekstejä jos haluat sillä niitä on mielenkiintoista lukea.
Mukavat illan jatkot.
...hyvä esimerkki siitä, että vaikka yritän lukea ketjut huolellisesti läpi ennen niihin kommentoimistani, aina jää jotakin tuonne 'korvan taakse' väärin ymmärrettynä tai väärin muistettuna... Luin itse asiassa tätä ketjua jo myöhään eilen illalla, mutta en jaksanut enää yöllä ruveta kommentoimaan...
Väärin perusteinhan sinua siis syytetään! Mielestäni osallistut kiitettävästi muidenkin aloittamiin ketjuihin. Tässä kylläkin tullaan jälleen tuohon minun 'ongelmaani' - eli pakkoon jättää osallistumatta moniin mielenkiintoisiinkin aloituksiin... Veemäinen juttu... Luulenpa lisäksi, että seurailet palstan tapahtumia enemmän kuin moni ehkä ymmärtääkään... Itsekin yritän seurailla tapahtumia täällä, koska paljoa muilla palstoilla en edes pyöri, mutta pari kertaa päivässä aloitukset täällä nopeasti lukaistuaan ei aikaa mitenkään jää osallistua kaikkiin keskusteluihin. Ei, vaikka mieli monet kerrat tekisikin pari kommenttia heittää...;)
Kaiken kaikkiaan; minun mielestäni sinä osallistut tasapuolisesti keskusteluihin täällä ylipäätään - terveellä tavalla itsekkäästi...!;) Lisäksi arvostan siis noita avauksiasi - ja kiroan omia kiireitäni, koska niin moneen mielenkiintoiseen aloituksesi aiheeseen joudun jättämään omat mielipiteeni oman pääni sisään...!;)
MOI sinullekin!;)
Oli kiva kuulla sekä kommenttisi, että sinusta ylipäätäänkin! Sinä tiedät kiireeni... ja tiedät jotakin muutakin...
Sinulla on juuri se taito, jota minä tässä tavallaan kadehdin; pystyt heittämään kommentin sinne, toisen tänne... Kun itse niin harvoin edes luen täältä nykyisin mitään oikein kunnolla, kommenttien heittäminen lyhyesti on vaikeaa... Ymmärrät...? Tähänkin ketjuun huomaan tulleen muutaman kommentin, joita en vielä ole ennättänyt lukea... Saunan jälkeen olen pari tuntia pitänyt paussia töistäni, mutta tunti tai pari töiden parissa vielä menee...
Arvostan sinussa juuri sitä, että sinäkin rakastat sanoja, rakastat kirjoittamista, heität ne kommenttisi sinne sun tänne, mutta ketään koskaan et loukkaa! Aina jaksat olla ystävällinen ja - ennen kaikkea - huomata muut kirjoittajat!
Kiitos sinulle, että sinä olet sinä!
liioittelun puolelle, korostan sanaa hiukka!
No ei vaineskaa kyllä se meni reilusti ylisanoiksi.
Mulle tuli ihan punanen olo.
En mä ole niin kiltti ja olen useasti sanonut,että mä osaan kyllä purra!
Jos olen rehellinen niin kyllä tällä palstalla on minunkin hampaani tarranneet kiinni ja ravistelleet,mutta valitettavasti viimeinen tapaus lähti karkuun...=)
Kerron myös yhden pienen salaisuuden,että ei minulla ole niin kauheasti mitään sitä vastaan jos silloin tällöin saapuu joku pikku häirikkö kiusakseni sillä sanoilla on kiva leikkiä kuten tiedät ja mikä sen mukavampaa huvia on kuin kokeilla kuinka kauan toinen jaksaa.
Tuo viimeinen lause on niitä kauneimpia mitä ihminen voi toiselle ihmiselle lausua.
Iso KIITOS!
Sinulaisiasi kilttejä maailma tarvitsisi lisää.
Minusta tuntuu, että kun tässä ketjussa on puhuttu itsekkyydestä eräänlaisena palstakäyttäytymisen muotona, onkin ennemmin tarkoitettu itsenäisyyttä. Eli sitä, kuinka sisältä- tai ulkoapäin ohjautuva meistä itsekukin kokee olevansa tai haluaa olla. Nykyinen maailmanmeno suosii sisältäpäin ohjautuvaa oman tiensä kulkijaa, koska valmiit elämisen mallit ovat lähes tyystin hävinneet.
Taidat olla oikeassa. Termit näissä saattavat hiukka mennä sekaisin.
Mutta mitä tarkoitit sillä, että elämisen mallit olisivat hävinneet?
Itsestäni tuntuu, että elämisen peruspilarit ainakin meidän yhteiskunnassamme ovat edelleen hyvin vahvat.
Tarkoitan sellaista länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen havaittavissa olevaa yleisempää yhteiskunnallista muutosta, jota kutsutaan postmoderniksi eli jälkimoderniksi murrokseksi. Murroksen ydin on siinä, että useiden niin sanottujen suurten kertomusten, kuten usko jatkuvaan edistykseen, erilaisiin instituutioihin (avioliitto, kirkkolaitos), ideologioihin (kommunismi) on romahtanut.
Tänään meidän on selitettävä itsellemme ja toisillemme sellaisia asioita, jotka vielä meidän viisikymppisten lapsuudessa olivat itsestään selvyyksiä. Meidän on mietittävä esimerkiksi sitä, menäkkö naimisiin vai ei. Kun yhtä hyvin voisi elää avoliitossa tai olla kokonaan elämättä parisuhteessa. Vielä kolme-, neljäkymmentä vuotta sitten oli asiaan kuuluvaa, että jos jonkun kanssa halutaan olla, niin sitten mennään naimisiin. Ei sitä juuri tarvinnut miettiä. Koska nykyään lähes kaikki variaatiot ovat olemassa, yhä useampaan asiaan on myös otettava joku kanta. Tämmöisessä tilanteessa on eduksi, mikäli yksilö kykenee mahdollisimman pitkälle ohjautumaan ikään kuin sisältäpäin.
ongelma on että ihmiskunta ei kestä 6,5 miljardia egoistia. Kun väkimäärä kasvaa, myös sosiaalisuuden on pakko alkaa kehittyä.
Voidaanhan ajatella niinkin, että individualismia korostava eräänlainen postmoderni projekti sisältäisi myös mahdollisuuden valita olla solidaarinen jollekin tai joillekin, asioille tai ihmisille. Sillä, mikäli on niin, että se varasto, josta yksilö voi kulttuuriset käyttäytymismallinsa poimia on aikaisempaa suurempi. Niin mikä estää meitä valitsemasta myös solidaarisia, yhteisöllisiä tapoja toimia?
"sosiaalisuus"alkaa kehittyä.
Samoin keinoin kuin näihinkin asti.
Ei ihminen ole jalostunut, eikä valittavissa olevista keinoista tule käyttämään kuin sitä vanhaa....elinpiirinsä ja toimeentulonsa parantamista sodan ja riiston keinoin.
Onko ihminen viisastunut ja ottanut oppia ennen koetusta?
Kaikki samat kauheudet mitkä tapahtuivat esm. toisen maailmansodan aikana keskitysleireillä, taapahtuivat vanhan Jugoslavian alueilla kymmenkunta vuotta sitten.
Olisi suurenmoista nähdä ihmisten jalostuvan ja kehittyvän solidaarisemmaksi toisiaan kohtaan, mutta sitä emme tule koskaan näkemään, vaikka teoriassa malleja ja käyttäytymisvaihtoehtoja olisikin tarjolla.
kysymys : "Mkä estää meitä valitsemasta myös solidaarisia, yhteisöllisiä tapoja toimia?"
Se ihmisen luontainen itsekkyys juuri estää yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden.
Pelkäämpä, että niin hienoa teoriaa ei kukaan koskaan pysty kehittämään, että ihminen toteuttaisi sen käytännössä, mitä tulee juuri kansojen ja pienmpienkin yhteisöjen väliseen solidaarisuuteen.
Tänä valistuksen aikakautena ei edes orjuutta ole pystytty poistamaan maailmasta.Meillä on YK ja sen upea Ihmisoikeuksien julistus....valitettavasti monilta kohdiltaan jäänyt toteuttamatta. Toimii - mutta vain teoriassa.
Varasto mistä ihminen voisi poimia käyttäytymismallinsa, on aikaisempaa suurempi, mutta niin myöskin se varasto, mistä voidaan poimia riistävät, tuhoavat käyttäytymismallit. Viimeksimainitussa varastossa taidetaan asioida ahkerammin. Valitettavaa, mutta totta.
Teoria ja käytäntö kulkevat omia polkujaan, vähän samaa kuin tämä virtuaali ja tuo live....
lyhyessä vastauksessa lievää ironiaa.
Kuvittelinko vain?;)
Kuvittelit vain.
Puhuit asiaa, sitä yritin kommentoida...anteeksi outo artikulaationi...
suunta on jo jonkin aikaa ollut pois niistä. Nykyihminen vierastaa sitoutumista yli kaiken. Valtiolta kaikkien pitää saada enemmän kuin mitä veroina sijoitetaan (kansalaisuus on sijoitus, heti kun on rahaa, muutetaan maahan missä valtio vie siitä vähimmän mahdollisen), sama kaikessa muussa (työ, perhe, ystävät, harrastukset). Yhtälö on mahdoton ja johtaa pian suuriin hankaluuksiin. Syntyy köyhien diktatuureja ja rikkaiden separatistisia linnakkeita, väkivaltaa joka tapauksessa.
Kaukoidässä yksilöllisyys on vielä kaukana siitä mitä se on lännessä, mutta joku Kiinan tapainen valtio räjähtäisi käsiin jos ihmiset siellä ajattelisivat ja vaatisivat samaa kuin ihmiset täällä yhteisöltään vaativat.
näin lyhyessä ajassa ole ehtinyt mihinkään kehittyä. Edes ajattelijana. Jos katsoo sitä vähää mikä antiikin ajattelijoilta on säilynyt, huomaa, että samojen ongelmien kanssa tässä vieläkin painitaan eikä niistä sen viisaampaa ole juuri pystytty sanomaan.
Se, että me puhumme täällä palstalla jostakin, kuten nyt tässä ketjussa itsekkäästä/itsenäisestä palstakäyttäytymisestä, ei ole ainoastaan jonkin jo olemassa olevan toteamista. Keskustelu siitä, kuinka palstalla saa tai ei saa, pitää tai ei pidä käyttäytyä on palstan luomista, ikään kuin sen rakentamista.
Samalla tavalla teoria ja käytäntö rakentavat toisiaan. Ne eivät suinkaan kulje omia polkujaan, vaan keskustelevat keskenään luoden maailmaa sellaiseksi, kuin se kulloinkin on. Keskustelun kokonaisuutta vain on vaikea hahmottaa, koska sitä käydään pieninä palasina, siellä ja täällä.
Luulen että teoria selittää käytäntöä, antaa oikeutusta ratkaisuillemme. Eli käyntäntöä seuraa teoria...
Mitä eroa on teorialla ja käytännöllä?
Käytännössä ei mitään.
*nauraa*
on kuitenkin se ongelma että keskustelun ylläpitäjän säännöstö on ainoa jota todella valvotaan. Kukin keskustelija voi määritellä itselleen ja muille lisäsääntöjä, joiden käytännön vaikutus jää kuitenkin omaa keskusteluroolia rajoittavaksi koska 1) moderaattori puuttuu jokaiseen laajennukseen ja 2) harva suostuu muiden keskustelijoiden antamiin sääntöihin.
Palstan keskustelujen sävy määräytyy ylläpitäjän antamien sääntöjen mukaan. Täällä ei rajoiteta ylläpitäjän toimesta mitenkään henkilökohtaisia loukkauksia tai asiattomuuksia joten sävy on välillä hyvinkin ilkeä.
Mielestäni käytäntö ja teoria ovat ilmiöinä tai laatuina erotettavissa toisistaan. Se, miten ne ovat toisistaan erotettavissa, riippuu siitä kulloisestakin yhteydestä, joissa niistä puhutaan tai niitä käytetään. Esimerkiksi isoäidin piparkakkuresepti (teoria) ei ole sama asia isoäidin reseptin mukaan valmistetut valmistetut herkulliset piparkakut. Mutta olisiko toista ilman toista?
Siis: Esimerkiksi isoäidin piparkakkuresepti (teoria) ei ole sama asia, kuin isoäidin reseptin mukaan valmistetut herkulliset piparkakut (käytäntö).
teoriasta tulee käytäntö, kun sitä teoriaa aletaan toteuttaa käytännössä.
Minä katselin juuri erästä upeaa puvun mallia muotilehdestä, missä on tämän puvun kaavat.
Kaavat =Teorian asteella oleva puku.
Käytäntö = Puku jonka ompelen kaavojen mukaan.
Heh.
Käytännössä elämme käytännössä, teorioilla emme tee mitään tiukan paikan tullen...
Teorioilla teemme bisnestä, puhumme lämpimiksemme, viisastelemme...
Väitän edelleen että saamme tekosemme hyväksityiksi noilla teorioilla, selitämme historiaa...
Käytäntö olet sinä siinä tekemässäsi puvussa, ei se puku.
Niinku teoriassa...
puiseva, tylsä teoreetikko(: DDDD
Tämähän ei liity enää aloituksen aiheeseen mitenkään, ei teoriassa eikä käytännössä...sori, Rudi...
-end-
*nauraa*
...kiitos viljamaaria dee dee dee dee,
käytännökikkö!
Vaikka kritiikki mainitsemiasi ilmiöitä kohtaan onkin kasvanut ja erilaisia liikkeitä valtavirran joukosta irtautunut, ovat tällä hetkellä vielä kuitenkin esim. usko jatkuvaan kasvuun, perhe, sekä kristillinen kirkko eurooppalaisia peruspilareita. Kommunismi tuskin sellainen on todellisuudessa valtaväestöille koskaan ollutkaan.
Perheiden muotokin on muuttunut, usko ja luottamus läpi eläman kestävään yksiavioisuuteen myös, mutta perhe, ponnistelu sen toimeentulon eteen, on edelleen ydinjuttu.
Kristillinen moraaliajattelu siitä että heikompia suojellaan, on edelleen laajasti hyväksytty läpi eurooppalaisten yhteiskuntien.
Olet oikeassa siinä, että eurooppalaisuus (myös angloamerikkalainen kulttuuripiiri) sellaisena, kuin me sen tänään tunnemme, on keskeisiltä arvoiltaan kehittynyt vuoropuhelussa kristinuskon kanssa. Lisäksi kulttuurievoluutio on luonteeltaan hidasta. Samalla se on epätahtista: On nopeaa, ehkä yhden sukupolven aikana tapahtuvaa muutosta. On myös sellaisia kulttuurisia käytäntöjä ja arvoja, jotka ikään kuin vastustavat muutosta. Tälläisiä ovat vaikkapa eri kansallisuuksia koskevat luonnehdinnat. Esimerkiksi me suomalaiset ajattelemme yhä olevamme rehellisiä, työteliäitä, sisukkaita. (Mitä me t i e t y s ti olemmekin!)
Mutta samalla tavalla, kuin jokaisen yksilön elämä väistämättä kulkee johonkin suuntaan, niin myös yhteiskunnan tila muuttuu. Murtumat ovat väistämättömiä.
muuttuu, se on totta, mutta murtumasta en oikeastaan puhusi meidän länsimaisessakaan kulttuurissamme, mikä on kehittynyt vuoropuhelussa kristinuskon kanssa.
Halki vuosisatojen kehitys on mennyt eteenpäin ja kyseessä on oikeastaan teknologian kehittyminen.
Ihmisen sisin olemus on luultavasti pysynyt aika lailla samanlaisena (itsekyydestä ja muista taipumuksistamme puheenollen)
Totta on, että teollistumisen myötä agraariyhteiskunta on väistymässä ja sitä voimme kutsua vaikkapa murtumaksi.
Tämä keskustelu rönsyilee, niinkuin keskusteluilla on taipumus tehdä, mutta että emme liian kauas aiheesta poikkeaisi, niin haluaisin sanoa, että ihminen pohjimmiltaan on kaikkien "murtumien" keskelläkin kuitenkin sama, iloineen, suruineen, pelkoineen ja painiskellessaan kaiken tämän raadollisen itsekkyytensä kanssa.
...kuullostaa tuo raadollinen itsekkyys.
Mää en ainakaan m y ö n n ä sellainen olevani...
Ja ei suakaan sen boajutun perusteella sentään raadollisen itsekkääksi voi luonnehtia...Tavallaan pelastit käärmeraukan. Meille kun sellainen ilmestyis niin söisin siltä ensin maksan ja sitten kompostoisin loput..
Noin alkukantaisia keinoja käytettävissä!Aika barbaarisia, mielestäni. Kerrohan miten menettelen kilpikonnan kanssa, mikä on seuraava hankinta poikiemme suunnitelmissa.
Luuletko miehenä, että naisellinen kehrääminen alkaa kärsiä inflaation?
Kyllä tämä nyt täytyy myöntää.
Todellisuudessa soittaisin palokunnan ja lahjoisin konjakilla palomestarin, että hän pakkaisi boan letkutelineeseensä ja kuljettaisi sen sille sirkuksen vähäpukeiselle kauniille naiselle joka tykkää vehdata moisten otuksien kanssa.
Mukaan tulisi tietenkin liittää lahjoittajan nimi ja puhelinnumero. :)
Minusta tuntuu, että miehesi on löytänyt heikon kohtasi ja käyttää sitä miehekkäästi hyväkseen. Kilpikonnajutskan jälkeen seuraa jättiläishämähäkit, iguaanit, alligaattorit ja etelä-amerikkalaiset pahkanenäbusuiitit. Ja mikäs siinä, eikös niiden ilmaantumisia ole noin naisenakin ihan mukava ehkäistä, siten nyt ainakin luulisin?
Jos taas päätät olla kehräämättä, tee se nyt tämän kilpikonnasetupin aikana, sillä turtlesit nyt ovat sentään aika siedettäviä otuksia sentään. Siis tarkoitan näitä tuhkakupinkokoisia joiden pää näyttää hampaattoman 150-vuotiaan mummon tai vaarin päävärkiltä. Jos taas tulossa on sellainen Galapagossaarten härveli, jolla on metrin mittaiset evät, niin neuvon, että kehrää viljamaria, kehrää :)
sain hyvät naurut teistä kahdesta kun luin tuon Rudin vastauksen.
Hitto kun on mukava lukea hyvien kirjoitajien huulenheittoakin...=)
Piti kysyä Rudilta, että miltä tuntuu olla kumoonkehrätty?
Nimittäin vain asianosainen voi tietää noin paljon noista kauheista otuksista.
Meillä tämä on todellakin lasten leikkiä Rudin kokemaan verrattuna.
Kertoisikohan Rudi jatkossakin mihinn ,tai minkälaisen riiston kohteeksi joutuu kun on antanut pikkusormensa!
Hurja olet mies, mutta hurja sinulla vaimokin!
Sanoisin siis Rudille - meni sinun välittämänäsi nämä terveiset!
Mun ukko asettuu vähemmästäkin!
...ilmaisusi "kumoonkehrätty" toistuvina hetkinä, jotka seuraavat toisiaan vailla määrättyä aikasykliä.
Voin vakuuttaa, että hyvältä ne hetket tuntuvat. Aina yhtä hyviltä :)
Tiedätkö Viljamaria, mulla ei ole noista matelijoista kyllä kokemusta. Mutta mulla on niin hyvä mielikuvitus, että jos kokisin olevan pientäkään etua siitä, että saisin erityiskehräystä suunnitellesani joidenkin sellaisten hankkimista, tulisi minusta alan ehdoton asiantuntija. Ja jos matelijat ja muut ötökät maan päältä loppuisivat, löytyy niitä lisää esim. planeetta Endorin Metsäkuulta :)
Minun mielestä itsekkyys on eräs luonteen-
piirre,jota ao.henkilö ei välttämättä edes
huomaa omaavansa.....
Toimii itsekkäästi vaistonsa mukaan.
Ystävänä itsekäs voi olla tosi mahtava
puolustaa ystäviäänkin..
Mutta ne kompromissit...asioissa puuttuu.....