Hei kanssaihmiset!
Oletteko koskaan miettineet (kuten minä), että milloin sitä oikeastaan on riittävän aikuinen päättääkseen omista asioistaan? Tarkoitan, että osaisi sanoa ei, silloin kun siltä tuntuu, eikä aina menisi muiden mielipiteiden mukaan. Itse koen olevani liikaa "muiden vietävissä" - yksinkertaisesti en osaa sanoa ei. Liekö jotain kiltin tytön-syndroomaa? Ja sitten, kun joskus saan sanottua ei, niin se tulee suustani ulos töksähtäen, lähes vihamielisesti - eli en osaa esittää asiaani rakentavasti ja "poliitikko-tyyliin"...Minulla on tunne, että hypin jatkuvasti jonkun muun pillin tahtiin - välillä se on omat ikääntyvät vanhempani, välillä taas omat lapseni ja oma tahtoni ja suunnitelmani hukkuvat jonnekin sinne kaiken keskelle. Tuntuuko tutulta?
Oletteko koskaan miettineet (kuten minä), että milloin sitä oikeastaan on riittävän aikuinen päättääkseen omista asioistaan? Tarkoitan, että osaisi sanoa ei, silloin kun siltä tuntuu, eikä aina menisi muiden mielipiteiden mukaan. Itse koen olevani liikaa "muiden vietävissä" - yksinkertaisesti en osaa sanoa ei. Liekö jotain kiltin tytön-syndroomaa? Ja sitten, kun joskus saan sanottua ei, niin se tulee suustani ulos töksähtäen, lähes vihamielisesti - eli en osaa esittää asiaani rakentavasti ja "poliitikko-tyyliin"...Minulla on tunne, että hypin jatkuvasti jonkun muun pillin tahtiin - välillä se on omat ikääntyvät vanhempani, välillä taas omat lapseni ja oma tahtoni ja suunnitelmani hukkuvat jonnekin sinne kaiken keskelle. Tuntuuko tutulta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ahdistut joutuessasi sanomaan "ei"?
Siksi hyökkäävyys - puolustaudut ahdistusta vastaan?
Sinulla on oikeus/velvollisuus itseäsi ja muita kohtaan kieltäytyä/kieltää, kun siltä tuntuu!
Mieti mitä pelkäät tapahtuvaksi, kun kiellon paikka olisi.
Harjoitus auttaa. Älä hämmästy toisten reaktiosta, kun kerrankin annat "takaisin".
Heidän kuvansa Sinusta muuttuu kyllä vähitellen arvostavaan suuntaan:)
kuitenkin että ratkaisu ongelmaan löytyy minusta itsestäni.
Woody Allen: "Ihminen on aikuinen vasta kun hänen omat vanhempansa ovat kuolleet." Allenin isä ja äiti olivat ainakin vielä muutamia vuosia sitten elossa, yli 90-vuotiaina.
Minun vanhempani ovat jo vainajia, joten siinä mielessä olen kai aikuinen. Kuitenkin elän yhteisöissä: perheessä ja työpaikalla, jossain määrin myös suvun jäsenenä. En pysty päättämään varmaan mitään asiaa täysin itsenäisesti, ottamatta ketään muuta huomioon.
Woody Allenin, olisi pitänyt.. hmmm..
hävitä maankamaralta, ennen lapsia...
Minulla on ikävä kyllä ollut sama taipumus. Jotenkin vaan luonteelleni ominainen piirre. Josta kouliinnun kovaa tahtia pois. Tämän päivän elämään se ei kertakaikkiaan sovi. Esimerkkinä kerron kuinka työ"kaverini" lapset aikoinaan soittivat minulle ja pyysivät apua kun äiti tuolla vaan itkee. Tietysti aloin järjestellä asioita, yksinhuoltaja kun oli. Siitä sen enempää. No kun tämä ihminen löysi sitten itselleen kumppanin. Minua ei enään ollut olemassa. Tai oli mutta ei siitä sen enempää. Nyt tämän samaisen ihmisen veli sattui olemaan pulassa niin taas olisi apua tarvittu. Niin loukkaavassa ja törkeässä muodossa etten taaskaan viitsi mainita. Kylläkin vielä "ehtojen kanssa" Velipoika pääsi juuri katkolta. Tämä yksi ihmine pelkästään kaikkien pienempien asioiden ympärillä avasi minun silmäni.
Minulla se EI:n sanominen sai aikaan sen, että nykyään minulla on välillä vaikean ihmisen maine! Kun ennen tein muiden puolesta valittamatta ja nykyisin muistan ainakin mainita, saan siitä "vihat" niskoilleni. Kunpa löytäisi sen kultaisen keskitien.
Omat vanhempani ovat myös jo nukkuneet pois joitakin vuosia sitten mutta nuorimpana lapsista olen aina se "pentu". Ja hankala tapaus, vaikka en koe itseäni niin.
Kai tämä tästä.
Minäkin olen katraan nuorin. Aika nuori vielä kun vanhemmat myös lähtivät. 70 luvulla. Se on joku itsetunto kysymys. Heikko mutta silti niin vahva.
Minulla itselläni siis on kaikki hyvin. Ottaa vaan päähän.
Mulla on ihan sama juttu kun sinulla. Olen vähän liikaakin aina samaa mieltä esim. aviopuolisoni kanssa ja sitten myöhemmin harmittaa kun en sanonutkaan ei. Nyt olen viime aikoina kyllä tehnyt sellaisia päätöksiä, joista hän ei ole pitänyt. Vähän minua arveluttaa tämä vastaan haraaminen, mutta kuitenkin tunnen, että olen tehnyt oikeita ratkaisuja.
Kun vielä oppisi sanomaan ei muutamassa tilanteessa....