haluun jätkän..

mutta aina ei voi saada sitä mitä haluaa ja yleensä ei halua sitä mitä saa....

Mä kerron täs nyt oman tarinani...(toivottavasti jaksat lukea;) )

Viimevuoden keväällä mulla meni poikki mun pitkäaikasen poikaystävän kaa...Sinä kesänä sitte mä "hilluin" melkein kaikkien kaa jotka vastaan tuli...no,voin sanoo,et se kyl lievens mun tuskaa...mut sitte.syksyllä mä aloin ajatella et ei tollanen sekoilu ja viattomien sydänten särkeminen oo oikein ja aloin tosissani ettiä jotain kunnollista äijää.Kävin monia kertoja kahvilla joidenkin kanssa ja yhtenäkään kertana ei tuntunu oikein miltään.Yhden kanssa seurustelinkin,kunnes mulle selvis ettei tää tyyppi ollu "seurustelu luonne" ollenkaan...Sen jälkeen mä päätin,etten enää eti ketään,koska ikinä kukaan ei ollu niinkun pitemmän päälle kiinnostunu musta oikeesti.Ajattelin,ettei mulle oo tyyppiä jonka mä haluisin.Ne tyypit jotka ois oikeesti halunnu mut,ne ei kelvannu mulle ja jos mä oisin halunnu jonkun,se oli joko liian kaukaa tai ei kelpuuttanu mua.Mäkin oisin halunnu täydellisen tyypin ja uskoin etten tuu löytämää sellasta ikinä...ei mulle ketään oo.Sit tapahtu niin,että yks jätkä tekstas mulle,jonka olin tavannu yhis bileissä sillon ku "seurustelin" sen edellisen tyypin kanssa tossa alkuvuodesta.Se pyys mua kahville ja mä ajattelin,et no okei..tän kerran viel koetan.(en ollu kovin kiinnostunu siit tyypist sillon)ja ajattelin et jos täst ei tuu mitään ni sit ei tuu mistään,josta mä olin aika varma.

Sitte,parii päivää ennen kun mentii kahville,tää tyyppi(jonka ulkonäköö en ees IHAN tarkkaan muistanu)soitti mulle.Me puhuttii yöllä kahesta kolmeen.Se puhelu sit sai mun pään kääntymää.Mä ootin tapaamista kun lehmä kesää,koska tyyppi oli vaikuttanu todella mukavalta.Sitten neljän tunnin kahvilla istumisen jälkeen ei ollu enää epäilystäkään,ettenkö mä ois halunnu sitä tyypiä!se on aivan täydellinen,siis ei ehkä yleisesti,mut mulle se on.Se on just sitä mitä olin aina toivonu...sellanen,jonka laista en luullu koskaan löytäväni.Ja jota epäilin ensin ihan yhtä mitättömäks kun kaikkia muitakin edellisiä.Niinpä me sitten ollaan oltu yhessä reilu kuukaus ja nyt todella tajuan,mitä on oikeesti omistaa joku,jonka takia ois valmis vaikka kuolemaan.En oo koskaan tuntenu ketään kohtaan näin.

Että sulle sanoisin,et ei kannata ettiä ketään mistään."se oikee" tulee kyllä vastaan vaikket tekis mitään.Mut tosin himassa ei kannata nyhjätä,ei sieltä ovelta ketään tulla hakemaan..;) mut kun liikut ympäriinsä kaupungilla ja näin,ni aivan varmasti saat mitä haluat.Ja siitä täydellisyyden tavottelusta...usko vaan siihen,että sulle on sellanen tyyppi joka on susta täydellinen.Mä jaksoin uskoa siihen et mulle on joku mulle täydellinen ja sellanen löyty.(tai siis tuli mun luokse);) eli usko unelmiis ja kaikki on mahdollista=) Todella hyvää jatkoa sullekin!!!

Haluun jätkän mut miten oon 09 auttakaa pliis mä oikeesti haluun jonkun johon voin luottaa roikkua ja rakastaa!