Hurjat erot pentujen välillä

Neljäs sakemanni on kasvatuksessa ja nyt koulutusta tehdään hieman järjestelmällisemmin kuin edellisten perhekoirien kanssa. Kyseessä tietysti käyttölinjan koira.

Kun nyt on enemmän oltu toisten sakemannien seurassa on huomio kiintynyt hurjiin eroihin koirien luonteissa ja erityisesti niitten fysiikassa. Pentukursseilla oli pari aivan säälittävää kanta-astuja lyllertäjää (näyttelylinjaa...), meinasi tippa tulla silmään kun niitä katseli. Takajalat vemppasivat sivulle ja istuessa kaatuivat kyljelleen. Missä vaiheessa omistaja tajuaa iskeneensä kätensä paskaan. kursseilla kukaan ei viitsinyt asiasta mitään mainita tietenkään. Miten kasvattajat ilkeävät myydä moisia pentuja kenellekkään ja astuttaa niin huonoja vanhempia?

Varttuneemmissa koirissa on porukassa luonnevikaisia jotka yrittävät tulla päälle, sellaisia jotka eivät pysty hyppäämään edes katumaasturin tavaratilaan siinä missä jäntevä nuorempi koira pomppaa puolihuolimattomasti lähes kaksimetrisen kiven päälle. Ihmeellistä on.

Kun hankitte koiraa niin olkaa tarkkana että saatte todennäköisesti terveen pennun ettekä mitään pentutehtaan jäteyksilöä.