Olen tuntenut erään kaverini nyt parisen vuotta ja tapaamme yleensä noin 1-2 krt parissa viikossa ja käymme leffassa tai kahvilla tai yhteisessä harrastuksessa. Ongelmana on nyt se, että vaikka olemme tunteneet jo pari vuotta emme ole oikeastaan muuta kuin tuttuja emmekä ole hiiskuneet sanallakaan yksityiselämistämme toisillemme mitään. Olen aina pitänyt häntä heterona, mutta nyt en enää olekaan varma. Ihan viime aikoina minua on alkanut arveluttamaan, että josko oma epävarma seksuaalinen suuntautumiseni (epäilen siis vahvasti olevani lepakko, mitä hän ei tiedä) "värittää" sitä miten tulkitsen meidän välisen kanssakäymisen. Toisinsanoen, että näenkin meidän ystävyytemme "lepakkolasien" takaa=)
Onko kukaan kokenut mitään vastaavaa? Jos hän tarttuu minua kädestä kävellessämme väentungoksessa tai ollessamme kahvilla tarjoaa minulle palan jälkiruokaansa niin tarkoittaako tämä mitään? Tunnen oloni jotenkin epämukavaksi, kun ainakaan omat tunteeni tavatassamme eivät ole enää täysin platonisia.
Onko kukaan kokenut mitään vastaavaa? Jos hän tarttuu minua kädestä kävellessämme väentungoksessa tai ollessamme kahvilla tarjoaa minulle palan jälkiruokaansa niin tarkoittaako tämä mitään? Tunnen oloni jotenkin epämukavaksi, kun ainakaan omat tunteeni tavatassamme eivät ole enää täysin platonisia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sulla on melkein samanlainen tilanne kun mulla.Pongasin naisen työpaikaltani.Aloin pyytelee työn ulkopuolisille tapaamisille.En tiedä mitä meidän välillä on,en.Tapaamme 2 tai kolmen kuukausen välein.Muut ajat soittelemme ja lähettelemme viestejä.En tiedä mitä hän ajattelee tästä kaikesta.Emme käy toistemme luona.Käymme laffassa,konsertissa julkisesti.Ihan olen sanaton ja kyvytön mitään tekemään.Aika elämässä kuluu ja kumpikaan ei tee mitään,lieneekö sitten odotusta....varmaan ikuisuuksiin.
...sitten ihastunut häneen, mutta et vain ole jostain syystä saanut kerrottua hänelle? Koska itselläni homma oli aina tähän asti ihan puhtaasti kaveripohjalla eikä mikään muu ollut missään vaiheessa edes itselleni vaihtoehto. Olen siis kokoajan olettanut, että hän on hetero enkä edes osaa sanoa mikä nyt on muuttunut, mutta jotain on tapahtunut. Luulen, että mikäli olisin alunperin ollut häneen ihastunut niin en varmaan olisi tässä nyt vaan olisin joko kertonut hänelle jo heti alussa tai sitten olisin jättänyt yhteydenpidon pitämättä, mikäli hän todella olisi umpihetero.
Minä rakastan häntä.Hän on omien sanojen mukaan ystävä.Vuosi sitten hän kysyi mitä haluan hänestä.Valehtelin,että en muuta kuin ystävyyttä.Kaksi kk oli hijaista ,sitten alkoi tapaamiset taas.Olin aidosti ystävyyden kannalla ,mutta myönnän että en pysty olemaan vain ystävä.Vaadin tapaamisia useammin jotka oli hänelle liikaa.Mulla ei ole ennen ollut tapana tapailla vanhempia,tuntemattomia naisia.Eikä varsinkaan ehdotella tapaamisia.Hän ei ole koskaan tullut kanssani edes kahville minnekään.Olen kertonut hänelle,että rakastan häntä.Mitään hän ei ole siihen koskaan sanonut.Ajatteli varmaan mun puhuvan itsekseni.
Hän on eronut juuri sen jälkeen kun tapasimme ja ollut yksinhuoltaja.Jatkamme siis vaan eloa,kunnes jollakin kait napsahtaa.
ex-työtoverini kävi töissä usein lähentelemään, mutta ei sietänyt mitään minun taholtani.Sanoin kerran kännissä rakastavani häntä, mutta hän ei regoinut mitenkään(koska ei uskonut?)Luulen, että hän ei vaan uskalla myöntää olevansa kiinnostunut naisista.On kahvituntikeskusteluissa sanonut ettei ymmärrä lesboja. Meni sittemmin naimisiin ja lapsiakin on.Emme pidä enää yhteyttä.
ihan ekana tuli mieleen kun luin tuon tarinasi.
Sulla on siis vahva epäilys että olet lepakko, ja sä haluisit muutosta teidän väliseen ystävyyteen.
Se että alat epäilemään hänen suuntatumistaan kädestä tarttumisen ja jälkkärinpalan tarjoamisesta kertoo että sun on aika tehdä jotain itsesi löytämiseksi.
Tai sun elämä menee onkohan/eiköhän leikkiin.
Se nyt on selvää että vaikka kaverisi oli täysi lesbo teillä ei ole mitään tulta enempään mitä nyt olette, eli älä pidä sitä mahdollisena helppona ja luontevana jatkeena suhteellenne. Sitä se ei ole.
Jos teillä olisi vetoa toisianne kohtaan, usko pois, ei tarvisi miettiä noin pitkän kaveruuden jälkeen onko sitä. Teillä ei ole.
Pidä se hyvänä kaverina ja älä kuvittele mitään vaan pikkuhiljaa aukise niitä syvempienkin aiheiden kanavia.
Se mitä sä tarvit on saada puhua tunteistasi ja ajatuksistasi jonkun kanssa, ja löytää se juttu joka on sua.
Sä haluaisit että tää sun kaveri olisi myöskin lesbo sillai ihanasti salaa ja sä haluat sitä siksi että sun olisi helpompi aloittaa hänestä kaveruuden takia.
Mutta edelleen, sitä älä tee. LÖydä itsesi muulla tavalla äläkkä anna mielellesi mahdollisuutta alkaa kuvittelemaan että "kun hän katsoi minua niin oliko siinä jotain syvempää" sillä sä saat vaan nuppisi sekaisin ja elämäsi pysähtymään odottamaan jotain mikä tod näk ei ikinä ole oikeata.