Autatatteko muita,

Antaisinko hyväntekeväisyyteen nykyisin, entä perintö.

Väärät motiivit auttaa toisia, jos sitä tekee vain siksi, että saisi arvostusta.

Autan jos apua tarvitsevat. Ja he auttavat minua tarpeen mukaan.

Aikani kuluu muiden ihmisten asioiden pohtiessa ei jää ylimäärää auttamiseen

autan sen verran ,mitä voin, eivät kylläkään ole pyytäneet suoranaisesti, mutta silloin tällöin jotakin rahallista tukea.
muistan itse kuinka nuorena tahtoi sitä ja tätä, ja kiva oli kylläkin ihan itse hankkia keneltäkään pyytämättä mitään, mutta onhan se kiva joskus jotain antaakin, varoja ei nyt liian paljon ole, että voisi edes kehuskella, mutta jotakin silloin tällöin annettavaa.

huvitavaa, kun tämän ikäisenä ei sitä hankittavaa itselle juuri ole, jokunen tarvittavaa vaatetta joskus, ei muuta.
"kaikkea on", siis on ihan riittävästi 1-2 henkilön elämiseen.
ruoka on tärkein / ruoan laatu , > "ruoka on terveys".

Autoin sydämellä rakaudella.Kun ei olut vaaria.Ei hänestä apua.8 vuodessa olin uupunen aina rahaton ja näin nälkää.Kun lasia 1 tulossa lisää .Sanoin en jaksa. Mustamalasivat minut muille ja löivät lukut kinni.Sen enmpä yhteyttä pitämättä.Mustamalus ja valhet oiketti heitä ei kontakti.Ja tarkistamatta heidän jutut suku lähti mukaan. Mutta enää en näe nälkä .en puute. on oma elämä.

Tarpeeseen olen auttanut. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä ei olisi pitänyt niin paljoa auttaa, mutta tehty mikä tehty. On ollut tilanteita joissa ajattelin, annanko mennä huonompaan suuntaan vai autanko hiukan. Autoin.
Aloittaja ei arvostuksella liene tarkoittavan mitään pokkurointia vaan ihan normaalia toisen ihmisen arvostusta/kunnioitusta, jota me ihmiset osoitamme toisiamme kohtaan.
Mutta, tämä aika on erilainen, ollaan ottamassa vaan ei antamassa. On asioita jotka eivät maksa mitään, mutta niillä saadaan sekä hyvää oloa että huonoa aikaiseksi toiselle.

Et ole tyhmä. Ehkä lapsiesi ajattelussa olisi parantamisen varaa.

en minäkään lapsilta mitään kiitoksia ole saanut, sen mitä pystyy antaan rahallisesti.
tosin: lapseni ei ole varsinaisesti mitään pyytänyt, ja jos onkin niin hyvin pientä.
niin se vaan on.

Olen auttanut sukulaistani lainaamalla isojakin summia. Takaisin maksuja ei ole kuulunut, taitaa olla unohtunut? Kyllästyin koko juttuun ja viestitin antavani lainat anteeksi ja velat kuitatuiksi. Eipä ole kiittänyt tai edes maininnut asiasta. No, tuskin kehtaa enää minulta rahaa pyytää, eikä saisikaan. Ihan asialliset suhteet kuitenkin säilyneet.

Lapsiani auttaisin jos tarvetta olisi, jos puhutaan rahasta. Aineettomasti olen autellut mm. lapsenhoidossa ja muutoissa/siivouksissa. Muuten autan hyväntekeväisyyskeräyksien kautta kotimaan kohteita.

Aina autan, jos apua pyydetään,
mutta en koskaan rahalla.
Omat eivät tarvitse, elävät omillaan, kuten minäkin.
Jälkikasvu asuu kaukana,
joten apu on ollut rajallista välimatkojen takia.
Keräyksiin en osallistu,
paitsi työllä esim seurakunnan diakoniaan
ym yhdistysten yhteiseen hyvään.

Nyt kudon sukkia Ukrainaan,
välillä kudoin pipoja tai tein vauvapeittoja.
Silläkin lailla voi auttaa.

Järkeviä järjestelyjä.
Lapsemme saivat rahoittaa korkeakouluopintonsa itse. Poika teki vaihtelevia töitä eikä ottanut opintolainaa.
Tyttäremme otti lainan yhdelle vuodelle.
Heidän valmistuttuaan olemme tehneet useiden vuosien saatossa erilaisia järjestelyjä
Rahastosiirtoja, asunnon lahjoitus ajoissa, erinäisten tarpeiden maksamista jne.
Mittavampi säästövakuutus on heidän nimissään.
Seuraavalle sukupolvelle menee kuukausittain sama tasasumma sopimuksella, että isukki merkitsee sillä valitsemansa rahaston osuuksia.
Unssin kultalaattoja tallelokerossa ja pieniä täydennyksiä nuorimman sukupolven harrastusrahastoon. 500€ - 1000€ / lapsukainen-
Olen vanhempia kieltänyt kertomasta lapsille mitään. Olen antanut rahat aina heidän vanhemmilleen.
Kiitos olisi kiusallista!

alotukseen vastaus:

Olet tyhmä,,,

ei lapsia auteta sentakia että itse saa sitten rakkutta ja kunnioitusta
ja paapomista,,, heh,

omia jaälkeläisiä autetaan siksi että he menestyisivät ja kauan eläisivät maanpäällä,
ja vanhemmat ovat kiitollisia kun on omia rakaita jälkeläisiä
ja varsinki jos vielä ovat menestyneet elämässään,
vähemmän menestyneitäki vanhempien OLETTAISI rakastavan ja auttavan kykjensä mukaan, odottamatta kiitollisuutta vastapalveluksi,


alottaja ei ilmeisestikkää rakasta oikeesti omia lapsiaan, kokee heidät vain reisaksi kun vielä apuaki tarvitsevat, huh, kauhistus,

Autan niiin paljon kuin pystyn ja kykenen, mutta mitään arvostusta en sen takia odota. - Nm. Saan myös apua

Ei auttaminen ole tyhmää.
Mutta kyllä normaaleihin käytöstapoihin kuuluu sanoa, kiitos, kun apua saa.
Itse autan lähiomaisia, jos on tarvetta. Saan myös apua.
Meillä se on ihan luonnollista aina ollut, että jeesataan puolin ja toisin.
Onneksi ainakin vielä pärjään omillani arjessa.

Nuorten kuuluu auttaa vanhempia.

Auttanut ole paljonkin lastenhoidossa ja kodin hoidossa. Ilo on ollut molemminpuoleista. Poika taas ei ota vastaan kumpaakaan noista avuista. Asunnon hankintaan olen antanut paljonkin, mutta mikään ei riitä, eikä arvostusta tipu. Hanat on kiinni ja pysyy.

Olen huomannu et nyt pitää ajatella vain omaa hyvinvointia ja rahaa en anna enää, enkä huolta kanna jälkeläisistä, olen tehny jo osani, en vaan jaksa enää. Olen vanha.

Annettiin lapsille rahaa tarpeeseen ja ostin jotain vaatteita kun opiskelivat. Käytönnön kysymyksiä on yhdessä käsitelty, mutta heti jos järjestän heidän mielestään liikaa, saan nenilleni. Hyväntahtoisesti kyllä, ei loukkaavasti tapaan ´älä nyt taas ala sättäämään´. Täytyy olla saatavissa jos apua tarvitsevat ja loitota jos pärjäävät itse.
Nyt on uusi auttamismuoto, Kun ruoka on kallistunut ja urheilevat lapset syövät paljon, vien laittovalmiita ruokia. Ostan ison tarjouslohen ja vien valmiita filepaloja paistettavaksi tai kokonaisen sian ulkofileen ja siitä viipaleita. Ei edes tule kalliimmaksi. Jos ostaisin itselleni pieniä liha- ja kalapaljoja, olisi sama hinta.
Tekeminen taas hyvödyttää itseäni, pysyy hanskassa kalan käsittely- ja ruoanvalmistustaito.

Yritimme taaperoiästä alkaen kasvattamaan lapsiamme itsenäiseen elämään aikuisena.
Mikään ei valmistu jos joku ei tee sitä. Siis työtä on tehtävä kykyjensä puitteissa ja vastattava tekemisestään.
Kaikki mihin ryhtyy on tehtävä niin hyvin kuin pystyy!
Ehdoton rehellisyys ja kanssaihmisten huomioon ottaminen.
Raha on ansaittava.
Mielestäni onnistuimme kohtalaisesti. Ylempänä olen maininnut, että lapsemme hoitivat yo-opintonsa itse. Poikamme tekemällä sivutöitä. Siivouksesta vartiointiin, varastotöistä satamajätkäksi.
Myös opastus itsenäiseen elämään. Se mitä toisilla on, ei kuulu meille.
Mitä meillä on tai ei ole, on pelkästään meidän asiamme.
Yksi esimerkki. 10v pinnassa poikamme kysyi miksi meillä ei ole pullaa kuin joskus harvoin. Selitin puutteen ravintofysiologisesti.
Mutta kun naapurin Tommilla on ja se saa ottaa itse, EI KUULU MEILLE!
Tyytymätön ilme sai suustani ilmaisun, että jos haluat pullaa niin leivo itse.
Kundi kysyi saako hän käyttää tarvikkeita. Totta kai. Alkoi rapina kulumaan. Keittokirja tuli käyttöön mutta neuvoja kysymättä kundilla oli valmiit pikkupullat muutaman tunnin kuluttua.
Kävi leipomassa nivelreuma anopilleni sämpylöitä ja leipoi kakut torimyyntiin luokkaretken osarahoitukseksi.

Osallistuminen rinnetalon siivoamiseen 10-v tietämissä kuten myös tiski vuorot.
Ei ollut konetta. Poika vaihtoi tiskiviikkojaan tytön kanssa pihatyö vuoroihin.

10v pinnassa opastin penskoja myös pienimuotoiseen sijoitustoimintaan.
He olivat saaneet hieman rahaa naapurustolle tekemistään palveluista ja niistä säästöistä merkitsin silloin säätelytalouden aikana heille pankin osakkeita.
Tenavat olivat riivatun epäluuloisen näköisiä kun tallelokero-osastolla leikkasin heidän osakekirjoistaan osinkokupongit ( oli silloinen menetelmä) ja kerroin että kassatäti tilittää ne rahana. Sen verran oli opastus mennyt perille, että siirsivät tileilleen.

Olemme tehneet tiettyjä järjestelyjä jo reilusti yli parikymmentä vuotta.
Tenavat eivät ole olleet tarpeessa mutta mieluummin heille kuin verottajalle.
Poikkeus. Maksoimme tytön ottaman yhden talven opintolainan ja annoimme pojalle saman summan.

Maissii
Nyt kudon sukkia Ukrainaan,
välillä kudoin pipoja tai tein vauvapeittoja.
Silläkin lailla voi auttaa.


ERINOMAISTA en tässä voi sanoa kuin että
kiitos

https://fi.ukrainanhata.fi/

Hersonissa rysssät varastivat eläimet eläintarhasta video
veivät Krimille
https://twitter.com/RoksolanaKrim/status/1589260591763374080

Autoin niin Kauai kun jaksoin vanhuus alkoi rajoittamaan joten vihaisia omaisia tuli joka ei sanalla
Niin että silleen

Kiittäminen on arvostusta, sitä aloittaja tarkoittaa eli ei muuta. Mutta jos nuukailee vain itseä kohtaan, ja auttaa muita, kiitos on ihan paikallaan.

Et, et ole tyhmä vaan lapsesi ovat, koska eivät osaa edes kiittää.
Nykyajan aikuiset lapset ovat omaksuneet tyylin minulle kaikki ja heti.

Itse olen tehnyt työelämän jossa olen nähnyt sekä hyvät, että huonot välit
vanhempi/lapsi.
Vanhemmat, jotka antavat jopa pienet eläkkeensä lapsilleen ja itse ovat jopa
viikon kaurapuuron ja kuivan leivän varassa.
Eräskin eläkkeellä oleva kanslisti säästi parikin viikkoa omasta ruokaostoksista,
jotta voisi tarjota viikonloppuna pojan perheelle ruoan.
Kysyn kerran häneltä, että eikö se voisi olla joskus toisin päin menisitte itse
heidän luokse syömään. Vastaus oli; minä olen vain tällainen mitätön mummo.
Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.

Sanon sen vielä, että moni lapsi pitää itsestään selvänä, että vanhemmat ovat
velvollisia vielä heitä auttamaan vaikka elävät jo omaa elämää.
Vanhemmat, ei tarvitse terveitä lapsia rahallisesti auttaa.
Voi käyttää hyvällä omallatunnolla hankkimansa omaisuuden itsensä hyvin voinnin
parantamiseen.

Eikä se ole lapsilta poissa!

Monilla aikuisilla lapsilla on suuri huoli, että isovanhempi hassaa rahojaan turhuuksiin.
Ilmeinen huoli omista perintörahoista.