Hesarissa on juttu kun tyypit eivät kehtaa kertoa vaatimattomista töistään. Jos koulutuksella tekee sellaisia töitä, joita pysytyisi tekmään täysin kouluttamaton, se hävettää.
Tuon voisi ensin yksioikoisesti tuomita, mutta jotenkin ymmärrän. Itse olen kertonut juuri sen mitä olen tehmyt ja vielä lisännyt, sitten teen lisäksi sellaisetkin hommat jotka eivät muille kelpaa, jos pomo niin sanoo. Sellaisia keskitason hommia olivat.
On tapana kertoa lapsen työstä positiivisesti, olen kovin iloinen että on saanut olla töissä, jos hän kuulee, hän heti nokkavasti, älä äiti leuhki mulla.
Kerroitko sinä työstäsi juuri sellaisena kuin se oli.
Tuon voisi ensin yksioikoisesti tuomita, mutta jotenkin ymmärrän. Itse olen kertonut juuri sen mitä olen tehmyt ja vielä lisännyt, sitten teen lisäksi sellaisetkin hommat jotka eivät muille kelpaa, jos pomo niin sanoo. Sellaisia keskitason hommia olivat.
On tapana kertoa lapsen työstä positiivisesti, olen kovin iloinen että on saanut olla töissä, jos hän kuulee, hän heti nokkavasti, älä äiti leuhki mulla.
Kerroitko sinä työstäsi juuri sellaisena kuin se oli.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Riippunee tapauksesta.
Voi olla, erikoisen urahakuinen tyyppi ei ite erityisemmin arvosta hommia, mitä tekee ja olettaa muittenkin ajattelevan samoin. Tai voi olla, ollut halua jollekin uralle, eikä se ole onnistunut.Tai sitten liikkuu piireissä, missä kaikilla tuntuu olevan jotenkin erityisen hienot ammatit. Niin voihan siinä olla alemmuuskompleksia ja häpeetä sen takia.
Ite en isommin tekemisistäni ole huudellut, aika usein törmännyt tilanteisiin, muut ei ole tajunneeet mun hommia, mitä teen jne. Ja net on sitten kyllä muistaneet halveksia mun töitä :D "Mikä toi luulee olevansa". Mutta tosiasia lie josois bussikuskin koulutus, ois palkattu bussikuskiksi ja ajais bussia, sellanen ammatti ois kaikille aika selkee.
Eli kyllä mä ite olen arvostanut tekemisiäni kyllä, muitten mielipiteistä välittänyt piupaut. Vaan voi olla jotenkin toisinkin päin siis, joku ei ite arvosta tekemisiään ja muut välittävät piupaut sen tekemisistä, ehkä kaipais glooriaa ja mitalleja jne, ulkoisia osoituksia. Näitähän on pilvin pimein ihmisiä, jotka ite nostaa omaa arvostustaan, joskin se menee sitten usein selän takana pilkkaamiseksi.
Mutta juu, kyllä työtyytyväisyys on tärkee juttu ja ihmisen pitäis tehdä semmisia hommia, mistä ite ois ylpee. Aina se ei niin mene.
=DW=
Itse sain lapsen opiskelemaan.Kävivät lukion ja sietä yliopistoon.Kun kikutin väliin koulujen lomat työpaikalle päiväksi katsoo kakka homia urakalla,yhteen mahantuonti firmaan jota ei olemassa enää.Sanoin tänne pääsette heti koulun jälken töihin jos opikelu ei kiinnosta.Valinta on teidän.Meni heidän kallin ja yhtimeen.Päiväkään eivät työtöminä olleet.Hyvä esimerkki kun katsoivat useamman kerran mitä on urakka työ paskasessa varstossa. Kesä kuma ja talvi paleli ja puoli tuntia.Taukoja ja ruokiksa ei kerinyt pitää.Eväs leipää tunki suuhun ja kahvia jos kerkis pälle juoda ettei urakka kussut..Olin 2 lapsen yksinhuoltaja äiti.Pääkaupunki sedun lähiöstä.Orvoksi jänyt joten mikän elämässä ei tullut ilmasiksi.Kansakoulun jälken töihin.Yhtään en häpeä työtäni en elämäni,Moniko on itsensä elättänyt 15 vuotiasta ilman vanhempia ,vanhempien tukea.
En koskaan tekemääni työtä mainostanut! Viimeiset vuodet suorastaan hävettivät!
Jokainen työ vaatii tekijänsä , joten mikä on vaatimatonta työtä ?
Kun olisikin ollut vain ”vaatimatonta”, mutta kun oli aivan hirveää rääkkäämistä!
Ehkä se mille kantaväestöstä ei löydy tekijää.
Just sellaiseksi tekemäni työ on mennyt!
Raksalla tuli suurin osa töistäni tehtyä, paha kyllä myös liian raskaita ja kuluttavia ne työt.
Seurauksena eläkkeelle alle 55 ikäisenä, polvet ja olkapäät paskana.
Mitä luulette onko mukavaa?
Olen suorastaan ylpeä, ainakin tyytyväinen hyvin monipuoliseen työhistoriaani.
Puuceen alustan tyhjentämisestä pk-yrityksen toimitusjohtajan tehtävään.
Väliin mahtuu useammalta alalta eri tason duuneja.
Joskus on ollut tilanne jossa keskustelu / neuvottelu osapuoli ei ole ottanut huomioon käytännön tason tuntemustani.
Vedätysyritykset ovat loppuneet alkuunsa
Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu sille perusperiaatteelle, että työikäiset ja -kykyiset käyvät töissä ja maksavat veronsa. Mitä enemmän on työttömiä ja tukien varassa eläviä, niin sitä huonommin Suomella ja sen myötä kansalla menee.
Jos työikäinen ei tee töitä ja maksa veroja, on hän taakka yhteiskunnalle. Parempi siis tehdä töitä.
Vaikka sairaana! Niin kuin työelämä vaatii!
Meidän työpaikalla ei ainakaan vaadita. Pikemminkin pitää pysyä poissa tartuttamasta muita.
Jos orjatyötä tekee, niin sitä ei ole tekemässä kukaan jos sairastut ja töihin vaan täytyy mennä etteivät työt jää tekemättä ja hoidettavat hoitamatta!
Mikä on nykypäivänä ”orjatyötä”, missä eivät tavalliset työpaikkalait toimi?
Olen kuullut "sitoutumattomista" yrityksistä, joissa asiat eivät aina ole kohdallaan. Onko tällaisia sitten miten paljon, niin en osaa sanoa. Tuosta tulee mieleen ulkomaalaistaustaiset yritykset (esim. ruokapaikat), jotka saattavat kärsiä tällaisesta.
Tai orjatyötä on mm. ihan tavallinen vanhusten kotihoito. Viikonloppuisin ja iltaisin miehitys on niin pieni, ettei sairastunut voi olla pois töistä, ettei vanhukset jää hoitamatta.