Masennuksesta toipuminen

Anonyymi-ap

Miten pääsee oikeasti parempaan suuntaan ja eroon vaikeasta masennuksesta ja itsemurhajutuista, onko se todellisuudessa mahdollista? Pieni motivaatio on jossain sisällä parantumiseen/toipumiseen, mutta pahasta möykystä ei pääse millään eroon. Hetken hyvän jakson jälkeen tai vaikka asiat olisivat paremmin, olo palaa väkisin tosi huonoksi. Siihen ei auta läheiset ihmissuhteet tai kiva tekeminen, se hallitsee todella paljon. Tuntuu siis nyt aika mahdottomalta työmaalta. Tähän mennessä yhdestäkään lääkkeestä ei ole ollut hyötyä, osastolle päätyessäni en ollut kovin apua vastaanottavassa tilassa. Olo on niin vaikea välillä etten edes tiedä kuinka olen tässä edelleen aikalailla yhtenä kappaleena. Opiskelu ja töihin meno tulee jatkumaan tämän pienen tauon jälkeen mutta en tiedä kuinka taas jaksan. Miten saada elämään merkityksellisyyttä kun mikään ei oikein tunnu miltään? Mitä tässä voi edes tehdä ennen kuin menee liian pitkälle, pystyykö tästä ikinä toipumaan edes jollekin tasolle? Onko jollain jonkinlaista todellista inspistarinaa tai käytännön tason vinkkejä, yritän ainakin kovasti vielä koska paljon muutakaan tässä ei voi tehdä; joko yrittää tai sitten kuolla. Ja miten toipua itsemurhayrityksestä jonka yksityiskohdat näkyy verkkokalvolla aika ajoin, asiat muistuttaa kaikesta? Tuntuu että on ihan poikki ja haluaisi vaan itkeä pään irti, todella lohduton olo. Toivoisin asiallisia vastauksia jos jollain on oikeasti jotain hyödyllistä tarjota.

38

441

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Lääkkeistä ei siis ole mitään hyötyä toistaiseksi ollut/ sopivaa löytynyt kohdalle. Uuden aloittaminen vie hetkellisesti heikompaan kuntoon, mutta tasoittumiswn jälkeen mitään hyötyvaikutuksiakaan ei ole ilmennyt yhdenkään kohdalla, eli karsea olo ei muutu mihinkään noiden avulla. Avokontakti mulla on, mutta hoitopaikan vaihtuessa olen jonkinlaisessa siirtymävaiheessa ja aika yksin. Nykyisestä/edellisestä kontaktistani ei ole ollut hyötyä, tälle ihmiselle ei pysty puhumaan mistään/kemiat ei todellakaan kohtaa. Uuteen paikkaan olen vielä jonossa, en tiedä kenelle puhua, en edes osaa puhua vaikka haluaisin.

    • Anonyymi

      Ja enkä siis kaipaa yhtään mitään jeesustelua tai itsemurhaajien vinkkejä, vaan oikeasti vinkkejä ja kokemuksia jos sellaisia myt vain todellisuudessa on olemasssa

    • Anonyymi

      Mielestäni toipuminen lähtee siitä että voi puhua sen möykyn pois mikä rinnassa puristaa.Toivottavasti löytyy sellainen ammattilainen kelle pystyt puhua.Kaikkien kanssa ei vaan kemiat kohtaa eikä silloin tarvi väärälle ihmiselle avautua.Pitäis enemmänkin olla vertaistoimintaa ja apua matalalla kynnyksellä saatavilla,nyt niin moni kärsii mielensairauksista ja jonot on pitkiä.Itse voin sanoa että paras terapeutti on koira,suosittelen hankkimaan jos on koira ihmisiä toki vaatii vastuuta ja hoitoa mut antaa kyllä elämään sisältöä.Niin ja tee vaan ihan pieniä tavoitteita jos on vähänkin motivaatiota.Voimia sulle:)

    • Anonyymi

      Toiminta, vaikka väkisin jotain. Jos mielekästä löytyy , niin tietenkin parempi. Väsytys, hyvien unien jälkeen on yleensä parempi olla. Omakohtainen kokemus on, että toiset masentuneet tai masentavat ihmiset ovat myrkkyä. Onnelliset ja ylitsevuotavan positiiviset myös ärsyttävät. Meditaatio sopii joillekin. Ei meidän elämällä mitään tarkoitusta olekaan, se vain täytyy jostain syystä, jota en tiedä toteuttaa. Pystyt sentään käymään töissä ja opiskelemaan, itse en.

    • Anonyymi

      Vakava masennus on aina vakava juttu.

      Heti aluksi haluan kysyä, että onko se nimenomaan se mielekkään tekemisen puute, joka aiheuttaa masennuksen, vain onko se masennus joka estää sen mielekkään tekemisen?

      Kumpi on ensin, muna vai kana? Omasta verrattain pitkästä kokemuksestani sanoisin, että kyseessä on noidankehä joista molemmat ruokkii toisiaan. Eli pelkkä “sirkushuvien” (tai kemikaalien, mukaan lukien alko.) lisääminen elämääni ei ole automaattisesti poistanut masennustani.

      Omalla kohdallani masennuksen ja sen syiden kanssa elämisen oppiminen on ollut se olennaisin asia. Toipumisenikin on vienyt noin viisitoista vuotta. Päivä kerrallaan, askel askeleelta parempaan.

      Pitkä aika, mutta mielestäni voin nykyisin olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Teen asioita ja työtä jonka koen merkitykselliseksi. Vapaa aikaani tätyää muutama harrastus, ja oloni paranemisen myötä olen pystynyt pitämään itselleni riittävän määrän kaverisuhteita. Ne eivät ole tulleet yhdessä yössä, vaan pitkän toiminnan tuloksena.

      Tietysti masis puskee esille aina aika ajoin, mutta pienellä positiivisella stressillä se on pysynyt aisoissa. En siis ole kerennyt ajattelemaan kaikkia masentavia asioita.

      Rahallisesti tai erityisesti uralla mitaten, pitkä sairaus tietenkin näkyy negatiivisesti, mutta sen minkä olen rahassa hävinnyt, niin olen voittanut siinä arvomaailmassa jossa työskentelen. Tehden siitä itselleni merkityksellisemmän.

      Vaikka en koe itseäni onnekkaaksi, niin ehkä siinä kohtaa olen onnistunut, että olen onnistunut käyttämään kaikkia elämänkokemuksiani voimavaranani “uralla” etenemiseen.

      • Anonyymi

        Totta tuo noidankehä minunkin kohdallani. Alko auttoi vuosikausia elämästä selviytymiseen ja sen kestämiseen. Hankinta myös sai liikkumaan. Taisi kuitenkin tulla tiensä päähän, kun edes nousukänniä ei enää tule, vain pieni helpotus ja ylilyönnit pahentavat tilannetta ja saattavat lisätä masentunutta oloa. Muistan kuitenkin edellisestä kivasta kaudesta, ettei alkoholi ole syypää, ainakaan yksin, vaan olo oli ehkä vielä epätoivoisempi, kun kielsin itseltäni ainoan ja luotettavan ystävän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta tuo noidankehä minunkin kohdallani. Alko auttoi vuosikausia elämästä selviytymiseen ja sen kestämiseen. Hankinta myös sai liikkumaan. Taisi kuitenkin tulla tiensä päähän, kun edes nousukänniä ei enää tule, vain pieni helpotus ja ylilyönnit pahentavat tilannetta ja saattavat lisätä masentunutta oloa. Muistan kuitenkin edellisestä kivasta kaudesta, ettei alkoholi ole syypää, ainakaan yksin, vaan olo oli ehkä vielä epätoivoisempi, kun kielsin itseltäni ainoan ja luotettavan ystävän.

        ei kivasta, vaan kuivasta


      • Anonyymi

        Ei kai nyt pelkkä mielekkään tekemisen puute masenna, ennemmin se tekee vaan normi alakuloa ja tylsyyttä?
        Jos muuten on terve eikä akuutti rahapula piinaa., luulisi sitä nyt jotain tekemistä keksivän. Voi harrastaa jotain, käydä jossain missä ihmisiä jne. Menee uusavuttomuuden ja väärän kasvatuksen piikkiin, jos noin pienestä pahasti masentuu. Itse siis olen hyvin moniongelmainen, köyhä ja syrjäytynyt, myös masennusta eli en ole hyväosainen vi**uilija.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai nyt pelkkä mielekkään tekemisen puute masenna, ennemmin se tekee vaan normi alakuloa ja tylsyyttä?
        Jos muuten on terve eikä akuutti rahapula piinaa., luulisi sitä nyt jotain tekemistä keksivän. Voi harrastaa jotain, käydä jossain missä ihmisiä jne. Menee uusavuttomuuden ja väärän kasvatuksen piikkiin, jos noin pienestä pahasti masentuu. Itse siis olen hyvin moniongelmainen, köyhä ja syrjäytynyt, myös masennusta eli en ole hyväosainen vi**uilija.

        Monisairas

        Olen aina ollut aika sinnittelijä ja yrittänyt paskemmassakin tilanteessa yrittää vaikka se sattuu ihan fyysisesti. Olen aina ollut henkisesti ja fyysisesti sairas, en ole silti ”antanut” itseni olla hetkeä rauhassa ja toipua asioista, vaan tehnyt velvollisuuteni, työni ja opiskeluni, miellyttänyt muita. En koe siis olevani ainakaan uusavuton tai hyväosainen, olen aina ollut omillani ja selvinnyt, vaikka on suurin piirtein ase ohimolla vuorokauden ympäri vuodesta toiseen. No se itseni kehumisesta ja ylistämisestä. Tämä olo sen merkityksettömyyden ja ”tekemisen puutteen” aiheuttaa, ei toisin päin. En tiedä kenelle tuo yksi monisairas vastasi mutta alkoi vituttamaan koko viesti kun voisi tästä ihmisestä nuo samat ”uusavuttomuuden ja vittuilijan” diagnoosit tuon tekstin perusteella tehdä. Ihan sama miten oot kärsinyt, miten vaikea tausta sulla on ja eväät elämään, on aika kylmää syyllistää muiden masennuskynnystä ja muuta :D Ei tulis itellä aika rankan elämän historian, köyhyyden tai fyysisen sairauden lisänkään huolimatta puhua noin ihmisille jotka kärsii. Yksilöillä sietokyky on erilaista, toisilla menee kuppi nurin paljon herkemmin, ja se on paskaa siitä huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai nyt pelkkä mielekkään tekemisen puute masenna, ennemmin se tekee vaan normi alakuloa ja tylsyyttä?
        Jos muuten on terve eikä akuutti rahapula piinaa., luulisi sitä nyt jotain tekemistä keksivän. Voi harrastaa jotain, käydä jossain missä ihmisiä jne. Menee uusavuttomuuden ja väärän kasvatuksen piikkiin, jos noin pienestä pahasti masentuu. Itse siis olen hyvin moniongelmainen, köyhä ja syrjäytynyt, myös masennusta eli en ole hyväosainen vi**uilija.

        Monisairas

        Mielekkäällä tekemisellä tarkoitin tekemistä, johon liittyy positiivista stressiä. Joitain sellaisia "työtehtäviä" joissa on sopiva haaste, ja siksi voi myös kokea merkityksellisyyttä ja onnistumista. Toki mielekkääseen tekemiseen kuuluu joku harrastus tai viihdykekkin, mutta tietyllä tapaa myös niihin täytyy kuulua samoja elementtejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aina ollut aika sinnittelijä ja yrittänyt paskemmassakin tilanteessa yrittää vaikka se sattuu ihan fyysisesti. Olen aina ollut henkisesti ja fyysisesti sairas, en ole silti ”antanut” itseni olla hetkeä rauhassa ja toipua asioista, vaan tehnyt velvollisuuteni, työni ja opiskeluni, miellyttänyt muita. En koe siis olevani ainakaan uusavuton tai hyväosainen, olen aina ollut omillani ja selvinnyt, vaikka on suurin piirtein ase ohimolla vuorokauden ympäri vuodesta toiseen. No se itseni kehumisesta ja ylistämisestä. Tämä olo sen merkityksettömyyden ja ”tekemisen puutteen” aiheuttaa, ei toisin päin. En tiedä kenelle tuo yksi monisairas vastasi mutta alkoi vituttamaan koko viesti kun voisi tästä ihmisestä nuo samat ”uusavuttomuuden ja vittuilijan” diagnoosit tuon tekstin perusteella tehdä. Ihan sama miten oot kärsinyt, miten vaikea tausta sulla on ja eväät elämään, on aika kylmää syyllistää muiden masennuskynnystä ja muuta :D Ei tulis itellä aika rankan elämän historian, köyhyyden tai fyysisen sairauden lisänkään huolimatta puhua noin ihmisille jotka kärsii. Yksilöillä sietokyky on erilaista, toisilla menee kuppi nurin paljon herkemmin, ja se on paskaa siitä huolimatta.

        Tämä tuli ihan puskista... Pahoittelut, en missään nimessä tarkoittanut tuota ja on minullakin fyysisiä sairauksia,ne onkin ne pahimmat, kun taas depis on enemmän seuraus enkä edes pidä sitä niin isona ongelmana verrattuna niihin. Sittenhän sinunkin depis on monimutkainen vyyhti. Mutta tuossa alla "ano 21:51" on se "oikea" vastaus mulle

        Mutta kyllä joidenkin ammattilaisten mielestä myös depis-diagnnooseja tehdään nykyisin liian heppoisin perustein eikä lapsia kasvateta sietään ongelmia ja ottaan vastuuta, kukuin kykynsä mukaan tottakai. Toisilla menee kyllä kuppi nurin helpommin kuin toisella, mutta liian herkästi silti haetaan diagnoosia syyksi, ja siihen hoitoa.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aina ollut aika sinnittelijä ja yrittänyt paskemmassakin tilanteessa yrittää vaikka se sattuu ihan fyysisesti. Olen aina ollut henkisesti ja fyysisesti sairas, en ole silti ”antanut” itseni olla hetkeä rauhassa ja toipua asioista, vaan tehnyt velvollisuuteni, työni ja opiskeluni, miellyttänyt muita. En koe siis olevani ainakaan uusavuton tai hyväosainen, olen aina ollut omillani ja selvinnyt, vaikka on suurin piirtein ase ohimolla vuorokauden ympäri vuodesta toiseen. No se itseni kehumisesta ja ylistämisestä. Tämä olo sen merkityksettömyyden ja ”tekemisen puutteen” aiheuttaa, ei toisin päin. En tiedä kenelle tuo yksi monisairas vastasi mutta alkoi vituttamaan koko viesti kun voisi tästä ihmisestä nuo samat ”uusavuttomuuden ja vittuilijan” diagnoosit tuon tekstin perusteella tehdä. Ihan sama miten oot kärsinyt, miten vaikea tausta sulla on ja eväät elämään, on aika kylmää syyllistää muiden masennuskynnystä ja muuta :D Ei tulis itellä aika rankan elämän historian, köyhyyden tai fyysisen sairauden lisänkään huolimatta puhua noin ihmisille jotka kärsii. Yksilöillä sietokyky on erilaista, toisilla menee kuppi nurin paljon herkemmin, ja se on paskaa siitä huolimatta.

        Iso peukku sinnikkyydestä ja hienoa, jos olet pystynyt saanut myös ns. oikeaa työtä.
        Mä en varman ole ollut aina henkisesti sairas, ja fyysisesti oikeastaan kaikki oireet on tullut pikkuhiljaa (ja osa muiden toimesta) mikä tietysti masentaa, kun kaikkinainen toimintakyky on mennyt mikä enemmän mikä vähemmän. Kaikkein pahimpia nyt sellaiset sosiaalisesti hirveät oireet, eli cauda-oireisto, nestesäätelyn ongelmat sekä osin myös stressi, kun taas aivojen tilttiä se ei tee. Voisin mennä, vaikka Madeiralle nyt, kun yks ent. naapuri sitä kehui eikä siellä ole trooppista eikä luonnossa käärmeitä (voiko olla totta!) - mutta eihän tällä oirekuvalla olla kuin sardiibit purkissa. Sosiaalinen toimintakin nollan luokkaa käytännössä. Työkykyä ja halua olisi siinä mielessä että tämä ainakin on tylsää eikä olla ees keski-iässäkään vielä - no se on varmaa etten mitään vanhuutta tule näkeen. Kirsikkana kakussa vielä, kun vähän ja vähän enemmänkin ojentaa lääkäreiden ja vanhempien sekä joidenki muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, osaksi suoranaista heitteilepanoa ja vammantuottamusta, törkeää vtuilua, käsittämätöntä tyhmyyttä niin seuraa perusteetonta psykiatrisointia, pollarit vahtiin tekemisiä - mitkä helposti entisestään pahentaa depistä ja itsestä kiinnostusta.
        Anteeksi vähän tämä huonosti kerrottu, em. mainitun pohjalta sanoisin mitä nähnyt, että moni muu leikkii masennuksella ja tällä tavoin vtuilee oikeasti sairaalle.

        Monisairas


    • Anonyymi

      Jos on kunnossa fyysisesti, niin ongelma on ajattelussa. Masennuksessa on akuuttivaihe, johon voi ottaa masennuslääkeitä, joista parhaissa on piristävääkin (Voxraa), jos suostutaan. Ne muut masennuslääkkeet vain surettaa (vähätkin ilot vähenee) ja nukuttaa (käytetään pienempänä annoksena unilääkkeinä).

      Kun akuutti on ohi; lääkkeet pois ja kieltäydytään masennuksesta, joka on valinta; se siis on se joka tulee ja antaa syitä olla masentunut, ja fiksuna sitten huomaat, että jos hyväksyt diilin, se vain heikentää muutenkin huonoa tilannetta. Vaikuttaa ehkä vähän paradoksaaliselta, mutta niin se vain on.

      Masennus siten lakkaa häiritsemästä, vaikka alakulo säilyykin, siis iloa ei ole kuten joskus ennen, mutta on kuitenkin vapaa masennuksesta, ja alakulolla on myös hyvä puolensa jos on polaarinen, joka vähentää maniaa.

      Ajattelun puolella lähdetään rakentamaan parempaa elämää sen kaikin osin. Terapia yksityisellä on kallista ja se on vain oman ajattellun apu, että sen sijaan hankkii tietoa mieluummin, jos ei itse saa tarvehiararkiaansa kuntoon tai työn alle ja edistystä.

      Masennuksella on valta sokeuttaa; näkee asiat pessimistisemmin ja masennuksen syiden painottamina.

      • Anonyymi

        Tuota ”kieltämistä” yrittää aina pahemmassa vaiheessa ihan omaksi ensiavukseen..Tai ”pahemmassa”, masennus on mun kohdalla hyvin pitkiä aikoja aina päällä tosi pahana, mutta kuitenkin. Tai oikeastaan tuota yrittää aina silloinkin kun on pahimmasta kuopasta noussut ja esimerkiksi innostuu jostain kovasti Sillloin tulee luonnollisesti kova motivaatio elämään ja kaikkeen, kunnes yhtäkkiä tipahtaa kovalle maalle ja pyörä pyörii taas. Ongelma on se ettei se oikeasti toimi vaikka vakuuttelee itselleen. Se tulee sieltä jostain niin syvälle juurtuneista ajatusmalleista että ehkä niitä pitäisi kotenkin saada muokattua, mutta se onkin sitten ihan oma miten-kysymyksensä. Sinänsä ihan hyväkin vinkki, mutta aika absurdi


    • Hei,

      Saitkin jo hyviä vastauksia, mutta vastaan vielä minäkin. Laitan tiedoksi muutaman linkin, josta voi saada vertaistukea sekä myös ammattilaisen tai koulutetun vapaaehtoisen tukihenkilön tarjoamaa keskusteluapua. Etenkin itsetuhoisista ajatuksista kannattaisi keskustella ammattilaisen kanssa. Vertaistuki esim. ryhmächatit ja ryhmäkeskustelut voivat myös olla avuksi.

      - Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

      Tukinetin sivuilla palveluita tarjoaa yli 100 järjestöä, joten sieltä löytyy monenlaista ammatti- ja vertaistukea.

      Esimerkiksi Mieli Tukisuhteessa voi keskustella tukihenkilön kanssa luottamuksellisesti. Tukisuhde voi kestää joitakin kuukausia.

      https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Aikuisille suunnatussa Solmussa-chatissä voi keskustella päivystäjän kanssa reaaliaikaisesti. Päivystys on aina ma-to klo 15-19.

      https://tukinet.net/teemat/solmussa-chat-783075200/

      Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.

      Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:

      - Valtakunnallinen kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

      - Kriisikeskukset

      Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

      Ystävällisin terveisin
      SOS-kriisikeskus/Kata

    • Anonyymi

      Itse olen parantunut masennuksesta 11 vuotta sitten mutta edelleen kantapalvulussa lukee minun sairastavan lievä-keskivaikeaa masennusta. Lähiaikoina olis tarkoitus päästä puhumaan terveydenhuoltoon (terveyskeskus tai psykiatrinen poliklinikka) tästä,koska aina jos käys esim verikokeissa niin kysytään huolestuneen kuuloisena miten voin. Miten voin todistaa voivani hyvin.Lääkkeitä masennukseen ei ole koskaan ollut ja parannuin kun masennuksen syyt poistui elämästäni. Mulla koitettiin masennuslääkkeitä 22 vuotta sitten mutta eivät tehonneet koska eivät poistaneet/muuttaneet mun luonnetta ja persoonaa. Koska luulin masennuslääkkeiden vaikuttavan mun luonteeseen niin otin silloin tarjotun (pakotettiin) työn vastaan ja kauhukseni huomasin ettei lääkkeet auttaneet.Sain muutaman kuukauden kuluttua potkut työstä.Eli kiitos masennuslääkkeiden jotka ei mm. parantaneet mun itsetuntoa ja kykyä oppia ja omaksua uusia asioita.

      Vaikka en ole masentunut enää niin tiedostan kyllä ettei minusta ole työelämään ja en usko että kukaan ottaa töihin keski-ikäistä jolla on työkokemusta kuin muutama kuukausi ja joka on saanut potkut.

      • Anonyymi

        Eiköhän keski-ikäiset työllistetä vielä vaikka puoliväkisin. Sitäpaitsi jos olet "nuori" keski-ikäinen, esim 40-50 kymppinen, miksei kouluun/opistoon tms.
        Pirun pitkä aika on odotella eläkeikää joka saattaa olla jopa 70 tulevaisuudessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän keski-ikäiset työllistetä vielä vaikka puoliväkisin. Sitäpaitsi jos olet "nuori" keski-ikäinen, esim 40-50 kymppinen, miksei kouluun/opistoon tms.
        Pirun pitkä aika on odotella eläkeikää joka saattaa olla jopa 70 tulevaisuudessa.

        Miksi mun pitäis odotella eläkeikää kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Miksi mun pitäis mennä taas opiskelee kun kaksi ammattitutkintoa .vuosina 2000-2007 erilaisia kursseja ja koulutuksia.Miksi mun pitäis mennä taas kurssille kun ei se mua työkykyiseksi saa. Se ettei mulla ole enää masennusta tarkoita että olisin työkykyinen. Olen koulutukseltani kokki ja lähihoitaja. Sain lähihoitajan paperit vaikka en osaa esim mitata verenpainetta. Miksi mun pitäis mennä kurssille ja hakea sitten eläkeläisenä sairauslomaa kurssin ajalta?kerro mulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi mun pitäis odotella eläkeikää kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Miksi mun pitäis mennä taas opiskelee kun kaksi ammattitutkintoa .vuosina 2000-2007 erilaisia kursseja ja koulutuksia.Miksi mun pitäis mennä taas kurssille kun ei se mua työkykyiseksi saa. Se ettei mulla ole enää masennusta tarkoita että olisin työkykyinen. Olen koulutukseltani kokki ja lähihoitaja. Sain lähihoitajan paperit vaikka en osaa esim mitata verenpainetta. Miksi mun pitäis mennä kurssille ja hakea sitten eläkeläisenä sairauslomaa kurssin ajalta?kerro mulle.

        Siis mä ole TYÖKYVYTTÖMYYSeläkkeellä en KOTIELÄMÄeläkkeellä.


    • Anonyymi

      "Miten voin todistaa voivani hyvin.Lääkkeitä masennukseen ei ole koskaan ollut ja parannuin kun masennuksen syyt poistui elämästäni. "

      Ensin kehut olevasi terve ja parantunut ja nyt sitten et ole???
      Parannuit kun sait työ.kyv.paperit?

      • Anonyymi

        Kyllä.Näin kävi. Kotona harvemmin pitää oppia työtehtäviä ja omaksua ne ja oppia niiden lisäksi taas uutta. Se etten ole enää masentunut ei tee musta työkykyistä ja tarkoitan tällä palkkatyötä. Onko jotenkin ihmeellistä että kun masennuksen syyt poistuu elämästä niin masennuksen pitäisi jatkua kun ne syyt on poistuneet? Mulla ne masennukset syyt oli konkreettisia.Tiedätkö miltä tuntuu että sä opit jonkun uuden työtehtävän ja sitten kun niitä tehtäviä tulee lisää niin sun pitää muistaa ne aikasemmin opit työtehtävät ja mun kohdalla kävi niin että mun oli "pakko" unohtaa opittu jotta mä pystyn omaksumaan uudet työtehtävät ja oppia ne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä.Näin kävi. Kotona harvemmin pitää oppia työtehtäviä ja omaksua ne ja oppia niiden lisäksi taas uutta. Se etten ole enää masentunut ei tee musta työkykyistä ja tarkoitan tällä palkkatyötä. Onko jotenkin ihmeellistä että kun masennuksen syyt poistuu elämästä niin masennuksen pitäisi jatkua kun ne syyt on poistuneet? Mulla ne masennukset syyt oli konkreettisia.Tiedätkö miltä tuntuu että sä opit jonkun uuden työtehtävän ja sitten kun niitä tehtäviä tulee lisää niin sun pitää muistaa ne aikasemmin opit työtehtävät ja mun kohdalla kävi niin että mun oli "pakko" unohtaa opittu jotta mä pystyn omaksumaan uudet työtehtävät ja oppia ne.

        Siis jos sulla ei ole muita työkykyä alentavia sairauksia ja kerrot toipuneesi masennuksesta, niin kyllä todellakin olet työkyinen - mutta eri juttu on kuka ottaa töihin enää tai onnistuuko yrittäminen. Jos olet eläkkeellä, harvoinpa niitä on poistettu, mutta ei se mahdotonta ole.
        Käytännössä tuskin vaaraa ellet mene vahingossa tienaan liikaa ansiotuloja.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis jos sulla ei ole muita työkykyä alentavia sairauksia ja kerrot toipuneesi masennuksesta, niin kyllä todellakin olet työkyinen - mutta eri juttu on kuka ottaa töihin enää tai onnistuuko yrittäminen. Jos olet eläkkeellä, harvoinpa niitä on poistettu, mutta ei se mahdotonta ole.
        Käytännössä tuskin vaaraa ellet mene vahingossa tienaan liikaa ansiotuloja.

        Monisairas

        No huomenna olen viisaampi kun psykiatrinen sairaanhoitaja soittaa. Etkö sä nyt ymmärrä että vaikka mä olin aikoinaan masentunut niin mä en jäänyt sänkyyn makaamaan.Se että selviän kotona ei tarkoita että selviän työelämässä. Se eläkkeen nimi on TYÖKYVYTTÖMYYSeläke.Ymmärrätkö työkyvyttömyys.Vaikka mä olisin diagnoosivapaa niin ei tarkoita että mä osaisin hoitaa työtehtävät ja oppia uusia asioita. Se on edelleen työkyvyttömyyseläke ei kotielämäeläke. Sä et nyt osaa erottaa palkkatyötä kotioloista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No huomenna olen viisaampi kun psykiatrinen sairaanhoitaja soittaa. Etkö sä nyt ymmärrä että vaikka mä olin aikoinaan masentunut niin mä en jäänyt sänkyyn makaamaan.Se että selviän kotona ei tarkoita että selviän työelämässä. Se eläkkeen nimi on TYÖKYVYTTÖMYYSeläke.Ymmärrätkö työkyvyttömyys.Vaikka mä olisin diagnoosivapaa niin ei tarkoita että mä osaisin hoitaa työtehtävät ja oppia uusia asioita. Se on edelleen työkyvyttömyyseläke ei kotielämäeläke. Sä et nyt osaa erottaa palkkatyötä kotioloista.

        Turhaa lähtee täällä kinaan se enempää, kun ei tunne tilannettai tarkemmin, mutta kyllä meillä eläkkeen ehtona on käytännössä diagnoosit. Selviän mäkin yksinäni kotona soveltaen ja pystyisin ihan hemmetin hyvin tekeen tiettyjä toimistotöitä työkseni. Mutta olen sairauksien vuoksi eläkkeellä, koska kukaan ei halua tällaista työkaveriksi enkä myöskään saa mitään apuja yritystoimintaankaan. Sinulla on tavallaan päinvastoin eli ellei sulla ole sairausdiagnoosia (vai onko jotain muuta?), kyllä sinun periaatteessa katsotaan selviytyvän työstä. Eläkkeitä on oikeasti peruttu tervehtymisen vuoksi, aikas ilkeä tilanne, jos on pitkään oltu pois työstä. On selvää ettet tästä kylmiltäsi niinku en mäkään tuosta vain selviydy, jos ja kun pitkään täysin pois, mutta hiljaisella siirtymällä. Mutta tämä noin periaatteessa, uskon ja toivon ettei eläkettäsi kyseenalaista kukaan.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä.Näin kävi. Kotona harvemmin pitää oppia työtehtäviä ja omaksua ne ja oppia niiden lisäksi taas uutta. Se etten ole enää masentunut ei tee musta työkykyistä ja tarkoitan tällä palkkatyötä. Onko jotenkin ihmeellistä että kun masennuksen syyt poistuu elämästä niin masennuksen pitäisi jatkua kun ne syyt on poistuneet? Mulla ne masennukset syyt oli konkreettisia.Tiedätkö miltä tuntuu että sä opit jonkun uuden työtehtävän ja sitten kun niitä tehtäviä tulee lisää niin sun pitää muistaa ne aikasemmin opit työtehtävät ja mun kohdalla kävi niin että mun oli "pakko" unohtaa opittu jotta mä pystyn omaksumaan uudet työtehtävät ja oppia ne.

        Ahaa, jospa onkin niin, että työvaikeuksien syy ei olekaan ollut masennus, vaan sulla onkin oppimiseen liittyvää ongelma, minkä johdosta tullut masennusta eli jälleen kerran masennus on seuraus jostakin eikän ongelman perussyy.

        Ei masennus ainakaan automaattisesti vie oppimiskykyä, sillä itsellä se on todella hyvä, mutta jonkin verran muistin ja keskittymiskyvyn ongelmaa joskus. Voi kyllä selittyä univajeella ja muulla uupumisella, mitkä muuten tekee hyvin masentuneen oloisen olon.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Turhaa lähtee täällä kinaan se enempää, kun ei tunne tilannettai tarkemmin, mutta kyllä meillä eläkkeen ehtona on käytännössä diagnoosit. Selviän mäkin yksinäni kotona soveltaen ja pystyisin ihan hemmetin hyvin tekeen tiettyjä toimistotöitä työkseni. Mutta olen sairauksien vuoksi eläkkeellä, koska kukaan ei halua tällaista työkaveriksi enkä myöskään saa mitään apuja yritystoimintaankaan. Sinulla on tavallaan päinvastoin eli ellei sulla ole sairausdiagnoosia (vai onko jotain muuta?), kyllä sinun periaatteessa katsotaan selviytyvän työstä. Eläkkeitä on oikeasti peruttu tervehtymisen vuoksi, aikas ilkeä tilanne, jos on pitkään oltu pois työstä. On selvää ettet tästä kylmiltäsi niinku en mäkään tuosta vain selviydy, jos ja kun pitkään täysin pois, mutta hiljaisella siirtymällä. Mutta tämä noin periaatteessa, uskon ja toivon ettei eläkettäsi kyseenalaista kukaan.

        Monisairas

        En tiedä meneekö jo vähän angstin piikkiin nää stoorit....

        Ja mulla se toimistotyö nimenomaan helpottaisi masennusta, koska elämääsä edes jotain merkityksellistä sisältöä ja sosiaalisuutta asiakkaiden sopivasti (tämä tietysti ei korvaa emootion merkitystä) kautta sähköisesti mutta myös muuten miten fyysisiä tapaamisia. Hikoilu- ja pidätyskyasiat tietysti helpompi hallita paikallaan ollessa, ja kotikin osaltaan auttaa, kunhan huolehtii tietyistä seikoista. Kädessä ja jalassa vikaa mut ne ei tossa haittaa mitään. Mutta, toisin kun nyt ei välttis niinkään kiinnostusta, kun kaikki ihan tyhjää mikä tietysti voi sosiaalisesti tarkoittaa aivan muuta jonkulle kuin pelkkä depis muuten terveellä - päivänselvää luulis olevan mut ei. Tosin ahdistus lievittyisi yleensä myös jossain ihan vieraassa paikassa, kun ei niin paljon suunsoittajia, jostain syystä!

        Mutta mitäpä se on ollutkaan: sopivia töitä on rakentaminen, metsätyöt - kas kummaa, pitäisi vielä orjaehdoilla tehdä töitä semmosille, jotka marisee normi työnteosta, ihmissuhdeongelmista, jos ei heti saa haluamaansa ja leveilee muualta tulleella rahalla. Ite tehdään se mikä helposti onnistuu ja ilman rahariskiä. Sairaslomaa haetaan kun vähän vtuttaa tai ei vain jaksa! Vanhemmat, sisarukset vtuilee ja denialisoi ongelmia sekä sairauksia - semmosiakin joihin olisi pitänyt asiaan kuuluvalla tavalla pitänyt puuttua, ja asap eli heti!. On alistettu laittamalla lähes kaikki kodin ongelmat minun syyksi jne.

        Tätä ei saa käsittää väärin,mutta; Kuvitellaanpa, että minulla olisi vain masennusta ja ihmissuhdeongelmia. Ei tulis mieleenkään em. pohjalta niitä psykiatrisoida, vaan ne pää pyrkiä ratkaiseen mahd. pian, vaikka sitten luopumalla jostain. Tottakai, pitää ottaa huomioon onko ja mikä kyky ratkoa ongelmia ja säädellä tunteita.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa, jospa onkin niin, että työvaikeuksien syy ei olekaan ollut masennus, vaan sulla onkin oppimiseen liittyvää ongelma, minkä johdosta tullut masennusta eli jälleen kerran masennus on seuraus jostakin eikän ongelman perussyy.

        Ei masennus ainakaan automaattisesti vie oppimiskykyä, sillä itsellä se on todella hyvä, mutta jonkin verran muistin ja keskittymiskyvyn ongelmaa joskus. Voi kyllä selittyä univajeella ja muulla uupumisella, mitkä muuten tekee hyvin masentuneen oloisen olon.

        Monisairas

        Kyllä se masennus johtui myös turhautumisesta.Sä aloitat työt helpoilla työtehtävillä siirtyen vaativampiin työtehtäviin ja palaat jakson lopussa niihin helppoihin työtehtäviin.Ja tämä toistuu jokaisessa työskentelypaikassa. Eikö kuntoutuksen tarkoituksena ole kuntoutua eikä taantua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se masennus johtui myös turhautumisesta.Sä aloitat työt helpoilla työtehtävillä siirtyen vaativampiin työtehtäviin ja palaat jakson lopussa niihin helppoihin työtehtäviin.Ja tämä toistuu jokaisessa työskentelypaikassa. Eikö kuntoutuksen tarkoituksena ole kuntoutua eikä taantua.

        Ok joo, ei noin pitäisi työnantajan toimia. Kyllä mäkin turhautuisin, jos työ omiin kykyihin ja vaatimuksiin nähden liian helppoa, ja homma olis tommosta pyöritystä. Tietysti kyllähän yrittäjä pitää tehdä myös helpot asiat turhautumatta, ei se siitä olisi kiinni, kunhan koko työ ei ole sitä. Näissäkin oikeasti sairaita kyykytetään, kun heillä on useimmiten tutkitusti parempi asenne työhön, eikä pikkujutuista nillitetä suotta tai haeta sairaslomaa ellei oikeesti olla kykenemättömiä työhön.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok joo, ei noin pitäisi työnantajan toimia. Kyllä mäkin turhautuisin, jos työ omiin kykyihin ja vaatimuksiin nähden liian helppoa, ja homma olis tommosta pyöritystä. Tietysti kyllähän yrittäjä pitää tehdä myös helpot asiat turhautumatta, ei se siitä olisi kiinni, kunhan koko työ ei ole sitä. Näissäkin oikeasti sairaita kyykytetään, kun heillä on useimmiten tutkitusti parempi asenne työhön, eikä pikkujutuista nillitetä suotta tai haeta sairaslomaa ellei oikeesti olla kykenemättömiä työhön.

        Monisairas

        Miten mä selvidyn palkkatöistä kun mä en selvitynyt esim työkokeilustakaan.Mä nyt korostan että mua yrietttiin kuntouttaa 7 vuotta mutta mä en kuntoutunut.Ja sen takia en ole työkykyinen. Mulla oli myös ahdistuneisuushäiriö joka näy juurikin näissä kuntoutustoimenpiteissä,ei kotona. Työkokeilussa aloitin työtehtävät leikkuulautojen öljyämisellä ja siirryin tekee mölkkylaatikoita ja sen jälkeen muita puualan juttuja.jotka onnistui ihan ok.Tällä välin kun opiskelin uusia työtehtäviä unohdin miten niitä mölkkylaatikoita naulataa ja virheitä ei saanut tulla koska niitä ei voinut enää korjata jälkikäteen.Piti heti onnistua joka toi paineita.Kuukauden jälkeen työtehtävät vaan helpottui ja tein alihankintajuttuja eli pussitin kaikkea pikkutavaraa.Mä aloitin siis leikkuulautojen öljyämisellä ja lopetin tavaroiden pussittamiseen.Koska mä en osannut tehdä enää aikasemmin oppittuja töitä.

        Jos sä menet palkkatöihin niin sä et voi valita sun työtehtäviä .Työharjoitteluissa on toisin koska sä olet opettelemassa ja sulle sallitaan virheitä.

        Mä olin kotipalvelussa silloin 22 vuotta sitten ja asiakkaat ei luottaneet muhun ollenkaan.Eikö riitä että on jo valmiiksi huono itsetunto jota asiakkaat sitten vielä ruokkivat.Neuvovat miten pölyt pyyhitään ja miten maton hapsut kammataa kammalla.Ja neuvotaan miten raa´at perunat kuoritaan.Tämä viimenen oli viime asia jonka jälkeen sain potkut.Olin sentään jo yli parikymppinen ja kolme vuotta käynyt kokkikoulua aikasemmin ja mulle neuvotaan miten raaka peruna kuoritaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se masennus johtui myös turhautumisesta.Sä aloitat työt helpoilla työtehtävillä siirtyen vaativampiin työtehtäviin ja palaat jakson lopussa niihin helppoihin työtehtäviin.Ja tämä toistuu jokaisessa työskentelypaikassa. Eikö kuntoutuksen tarkoituksena ole kuntoutua eikä taantua.

        Olen miettinyt, että onkohan se aina näin. Kuitenkin monia kuntoutuspaikkoja kokeneena olen alkanut miettiä, että ei aiemmissa puljuissa ihan tällaista kyllä ollut. Kai mä tulen maailmasta, jossa oli ehkä huono kuntoutustilanne, mutta loputtomat mahdollisuudet vaikuttaa omaan kuntoutumisolosuhteisiin. Nykyisessä kuntoutuksessa ei voi vaikuttaa mihinkään. Vaikka pyydät monta kertaa tukiopetusta tai sitä, että työt jakautuvat tasaisesti, niin joku laittaa liitutaululle lapun, jossa hän itse on määritellyt, mikä kuntoutumisessa on raskasta ja kuka näitä raskaita tehtäviä on tehnyt ja kuinka paljon. Niitä kuntoutumistehtäviä ei kuitenkaan kaikki pääse tekemään, vaan tilanne voi olla pelkkä h###ttiä 24/7, jos päivät kuluvat tauotta. Olenkin miettinyt kuntoutuspaikan vaihtoa, koska toiminta on niin erikoista ja toiset ohittavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen miettinyt, että onkohan se aina näin. Kuitenkin monia kuntoutuspaikkoja kokeneena olen alkanut miettiä, että ei aiemmissa puljuissa ihan tällaista kyllä ollut. Kai mä tulen maailmasta, jossa oli ehkä huono kuntoutustilanne, mutta loputtomat mahdollisuudet vaikuttaa omaan kuntoutumisolosuhteisiin. Nykyisessä kuntoutuksessa ei voi vaikuttaa mihinkään. Vaikka pyydät monta kertaa tukiopetusta tai sitä, että työt jakautuvat tasaisesti, niin joku laittaa liitutaululle lapun, jossa hän itse on määritellyt, mikä kuntoutumisessa on raskasta ja kuka näitä raskaita tehtäviä on tehnyt ja kuinka paljon. Niitä kuntoutumistehtäviä ei kuitenkaan kaikki pääse tekemään, vaan tilanne voi olla pelkkä h###ttiä 24/7, jos päivät kuluvat tauotta. Olenkin miettinyt kuntoutuspaikan vaihtoa, koska toiminta on niin erikoista ja toiset ohittavaa.

        Esim työkokeilussa kun se ahdistuneisuushäiriöoireet paheni ja vaikutti työn tekoon niin mulle sanottiin että mene pukuhuoneeseen ja tule sitten takaisin kun voit taas paremmin. Palkkatöissä sä et voi sanoa asiakkaalle että sori mutta mun pitää nyt pitää tauko.Ei se niin vaan mene palkkatöissä että sun tarttis pitää tauko koska psyyke ei kestä.Ja täällä sanotaan että mä olen työkykyinen. Jos kotona tulee sellanen tilanne että tarvis rauhottua niin sä voit ottaa sen ajan mutta palkkatöissä sä et voi tosta vaan alkaa pitää mielenrauhottamistaukoja. Ymmärtääkö nyt nämä jotka sanoo mua työkykyiseksi. On toki hienoa jos omalla työpaikalla saa kesken kaiken pitää rauhottumistaukoja ilman että työnantaja puuttuu niihin.On myös työpaikkoja jossa sä et voi pitää näitä taukoja ja varsinkaan kenenkää asiakkaan kotona.Mitä nämä asiakkaat miettis jos sä ilmotat keskenkaiken että sä tarttet mielen rauhoittamistauon.Tai muussa asiakastyössä sosiaalialalla.Et sä voi esim hoitopaikassa sanoa potilaalle että sori nyt täytyy vähän hengähtää .Palaan kohta.Kuka työnanaja katsoo tälläistä hyvällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim työkokeilussa kun se ahdistuneisuushäiriöoireet paheni ja vaikutti työn tekoon niin mulle sanottiin että mene pukuhuoneeseen ja tule sitten takaisin kun voit taas paremmin. Palkkatöissä sä et voi sanoa asiakkaalle että sori mutta mun pitää nyt pitää tauko.Ei se niin vaan mene palkkatöissä että sun tarttis pitää tauko koska psyyke ei kestä.Ja täällä sanotaan että mä olen työkykyinen. Jos kotona tulee sellanen tilanne että tarvis rauhottua niin sä voit ottaa sen ajan mutta palkkatöissä sä et voi tosta vaan alkaa pitää mielenrauhottamistaukoja. Ymmärtääkö nyt nämä jotka sanoo mua työkykyiseksi. On toki hienoa jos omalla työpaikalla saa kesken kaiken pitää rauhottumistaukoja ilman että työnantaja puuttuu niihin.On myös työpaikkoja jossa sä et voi pitää näitä taukoja ja varsinkaan kenenkää asiakkaan kotona.Mitä nämä asiakkaat miettis jos sä ilmotat keskenkaiken että sä tarttet mielen rauhoittamistauon.Tai muussa asiakastyössä sosiaalialalla.Et sä voi esim hoitopaikassa sanoa potilaalle että sori nyt täytyy vähän hengähtää .Palaan kohta.Kuka työnanaja katsoo tälläistä hyvällä.

        Joo noin sitä vajaakuntosia kohdellaan ja pyöritellää, pistetään tekeen sitä mikä lisää ahdistusta tai muuten pahentaa oireita - kuntoutusta mukamas!Itsekin ahdistusin ja tuota ollut myös.

        Luulen kuitenkin ahdistuksen liittyvän pääosin muuten sosiaalisesti hankalaan oirekuvaan. Kun taas niiden työtehtävien mitä osaan ja/tai on parhaat mahdollisuudet kehittää olisin tehnyt ilman ahdistusta vaikka yksinyrittäjänä! Silloin voi optimoida työn suorittamisen itselleen ja työn tekemisen kannalta parhaaksi eikä tarvi kinata työnantajan kanssa suotta - työantaja määrää on typerää johtamista. Olen myös havainnut jonkun verran muiden kautta paradoksaalisesti, että monesti terveiden kohdalla joustetaan helpommin, vaikka pitäis olla toisinpäin.

        Monisairas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim työkokeilussa kun se ahdistuneisuushäiriöoireet paheni ja vaikutti työn tekoon niin mulle sanottiin että mene pukuhuoneeseen ja tule sitten takaisin kun voit taas paremmin. Palkkatöissä sä et voi sanoa asiakkaalle että sori mutta mun pitää nyt pitää tauko.Ei se niin vaan mene palkkatöissä että sun tarttis pitää tauko koska psyyke ei kestä.Ja täällä sanotaan että mä olen työkykyinen. Jos kotona tulee sellanen tilanne että tarvis rauhottua niin sä voit ottaa sen ajan mutta palkkatöissä sä et voi tosta vaan alkaa pitää mielenrauhottamistaukoja. Ymmärtääkö nyt nämä jotka sanoo mua työkykyiseksi. On toki hienoa jos omalla työpaikalla saa kesken kaiken pitää rauhottumistaukoja ilman että työnantaja puuttuu niihin.On myös työpaikkoja jossa sä et voi pitää näitä taukoja ja varsinkaan kenenkää asiakkaan kotona.Mitä nämä asiakkaat miettis jos sä ilmotat keskenkaiken että sä tarttet mielen rauhoittamistauon.Tai muussa asiakastyössä sosiaalialalla.Et sä voi esim hoitopaikassa sanoa potilaalle että sori nyt täytyy vähän hengähtää .Palaan kohta.Kuka työnanaja katsoo tälläistä hyvällä.

        Just näin. Ja propakandalehden etusivulla näitä ehdotetaan. Eivät edes ymmärrä realityä, niin hyvä kai on neuvoa. Mulle tää big brother on selvinnyt ajat sitten. P#kapuhetta, alusta loppuun.


      • Anonyymi

        Niin ja minä täältä lisään tuohon vielä, että kun on terve, niin ei silloin ajatella, miten sen voi todistaa.


    • Anonyymi

      Minä osaan mitata RR:n vaikka en ole kouluja käynyt. Mitä vaatii laittaa mansetti käsivarteen ja painaa nappia?

      • Anonyymi

        Ai osaat mitata verenpaineen sellasella pumpattavalla versiolla.Vau. Oot kyllä etevä jos ekalla kerralla saat oikeat verenpainelukemat.


    • Anonyymi

      Ei ole kokemusta eikä vinkkejä, mutta toivotan kuitenkin onnea parantumiseen ja toivottavasti hyvää jatkoa. Onhan sinulla kuitenkin se oljenkorsi, että voit oikeasti vielä parantua, vaikka se varmaankin vaikealta, ellei jopa mahdottomalta tuntuukin.

    • Anonyymi

      Itse en voi olla masentunut jos kuuntelen Frank Sinatraa!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Syöksit minut syvälle masennukseen

      Olit se suurin syy suruuni, jos olen rehellinen. Mutta ethän voinut tietää. Et voinut tietää, että poljit rikkimennyttä. Mielestäni et ollut rehelline
      Ikävä
      278
      2743
    2. Yhä useammat miehet jäävät ilman seksikumppania

      Seksuaalinen yksinäisyys on myös yhteiskunnallinen ongelma: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009348479.html?share=e7236ee8014c17d4d350174fb6afe007
      Sinkut
      367
      1881
    3. Entä jos me törmätään mies

      Sattumalta joskus?
      Ikävä
      55
      1474
    4. Horoskooppi: Skorpionilla maltti on valttia, rapu kohtaa muutoksia, leijonalle apua epävarmuuteen...

      Uskotko horoskooppeihin? Lue tästä päivän horoskooppi ja katso, pitääkö se paikkaansa... Klikkaa: https://www.suomi24.fi/viihde/horoskooppi-skorpion
      Viihde ja kulttuuri
      18
      1408
    5. Ökymenoa Monacossa! Valtteri Bottas esittelee harvoin julkisuudessa nähdyn Tiffany-rakkaansa tv:ssä

      No nyt on ökyä… F1-kuski Valtteri Bottas kutsui Maria Veitolan yökylään luksuskohteena ja rikkaiden asuinpaikkana tunnettuun Monacoon. Tiedossa mm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1407
    6. PERUSSUOMALAISET HALPA-HALLILLA

      On varmaa tietoa, että huomenna lauantaina on Haapaveden Halpa-Hallin edessä klo 10 alkaen tavattavissa perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaita läh
      Haapavesi
      305
      1260
    7. Neljä lasta! Minttu Murphy-Kaulanen rehellisenä uusperheestä Sampon kanssa: "Me ei olla pidetty..."

      Lapset on lahja. Tsemppiä suurperhe-elämään Minttu ja Sampo! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/nelja-lasta-minttu-murphy-kaulanen-rehellisena-
      Kotimaiset julkkisjuorut
      14
      1147
    8. Martina ei viihdy kotona!

      Montako päivää ehti Martina olla kotona ennen kuin oli taas menossa. Tällä kertaa sentään koira mukanaan mutta loput perheestä jäi taas muiden hoidet
      Kotimaiset julkkisjuorut
      328
      1136
    9. Muistatko kun sähläsin

      Edessäsi nainen? Hienomotoriikkakin sakkasi katseestasi ♥️
      Ikävä
      47
      863
    10. Mitä jos...

      Lähdetään autoajelulle joskus. Puhutaan aamuyöhön ja katsotaan voisimmeko olla joskus "me". Sopisiko tämä miehelle? PS. Minä ajan, koska sinä ajaisit
      Ikävä
      60
      849
    Aihe