Kauanko olette tapailleet/treffailleet miten ikinä nimittääkään ennen seurustelupäätöstä?
Tapailu versus seurustelu
Anonyymi-ap
351128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kymmenen vuotta, ei mihinkään kiire.
Miten pääset ikinä kunnolla suhteeseen tolla menolla? Vai eikö se ole tavoitteenakaan?
Mä en ilmeisesti tajua tapailun ideaa, mitkään deittailut ei ole ikinä johtaneet mihinkään. Suhteet on alkaneet suoraan seurustelulla.
Mullakin on kaksi parisuhdetta alkanut heti seurustelulla. Muut alkoi tapailulla, mutta nekin kyllä meni seurusteluksi parissa kuukaudessa tai ennenkin. Sitten on ollut tapailuja, joista ei tullut sen enempää.
Mikä siinä onkin, ettei tapailun ota tulta alleen. Niissä ei synny yhteyttä.
Juttu taitaa lopahtaa siihen kun ei voi sopia kunnolla mistään yhteisestä ja kaikki roikkuu auki. Se vie motivaation koko treffeihin ja vähitellen ne jää sopimatta.
Samaa mietin monesti. Treffit ei ikinä saa jatkoa, viimeistään muutaman tapaamisen jälkeen tyssää.
Törmännyt siihenkin, että joku puhuu seurustelusta vaikka ei olla sovittu mitään.
Tapailu on siinä mielessä älyvapaa konsepti, ettei siinä olla selvästi pari muttei kavereitakaan. Se tekee tilanteen sekavaksi ja helposti koko homma latistuu siihen.
Tämä. Motivaatio loppuu.
Hyökkäävää, mutta onhan näitä jotka mielestään suhteessa vaikka toinen ei tiedä mitään. Paristi käyty kahvilla.
On kokemusta, aika paineinen tilanne. Pahimmassa tapauksessa se vetää kilarit kun "katkaiset suhteen"
Tapailu on aikaa kun ei vielä sitouduta toiseen, ja tapailun aikana voi periaatteessa halutessaan tapailla muitakin "hyvällä omallatunnolla".
Tapailuun ei myöskään kuulu vielä seksi.
Mulla kuluu yleensä, mutta sen jälkeen aletaan äkkiä seurustella😁
Mä haluan seksiä vasta kun ihastun ja silloin haluan saman tien seurustella, koska olen jo tehnyt päätöksen.
Eli mulle tapailu on vain vaihtoehtojen katsastamista, eikä sinä aikana vielä tapahdu mitään konkreettista.
Nää on kauheita tilanteita
Sama juttu, heti kun tunteet tulee peliin. Mitä siinä enää odottelee ja jahkailee. Mitä mieltä tapailla ikuisuuksia, seurustelua kehiin. Sitoumiskammoisten selityksiä, ettei muka voi sopia mitään. Kyllä voi jos halua löytyy.
Tämän voi välttää olemalla alusti asti avoin ja puhumalla miltä itsestä tuntuu. Onko tutustumista, kaveruutta vai mistä kyse.
Ekoilla treffeillä uuden naisen kanssa ei voi olla mistään muusta kuin tutustumisesta kyse, jos täysin pystymettästä lähdetään.
Aina seurustellut alusta asti. Tai yhden kohdalla hieman kysymysmerkki, että saattoi jäädä tapailuasteelle, varmaan siksi ettei halunnut seurustella kanssani.
Kyllä se aika äkkiä seurusteluksi menee, jos on mennäkseen.
Mun kohdalla suhdejutut on aina menneet niin, että ollaan oltu jo valmiiksi ihastuneita treffeille lähtiessä ja siitä sitten oikeastaan heti aloitettu seurustelu. Se on tuntunut itsestään selvältä molemmille. On jo treffeille mentäessä tiedetty, että aletaan seurustella. Ne treffit on ikäänkuin seurustelusuhteen aloitus. Kun olen mennyt treffeille muuten vain, en ole kertaakaan kiinnostunut siinä mielessä vaikka olen yrittänyt olla avoimin mielin ja oikealla vireellä mukana jutussa. Aina ne katkeaa siihen, ettei synny mitään vaikka yritettäisiin tapailla jonkin aikaa. Nämä kokemukset ei ainakaan innosta deittailuun ja tapailuun, se vaikuttaa ajan haaskaukselta.
Mä tunsin kanssa nykyisen tuttavana jo ennen treffejä. Törmättiin usein tietyissä paikoissa ja juteltiin paljon. Kerran yksissä bileissä lähennyttiin enemmän ja siitä seuraavana päivänä soiteltiin ja sovittiin treffit. Siitä asiaa sen kummemmin puimatta jatkettiin seurustelulla, mistään tapailusta ei puhuttukaan. Aika samoin meni edellisten kanssa siinä mielessä. ettei tapailusta puhuttu mitään. Joitakin lyhyitä tapailujakin on ollut, mutta niissä ei suhdetta aiottukaan. Yleensä heti alussa on selvillä aiotaanko suhteeseen vai ei. Eka suhde alkoi kaverin bileistä, eikä treffeillä käytykään eikä puhuttu mistään kunhan oltiin pari. Se oli silloin nuorena aikoja sitten.
Mua ei edes kiinnosta mikään epäselvä tapailu itsessään. Se tapailu palvelee tutustumista ja jos tunnetaan jo, niin ei ole mitään mieltä tapailla.
Tästä samaa mieltä, tapailu tapailun vuoksi on tyhjäkäyntiä.
Itse tapailen vain yhtä ihmistä kerrallaan. En näe mitään syytä deittailla useita.
Mä saatoin tapailla montakin joskus, ei ollut mitään erityistä niin samahan se oli tutustua moneen.
Sama mulla, miksi tapailu pitäisi rajoittaa yhteen kun ei vielä tiedä kiinnostaakokaan.
Mä näen sen niin, että tapailuvaiheessa ollaan tuttavan asemassa toisilleen eikä tilivelvollisia millään lailla. Ei ole aihetta kertoa muista tapailuista, ellei sitä erikseen sovita. Sit kun jonkun kanssa menee seurustelusuhteeksi, muut katkaistaan ellei muutu kaveruudeksi.
Joo, tapailu ei ole ihmissuhde vaan välivaihe johonkin.
Tapaillessa tapailet toista ihmistä. Jos ymmärrät lukemaasi ja olet myös vastuussa siitä, miten toista ihmistä kohtelet.
Mä en ainakaan odota tapailuvaiheessa muuta kuin normaaleja käytöstapoja ja avoimuutta missä vaiheessa mennään. Oletan ilman muuta, että jokainen treffaa muitakin ellei ole sovittu seurustelusta.
Mä en jaksa taas tällaisia tapailijoita, jotka eivät ole rehellisiä, etsivät jatkuvasti parempaa ja lopulta jättävät löytäessään. Todella törkeää käytöstä toista kohtaan. Mieluummin yksin kuin tuollaisten vittumaisten ämmien kanssa missään tekemisissä. Ootte hyvä syy olla luottamatta yhtään kenenkään tässä elämässä.