Viime viikolla oli kiire , kun palautin kirjoja kirjastoon. Nappasin nopeasti juuri jonkun palauttaman kirjan, jossa oli kannessa kaunis kakkupaperi ja jännä nimi, Rakkautta borealis. Borealis viittaa revontuliin, ja tapahtumat sijoittuivatkin Lappiin. Kirjailija on minulle ennestään tuntematon Kira Poutanen. Kirja kertoo Pariisissa asuvasta suomalaisnaisesta Larasta ja hänen poikaystävästään. jota Lara yrittää saada kosimaan ja vie tämän sen takia Lappiin. Kaikki tuntuu menevän mönkään, mutta lukekaa itse miten lopussa käy. Tarinalle on jatko-osia, jäi vähän kiinnostamaan.
Kirja yllätti
Anonyymi-ap
24756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tutkin vähän mikä on "tapaus" Kira Poutanen.
Netistä löytyi mm. tällaista tietoa:
"Kira Poutasen Rakkautta Borealis on neljäs Lara Autiosta kertova kirja. Tämä jos mikä on kotimaista chiclitiä parhaimmillaan! Chick lit on huumorintajuista kaunokirjallisuutta, jossa seikkailee yleensä 20–30-vuotias nainen muodin ja miesten perässä. Nauruhermot heräävät takuuvarmasti, kun tätä kirjaa lukee"
"Chiclit" (vai erikseen kirjoitettuna chick lit ?) on uusi termi minulle,
mutta opinpa taas "värssyn", vaikka ikävä kyllä sanotaan,
että tässä iässä jos oppii värssyn päivässä ja unohtaa kaksi.
Taisit lukea sen viimeisen osan, koska sitä ennen on julkaistu Rakkautta al dente ja Rakkautta au lait ja vielä on the rocks. Mutta haitanneeko mittään! Joku kielitaitoinen voi suomentaa nuo kirjojen nimet.
Poutaselta on ilmestynyt "vakavakin" kirja nimeltä Surun kartta, jota on kehuttu. Kertoo sukupolvien ketjusta ja ulkopuolisuuden tunteesta vieraassa maassa. Hän on saanut myös lastenkirjallisuuden Finlandian. joten ei mikään turha kirjailija.
Ihan googlesta kaiken tään katsoin, kun kiinnosti.
Taisit riuhtaista sen kirjan jonkun toisen kädestä, joka oli myös havitellut samaa kirjaa?
Niin taisin.
Raamattu on kyllä sellainen kirja. jota on vaikea ymmärtää.
19 :59
Älä yritä lukea alkukielellä. Se on kyllä suomennettukin.
Paras kommentti!
Noin teen minäkin joskus, kun ei ole mietittynä mitään tiettyä kirjaa lainattavaksi : katsastan äskettäin palautettujen hyllyjä , kansikuva voi herättää ensikiinnostuksen ja sitten luen takakannen esittelyn. Monta mukavaa yllätystä itselle ihan tuntemattomiltakin kirjailijoilta olen saanut ja sitä kautta halunnut lukea lisääkin samalta.
Kirjan kansi on hempeän vaaleanpunainen, kaksi samaa valokuvaa pienestä hymyilevästä tytöstä kannessa, välissä kuin railona kirjan nimi Tyttölapsi nro 291.
Otin kirjan myös tutun kirjailijan, Ninni Schulmanin, perusteella, koska olen lukenut häneltä muutaman "pehmodekkarin" , jotka sijoittuvat värmlantilaiseen pikkukaupunkiin.
Nimi Schulman kuulostaa myös tutulta, ja hänen miehensä Niklas onkin kirjailija Alex Sculmanin veli. Tosin Ninni ja Niklas ovat eronneet ja kirja käsitteleekin kipeää eroa, jonka takia Ninni joutui psykiatriseen hoitoon. Ninni alkaa tutkia lapsuutensa traumoja, käy läpi vanhoja sairaalapapereitaan. Tyttö syntyi vaikeasti selkävammaisena ja joutui jo vauvana makaamaan sidottuna kipsikaukaloon. Suositeltiin, etteivät vanhemmat paljon kävisi sairaalassa , se vain lisäisi lapsen ikävää. Kyse on sentään 1970-luvusta, onneksi käytännöt ovat muuttuneet. Ninniä kiusattiin koulussa, hän kärsi yksinäisyydestä. Hän solmi avioliiton ja sai kaksi lasta. Kirjassa kerrotaan myös Ninnin rakastavista vanhemmista ja siitä, miten hän oli aina hymyilevä ja iloinen. Varhaislapsuuden kokemukset, nekin joita emme muista, ovat hyvin merkittäviä myöhemmälle elämälle, tämän ja paljon muutakin tärkeää kasvamisesta kirja välitti koskettavasti.
Ruotsissa on paljon naisdekkaristeja, on tullut luettua mutta nimistä muistan vain Liza Marklund, Maria Lang ja Åsa Larsson. Eipä ole suuria yllätyksiä ollut, osa aika tylsiä. Unohtuu juonetkin pian, ajan vietteeksi luen.
Leena Lehtolainen on samantapainen suomalainen naisdekkaristi ja hänen päähenkilönsä poliisi Maria Kallio, yksinhuoltaja äiti. Tykkään hänen kirjoistaan, ovat inhimillisiä.
Sanomalehdissä on monenlaisia juttuja - jänniäkin.
Niitä jaksaa lukea vielä.
Kirjaketjujen määrä yllättää palstalla.
Osa niistä on tosi pitkiä ja kauan sitten aloitettu. Enemmänkin ruokaketjujen määrä kummastuttaa.
Minua ei kummastuta. Jos ei käy kovin usein palstalla, ei tiedä vanhan kirjaketjun
olemassaolostakaan, ne poistuvat välillä kolmannelle tai viidennelle sinulle.
Voi tulla aloittaneeksi uuden eikä sitä mikään laki kiellä.
Selitys on se, että maailmassa on miljoonia ja miljoonia kirjoja. Kaikista ei ole järkevää kirjoittaa samassa ketjussa.
Minua ei kummastuta. Jos ei käy kovin usein palstalla, ei tiedä vanhan kirjaketjun
olemassaolostakaan, ne poistuvat välillä kolmannelle tai viidennelle siVulle.
Voi tulla aloittaneeksi uuden eikä sitä mikään laki kiellä.
Lara on tyypillinen suoma- eikunryssännimi
Näin sitä pitää Pariisissa
Kun käytte bistrossa se sana tulee venäjästä
Ydin hienoa luet kirjoja!Helsinki on muotia äänikrjat.Miksi sitten vain evät kuntele radiota? koska se ei ole hienoja. Kunnioita jokaista ihmistä joka käyttää kirjastoa,lainaa kirjoja ja lukee niitä.
Ei radio ole poissa muodista. Kuuntelisin itsekin, jos löytäisin jostain kunnon
radion. Niissä kahdessa, jotka olen ostanut, toivossa saada kuunnella radiota,
on surkean pieni ääni, huonokuuloisena ei huvita kuunnella niitä.
Pitänee vielä kerran panostaa ja ostaa radio, missä on paremmat kaiuttimet.
Minulla ei ole älykännyä mistä kuuntelisin enkä ymmärrä mitään blue toothien
ja modernien laitteiden päälle.
Radion ääni pitää olla selkeä huonokuuloiselle.
Luureja en tykkää pitää päässä enkä nappeja korvissa
Outoa, että lukeminenkin voi herättää niin paljon kateutta,
että on pakko myös kaikki kirjaketjut pilata, enkä tarkoita ex nimimerkki
"halla-ahonäänestäjä44:ää", joka nykyään kirjoittaa ilman nimimerkkiä
ja joka on sekavine kommentteineen joka toisessa ketjussa.
Kade näyttää kadehtivan kaikkea ja kantaa kaunaa kaikkia kohtaan.
Lukemiskauna on uusi kateuskauna.
Vittuako niitä kirjoja lainaileitte jostakin kirjastoista, kunnon kansalainen ostaa itselleen aina sellaisen kirjan josta pitää, eikä tarvitse mennä kirjastoon repimään jonkun toisen kädestä haluamaansa kirjaa.
T. Signe Kaivopuistosta.
Mitä tekee sadalla uudella kirjalla vuodessa, kun lukemisen jälkeen ne keräävät
vain pölyä hyllyssä ?
100 kirjaa keskihinta 30 euroa tarkoittaa 3000 euroa hyllyssä pölyttymässä.
Rahalle on parempiakin sijoituskohteita.
Juuri näin, jos ostaisi esim. 300 kirjaa vuodessa ja laittaisi ne pölyttymään ja haalistumaan Ikeasta ostettuun viidenkympin tarjouskirjahyllyyn, niin parempi vaihtoehto on lahjoittaa se 9000€ Afrikan lasten hyvinvointiin, kasvatukseen sekä koulutukseen, että olisivat sitten Eurooppaan vaeltaessaan valmiina tuottavaan työntekoon. Voisivat tehdä vaikka kirjahyllyjä, tai marjayrittäjille hillonuijia ja pärekoreja puolukanpoimintaan.