Kun en voi unohtaa häntä

Surullista että niin kävi, voin sanoa että kyllä on hyvin tuttua. Itselle on käynyt noin ja kyllä tuntuu ihan suunnattoman pahalta aina. Eikä muuta ole voinut kuin vain kärsiä. Se vie aikansa
mutta kun on vain pakko päästää irti niin se on, vaikka kuinka sattuisi. Uskon kuitenkin ettet ole taatusti niin tyhjyyteen tuomittu kuin minä, joten älä ystävä hyvä huoli , tulet taatusti löytämään ja tapaamaan monia muita ja uusia naisia jotka vievät sydämesi .
Ystävyydellä eräs yksinäinen ❤️

Ei siihen taida auttaa kuin aika ja ymmärrys, ettei kumpikin ole kiinnostunut toisistaan. Siis jos näin tosiaan on ettei ole.

Se ettei vastaa mitään ei vielä välttämättä tarkoita muuta kuin hämmennystä. Lähestymisesi tuli yllättäin, hämmentäin tai ehkei ole ennen törmännyt naisen tekemään aloitteeseen. Se voi kyllä hämmentää, muistan hyvin miten hämmentynyt itse olin vielä kahden eri naisen suorasta aloitteesta.

Mulla vaikutti varmasti se, että olin pitänyt itseäni heterona enkä ollut ajatellut, että niin tosiaan minusta voi jotkut naisetkin kiinnostua. Se vaati vähän mietintämyssyä.

Ehkä hän on hetero tai ei uskalla olla vielä avoimesti naisista kiinnostunut ja meni mykäksi sen vuoksi?

Jos nämä ei ole syitä, niin sitten jokin muu käytöstapa klikki tai tenkkapoo.

Jasu

Elleivät epäsuorat pakit auttaneet, on aina mahdollisuus hankkia suorat pakit ellei hän kieltänyt sua olemasta yhteydessä. Pakit on nimittäin tehokkain keino. Laita hänelle viesti, jossa kysyt asiaa suoraan tähän tapaan: olin suhun kesällä yhteydessä ja jäin odottamaan vastausta. Kun mitään ei ole kuulunut päätin vielä varmistaa jne.

Itselleni kävi samalla tavoin, että kesän tapailut päättyivät ja hän löysi toisen. Hoiti homman vielä tosi ikävällä tavoin.

Pääsin eroon, kun ensinnäkin ymmärsin, että olen arvokkaampi. Maailmassa on itselleni sopivampi nainen, hän ei ollut minua varten. Ajattelin hänen negatiivisia puoliaan, poistin yhteystiedot. Keskityin itseeni, harrastuksiini jne. Välillä tullut itkua ja takapakkia omassa voinnissa, mutta kyllä se tästä. On näistä ennenkin selvitty! Tsemppii!

Kiitos niin paljon teille 🥰
Ihania vastauksia 🙏

Aika auttaa parhaiten. Ja poissa silmistä on poissa mielestä.

Jos on tunne, ettei saa toista pois mielestään, mutta tajuaa, ettei ole mahdollisuuksia tuohon kaipaamisen kohteeseen, niin ehkä olisi hyvä alkaa pikkuhiljaa opettelemaan irtipäästämisen taito. Se ei ole kaikille helppo laji, joten siksi sanoin tuon opettelun. Pienesti kerrallaan, pienin askelin ♥️ ja voisit ehkä kokeilla temppua, joka saattaisi auttaa sinua tässä ja se temppu on se, että otat paperia ja kynän ja kirjoitat jokaiseen paperiin jotain sellaista, mitä haluaisit sanoa hänelle. Yksi asia yhteen paperiin. Teet niin monta kuin tulee. Niin hyvät kuin huonot kerrottavat. Kun olet "kertonut" nuo kaikki hänelle noin niinku vertauskuvannollisesti, tee pieni tai vaikka isompikin nuotio ja heität sinne palamaan yhden lapun kerrallaan. Ota tuoli tai joku jakkara, ja käytä tuohon aikaa. Voit lukea sen tuleen heitettävän lapun ääneen, jos haluat, mutta lue se kuitenkin. Ja .. kun heität sen lapun tuleen, ajattele sitä asiaa vielä hetki siinä, mitä siinä paperissa luki. Anna siihen siis aikaa juuri niin paljon, mikä tuntuu sinusta sopivalle tai hyvälle. Heität siinä lapun ohessa jäähyväisen sille asialle. Pidä taukoa ennenkuin otat uuden lapun luettavaksi, että ehdit sisäistää ja myös jättää sen asian pois mielestäsi. Voit myös kuvitella, että hän on jossain siinä lähellä ja kuulee sinun sanovan nuo asiat, jos se auttaa sinua konkreettisemmin. Tee tuo työ loppuun asti rauhassa ja katso, saitko helpotuksen tunnetta. Ja kun lähdet pois siitä, yritä jättää taaksesi ne ajatukset, etteivät ne enää ole siellä sinulla kummittelemassa. Hengitä syvään, katso ympäristöä ja tule tietoiseksi omasta itsestäsi ja mielestäsi. Tule pois varjosta ja astu valoon ♥️

Kohti valoa päin. Hallelujaa