Pikkujoulut

Timo huomasi heti tuotekehitysosaston uuden labraharjoittelijan, Annilla oli kiharat, pitkät ruskeat hiukset, tiukkivan viattomat ruskeat silmät pitkine ripsineen ja ihastuttava hymy. Vartaloltaan parikymppinen harjoittelija oli pienikokoinen mutta hyvin muodostunut, nuo rinnat varmasti sopisivat hyvin kouraan ja peppu oli kiinteä puolipallo farkkujen verhoamana. Tosin valitettavan usein töissä sitä verhosi myös löysä, valkea labratakki, joka peitti nuo terhakat muodot, mutta kahvihuoneessa Timo pystyi vilkuilemaan tyttöä paremmin. Pian tuotantopäällikkönä työskentelevä mies huomasi keksivänsä tekosyitä päätyä kahvitauolla tuotekehityspuolen kahvipöytään, jos vaikka tuo iloinen pikku söpöliini sattuisi myös kahville. Jonkin ajan kuluttua miehellä alkoi jo olla vähän morkkiskin asiasta, tuo nuori ruskeaverikkö täytti liian suuren osan hänen ajatuksistaan. Olihan Timolla aiemminkin ollut vähän taipumusta nuorempiin naisiin, mutta keski-ikäiselle eronneelle miehelle tuo ammattikorkeaa käyvä opiskelijatyttö alkoi olla jo liiankin nuori ja tytön pieni koko vielä lisäsi vääryyden tuntua. Jostain syystä hän ei kuitenkaan saanut silmiään irti tehtaan uudesta ilopilleristä.

Koska he ’sattumalta’ tapasivat niin usein kahvitauolla, alkoivat he myös jutella keskenään. Annin hymy ja kikatus valaisivat miehen loppupäivän aina kun he kohtasivat. Välillä he jäivät kaksinkin venyttämään kahvitaukoa, jos oli juttu kesken. Timolla ei todellakaan ollut kiirettä takaisin töihin tai halua keskeyttää tuota iloista puhetulvaa. Ja pulppuavaa puhetta kuunnellessa hän sai tuijottaa noita ruskeita silmiä, katsella kuinka pitkät ripset räpsyivät ja aistikas suu liikkui. Pyöreitä, terhakoita rintoja ei tietenkään voinut näin kaksin istuessa tuijottaa, mutta aina Annin seistessä tai kävellessä, liimautui vanhemman miehen katse täydellisiin pakaroihin, joissa oli vielä teini-iän kiinteys, opiskelijatar oli tänä vuonna täyttänyt 20 vuotta mutta kyllä tuo kroppa vielä teinistä menisi. Kun Anni sattumalta jutteli siitä miten oli muuttanut pois kotoa opiskelemaan, tajusi Timo jotakin.

”Hei niin siis mistä sä olitkaan kotoisin?”

”Heinolasta”

”No sitten mä oon varma että tunnen isäs. Pentti, eiks niin? Me oltiin kavereita yläasteella ja lukiossa, mäkin oon siis Heinolasta alunperin. Mietinki sun sukunimen perusteella että on jotain tuttua.”

”Ai jaa, vähänks kiva. Täytyyki kertoo mutsille ja faijalle että niillä on tuttuja täällä.”

Päänsä sisällä Timo kelasi, että ei helvetti, Piian tytär. Hänen ensirakkautensa, vanhojentanssiparinsa ja ensimmäinen seksikumppaninsa oli tämän nuoren söpöliinin äiti. Samantien viha Annin isää kohtaa kuohahti. Pentti, Timon lukioaikainen paras kaveri, oli pannut hänen tyttöystäväänsä ja nopeasti olikin tullut ero eikä mies ollut ollut yhteydessä Penttiin eikä Piiaan senkoomin. Siksi hän ei saanut silmiään irti Annista, miksei hän sitä aiemmin ollut tajunnut, tyttöhän oli kuin ilmetty äitinsä 20 vuotta sitten. Aika oli auttanut unohtamaan Timon lukiossa kokeman elämänsä suurimman vääryyden, petetyksi tulemisen, mutta nyt kaikki palasi, tuon söpön nuoren brunetten myötä.

Miehen oli nyt pakko saman tein vetäytyä työhuoneelleen tekosyyn turvin, mutta mennessä hän silti vilkuili harjoittelijattaren takapuolta, Piian ja Pentin tyttären farkkupeppua. Hän myönsi itselleen tuntevansa vahvaa seksuaalista vetoa tuohon viattomaan nuoreen naisenalkuun. Tottakai tunsi, hänhän oli ollut korviaan myöten rakastunut tuon tytön äitin. Tyttö, joka olisi hyvin voinut olla vaikka hänen oma tyttärensä, jos asiat vaan olisivat menneet, kuten hän lukioikäisenä haaveili. Anni oli niin äitinsä näköinen, hymy, silmät, kiharat hiukset ja herkkupeppu. Mitä helvettiä Timo tekisi nyt ymmärrettyään tilanteen?