Mylliksen kertomus.

Jyhkeä kerrostalo seisoo totisena kireässä pakkasessa. Ulkona ei liiku ketään, katuvalot loistavat tyhjille teille. Ollaan jyväskyläläisessä lähiössä, muutama kilometri keskustasta pohjoiseen. Vaikka ulkona onkin pysähtyneisyyden tunnelma, on meno talon sisällä jo kovempaa.

Kellarista kuuluu epämääräistä mölinää ja huutoja. Välillä voi kuulla örinää. Kaupungin kurjimmat juopot ovat kokoontuneet kerrostalon pohjimmaisiin tiloihin juhlistamaan alkoholintäyteistä elämäänsä. Lihava alkoholin suurkuluttaja yrittää soittaa nurkassa haitaria kun muut ammentavat keskellä huonetta olevasta sangosta rubiininpunaista ja makeaa gambinaa löylykauhoilla, joista himoittu juoma nautitaan. Tunnelma on mitä parhain.

Iloisen menon keskeyttää tiloihin yllättäen tunkeutuva lihava kehitysvammainen nainen, jonka epäselvästä puhetulvasta humalaiset spurgut käsittävät naisen luulevan miehensä olevan paikalla. Juopot kuuntelevat ilmeettöminä, kummallisen väliintulon hämmentäminä. Naisen vain jatkaessa sekavaa yksinpuheluaan alkaa hämmennyksen korvata syvä ärtymys. Monella kuuntelijalla on suuta kuivannut pitkin päivää eikä kolea sääkään ole mielialaa nostattanut. Nyt vihdoinkin elämän taas näyttäessä parempia puoliaan tuleekin joku häiritsemään mukavaa illanviettoa. Tilanne on kertakaikkisen sietämätön. Pystyynnostetulta sialta näyttävän ämmä kaksoisleuka hytkyy suun käydessä.

Tolkuton selittely loppuu kun ensimmäinen löylykauha kohoaa iskeytyäkseen kaikella voimalla naisen paksuun kalloon. Tuskan ulvahdus saa juopot järjettömän vimman valtaan ja niin alkavat löylykauhat heilua kohti naisen päätä yhä uudestaan ja uudestaan. Haitari säestää epävireisesti mieletöntä väkivaltaa naisen huutaessa ja yrittäessä paksuilla käsillään suojella päätään. Parrakkaat puliukot vain nauravat sydämensä kyllyydestä.

Vihdoin nainen yrittää perääntyä huitoen käsillään kaikkia vastaantulijoita kaataen myös muutaman olutpullon, mutta kuinka ollakaan oven edessä makaa lihava ukko tyhjä viinapullo kädessään. Hän ei siitä hevillä liikahda. Jopa henkisesti jälkeenjäänyt tajuaa sen ja niinpä nainen ryntää viereiselle käytävälle huohottaen raskaasti juopot kintereillään löylykauhat tanassa. He nauttivat tästä melkein enemmän kuin viinasta. Käytävän perällä näkyy avonainen ovi. Mutta kuinka ollakaan, siellä onkin vain umpinainen pieni huone.

Kauhu ja epätoivo täyttävät naisen vajaan mielen. Avonaisen tuulitakin repalaiset helmat heiluen juoksee ensimmäinen juoppo käytävältä ja iskee löylykauhalla naista naamaan. Muut seuraavat perässä kuin nälkäinen susilauma saaliin perässä käyden raivolla naisen kimppuun uudestaan. Nyt he repivät naiselta vaatteet pois-on rangaistuksen seuraavan vaiheen aika. Vihan voimalla juopot kumoavat naisen lattialle ja yksi heistä alkaa työntämään löylykauhaa naisen takapuoleen. Julma nauru raikaa peittäen naisen vaikeroinnin alleen. Löylykauha uppoaa naisen sisälle tuskan parahduksen saattelemana. Sitten juopot poistuvat huoneesta hakemaan lisää viinaa ja gambinaa.