Valintana Jakutianlaika vai Akita, kas siinäpä mulla pulma ?

Nämä rodut ovat kuin yö ja päivä, paitsi että molemmat alkukantaisia pystykorvarotuja.

Siinä missä akita on oman arvonsa tunteva, ylväs haaveilija, on jakutianlaika mennä toheltamassa pää viidentenä jalkana ympäriinsä. Kun akita haistelee kaikkia syksyn eri värisiä lehtiä kaikessa rauhassa, jakuti porhaltaa ympäriinsä suu täynnä lehtiä ja ravistaa riemukkaasti niin että pölinä käy. Kun akita katsoo sinua sohvalta en todellakaan aio liikkua -ilmeellä, on jakuti jo pomppimassa eteisessä ja ehtinyt aukoa kolmista kengistä nauhat valmiiksi. Akita harkitsee usein että kannattaako tai viitsiikö, jakuti tekee ensin ja miettii sen jälkeen sekunnin pää kallellaan että oho hups.. Akitan kohdalla koirasosiaalinen aikuinen koira lienee harvinaisuus, joskin se on mahdollista. Jakutit taas voi käytännössä tuupata porukkaan kuin porukkaan, se ei riitaa aloita ja mikäli toinen aloittaa, niin nämä yleensä suvaitsevaisesti antavat tilaa.

Jakuti vaatii akitaa enemmän liikuntaa pysyäkseen ”kilttinä”, eli keksii kyllä omia konnankoukkuja jos ei saa aktivointia riittävästi. On sen verran hömelö touhottaja että kelpaa siis ihan fyysinen rällääminenkin, ei tarvitse nuppityötä välttämättä. Meillä on pysynyt tyytyväisenä keskovertolenkityksellä. Jakuti on hyvin ihmisläheinen, päällepäin vähän velmu ja jäärä mutta pohjimmiltaan ihan äärimmäisen nöyrä ja lojaali koira, joka haluaa osallistua mukaan kaikkeen toimintaan kotona, niin hyvässä kuin pahassa :D Rakastaa koko perhettä ehdoitta, ja jaksaa olla lasten paijattavana (lapset tietysti pitää opettaa kohtelemaan koiraa aina kunnolla!).

Jakutianlaikalla on voimakas metsästysvietti, akitalla ei.