Ja ei kai se ole pysyvää?
Tapasin pitkälle sairauslomalle mt-syistä joutuneen työkaverini, hän ei vieläkään ole palaamassa töihin eikä ehkä enää palaakaan. Olin aika järkyttynyt. Ennen niin terävä ja nopeaälyinen ihminen oli verrattain lyhyessä ajassa, vajaa vuosi, muuttunut hitaaksi kognitiivisesti eli ajatuksenjuoksu ja puhe sekä ihan fyysisesti liikkeiltään ja kasvojen ilmeiltään.
Onkohan tämä psykiatrisen sairauden aiheuttamaa vai voiko olla vain lääkkeiden haittavaikutusta? Jos lääkkeiden, palautuuko kognitio normaaliksi kun lääke lopetetaan? Voidaanko lääkkeet jossain vaiheessa lopettaa yleensä? En tiedä hänen diagnoosiaan enkä aio kysyä.
Minua ei edes kiinnosta nyt hänen työkykynsä vaan surettaa hänen normaalin persoonansa muutos. Ei kai muutos ole pysyvä? Jos kyseessä on pelkästään lääkkeen haittavaikutus, hyväksytäänkö noin rajut haitat koska potilaalla on kuitenkin lääkittynä parempi olo? Tarkoitan että kai niistä lääkkeistä jotain hyvääkin vaikutusta on oltava kun noin rajut haittavaikutukset hyväksytään?
Voivatko psykiatriset lääkkeet aiheuttaa kognitiivisten kykyjen romahduksen?
19
255
Vastaukset
- Anonyymi
Olen pahoillani työkaverisi puolesta.
Kun asiasta kyselet, niin annan vastauksen omasta kokemuksesta.
Toki sairauskin voi vähentää kognitiivisia kykyjä, mutta voisi sanoa, että lääkkeetkin voivat saada enemmän haittoja aikaiseksi, varsinkin jos niitä on käytössä monia eri valmisteita samaan aikaan, ja pitkiä aikoja.
Itselläni tilanne oli todella huono vuosien ajan lääkkeitä käyttäessäni, tunteet eivät toimineet lähes lainkaan, suunnilleen osasin itkeä ja nauraa, tietämättä aina edes syytä niihin.
Lihosin valtavasti, liikkuminen vaikeutui, kasvotkin olivat turvonneet, apaattisen näköiset, kokonaisryhti todella huono.
Valitettavasti täytyy sanoa, että kognitiivisia ongelmia jäi lääkitysten loputtua.
Uuden oppiminen on hankalaa, muisti ei tahdo toimia kuten ikäiselläni vielä pitäisi, päättely- ja ratkaisukyky on heikohko. Nämä nyt tuli välittömästi mieleen.
Tosin kärsin myös monihermosairaudesta, joka saattaa olla osittain runsaiden lääkitysten seurausta. Sairauden aiheuttajaa ei ole ikinä edes selvitetty.
En toki väitä, että kaikille jäisi jotakin pysyvää, tai mikään ei palautuisi entiselleen.
Omalla kohdallani lääkitysten loputtua ainakin tunteet palautuivat takaisin entiselleen, mikä olikin tosi mielenkiintoinen kokemus henkisesti, vaikkakin aika hämmentävä, kun joka asia herätti jonkinlaisen tunteen, mitä ei ollut tapahtunut vuosikausiin.
Tunnen, ja olen tuntenut, paljon ihmisiä, jotka kärsivät mt-ongelmista, käyttävät lääkkeitä.
Ihmiset muuttuvat toki vuosien varrella, mutta kyllä monia vuosia lääkkeitä käyttäneissä näkyy isoin ero, josta osan ainakin ovat lääkitykset saaneet aikaiseksi.
Monesti olenkin miettinyt, että on aika kurjaa, kun joku jää pois työelämästä esim. masennuksen takia, ja saa lääkkeet käytettäviksi. Aikaa kuluu kauan poissa työelämästä, mahdollisesti lääkkeiden käyttö pitkittyy,
Ihminen jollain tavalla taantuu sellaiseen tilaan, ettei oikein mistään tahdo tulla mitään, myös mielenkiinto asioita kohtaan saattaa vähentyä.
Mitä enemmän aikaa kuluu, niin onhan se oikeasti hankalampaa palata vaikka mahdollisesti sinne työelämään.
Nämä ovat valitettavia tosiasioita, joita tapahtuu koko ajan, eikä ilmeisesti mitään muutoksia ole näköpiirissä, ihan yhteiskunnallisella tasolla.
Menee vain niin monia hyviä ihmiselämiä tavallaan turhaan hukkaan, jos nyt voi noin karskisti sanoa.
Toivotaan tälle työkaverillesi kuitenkin kaikkea hyvää, ja että hän tulee vielä kuntoon.
Loppujen lopuksi kaikkihan on mahdollista.- Anonyymi
Pitkäkin sairasloma voi yks kaks kääntyä parempaan suuntaan ja ihminen on taas työkelpoinen . Nähnyt näitäkin tapauksia
- Anonyymi
Aivot palautuu tiettyyn rajaan asti neuroplastisuuden vuoksi jos lääkkeet ajaa alas mutta siinäkin on rajansa. Esimerkkinä esim naaman nykimistä aiheuttava tardiivi dyskinesia jota voisi kuvata jonkinlaisena aivovauriona. Ei normaalisti kasvot nyi vaan tardiivi dyskinesia on vaurio. Se ei aina palaudu. Joskus saattaa sekin jopa palautua kun lääkkeistä riittävästi aikaa.
psykiatrian lääkkeistä (koktaili) ja pitkäaikaislääkkeistä kesti itsellä vuosia palautua. Psykiatria kyllästi aivojani nuoresta asti. Vieroitukset, ja palautuminen vauriosta. Kyllä, vauriosta. Lähdin kognitiivisesti hyvin huonosta tilanteesta kuntoutumaan jota aikaansai sedatiivisten lääkkeiden päällekkäinmääräily lääkevieroituksen aikana.
Psykiatria ei myönnä. Ei koskaan. - Anonyymi
No ainakin jos kyseiset lääkkeet aiheuttavat metabolisia sivuvaikutuksia toisen sukupolven tai "epätyypillisten" psykoosilääkkeiden tapaan. Siis liikalihavuutta, ja 2 tyypin diabetesta niin nämä sairaudet itsessään on yhdistetty kognition heikkenemiseen.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17329467/ - Anonyymi
Kiitos vastauksistanne ja kokemuksienne jakamisesta. Toivotaan tosiaan että kaikki kääntyy paremmaksi työkaverillani. Hyvää ja parempaa jatkoa teillekin!
- aloittaja- Anonyymi
Kiitos.
- Anonyymi
Kyllähän se on itse sairaus joka lamaannuttaa ihmisen ja kun alkaa lääkehoidon niin se ottaa aikaa ennenkö tokenee.
Yksi mies puolituttu kertoi omasta masennuksestaan. Että hän makasi vuoden sängyssä kykenemättä tekemään mitään masennus oli niin kova. Mutta kun sai lääkkeet niin paraneminen alkoi hitaasti . Tänään sama ihminen on työssä missä joutuu esiintymään ihmisten edessä ja informoimaan asioista ja on taas pirteä . Niin että masennus saattaa lamaannuttaa pahastikin , mutta hyvä puoli on että se menee ohi ajallaan .- Anonyymi
Itselläni oli kerran vaikeaa terveysongelmien(fyysinen) takia kuukausia. Mietin jopa itseni päiviltä ottamista. Makasin sängyssä haluamatta nousta.
Kun aloin tottua ajatukseen että minulla on krooninen terveysongelma, pääsin eteenpäin ajan kanssa. Rupesin käymään kävelyillä, pistämään ruokavaliota kuntoon. Ja mieliala nousi. Käytinkö masennuslääkkeitä? En! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselläni oli kerran vaikeaa terveysongelmien(fyysinen) takia kuukausia. Mietin jopa itseni päiviltä ottamista. Makasin sängyssä haluamatta nousta.
Kun aloin tottua ajatukseen että minulla on krooninen terveysongelma, pääsin eteenpäin ajan kanssa. Rupesin käymään kävelyillä, pistämään ruokavaliota kuntoon. Ja mieliala nousi. Käytinkö masennuslääkkeitä? En!Silloin ei masennus ollut kun lievä, niitäkin on kolme eri luokkaa lievä, keskivaikeaa ja vaikea
Yleensä lievästä pärjää omin nokkineen, keskivaikeaa tarvitsee lääkityksen , ja vaikea jopa sairaalahoidon - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin ei masennus ollut kun lievä, niitäkin on kolme eri luokkaa lievä, keskivaikeaa ja vaikea
Yleensä lievästä pärjää omin nokkineen, keskivaikeaa tarvitsee lääkityksen , ja vaikea jopa sairaalahoidonSuunnitteleeko lievästi masentunut päivän jolloin kuolee eikä kykene nousemaan sängystä monina päivinä eikä kykene edes siivoamaan moneen kuukauteen? Sitähän minäkin. Ei tarvitse mitään lääkitystä jos asteittain alkaa nostamaan tekemismäärää ja pääsee asioiden prosessoinnissa eteenpäin ja alkaa pikkuhiljaa huolehtimaan itsestänsä. Pitää vain ensin päästä pisteeseen että tulee pienikin kipinä yrittää. Eka voi aloittaa vaikka ruokavaliosta. Olen kerran jopa ollut vakavasti masentuneeksi diagnosoitu ja päässyt lääkkeettä eteenpäin vaikka se ei sovi sinun tai hoitosuositusten maailmankuvaan.
- Anonyymi
Kyllähän noita teollisuusmyrkkyjä jaetaan kuin jotain karamelleja. Vaikka todellisuudessa ne taitavat olla aika kovia vaikutuksiltaan. Kaikki leimataan sitten sairauksien piikkiin. Jonkun tutkimuksen paikka tuo? Ei ole taloudellisesti kannattavaa?
- Anonyymi
Lääkkeiden käyttäjä itse ei paljon noista joudu maksamaan.
Lääketeollisuudelle kyllä on taloudellisesti kannattavaa ( miljardibisnes ).
Ja sitten kun ajatellaan, kuinka monet hakevat reseptilääkkeensä apteekista täydellä korvauksella, eivätkä ehkä siltikään syö niitä, niin se taas ei ole Kelalle kannattavaa ( koska Kelahan ne korvaa). - Anonyymi
Niinhän sitä tavis päättelee, mutta asiaa tietävä on selvillä usein ettei olisi lääkkeittä pärjännyt. Sekin on jokaisen valinta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeiden käyttäjä itse ei paljon noista joudu maksamaan.
Lääketeollisuudelle kyllä on taloudellisesti kannattavaa ( miljardibisnes ).
Ja sitten kun ajatellaan, kuinka monet hakevat reseptilääkkeensä apteekista täydellä korvauksella, eivätkä ehkä siltikään syö niitä, niin se taas ei ole Kelalle kannattavaa ( koska Kelahan ne korvaa).Tottakai lääkkeen hinta on aina jokin summa. Lääketeollisuus työllistää hyvin monta ihmistä joilla on palkka työstään , ei mikään tehdas tee töitä ja anteeksi työnsä tuloksia kenellekkään ilmaiseksi, niin että olisihan se jo ihme jos kalliista raaka-aineista tehdyt lääkkeet jaettaisiin ilmaiseksi ihmisille.
Sitten ne jotka tekevät lääketehtaissa työtä ovat alalle koulutettuja joten palkkakin koulutuksen mukaisesti
Teollisuutta se on lääkkeiden tekokin
- Anonyymi
Kyllä. Ja vaikutus voi jäädä pysyväksi, koska lääkkeiden seurauksena aivot mukautuvat niihin lääkkeisiin. Toki, voi olla että aivot mukautuvat takaisin normaaliksi kun lääkkeet lopetetaan, mutta se prosessi on hidasta.
Pahimpia lääkkeitä ovat neuroleptit, jotka toimivat siten että ne hidastavat aivoja.- Anonyymi
Kyllä mulle vuosikausia kestäneet lääkitykset jättivät pahan jäljen kognitiivisiin taitoihin.
Ei enää muutu paremmaksi, vaikka lääkitykset olleet historiaa jo monet vuodet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä mulle vuosikausia kestäneet lääkitykset jättivät pahan jäljen kognitiivisiin taitoihin.
Ei enää muutu paremmaksi, vaikka lääkitykset olleet historiaa jo monet vuodet.Yksi masennuslääkkeiden ja neuroleptien haitta on ekstrapyramidaali oireisto jota sanotaan myös lääkeparkinsonismiksi. Siinä ihmisen toimintakyky ja kongnitiiviset kyvyt lamaantuvat ja aivovaurio estää hermojärjestelmän normaalia toimintaa.
Valitettavasti kun lääkärit saattavat lääkkeillään tällaiseen tilaan yleensä heillä ei ole enää kykyä parantaa ja palauttaa elimistöä takaisin normaaliin tilaan. Psykiatrisessa hoitojärjestelmässä ei ole toistaiseksi sellaisia käytäntöjä joihin potilaat ohjataan. Lääkkieden lopetus ja fyysinen kuntoutus ei kuulu lääkkeillä vaurioitettujen potilaiden hoito ohjelmaan.
Psykiatrinen sairaus ei ole mikään elimellinen ja fyysinen sairaus vaikka lääkärit ovat koulutettu näin uskomaan, mutta sen hoitaminen tuottaa näitä oireita . Miten valtava määrä mieleltään terveistä ihmisistä nykyäään tehdäänkään sairaita.
Psykiatrisella hoitojärjestelmällä on myös käytäntö, että ihmiselle luodaan sairaan persoonallisuus ja hoito on sitten sitä että opetetaan elämään siinä roolissa lopun elämän.
Jotkut onnekkaat tajuavat tämän ja pystyvät lopettamaan lääkkeet ja löytävät vertaistuesta tietoa ja pääsevät palautumaan takaisin työelämään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi masennuslääkkeiden ja neuroleptien haitta on ekstrapyramidaali oireisto jota sanotaan myös lääkeparkinsonismiksi. Siinä ihmisen toimintakyky ja kongnitiiviset kyvyt lamaantuvat ja aivovaurio estää hermojärjestelmän normaalia toimintaa.
Valitettavasti kun lääkärit saattavat lääkkeillään tällaiseen tilaan yleensä heillä ei ole enää kykyä parantaa ja palauttaa elimistöä takaisin normaaliin tilaan. Psykiatrisessa hoitojärjestelmässä ei ole toistaiseksi sellaisia käytäntöjä joihin potilaat ohjataan. Lääkkieden lopetus ja fyysinen kuntoutus ei kuulu lääkkeillä vaurioitettujen potilaiden hoito ohjelmaan.
Psykiatrinen sairaus ei ole mikään elimellinen ja fyysinen sairaus vaikka lääkärit ovat koulutettu näin uskomaan, mutta sen hoitaminen tuottaa näitä oireita . Miten valtava määrä mieleltään terveistä ihmisistä nykyäään tehdäänkään sairaita.
Psykiatrisella hoitojärjestelmällä on myös käytäntö, että ihmiselle luodaan sairaan persoonallisuus ja hoito on sitten sitä että opetetaan elämään siinä roolissa lopun elämän.
Jotkut onnekkaat tajuavat tämän ja pystyvät lopettamaan lääkkeet ja löytävät vertaistuesta tietoa ja pääsevät palautumaan takaisin työelämään.Minun kognitiiviset ongelmat käsittävät lähinnä vaikeuksia uusien asioiden oppimiseen, muistin huononeminen on ollut huomattava, myös hermostoon on jäänyt haittaa, hermostosairaus kehittynyt. Siihen voi olla toki monia eri tekijöitä, lääkkeet ehkä yhtenä tekijänä.
Omalla kohdallani pelastus on ollut se, etten ole katkeroitunut, en jäänyt syyttelemään ketään, enkä mitään. Mitä sillä voittaisin ? Kenties jonkun jatkuvan ahdistuksen tapaisen olotilan.
On tullut koettua paljon , myös psykiatrisen järjestelmän suunnalta tuli joskus kuraa niskaan, ja asiat oli muutenkin vähän niin ja näin.
Elämä jatkuu loppujen lopuksi kuitenkin parempana, kun ei ole pää lääkkeistä tokkurassa, tunteet tuntuvat, itsestäni olen oppinut todella paljon erilaisia asioita.
Hyväksyn, etten enää ole kykeneväinen niin kovin laadukkaaseen elämänmenoon, mutta vähemmälläkin pärjään. Asioita jää tekemättä, menemisiä jää menemättä, silti jotain edelleen pystyn.
Hyvä keskittyä siihen mitä vielä on jäljellä ja mihin pystyy, eikä siihen mitä ei ole tai mihin ei pysty. - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Minun kognitiiviset ongelmat käsittävät lähinnä vaikeuksia uusien asioiden oppimiseen, muistin huononeminen on ollut huomattava, myös hermostoon on jäänyt haittaa, hermostosairaus kehittynyt. Siihen voi olla toki monia eri tekijöitä, lääkkeet ehkä yhtenä tekijänä.
Omalla kohdallani pelastus on ollut se, etten ole katkeroitunut, en jäänyt syyttelemään ketään, enkä mitään. Mitä sillä voittaisin ? Kenties jonkun jatkuvan ahdistuksen tapaisen olotilan.
On tullut koettua paljon , myös psykiatrisen järjestelmän suunnalta tuli joskus kuraa niskaan, ja asiat oli muutenkin vähän niin ja näin.
Elämä jatkuu loppujen lopuksi kuitenkin parempana, kun ei ole pää lääkkeistä tokkurassa, tunteet tuntuvat, itsestäni olen oppinut todella paljon erilaisia asioita.
Hyväksyn, etten enää ole kykeneväinen niin kovin laadukkaaseen elämänmenoon, mutta vähemmälläkin pärjään. Asioita jää tekemättä, menemisiä jää menemättä, silti jotain edelleen pystyn.
Hyvä keskittyä siihen mitä vielä on jäljellä ja mihin pystyy, eikä siihen mitä ei ole tai mihin ei pysty.Kuinka mukavaa on lukea tällaista positiivista asennetta, kiitos siitä!
Lääkkeillä vaurioitetut ja takaisin elämään päässeet voisivat pitää esillä enemmän julkisuudessa tätä kannustavaa vertaistukea.
Nekin joiden elimistön lääkärit tulevaisuudessa vaurioittavat , heillä voisi olla jo valmiiksi esimerkkejä mihin pyrkiä. Ehkä silloin ymmärrys koko lääkitystä kohtaan muuttuu kun on näitä vaihtoehtoisia positiivisia esimerkkejä .
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?691315En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061227- 1131155
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K731070Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop58880IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var75751Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9692- 41691
Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän362669- 53656