Olen 15v ja tajusin identiteetin 12-vuotiaana. Välillä on tullut jaksoja jossa tiesin taustalla että olen varmaan trans, mutta toivottomuudesta yritin olla cis nainen. Nämä ovat kestäneet max 4 päivää, jonka lopussa tajuan etten pääse tästä irti ja masennun vielä enemmän. Tämä kikkailu loppui puoli vuotta sitten ja arvaappas mitä? Olen masentunut ja ahdistunut joka päivä.(myös masennus lääkkeissä ollut 11 vuotiaasta asti) Minulla on PMMD joka tarkoittaa, että tulen melkeimpä aina kuukausittain ainakin viikoksi itsemurhaiseksi. Olen huolissani koska olen tosissani yrittänyt kaksi kertaa ennenkin tai ja lukemattomia kertoja tätä suunnitellut. Se pahentaa toivottomuuden tunnetta, että minun elämä alkaa vasta kun joku saatanan lääkäri on sen kanssa ok 3 vuotta tulevaisuudessa. Onko tästä kokemuksia? Tapoja päästä transpolille alle 18 vuotiaana? Tai vaikka vaan apua selviytymiseen siihen asti?
Mitä voi tehdä transnuorena?
Anonyymi-ap
19568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
5 km juoksulenkki alkuun päivittäin. Kun kunto nousee niin 10 km.
Muuta ei tarvita. Haluatko auttaa itseäsi eikä vaan ruikuttaa? Toimi!
Apua löytyy todellakin, esim. sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus vai mikä sen nimi nyt olikaan nykyisin ja moni muu osoite. Tämä palsta on täynnä trolleja, täällä ei kannata viettää aikaa.
Muista, apua on saatavilla ja saat aikanaan elää omaa elämääsi joka päivä. Valitettavasti odottaminen kuuluu tähän asiaan, sille ei voi mitään.
Onneksi nykyisin jo alle 18 vuotiaanakin voi saada apua tuolta virallisesta hoitojärjestelmästä.
Leikkele itsesi pilalle kuten muutkin trans.
Joudut odottamaan vielä todella pitkään. Tosin se antaa aikaakin miettiä kuka todella olet. Tekstisi kuulostaa kyllä osin kuin olisit lukenut jotain ja koitat matkia nyt sitä. Transpolille kyllä pääsee alle 18 vuotiaana jos on tarpeeksi vakaa siihen. Niillä on nuorille oma puoli siellä. Ei kannata ottaa asennetta, että tiedät jo varmasti ja lääkäri pitää saada käännettyä. Lääkäri kyllä selvittää mikä sinulla on vikana. Ja jos ei lääkäri, niin joku muu niistä monesta ammattilaisesta siellä. Voiko transkokemukseesi olla osuutta tuosta sairaudestasi? Varmasti kyllä siihen saisit apua muutenkin ja helpommin kuin lähtemällä tälle pitkälle ja kiviselle tielle. Voi olla että muutaman vuoden päästä tajuat, että se oli vain vaihe, etkä halunnut kasvaa naiseksi. Luulet varmasti nyt, että olet erilainen kuin kaikki nämä naiset jotka ovat sen tajunneet, mutta samalta heistäkin tuntui nuorempana.
Vaikkakin saatat tietysti olla oikessakin, pakko mainita, että ei kai kukaan transpoika/mies halua kasvaa naiseksi... (En ole aloittaja)
Mutta jokainen heistä kuitenkin kasvaa naiseksi jos hengissä pysyvät,osa karvaisiksi ja puolikaljuiksi naisiksi.
Oloasi voisi helpottaa että koitat pysyä erossa trans-asioista ja siihen kuuluvista sivustoista.
Kun mielessäsi ei pyöri kyseinen aihe kokoajan, voit keskittyä asioihin joista saat iloa.
Olet hyvä ja oikea juuri omana itsenäsi,oma itsesi ollaksesi et tarvitse keinotekoista ulkonäön muokkausta.
Toivon iloa elämääsi.
Kiitos avarakatseisuudestasi. Transpoika on todella oikea poika ilman hoitojakin.
Leikellä itsensä pilalle kuten muutkin trans.
Kerrotko samalla sen kirurgin yhteystiedot, joka suostuu rikkomaan lakia ja leikkaamaan alaikäisen, vaikka leikkaukset eivät transihmisille kovin tärkeitä olekaan.
Älä välitä persujen pilkkaviesteistä. Hae apua ajoissa.
Transihmisissä on persuja yhtä lailla. Itsensäkieltäjiä ja vastaavia nämä yölliset tutkijat ovat. Miksi joku hakeutuisi näille sivuille, jos asia ei kiinnosta?
Niin tyypillistä, että se viesti, jossa ihmetellään mitä joku tekee täällä keskellä yötä poistetaan kyllä.:D Ja välittömästi :D
Ehkäpä olet lesbo. Ihana, hellä tyttöystävä voisi tuoda hyvää oloa elämääsi ja hoivata sinua niinä ikävinä kuukauden päivinä. Suosittelen, se on ihanaa. Siten kehosikin tuntuu paremmalta, kun joku rakastaa sitä.
Kirjoittaja ei maininnut sanallakaan olevansa kiinnostunut naisista. Tottakai rakastava kumppani, sukupuolesta riippumatta, tuo iloa elämään, mutta transpojan/miehen kohdalla lesbo kumppanina voi valitettavasti tuoda myös ongelmia.
Sitä voikin miettiä että missä suhteisuudessa, ympäristössä dysmorfia, tyytymättömyys omaan kehoon nousee. Jos kuitenkin naista haluaa, kannattaisiko pohtia että muuttuisiko kokemus omasta kehostakin paremmaksi, jos naiskehoa rakastava nainen rakastaisi. Itselläkin oli nuorena kokemus dysmorfiasta, mutta onneksi meni ohi saadessani rakkautta ja yhteyden tunnetta naiselta.
Hyvä, edelleen vaan aloittaja ei ole edes maininnut olevansa kiinnostunut naisista.
Hyvä, jos meni ohi, mutta sinä olet lesbo. Minä esimerkiksi en ole. Toki omaa vihaani kehoani kohtaan lievittää huomattavasti mieskehoa rakastavan heteronaisen ihailevat katseet ja hyväilyt, joten ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.
Lesbosuhteessa taas, ennen prosessia... Annoin kumppanini nauttia kropastani, koska rakastin häntä ja hän rakasti ja kiihottui naisvartaloista. Toki hän huomasi, kuinka inhosin joka hetkeä, eikä se sitten hänellekään ollut kovin miellyttävää. Hän taas suostui pitkin hampain ja joka hetkeä inhoten kanssani seksiin, jossa haaroissani oli tekopenis ja se oli koko homman pointti, ei mikään kahden naisen välinen yhteys vaan kyse oli nimenomaan heteroseksistä. Itkien jouduimme lopettamaan suhteemme, vaikka toisiamme rakastimmekin. Minä vaan olin heteromies, eikä minua voinut eheyttää lesboksi, kuten ei häntäkään heteroksi.