Yksinäisyyden hiljaisuudessa miettii menneitä,
oi ´´´ kuinka ikävä onkaa niitä ystäviä ja läheisiä joita muinoin halattiin,
juoruttiin , puhuttiin kaikki salatki toisilleen,
nyt ihan yksin mökköttää
ja kuunnella radiosta musiikkia
tai jotain mielenkiintoista ohjelmaa
samalla telee käsitöitä,
voi että ´´´´´´´´
välillä tahtois ikioman ystävän,
jotain samaa lämpöä ja läheisyyttä tuntien kuin muinoin ennen
kun kaikki oli vielä elossa,
seksiä ei enään kaipaa,
mutta ikiomaa kaveria lämpöä ja läheisyyttä
kyllä kaipaa,
olisihan se autuaallista oman kaverin kainalossa kehrätä kuin kissa,
aina ei tarvi edes puhua,
"kuin silloin ennen, kuin silloin ennen, kun kaikki oli hyvin taas",,,
kirjoitelaan joulua ootelessa,
aika kuluu rattoisammin,
terv: se toinen töppönen,,
oi ´´´ kuinka ikävä onkaa niitä ystäviä ja läheisiä joita muinoin halattiin,
juoruttiin , puhuttiin kaikki salatki toisilleen,
nyt ihan yksin mökköttää
ja kuunnella radiosta musiikkia
tai jotain mielenkiintoista ohjelmaa
samalla telee käsitöitä,
voi että ´´´´´´´´
välillä tahtois ikioman ystävän,
jotain samaa lämpöä ja läheisyyttä tuntien kuin muinoin ennen
kun kaikki oli vielä elossa,
seksiä ei enään kaipaa,
mutta ikiomaa kaveria lämpöä ja läheisyyttä
kyllä kaipaa,
olisihan se autuaallista oman kaverin kainalossa kehrätä kuin kissa,
aina ei tarvi edes puhua,
"kuin silloin ennen, kuin silloin ennen, kun kaikki oli hyvin taas",,,
kirjoitelaan joulua ootelessa,
aika kuluu rattoisammin,
terv: se toinen töppönen,,
Vastaukset 47
Vanhimmat
On se aika harmi kun tuntee ikävää eikä enään ole omaa läheistä kaveria,,
pakko vaan jatkaa elämää vaikka välillä akeeta onki,
seki harmittaa kun ei jaksa enään lähteä liikkeelle ihmisten pariin samoin kuin terveempänä,
siellä sentään oli aina joku puhekaveri tuttu,
joskus on tullu mielee seurakunnan ystävä palvelut
vieläköhän ne on toiminnassa,
entä pelastus-armeija, onko siellä ystävä palvelua olemassa,
entä SPR minkälaisia kevereita sieltä löytyisi,
onko kenelläkkää kokemusta noista palveluista,
mull ei vielä ole mutta ajatus on jo tullu mieleen,,
Älä muuta virka, kyllä on tylsää yksin !
Googlasin sen verran, että ainakin SPR:llä on ystäväpalvelu, kun jättää tietonsa,
sähköpostiin tulee vastaus.
https://www.punainenristi.fi/tilaa-lisatietoa-ystavatoiminnasta/?gclid=EAIaIQobChMIysyfj4vy-wIVAdWyCh0R4QezEAAYASAAEgJL_PD_BwE
Sen verran tiedän, että SPR stä voi löytää ystävän tai ryhtyä jollekin ystäväksi.
Ystäväksi ryhtyvältä vaaditaan muutaman päivän koulutusta,
yleensä ne järjestävät seurakunnan kanssa noita tapahtumia.
omalta paikkakunnalta ystävä pyritään järjestämään.
Seurakunnan diakonia käy myös tapaamassa vanhuksia,
kun sinne ottaa yhteyttä
Onhan yksinäisyys tosi iso asia.
SPR kautta voi myös saada nettikirjeenvaihtoystävän,
täyttää vain sivuille tiedot ja toiveet.
Hänet voi saada mistä päin Suomea vaan.
Jokin aika siihen voi mennä,
kunnes sopiva kirjoittelukaveri löytyy.
Silloin voi vaihtaa ajatuksia netin välityksellä.
Vaatii ROHKEUTTA haluta omaa ystävää
mistä vanha ihminen kehittää rohkeuden ottaa yhteyttä
ja sitäpaitsi
pitää myös vakaasti sitoutua
tai
pystyä itse kehittymään ihmisenä että pystyy vanhanaki sitoutumaan kaveriin,
siis vanhuksenki pitäisi olla kehityskelpoinen,
onko vanha ihminen kehityskelpoinen,
se onki suurempi kysymys,,
Minulla EI ole käytössä sähköpostia,,,
koska pelkään niitä kuuluisia hakkereita, niistä on tullu niin kauheesti varotuksia että olen sähköpostin sulkenu,,
eikö voisi puhelimen tekstiviesteihin tiedotteita lähettää, puhelinta pidän luotettavampana kuin sähköpostia näissä tietokoneissa,
Löytyisikö joku tuntemasi, sukulaisesi tai vaikka puolituttu,
joka ottaisi puolestasi yhteyttä eteenpäin
ja kertoisi ystävän kaipuustasi.
Ystävä saattaisi olla vain yhden puhelinsoiton päässä.
Tulipa semmonenki mieleen,,,
vieläkö jaksaisi matkustaa espanjan lämpöön,
jos ottais kaikki syd. lääkkeet ja reseptit mukaan,
saiskohan sinne jonkun nuoremman kaverin mukaan että vanhus selviäisi lentokettien vilinästä kunnialla perille ettei katoais kansaivälisellä kentällä tuhansien ihmisten sekaan samoin kuin oma puoliso ainkinaan kun hän jo sairasti alzhaimeria, huh,
sinne katosi, ja mulla molemmat kädet kiinni matkalaukuissa, en pystyny pitämään hänestäkiinni,
MUTTA vaikka SCHOKKI yllättiki minut
keksin heti mennä lentokenttä virkailijoitten luo HETI kertomaan että sairas puolisoni katosi ihmisvilinään
lentokenttä oli valtavan suuri ja satoja lentokoneita oli kokoajan lähdössä ja tulossa kentälle, ja ihmisiä tuhansi tuhansia tuhansia, huh,
ja omaki kone lähdössä suomeen,, huh,
no virkailija sanoi EI hätää, OTTI kaikki TIEDOT passista ja tuntomerkit valokuvan puolisosta, ja sanoi minulle, että mene normaalisti omaan kotimaan lähtöpaikalle, he tuovat puolisoni sinne ajoissa,
niin he löysivät hänet ja vähän ennen oman koneen lähtöä he toi puolisoni sinne, olihan se seikkailu, kaikkea sitä ihminen maailmalla voi kokeakki, säikäys oli melkonen kun hän katosi ihmisvilinään ja oli sairas ettei yhtää tienny mihin oli menny, hänet oli virkailija löytäny jostain WC:stä säikähtyneenä,
kaikki hyvin me selvittiin siitäki säikäyksellä,,,
Olipa kamalaa tuo puolisosi katoaminen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin,
kun hän löytyi niinkin isolta kentältä suuresta ihmisvilinästä !
En haikaile enää ulkomaille, kun ei siitä mitään tulisi. Terveyssyistä en uskaltaisi,
vaikka olisi joku kaveri mukana.
Olihan se melkonen säikäys minulle,
suorastaan schokki
mutt ei auttanu kuin mennä ihmisvirran mukana heti tullin virkamiesten tykö
ja kertoa tilanne,
luojalle kiitos ne sanoi heti ettei ole hätää, käskivät vain minun mennä omalle suomeen menevälle luukulle,
he kyllä hänet löytää, ja niin löytivät,,
se oppi siitä tuli, että kun matkustaa hänen kanssaan niin laitoin vyön häneen kiinni niikuin koirillaki on talutus hihna niin pysyy mukana vaikka mun
molemmat kädet on matkalaukussa kiinni
Ehkäpä ystäväpalvelusta löytyisi kaveri matkustelua varten. Onhan tuolla etelässä kai paljonkin yli 80-vuotiaita talvea viettämässä ja sieltä paikan päältä saisi lisää niitä rupatteluystäviä. Jos vointi on kohtuullinen ei muuta kuin reissua suunnittelemaan, ainoastaan jokin dementia-sairaus voisi olla esteenä. Pidän peukkuja että Espanjan matka toteutuu!
Minulla hävisi lievästi muistisairas matkaseuralainen Tallinnan keskustassa.
Olin kauhuissani, mutta silloin vielä nopsajalkaisena tavoitin hänet, huokaisin
syvään ja kiitin luojaa.
jooo, niin,,, vielä pienellä kentällä ehkä löytää eksyneen,
MUTTA
suurella k a n s a i n v ä l i s e l l ä kentällä se on mahdottomuus,
kun tuhansia jopa kymmen tuhatta matkustajaa tulee ja menee ihmisvirta on valtava, semmoseen harhautui mun alzhaimeria sairastava puoliso,
MUTTA lentokenttä VIRKAILIJAT HETI pisti etsintäkuulutuksen pystyyn, ja toivat viimetingassa suomeen lähtevään koneeseen mun luo
ei kone olisi saanu lähtölupaa
eikä ne olisi lentokonetta päästäneet lähtemään ennekuin kadonnu matkusta löytyy,
sen kuulin jälkeenpäin,,,
Lentokentillä on tarjota erilaisia palveluita,
noutoa ja saattamista yms avustamista.
Sekin vaatii tietysti yhteydenpitoa
lentokenttähenkilökuntaan.
Eräs tuttuni matkaa pyörätuolissa etelään,
koska huonot jalat haittaavat liikkumista.
Hän kertoi, kuinka eräällä espanjan kentällä,
hänelle ensin toimitettiin kentän oma pyörätuoli koneeseen
ja sitten jonniinmoisella nosturilla hänet nostettiin koneesta.
Espanjassa hän liikkuu kuitenkin omalla pyörätuolilla.
En missään nimessä lähtisi. Meidän silloisesta 70 porukasta kuoli yksi
Espanjassa sairaalaan kielivaikeuksien takia.
espanjassahan saa tulkin sairaala reissulle,
niin saatiin meki kun puoliso joutui 4 päiväksi sairaalaan,
Mulla ikävä on
onko sinulla,,,,,
kerro jotain ,,,,
kuuntelen ,,,,,,,,
olenko ainoa ,,, yksin maailmassa ,,,,,
Et ole yksin maailmassa ! On meitä tuhansittain yksinäisiä, useampi voisi löytää tänne
ja jutella jotain,
mutta useilla meidän ikäisillä ei ole edes internettiä eikä hajuakaan mikä se on.
Minunkin tuttavani kyseli kerran mikä se yle piste fi on, kun uutisissa aina sanotaan:
"Katso lisää yle.fiistä".
Minun on kuulehan mentävä kohtapuolin nukkumaan. Toivotan sinulle hyvää yötä !
Oletko sinä vielä pirteä vai eikö ajatukset anna rauhaa ?
Nukkumaan menen minäki,
en ole pirteä
puoli nukuksissa tässä tollotan konetta,
välliin pelaan ILMAISTA kapulapeliä,
siinä menee aika hurjaa vaihtia,
eikä millää malttas lopettaa pelaamista,
aika tyhmää touhua,
mutta aika kuluu paremmin,
aina kiukutta kuntaaaaaaas olen valvonu puoleen yöhön poelatessa kapulapeliä,
hyvää yötä kuitenki,,
kirjoitellaan taas joskus,,
Jees ! Kirjoitellaan ! Yritä irtautua siitä kapulapelistä :)
Yksi mahdollisuus on kirjoitella tänne palstalle. On vahinko, ettei täällä vaadita enää nikkejä.
Ikävän jos kerron sulle,,, hymmmm,,,,,
omituista,
ihminen ikävöi toista ihmistä,
ja
yksinäisiä ihmisiä vaeltaa laumoittain toistensa ohi,
näkemättä tietämättä kuinka kukanenki tahtois oman ihmisen itseleen,
mutta
kun kukaan yksinäinen ikävöivä ei osaa ,
ei uskalla,
lopulta ei tahdokaan ketään läheleen,
kyllä ihminen on omituinen otus,
Pitäsköhän meidän perustaa
se kuuluisa
OMITUISTEN OTUSTEN KERHO ?
Minkähänlainen siitä modostuisi ?
Siinähän olisi kaupungeille ja kylä-kunnille idea,
kaikkiin kaupunkeihin pitää perustaa
Omituisten Otusten Kerho ,,
jonne kakki omituiset yksin eläjät
ja muutenki yksinäiset voisi osallistua, kaikki olisi tervetulleita,
olisihan se mielenkiintoista tuijotella toisia yksinäisiä omituisia otuksia,
ainki mua kiinostaisi kyseinen kerho
jos joku semmosta alkaisi vetämään vaikka meidän paikkakunnalla,,
joooo, sitä voisi kysyä esm. " miksi sinä olet yksin, etkö tarvi kavereita,," heh
Niin totta puhut ! Yksinäisiä ihmisiä laumoittain ohittaa toisensa.
Kukaan ei tohdi "häiritä" toista, kukaan ei uskalla sanoa sanaakaan tuntemattomalle
esimerkiksi kauppakeskuksen penkillä.
Pitäisiköhän laittaa joku lappu rintaan: "Minulle saa puhua !"
Tai "Tervetuloa juttelemaan kanssani!"
Siitä voisi tulla hauska kerho !
ihan varmasti oli hauska kerho,
eipä tarvis hävetä yksin elämistä
kun kaikki kerholaiset olisi jo valmiiksi yksinäisiä,
ja
voishan sieltä löytää sen ihan oman kaverinki,
Ihan niin yksinäisyys tekee asioita ihmiselle joista ei aina pidä, mutta kun ei ole vaihtoehtojakin
Tommoseen kerhoon kehtais mennäkki,
kun jo etukäteen tietää että kaikki ovat samasta syystä sinne tuleet,
eihän me tietenkää omituisia otuksia olla vain ihmisiä jotka jostain syystä ovat jääneet yksin elämään, kaikilla on oma tarinasa elämässä,
Ei yksinäisyydessä ole mitään hävettävää, vaikka se kurjalta tuntuukin joskus.
Ihan oikein toteat, että kaikilla on oma elämäntarinansa, yhtä tärkeä kuin muittenkin,
lisäisin siihen. Yksinäisyys ei vähennä kenenkään ihmisarvoa
emmekä voi itse vaikuttaa siihen kuka jää yksin.
Yksineläminen vaatii ihmiseltä todella paljon, elää ilman turvaverkostoa ja
olla jopa vaarassa tulla "mökkihöperöksi" :)
Näin, ihmissuhteet ovat tärkeintä elämässä
mitähän sanois,
vai sanonko mitään,
puheet väsissä,
mainostavat veikkaus korttia
pitäskö hankkia,
vai eikö pitäs,
Jos tykkää vaikka lotota veikkauskortti on pakko hankkia.
onko sinulla veikkauskorttia,,
mulla ei
oli kyllä
mutta suljin sen kun tulin peliriippuvaiseksi
En ole pelannut mitään enää vuosiin eli minulle ei ole veikkauskorttia.
enkä aio hankkia.
Pelaaminen vähenee varmaan jonkun verran, kun tulee korttipakko vuoden alusta.
Veikkaukselta jää rahoja saamatta, joilla se on tukenut
erilaisia tahoja peliriippuvaisten rahoilla.
Tokikaan kaikki pelaajat eivät ole peliriippuvaisia.
Nykyään veikkauksen pelirahat taitaa mennä suoraan valtiolle,
joka jakaa tuet, ennen ne menivät "mutkan kautta".
peliriippuvuus on usein porukassa oloa,
kun ihminen on yksin eikä oikein porukoita löydä missä viihtyis
niin usein alkaa pelata hedelmäpelejä,
koneitten kimpussa seisoskelee aina joku ja joskus jonkun sanaki vaihtaa vieruskaverin kanssa,
onhan peleissä aina jännitystä mukana,
ikävä-kyllä tietää jo etukäteen että pelaaja jää aina häviölle, mutta se mutta,
pelihin jää kummasti koulluun,
niin jäi minäki,
siksi suljin veikkauskortin, nykyisin en voi pelikoneissa pelata vaikka ne kauppojen käytävillä ovatki houkutuksena,
saisivat poiskaa kaikista kaupoista pelikoneet pois,,, ihmisten kiusana vain ovat,,
s
Sitähän se pelaaminen on, ajankuluttamista ja seuraa, mutta onneksi pääsit
eroon, kun enimmäkseen siinä kuuluu rahat.
Joulunaika ahdistaa,
ku ei haluais nähdä ketään
eikä haluais ostaa lahjoja kellekkää
kun ne ei kuitenkaa ole sopivia saajalle,
silti poden huonoa omaa tuntoa, aivan kuin olisi pakko tavata ja viedä lahjoja mukana,,
hohoijaaaa, mikä neuvoksi,,
erakon joulu, se on parasta mitä tiedän,,
En osta mitään kellekään, en voi edes tietää, mitä ostaisi.
Muutamalle perheelle lykkään lapsien lahjaa varten tilille
jonkun summan joulurahaa niin saavat käyttää mihin parhaaksi näkevät.
Olen joutunut pienentämään summaa vuosi vuodelta, koska eläkkeen ostovoima
on pienentynyt enkä muutenkaan ymmärrä miksi pieneläkeläisen
pitäisi lahjoa työtätekeviä jouluisin.
Hyväpalkkaisetkaan työtätekevät eivät viitsi muistaa edes joulukortilla.
Joku joskus "uhraa" rahan hyasinttiin, jos käy.
Yleensä ei käy.
Soromnoo koko jouluvouhotus.
Musitelin
kun oli perhe,
ja kakenlaisia muitaki ihmisiä pyöri elämässä,
nyt t ä y s i n yksin,
kaikki on pois,
voimat kadonneet ei jaksa enään hakeutua muitten seuraan
vielä vähemmän etsiä itselleen uutta perhettä , tai ihmissuhdetta,
puoliso ja kaikki elämääni vaikuttaneet ihmiset ovat kuolleet,
en ole enään ihminen,
usein tuntuu kuin olisin oman kehoni ulkopuolella
en omassa kehossani, se on hassu tunne,
voiki sanoa,
olen elävänä kuollut ,
keho vielä liikkuu ja tuntee kipua,
sielu on jo tuonpuoleisessa,
ittellä ei ole elämänhalua,
elämä on pelkkää pakkosyöttöä
elävänä kuollelle vanhukselle,,
Hyvää Juoulua teille kaikille elämänhaluisille , iki pirteille,
teho pakkauksille
palstan vanhuksille,
tv. joku muuu,,,
Moni puolisonsa kanssa asuvakin kokee yksināisyyttā
Voi olla, mutta puoliso sentään turva eikä tarvitse seinille puhua.
Pääni puhki mietin
mitä kääris lahjapakettiin
aikuisille jälkeläisilleni,
ahdistaa aivan hiivatusti,
ijän ikuisia-ko sukkia
alushousuja
vai jonkun ruokakassin , kun vaan tietäs mitä ne oikeesti syö ettei jäisi syömättä,
kaikki on nykyisin TYYRISTÄ / KALLISTA pien eläkekkeen saajalle,, huh,
ennen muinoin oli rahaaki enemmän käytössä kuin nyt,
hohoijaa
ja elämän - ikävä painaa päälle,,
kyllä vanhan elämä on raskas,,,,
Kaikki maksaa paljon, pienetkin jutut ja jos monelle ostaa siitä syntyy suuri summa.
Rahaa on pakko ajatella, kun ei sitä paljon ole.
Olen sen verran oppinut, että ostan joululahjat vuoden varrella ja usein hyvistä
tarjouksista, kun jotain kivaa ja käytännöllistä on edullisesti myynnissä.
Tai ostan mitä kivaa milloinkin sattuu silmään ja tulee mieleen henkilö, joka saattaisi siitä
ilahtua.
Lokakuussa on jo lahjat kasassa. Ei rasita joulun aikaan kukkaroa eikä tarvitse joulunalusviikoilla lähteä ryysiksiin.
Ennen joulua ei kannattaisi mitään ostaa.
Joulun jälkeen samat tavarat on alennusmyynnissä !
Jos osaisin kutoa, kutoisin vuoden varrella pehmeitä paketteja,
sukkia, pipoja, kaulaliinoja yms. Ne ovat ihania lahjoja saada.
Sain hyvän idean,,,
paistan "lättyjä " kasan ja vien jolu-lahjana nuorimman jälkeläisen perheeseen,
ehkä kukan ja suklaata lisäksi,
ja itteni lahjaksi kyläkäynnille,,,
asuavt kaukana, harvoin nähdään, joten nyt ajelen heitä kattomaan,,