Suomen ensimmäisiin kilpahiihtäjiin kuuluva Luomajoki harjoitteli makaamalla uuninpankolla ja syömällä lihaa. Voitti silläkin tavalla.
Aappo Luomajoen harjoittelu
Anonyymi-ap
22461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin, hiihti Haapavetisellä suksimallilla pitkiä metsästysreissuja ja teki rengin reikää.
Harmi, ettei tiota suksea enää osata tehdä, paras mettäsuksi, joita ei vaan enää ole.
Vilminko tekee yhä Ohravaarassa sälesuksia.
Tuohon aikaan miehet oli rautaa ja hiihdettiin voimalla. Nämä nykyiset muistuttavat nälkäkurkia.
Eipä tuolloin tiedetty anemioista tai allergioista mitään.
Nyt itketään lannotteiden kohonnutta hintaa, vaikka jokaisen perä sitä tuottaa.
Olympialaisiin pitää tuoda takaisin laji, jossa hiihdetään 50 km luomuladulla puusuksella (bambuporkin), jotka ovat tervatut ja kynttelillä voidellut. Voi nimittäin olla, että voittajat ovst silloin ihan muita kuin Aleksantereita, Iivoja tai turskeja.
Rottinkisauvalla hiihdettiin vielä 70-luvulla. Palmukasvi.
Mutta jos tuonajan äijälle laitettaisiin vapaan kapula jalkaan, pysyisikö edes pystyssä ja valuisiko vain taaksepäin ?
Eipä siitä ole montaa vuosikymmentä, kun maajoukkueen leiri oli metsätöitä, kirveellä ja sahalla, työmaalle hiihdettiin tavarat mukana. Elettiin niinkuin jätkät konsanaan ja maattiin pankolla.
Silloin elo oli tervettä.
Veli Saarisen päävalmentaja aikoihin leirien ohjelmassa oli pelkän hiihdon lisäksi metsätöitä ja ojankaivuuta, siis perinteisiä rengin töitä. Lapinleireillä mm. Aakenuksella lappilaiset toimittivat majapaikkaan puikulaa ja poronlihaa.
Veli Saarinen oli ensimmäinen arvokisamitalisti hiihdon piiristä.
1900 luvun alussa renki teki 3000 tuntia töitä vuodessa.
Nykyhiihtäjät pitävät jo tuhatta tuntia paljona.
Peltotyöt ja lajikohtainen harjoittelu on kuitenkin hieman eri asia.
Vanhanajan hiihtäjien harjoitteluun kuului myös hyötyhiihto ja omien latujen tekeminen. Näistä asioista ei nykysukupolvi tajua mitään, koneet auraa tiet ja naftalla tehdään ladutkin.
Kun Susi-Kalle lähti Kuontivaarasta SM-kisoihin, piti ensiksi hiihtää Kuontivaarasta 8 km tien varteen bussipysäkille. Nykyisin hiihtäjä tuodaan "taksilla" kisapaikalle hotelliin lepäämään ja mukana rekallinen suksia, iso huoltoryhmä ja henkiset valmentajat, ajat ovat hieman muuttuneet.
Helsingin hiihtomuseossa on paljon asiaa Aapposta ja Juho Ritolasta. Hekin ottivat susia hiihtämällä ne niin koville hapoille, että ottivat leukulla.
Sopii nykypäivän hiihtelijän koittaa, Hämeenkylä - Askisto löytyy suden jäljet.
Hiihtomuseo sijaitsee Lahdessa
Urheilumuseo Tahto sijaitsee stadikalla. Vaan nykynäyttelyiden sisältö on pelkkää imelää ripulisontaa.
Nyköösin kakarat syö sushia, vaan kukas laittais kunnon susisoppaa?
Ei taja ennää kukkaa osata
Tuossa Luomajoen perusharkkaa:
https://www.instagram.com/reel/C622Z2XIWwQ/?hl=en
Kävikö kumpainenkaan jenkalla parfyymiladun kautta Laanilan hypyillä monot jalaissa ?
Väitetään, että Aappon sukset voiteli "Hätämaan Tietäjä"
Kovilla pakkasilla uuninpankko oli ainut lämmin paikka nukkua ja palautua 14 tunnin metsätöistä.