Heips,
Minulla on 9 viikkoinen Papillon tyttö. Harkitsin koiran ottamista todella pitkään ja ehdin jo ostaa tarvikkeitakin ja taas mietin uudelleen.
Lähinnä rotuvalinta oli vaikeaa. No sitten päädyin "perhoseen" ja hän on aivan ihana. On minulla ollut aiemminkin koiria ja jotkut tietenkin ovat sitä mieltä, että Papillon on pulloharja eikä mitään muuta. Mutta jos joku haluaa pienen ison koiran, niin suosittelen lämpimästi tätä rotua. Se on kiltti kaikille: niin ihmisille kuin toisille koirillekin. Tottelee todella helposti, kunhan muistaa olla sille kiltti eikä tee siitä pelokasta.
Minulla on 9 viikkoinen Papillon tyttö. Harkitsin koiran ottamista todella pitkään ja ehdin jo ostaa tarvikkeitakin ja taas mietin uudelleen.
Lähinnä rotuvalinta oli vaikeaa. No sitten päädyin "perhoseen" ja hän on aivan ihana. On minulla ollut aiemminkin koiria ja jotkut tietenkin ovat sitä mieltä, että Papillon on pulloharja eikä mitään muuta. Mutta jos joku haluaa pienen ison koiran, niin suosittelen lämpimästi tätä rotua. Se on kiltti kaikille: niin ihmisille kuin toisille koirillekin. Tottelee todella helposti, kunhan muistaa olla sille kiltti eikä tee siitä pelokasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
10 vuotta uros. Vaikea luonne, itsepäinen, suuttuu ja mököttää. Jos jättää yksin käy pissimässä saunaan. Rotu vaikeimmasta päästä, mun mielestä:)
Minulla on elämäni kolmas papillon.
Papillonissa riittää haastetta - se on koulutettava hyvin ja vaatii selkeää laumajärjestystä. Ihminen on pomo, ei vuhvi =)
Papillon on älykäs, vauhdikas, energinen ja seurallinen ystävä. Ei mikään "fifi". Ei sillä että minulla olisi mitään suloisia "fifejä" vastaan =) Ei ole.
Ensimmäinen papillonini puri määrätyissä tilanteissa. Oli kuitenkin mitä mukavin ja iloisin toveri; valmiina harrastuksiin ja kaikkeen menoon elämänsä traagiseen loppuun asti (isokokoinen irrallaan juossut koira hyökkäsi äkkiarvaamatta kimppuun tämän perhosen ollessa 10-vuotias).
Toinen perhoseni oli rescue-tapaus, jolta oli "vietävä miehuus" roihuavan luonteen hillitsemiseksi. Suvaitsi alussa kolmen ihmisen astua elämäänsä: minun, edesmenneen äitini ja äitini miesystävän. Mokoma pikku puntissa roikkuja ;-) Ajan ja käytöskoulun myötä tuo perhonen rauhoittui ja tuli kaikkien rakastamaksi =)
Nykyinen perhoseni on myös rescue-tapaus. Ei mikään helppo tämäkään, mutta paljon olemme jo yhteisen lyhyehkön tähänastisen taipaleemme aikana oppineet. Ja lisää opimme joka päivä, kärsivällisyydellä =)
Kyseessä on todellakin "pieni suuri koira". Toki rodun sisään mahtuu niitä "syntymähelppoja" yksilöitäkin =)Mutta harvemmassa niitä tämän persoonallisen rodun kohdalla on ;-)
Hyvää kesää kaikille perhosille/phaleneille ja niiden ihmisille toki myös =)