Syyllisyyden vetovoima

SYYLLISYYDEN VETOVOIMA

(Robert Perryn teoksesta
Syyllisyyden vetovoima on egon halua syyllisyyteen. Se on kaiken egon tekemisten tiedostamaton motiivi, mukaan lukien kaikki egon tavat käyttää kehoa. Syyllisyys on egon ainoa tarve (ks. T-15.VII.10:4). Syyllisyys vetää egoa puoleensa, koska syyllisyys säilyttää egon vahvistamalla sen syntiperusteisuuden ja tuottamalla sen ydinolemuksena olevan pelon. Syyllisyyden vetovoima saa Jumalan ja rakkauden näyttämään luotaantyöntävältä. Koska koemme syyllisyyden sietämättömänä, ego lupaa lievittää syyllisyyttä, mutta tekee sen tavoilla, jotka itse asiassa ylläpitävät ja lisäävät sitä (ks. T-15.VII.4:1). Ego esimerkiksi patistaa meitä lievittämään syyllisyyttä hyökkäämällä muita ihmisiä vastaan, projisoimalla syyllisyyttä heihin ja etsimällä heistä syntejä. Jos vain yksinkertaisesti tajuaisimme, että nämä asiat vain lisäävät syyllisyyttä, päästäisimme niistä irti. Tämän vuoksi meidän tulee tarkastella omaa tiedostamatonta vetovoimaamme syyllisyyteen (ks. T-15.VII.3). Pyhä hetki on ratkaisu syyllisyyden vetovoimaan.

PYHÄ HETKI
(Robert Perryn teoksesta Ihmeiden Oppikurssin käsitteiden selvennyksiä kurssin opiskelun tueksi)
Pyhä hetki on hetki, jossa siirrämme väliaikaisesti syrjään menneisyytemme ja astumme nykyhetkeen, jossa hetkellisesti nousemme illuusioihin samaistumisen yläpuolelle ja tunnistamme sen mikä on todellista. Me emme pääse pyhään hetkeen tekemällä itsestämme pyhiä, vaan unohtamalla tavanomaisen viitekehyksemme, joka on pitäytymistä menneisyyteen, tulevaisuuteen, kehoon ja omaan syntisyyteemme. Pyhä hetki antaa mielemme olla hiljaa ja mahdollistaa muutoksen toisenlaiseen mielentilaan, jossa koemme aika-avaruus-ulottuvuuden esteiden katoamisen, kehon rajoituksista vapautumisen, äkillistä rauhan, ilon ja rakkauden tunnetta. Pyhässä hetkessä tajuamme todellisen pyhyytemme ja ykseytemme kaikkien kanssa, jotka ovat olleet meille näennäisesti ulkopuolisia – koemme ykseytemme kaikkien veljiemme ja Jumalan kanssa. Pyhässä hetkessä meidät saatetaan töytäistä vuosia eteenpäin henkisessä kehityksessä, koska koemme siinä tämän kehityksen päätepisteen. (kts T-1.II.6). Pyhän hetken jälkeen kuljemme eteenpäin ajassa, kantaen kuitenkin sisällämme hiljaista ajattomuuden ydintä. Päämäärämme on tehdä lopulta jokaisesta hetkestä pyhiä hetkiä, niin että elämästämme tulee yksi pysyvä pyhä hetki. Siinä vaiheessa siirrymme ajan tuolle puolen, loputtomaan ikuisuuden hetkeen (kts. T-15.IV.6:3).
Kurssissa puhutaan eriasteisista ja tarkoitukseltaan erilaisista pyhistä hetkistä (joita kutsutaan ajanjaksoiksi, jotka eivät noudata tavallisia ajan lakeja. Kts. T-1.I.47:2):
1. Pyhä hetki on ihmeen synnyinpaikka (kts. T-27.V.3). Pyhässä hetkessä meidän ajatuksemme parantuvat ja tämä paraneminen laajenee sitten maailmaan (kts. T-28.I.11).
2. Pyhä hetki voi edetä ihmeen tuolle puolen ja muuttua ilmestykseksi, jossa Jumala koetaan suoraan.
3. Voimme usein tuoda illuusiomme pyhään hetkeen, jolloin teemme kokemuksesta pyhän hetken laimeamman version (kts. T-16.VII.7).
4. Voimme kokea eräänlaisen pyhän hetken (joka voi johtaa todelliseen pyhään hetkeen) kun kuuntelemme musiikkia tai katselemme kaunista maisemaa. Sen voi aiheuttaa myös jokin muisto tai jokin abstrakti ajatus (kts. T-18.VI.12).
5. Pyhä hetki on vastaus erityiseen ihmissuhteeseen.
6. Yhteiset pyhät hetket (sellaiset, joita koetaan molemminpuolisesti toisen toisen ihmisen kanssa), ovat Kurssin käyttämiä erityisiä välineitä, joilla lyhennetään henkistä matkaamme (kts T-18.VII.6:3-4). Yhteiset pyhät hetket panevat alulle pyhän ihmissuhteen (kts.T-17.V.1) ja ovat myös oleellisen tärkeitä pyhän ihmissuhteen kehittymisen kannalta (kts. T-18.V.6-7, T-15).

Lähde: Robert Perry (2005). GLOSSARY of Terms from A Course in Miracles. Nearly 200 Definitions to help you take an active role in your study of the Course. 2nd