Poden tunnontuskia, koska olen ottanut vastaan syksystä alkavan tuntiopen toimen, mutta olenkin vielä täysi työnhaku päällä, koska paikan sijainti ja luokka-aste ei ole oikein sopiva. Kaikkien etu tietenkin olisi työhönsä sitoutunut ope, mutta työttömyyden ahdistus sai minut varmistelemaan selustaani näin epäeettisesti syksyksi. Paikan tietenkin otan, jos en muuta saa.
Nyt kärvistelen ja mietin, kauanko voin ja saan päätöstä lykätä. OAJ:ssä viitattiin vain 14 päivän irtisanoutumisaikaan. (Onkohan näin, vaikka en ole ko paikassa edes vielä aloittanut töitä?) Ymmärtääkseni siis kesäoharit on lähinnä hyvien tapojen (ja omatuntoni...) vastaista tms. eikä niinkään juridinen ongelma tai sopimuksen rikkomiskysymys.
Millaisia kokemuksia teillä on ohareista?
Rentouttavaa kesää kaikille!
Nyt kärvistelen ja mietin, kauanko voin ja saan päätöstä lykätä. OAJ:ssä viitattiin vain 14 päivän irtisanoutumisaikaan. (Onkohan näin, vaikka en ole ko paikassa edes vielä aloittanut töitä?) Ymmärtääkseni siis kesäoharit on lähinnä hyvien tapojen (ja omatuntoni...) vastaista tms. eikä niinkään juridinen ongelma tai sopimuksen rikkomiskysymys.
Millaisia kokemuksia teillä on ohareista?
Rentouttavaa kesää kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen nähnyt tilanteen, että eräs koko talveksi hyvissä ajoin valittu opettaja perui paikkansa perjantaina, kun työt olisi pitänyt aloittaa maanantaina.
Itse ajattelen, että valitse lopulta se "paras" paikka (jos opettajan työssä nyt niistä voi edes puhua), kun se eteen tulee riippumatta siitä, oletko lupautunut muualle.
Aikoinaan hain useita kymmeniä paikkoja ja kaikki eivät edes ilmoittaneet, kuka on valittu ja pari kertaa käytännössä valitsijan (rehtorin) minulle lupaama paikka menikin jollekin toiselle saman tyypin päätöksellä.
Turhaan tunnet myötätuntoa valitsijoita kohtaan, eivät hekään tunne sitä sinua kohtaan.
Itse tein niin, että siirsin irtisanoutumiseni kesään, ettei lukuvuosi olisi häiriintynyt, mutta ei olisi kannattanut. Ihmiset vaihtavat työpaikkoja, valitse itsellesi paras ja unohda tunnontuskat! Vaikka ymmärrän kyllä, että se on aikeaa, itse olen luonteeltani samanlainen. Mutta vuosien mittaan kovettuu, kun huomaa, ettei minusta henkilönä kuitenkaan työnantaja välitä.