Hei!
Taitaa olla turha tällaisesta kirjoittaa, kun mitä olen palstaa lukenut, ovat ihmiset välillä aika ilkeitä neuvoa kysyville, mutta kuitenkin..
Olisin jättämässä kapselia pois, vauva kuumetta ollut jo puolen vuoden ajan.. Olen ollut monta vuotta sairaslomalla, mutta tunnen itseni täysin parantuneeksi vaikeasta masennuksesta. Ammattia ei ole. Mies tienaa kohtuullisesti. Miten tulemme toimeen tulevan lapsemme kanssa kun vauva syntyy?Riittävätkö äitiysrahat yms. turvaamaan lapselle hyvän taloudellisen tilan? Tulevaisuuden suunnitelmat arvelluttavat.. Pitäisikö kuitenkin lykätä äitiyttä opiskelun verran, vai tehdä kuten sydän sanoo..?
Taitaa olla turha tällaisesta kirjoittaa, kun mitä olen palstaa lukenut, ovat ihmiset välillä aika ilkeitä neuvoa kysyville, mutta kuitenkin..
Olisin jättämässä kapselia pois, vauva kuumetta ollut jo puolen vuoden ajan.. Olen ollut monta vuotta sairaslomalla, mutta tunnen itseni täysin parantuneeksi vaikeasta masennuksesta. Ammattia ei ole. Mies tienaa kohtuullisesti. Miten tulemme toimeen tulevan lapsemme kanssa kun vauva syntyy?Riittävätkö äitiysrahat yms. turvaamaan lapselle hyvän taloudellisen tilan? Tulevaisuuden suunnitelmat arvelluttavat.. Pitäisikö kuitenkin lykätä äitiyttä opiskelun verran, vai tehdä kuten sydän sanoo..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä vähä sama tilanne, tosin ite oon ollu nyt töissä jonku aikaa, ei mitään vakituista työtä ja mies opiskelee. Mut kovasti vauvasta ollaan haaveiltu. Tultas sitte toimeen varmaanki pelkällä opintotuella, lapsilisällä, äitiysrahalla ja mitä tukia niitä nyt ihminen siinä tilanteessa saa. On mulla toki vähän palkasta säästöön jäänyttä rahaa, mut ei me pelätä ettei tultas toimeen. Sulla sentään mies tienaa joten jos se tuntuu susta oikealta valinnalta niin kuuntele ihmeessä sydämen ääntä!
Samat asiat vain jurraavat edestakaisin päässä.
Ehkä sitä ei ole koskaan täysin varma, ja voihan sitä myöhemminkin opiskella jos siltä tuntuu..
Nykyään vain yhteiskunta painostaa tekemään asiat juuri itse "oikeaksi" katsomassaan järjestyksessä.
Meillä ei vain vieläkään ole ns. yhteiset tulot.
Minulla minimitulot ja silti maksetaan saman verran vuokraa yms.
Jäänkö mieheni armoille jos sitten äitiysrahoista ja lapsilisisästä itse ostan vaipat ja vaatteet. Ei päästä yhteisymmärrykseen.
Ei meilläkään oo yhteiset rahat, mutta onhan se tuleva lapsi puoleksi sun miehenki kai seki jotenki haluaa tai ainaki pitäs haluta osallistua menoihin. Ja jotku miehethän ajattelee että on heidän tehtävä elättää perhe. Vaikkei tarviskaan.. Mut kummiski yrittäkää päästä yhteisymmärrykseen että haluattako molemmat lasta, ettei se jää sitte yksin sun huoleksi. Minkä ikäsiä ootte?
minä 23 ja mies 25.
pitää vielä jatkaa keskusteluja miehen kanssa ja ehkä pitäisi hakeutua vaikkapa neuvolaan juttelemaan. kiitos kumminkin että olet jaksanut vastailla ja onnea!
Onnea teilleki päin, toivottavasti pääsette hyvään yhteisymmärrykseen ja saatte alkaa vauvaa puuhaamaan! =) Ite oon 25 ja mies vähä nuorempi.
...minäkin tuota varallisuusasiaa. Jotenkin rahan tulo/meno ahdistaa. Josko sitä pärjää sittenkään, jos lapsi tulee taloon.
Olen 30 vuotias, vakituisessa työssä oleva. Valmistunut olen koulusta 4 vuotta sitten. Aviomieheni on minua hivenen nuorempi, vakituisessa työssä myöskin. Molempien palkka on ihan kelvollinen. Asunto- ja autolaina on. Ne eivät kuitenkaan ole ylimitoitettuja. Yhteiset ovat rahat sekä velat. Yhdessä oltu jo reipas 10 vuotta.
Mietityttää vain, että kuinka sitten perheen kanssa pärjäisi, sillä eihän lapsi suinkaan menoja vähennä, päinvastoin. Vaikkei tarvitsisikaan olla uutta ja hienoa, on lapsesta silti kamalasti menoja.
Ja toinen mietinnän aihe: Onko miehestä sittenkään isäksi, vaikka hänellähän se vauvakuume on. Entäs, jos mies ei sitten tosipaikan tullen haluakaan olla isä... tuleekin katumapäälle vasta sitten, kun on jo tavallaan "liian myöhäistä".