Ottaa päähän näin jälkikäteen, kun normaalit vaihdevuosioireeni diagnosoitiin masennukseksi, ahdistukseksi ja vaikka miksi mielenterveydellisiksi ongelmiksi. En ehkä itsekään tajunnut mistä on kysymys, mutta miten nuo korkeasti koulutetut eivät sitä ymmärtäneet, kun olin kuitenkin 50 ja nyt hieman vanhempi, eikä kuukautisia ole näkynyt pariin vuoteen, niin tuo tasapainottomuus ja muut silloiset oireet tuntuvat omasta mielestä aivan päivän selviltä. Lisäksi jos joskus yritin ottaa asian esille, se sivuutettiiin ja mitätöitiin.
Masennus/vaihdevuodet
Anonyymi-ap
8616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on niin tätä.
Tuntuu, että nykyään lähes kaikki luetaan olevaksi mielenterveydestä johtuvaa.
Ehkä ammattilaiset saa jotain kiksejä, kun pääsevät " pätemään ".
Ja tekeehän se heille hoitotyön helpoksi ja tutkimisen, ym. vähäiseksi ja kenties ihan tarpeettomaksikin.
On niiin kovin helppo sanoa kaiken johtuvan psyykestä.....
Miehillä ehkä saman tyylistä, koska joskus testosteroniarvojen heittely vaikuttaa mielialaan, ja sitten se tulkitaan masennukseksi, ja sitä aletaan hoitaa.
Joku fiksumpi olisi tarjonnut hormonikorvaushoitoa. Nyt osteoporoosilääkitystä viideksi vuodeksi.
Työkollegalla oli aikoinaan kovat vaihdevuodeoireet ja siihen liittyi ties mitä neurooseja, kerran meinasi ajaa väärää kaistaakin pitkin. Pelkotiloja ja keskellä yötä piti hypätä auton rattiin ja ajamaan jonnekin koska sinne vaan piti kuulemma mennä. Aika rasittavaaa seurata sitä sivusta ja mitkään vinkit että mene gynikselle ei auttaneet. Mutta kyllä se on vielä hengissä ja eläkkeelle pääsi.
Naisen ollessa vaihdevuosi-iässä on niinkin päin hankalaa, jos alkaa tulla jotain yleisoireita, jotka voivat olla saman tyylisiä kuin osa vaihtarioireista, niin mitään ei aleta tutkia, kun sanotaan vain, että kaikki johtuu vaihdevuosista.
Kyllä moni saa masennuksen vaihdevuosien aikana , eihän ne voi kirjoittaa diagnoosia ” vaihdevuodet” ainoastaan miten voit.
Mulla ollu työkavereita vaihdevuosista jotka saattoivat pillahtaa itkuun ilman mitään suurempaa syytä ja olivat vihaisia itselleen kun sanoivat etteivät tunne omaa itseään enää, joten muutaman viikon lääkekuuri niin alkaa taas luistamaan elämä
Mullekin olis riittäny pari tasottavaa pamia, mut en saanu
en puhu koskaan lääkärille mitään henkisistä oireistani, vaikka joskus niitä koenkin, siis , alakuloisuutta, yksinäisyyttä, masennuksen kaltaista "tyhjää" olotilaa, en vaan puhu lekurille mitään, eihän lääkärikään asialle muuta voi, kuin määrätä jotain mielenalueen lääkkeitä, ja kun niihin en rupea.
ja toisekseen, onhan myös pirteämpiä ja iloisempiakin päiviä, ja että ei nyt aina pelkkää "harmaata".
Tämä on kyllä niin totta, hyviäkin päiviä mahtuu mukaan, joskus sen tulee huomanneeksi vasta illalla, jälkeenpäin.