Lehmän satakerrasta tehty keitto oli mm. Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin mieliruokaa.. Samoin Puolassa se on yleinen ravintoloistakin saatava ruoka.
Siellä sen nimi on flaki. Sitä on tarjolla monissa maissa. Bulgariassa sen nimi on Skembe zorba, sielläkin se on yleinen "päivän keitto" ravintoloissa
Lehmän mahaa viedään kuulemma Japaniin koska siellä ymmärretään muunkin kuin HK:n sinisen perään.
Siellä sen nimi on flaki. Sitä on tarjolla monissa maissa. Bulgariassa sen nimi on Skembe zorba, sielläkin se on yleinen "päivän keitto" ravintoloissa
Lehmän mahaa viedään kuulemma Japaniin koska siellä ymmärretään muunkin kuin HK:n sinisen perään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
:)
Normisapuskaa myös Espanjassa ja E-Amerikassa . Lähes ainoa ruokalaji jota en pystynyt syömään Kolumbiassa oli juuri tää keitto (mondongo). Rasvaisessa liemessä kellui valkoisia hunajakennon näköisiä neliskulmaisia sitkeitä palasia. Tuoksui...ei syötävältä.
Aloitus on provo
Saksassa syödään sianmahaa
Perinneruokana pfalzilaista sianmahaa
Kohl kävi tästä lihakaupasta ostamassa mahansa
https://metzgerei-hambel.de/
Olen syönyt Balkanilla kyseistä keittoa tietämättä etukäteen mitä se oli.
Se oli herkullista ja herkullisen näköistäkin.
Vähän yllätyin, kun sain tietää mistä se on tehty, mutta söin sitä toistekin.
Balkanilla se on tavallinen keitto. Broilerin maksaa syödään Balkanilla paljon
grillattuna ja se on herkullista, mutta paistamani maksalaatikkoa oudoksuttiin
kuten minä oudoksuin ensin vähän heidän mahalaukkukeittoaan.
On sitä lehmän ja siankin mahaa syöty Suomessakin makkarassa tietämättään mitä se on.
Mahalaukkua laittoivat myös sianpääsylttyyn.
Muistan lapsuudesta, kun naisväki puhdisti ja leikkeli mahalaukkua, kuinka sontasta touhua oli.
Jaa flaki.
Mulla on komerossa tölkki flakia. Ei käsitystä, miten sinne joutunut, ehkä jokin tuliainen joltain. Olen olettanut sitä lihakeitoksi, riittävän lähellä. Ehkä pitää joskus aukaista se tölkki, alkoi kiinnostamaan asia, koska en ollut tiennyt mitä se tarkemmin on.
=DW=
Mahan läpilyönti kulinarismissa Hambelin kertomana
Pfalzilainen sianmaha a la Klaus Hambel, Helmut Kohlin lihamestari sai syöttää Saksassa mahat
mm. Thatcherille ja Gorballe ... niiden oli vain pakko syödä kun isäntä syötti. Sianmahan voittokulku jatkui 1992 Rheinland-Pfalzin (nykynimi) osavaltion messuosastolla Munchenin maailmantalouden neuvottelukokouksessa jossa syötettiin 150 kg sianmahaa ja saman verran verimaksamakkaraa
Syksyllä 1996 räjähti kun Hambel toimitti Saksan ulkoministerin Klaus Kinkelin vaatimuksesta YK:n New Yorkin lasitaloon 1000 hengen buffetin Pfalzin sianmahaverimakkaraa eli suurimman Euroopasta Amerikkaan koskaan saapuneen lihalautassysteemin ellei sitten Kolumbuksella ollut enemmän mukana
Mutta ei tämä vedä vertoja Turun linnan renessanssikauden jouluruokaan, siellä ei mitään sikaa popsittu tai kalkkunaa Jussin ja Kaarinan hääjatkoilla vaan siellä syötiin...