Toiko joulupukki kirjan?

Sain Ida Rauman kirjan Hävitys, joka voitti tämän vuoden Finlandian. Se on aika raskasta luettavaa, käsittelee lapsiin kohdistuvaa sortoa, kiusaamista ja väkivaltaa. Herättelee miettimään Suomen lapsivihamielisyyttä. Ilmeisesti kirjailijan omat vaikeat kokemukset on pohjalla.

Saan aina lahjaksi Yliopiston almanakan, jossa on paljon muutakin
kuin kalenteri. Tällä kertaa kokoa A4, näkee präntin paremmin kuin pienestä.

Juttelin Birger Jaarlin kanssa ja hän kysyi että onko hänen rakentamansa
linna vielä Hakoisissa jäljellä ja käytössä kun hän sen kovalla vaivalla Janakkalaan
rakensi ristiretken jälkeen

ja on se vaakunassa korkokuvana
https://kulttuuritoimitus.fi/wp-content/uploads/Kuva-37.-Janakkalan-vaakuna-e1628761007272.jpg

Turussa kyllä demari meni muuttamaan Birgerin kadun joksikin demarinkujaksi

Ei tuonut pukki kirjaa, lainaan mieleisiä kirjastosta. Kartanotomantiikka kiinnostaa, jos on hyvin se historiallinen puoli kirjoitettu, ei mitään hömppää. Olen lukenut esim kaikki Kaari Utrion,Pirjo Tuomisen js Ursula Pohjolan-Pirhosen kirjat. Tuo Hakoisten Anna on varmaan hyvä, panen korvan taskse. En oikein välitä äänikirjoista, vaikka lukeminen on hidasta.

Tuttuja kirjailijanimiä nuo edelliset ovat minullekin, tarkan taustatyön ansiosta lukija saa kokea aidon ajankuvan, elämänmenon murheineen ja iloineen. Aloittajan mainitsema kirja vaikuttaa kiinnostavalta myös. Kartanoelämä ei ollut vain vallasväen juhlia, vaan myös palvelusväen ankaraa raatamista, ja myös kartanot kokivat kovia kohtaloita, oli sotia, vararikkoja, monenlaisia vastuksia. Esimerkiksi ruukkikartanoiden elämä kuvastaa paljon Suomen talushistoriaa ja yleistä vaurastumista. Toki punaisena lankana usein kulkee romanttinen tarina, mutta ei aina niin helppo, monet nuoret kokivat vastarintaa tavoitellessaan rakkautta yli säätyrajojen.

Luen juuri Paula Havasteen Saarenmaa-sarjan viimeistä osaa nimeltä Saarelelaislaulu. Sarja kertoo neuvostoajan Virosta, ihmisten sopeutumista pakon edessä tarkkaan valvontaan, työvelvotteisiin ja pelkoon, Saarenmaaltakin kyyditettiin paljon ihmisiä Siperiaan. Vilja pääsee pitämään kesätäyshoitolaa neuvostokirjailijoille, ja tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Työtä tehdään paljon, ruuanlaitto perustuu paljolta omavaraisuuteen, ihana luonto auttaa paljon ihmisten jaksamisessa.

Saarelaislaulu on on sarjan päätösteos, eletään vuotta 1967 ja ilmassa on jo salattuja merkkejä tyytymättömyydestä nykyoloihin. Vilja ja tytär Merle sekä naapurin Vilmar pääsevät vanhan Anna-tädin aloitteesta Suomeen pioneerileirille tarkoin valvottuina vieraina. Vilmar on esimerkki siitä, miten musiikki on auttanut virolaisia kestämään vaikeita aikoja.

Paula Havasteella on muitakin hyvin väkevästi elämänmenoa ja vaikeissa oloissa selviytymistä kuvaavia kirjoja, kuten Vihat-sarja ja Lapinmaa-sarja. Suosittelen.

Joululahjaksi sain Taina Latvalan kirjan Torinon enkeli, jota toivoin, koska ihastuin hänen aiempaan kirjaansa nimeltä Venetsialaiset.
En ole kirjaa vielä lukenut, mutta lainaan tähän luonnehdintaa siitä :

"Mystiseen Torinoon sijoittuva romaani vangitsee intensiivisellä tunnelmallaan ja käsittelee puhuttelevasti naiseuteen liittyviä kysymyksiä.
Elämänsä suuntaa etsivä kirjailija lähtee joulun alla Italiaan, Torinossa sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin. Hänellä on taustallaan vastikään päättynyt pitkä parisuhde ja siihen liittyvät kipeät kysymykset äidiksi tulemisesta.
Residenssin isännän Lorenzon kautta kirjailija saa kuulla Torinon salaisesta puolesta: legendan mukaan kaupunki on hyvän ja pahan kohtaamispaikka.
Kun kirjailija pelastaa kadulta eksyneen tyttölapsen, alkaa tapahtumakulku, joka johdattaa naisen vastakkain hänen omien demoniensa kanssa."

Torinon enkeli sopii hyvin joulun aikaan luettavaksi.
" Oli jouluaatto, kirkas aamu, koko Italia kietoutunut pyhyyden kimaltavaan kaapuun. Silti en millään olisi voinut aavistaa, että tuona päivänä koko maailmani muljahtaisi aivan uuteen asentoon."