uusi kommentaarisarja tulossa

Ei voi poistaa, kun on Raamatun opetus.

Ei tuo ole dogmatiikan opus, vaan eksegeettinen kommentaari. Etkö tiedä eroa???

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi poistaa, kun on Raamatun opetus.

"Ei voi poistaa, kun on Raamatun opetus."

Raamatulla voidaan perustella vaikka vessareissuja mutta se ei tee vessareissuista silti Jumalan tahdon mukaista opetusta, kuten ei tee Tutkiva tuomio-filosofioistakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tuo ole dogmatiikan opus, vaan eksegeettinen kommentaari. Etkö tiedä eroa???

Jos olisit lukenut aiempia SDA bible commentary-sarjan opuksia, niinntietäisit, että ne eivät ole puhtaasti eksegeettisiä vaan puuttuvat myös teologiaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei voi poistaa, kun on Raamatun opetus."

Raamatulla voidaan perustella vaikka vessareissuja mutta se ei tee vessareissuista silti Jumalan tahdon mukaista opetusta, kuten ei tee Tutkiva tuomio-filosofioistakaan.

Lue lisää

Tuo on vain sinun väitteesi. Tuskin edes tiedät, mitä kyseinen oppi sisältää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisit lukenut aiempia SDA bible commentary-sarjan opuksia, niinntietäisit, että ne eivät ole puhtaasti eksegeettisiä vaan puuttuvat myös teologiaan.

Olen lukenut. Hällä väliä kommenttisi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisit lukenut aiempia SDA bible commentary-sarjan opuksia, niinntietäisit, että ne eivät ole puhtaasti eksegeettisiä vaan puuttuvat myös teologiaan.

Höh. Niinhän akateemisissa kommentaareissa normaalisti tehdään. Suurimmassa osassa on joku teologinen ekskursio mukana. Ei mikään kommentaari ole 100% eksegeettinen. Ainahan siellä on mukana sivulauseissa joku dogmaattinenkin ajatus.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on vain sinun väitteesi. Tuskin edes tiedät, mitä kyseinen oppi sisältää.

Tyypillinen tämän palstan kommentit riviuskovaiselta, joka ei käytä omia aivojaan itsenäiseen Raamatun lukemiseen eikä noudata Whiten neuvoa kyseenalaistaa myös kirkon opinkohdat Raamattua vasten.

Anonyymi kirjoitti:

Höh. Niinhän akateemisissa kommentaareissa normaalisti tehdään. Suurimmassa osassa on joku teologinen ekskursio mukana. Ei mikään kommentaari ole 100% eksegeettinen. Ainahan siellä on mukana sivulauseissa joku dogmaattinenkin ajatus.

Lue lisää

Näinhän se on. Ja kyseistä kirjasarjaa lukiessani tämä on käynyt hyvin selväksi. Ei bible commentary-laitosta ole mahdollista tehdä ilman, että se ajaa tekijänsä agendan mukaista teologiaa. Sitä eivät tietenkään kouluttamattomat tämän palstan kommentoijat voi edes ymmärtää. Varsinkin, kun heidät on uskoteltu luulemaan, että adventistiteologia on ainoa mahdollinen oikea tapa kertoa asiat. Mutta näinhän ei tietenkään ole. Miten voisikaan olla, kun maailmassa on tuhansia kirkkokuntia omine oppeineen.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on. Ja kyseistä kirjasarjaa lukiessani tämä on käynyt hyvin selväksi. Ei bible commentary-laitosta ole mahdollista tehdä ilman, että se ajaa tekijänsä agendan mukaista teologiaa. Sitä eivät tietenkään kouluttamattomat tämän palstan kommentoijat voi edes ymmärtää. Varsinkin, kun heidät on uskoteltu luulemaan, että adventistiteologia on ainoa mahdollinen oikea tapa kertoa asiat. Mutta näinhän ei tietenkään ole. Miten voisikaan olla, kun maailmassa on tuhansia kirkkokuntia omine oppeineen.

Lue lisää

Ihan sama kuinka monta niitä on. Adventtikirkon teologia on ainoa oikea.

Miten niin? Olen adventisti. Oletko niitä, jotka toivovat pahinta kaikille mahdollisille, jopa omille perheenjäsenilleen?

Anonyymi kirjoitti:

Ihan sama kuinka monta niitä on. Adventtikirkon teologia on ainoa oikea.

Se lienee ainoa oikea sinulle. Sinun on turha valehdella muitten puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin? Olen adventisti. Oletko niitä, jotka toivovat pahinta kaikille mahdollisille, jopa omille perheenjäsenilleen?

Et sinä mikään oikea adventisti ole, kun käskyt hylkäämään kirkot opit ja syyttämään Whitea.

Anonyymi kirjoitti:

Se lienee ainoa oikea sinulle. Sinun on turha valehdella muitten puolesta.

Se on ainoa oikea. Piste.

Anonyymi kirjoitti:

Et sinä mikään oikea adventisti ole, kun käskyt hylkäämään kirkot opit ja syyttämään Whitea.

Noin puolet adventisteista ei pidä Whiteä mukana osana uskontoaan. Minä kuuluun siihen porukkaan, joka ei ole antanut Whitelle kuviteltua korotettua asemaa omassa uskossaan. Minä olen lähinnä alkuperäistä adventismia. Alkuperäisillä adventisteilla ei todentotta ollut mitään opinkohtia vaan heidän opinkohtanaan oli koko Raamattu.

Sinähän et määrää sitä, miten adventistin tulee uskoa. Tuollaiset parkumisesi kannattaisi unohtaa tykkänään, jos haluaa olla todellinen Jumalan lapsi.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ainoa oikea. Piste.

Niin, ainoa oikea sinulle. Niinhän minä sanoin.

Anonyymi kirjoitti:

Et sinä mikään oikea adventisti ole, kun käskyt hylkäämään kirkot opit ja syyttämään Whitea.

Missähän tuossa käskettiin syyttämään Whiteä?

Anonyymi kirjoitti:

Noin puolet adventisteista ei pidä Whiteä mukana osana uskontoaan. Minä kuuluun siihen porukkaan, joka ei ole antanut Whitelle kuviteltua korotettua asemaa omassa uskossaan. Minä olen lähinnä alkuperäistä adventismia. Alkuperäisillä adventisteilla ei todentotta ollut mitään opinkohtia vaan heidän opinkohtanaan oli koko Raamattu.

Sinähän et määrää sitä, miten adventistin tulee uskoa. Tuollaiset parkumisesi kannattaisi unohtaa tykkänään, jos haluaa olla todellinen Jumalan lapsi.

Lue lisää

"Minä olen lähinnä alkuperäistä adventismia. "

Et ole.

Anonyymi kirjoitti:

"Minä olen lähinnä alkuperäistä adventismia. "

Et ole.

Sinähän et voi sitä tietää, koska asia on minun ja Jumalani välinen. Etkä edes tiedä juuri mitään alkuperäisistä adventisteista, joilla ei ollut opinkohtia. Kaihan heistä tälläkin palstalla kirjoitteli. Sain siitä piston sydämeeni ja tulin herätykseen niin, että hylkäsin turhat opinkohdat ja palasin adventismin juurille.

Noinhan ne jumalattomat aina ulisevat.

Ei erehtynyt eikä luonut.

Vielä, vaikka hän erehtyi monessa asiassa ja loi omintakeisia sääntöjään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei erehtynyt eikä luonut.

EGW:n luonteenkehitys-filosofia on suorastaan Raamatun vastainen.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä, vaikka hän erehtyi monessa asiassa ja loi omintakeisia sääntöjään.

Valheesi ei hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

EGW:n luonteenkehitys-filosofia on suorastaan Raamatun vastainen.

Valheesi ei hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

EGW:n luonteenkehitys-filosofia on suorastaan Raamatun vastainen.

Sitten on Paavalikin Raamatun vastainen.

Room. 12:2 "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

Kol. 1:10 "Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa."

Taitaa siis ollakin niin, että SINÄ olet Raamatun vastainen.

Anonyymi kirjoitti:

Sitten on Paavalikin Raamatun vastainen.

Room. 12:2 "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

Kol. 1:10 "Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa."

Taitaa siis ollakin niin, että SINÄ olet Raamatun vastainen.

Lue lisää

Tuo kommenttisi nyt vain johtuu siitä, ettet tiedä, mitä White on kirjoittanut kristityn luonteen kehittämisestä.

Sitä paitsi, Room.12:2 ei liity oman luonteen muuttamiseen Kristuksen kaltaiseksi mitenkään. Siinähän puhutaan mielestä, ei omista toimista luonteen muuttamiseksi täydelliseksi Kristuksen kaltaiseksi, synnittömäksi. Katsotaanpa.

“Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Roomalaiskirje 12:2, FinRK)


Eihän tuossa edes vihjaistakaan siihen suuntaan, että luonnetta pitäisi yrittää itse muuttaa. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa tunteminen sen sijaan on nimen omaan tärkeää, eikä liity mitenkään Whiten luonteenkehitys-filosofiaan. Ja kannattaa huomioida se, että silloin kun joku todella rakastaa Jumalaa, hän tekee kaikkensa tunteakseen Jumalaansa paremmin. Hän opiskelee Raamatun ajan kulttuureita, Raamatun historiaa, jopa Raamatun alkukieliä. Siksi suosittelenkin, ettei lukemisto jää pelkästään Adventtikirkon omaan tuotantoon. Kannattaa lukea muutakin raamatuntutkimusta.

Anonyymi kirjoitti:

Sitten on Paavalikin Raamatun vastainen.

Room. 12:2 "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."

Kol. 1:10 "Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa."

Taitaa siis ollakin niin, että SINÄ olet Raamatun vastainen.

Lue lisää

On ihan selvää, ettet sinä tunne Whiten luonteenkehitys konseptia. Tämä Whiten filosofia on sen luokan huijaus, että sitä on tarkasteltava asianmukaisesti.

John M. FOWLER on tutkinut Whiten luonteenkehitys konseptia.

Hänen mukaansa luonteenkehitys Whiten kirjoituksissa tapahtuu ihmisen toimesta. Sitä ei kuitenkaan voi tapahtua ilman Jumala-suhdetta. Joka tapauksessa kyseessä on asia, joka on ihmisen omaa pyrkimystä ja tekoa. Fowler kertoo tästä kirjassaan:

The Concept of Character Development in the Writings of Ellen G. White, Andrews University John M. Fowler, 1977 

Tässä väitöskirjassa Fowler kertoon että Whiten luonteenkehitys konseptin mukaan seuraavat asiat vaikuttavat luonteemme kehittämiseen:  henkilön omat uskomukset itsestään, perinnöllisyys, ympäristö, terveys, äly, ruokavalio, hengellinen kutsumus, raamatun tutkiminen, meditoiminen, rukous, jumalanpalvelus, ystävyyssuhteet ja epäitsekäs palvelualttius.

Fowler kirjoittaa, että Whiten mukaan: vaikka yksilö on itse vastuussa oman luonteensa kehittämisestä, kodilla ja koululla on päävastuu luonteen kehitystä hellivän ympäristön luomisessa.

Miten esimerkiksi perinnöllisyys, ruokavalio, terveys ja äly voisivat vaikuttaa siihen miten hyviä olemme kehittämään luonnettamme. Ei edes psykologisessa tutkimuksessa moraalisen luonteen kehittymisestä mainita mitään noin typerää. Ja olisihan se hassua jos Jumalallisen luonteen saavuttamisen esteenä olisivat asiat, joihin ei voisi edes itse vaikuttaa, kuten kutsumus, terveys, äly ja perinnöllisyys. Terveyteen voi jollakin tasolla vaikuttaa mutta ennen pitkää me kaikki sairastumme jollakin tavalla.

Entäpä sitten ruokavalio? Enkö minä kelpaa Jumalalle, jos en syö tietyllä oikealla tavalla? Siihen tuo viittaisi, sillä ilman oikeaa ruokavaliota luonteeni ei voi kehittyä Jumalan mielen mukaiseksi.

Mitä jos olen liian tyhmä kehittämään juuri oikeanlaista luonnetta, joka miellyttäisi Jumalaa? Entäpä ihmiset, joiden aivotoiminnot ovat jonkin sairauden takia rapistuneet. Liekö heillä ollenkaan mahdollisuutta saavuttaa oikeanlaista luonteen kehittämistä?

Tulee ihan mieleen Ted Wilsonin kommentti siitä, miten koemme Pyhän hengen aivolohkoissamme ja hermopääteissämme herkemmin kun syömme vegaaniruokaa. Ikään kuin ruokavaliomme vaikuttaisi Pyhän hengen työhön meissä: aivoissamme ja lihasten ja elimiemme toiminnoissa. Wilson ei muuten varmaan edes tiedä mitä hermopääte tarkoittaa. Hermopäätteitä löytyy lihaksista, kipureseptoreista ja sisäelimistä. Ei aivoista!

En viitsi edes sanoa, mitä oikeasti ajattelen tuollaisesta luonteenkehittämis konseptista. Voin hyvin kuvitella, miten se on purrut 1800-luvun ahdistuneessa kristillisessä kulttuurissa mutta sillä ei ole mitään tekemistä terveen Jumala-suhteen ylläpitämisen kanssa. Se on pelkkää omien tekojen uskontoa. Erityisen ongelmallisen asiasta tekee sen, että White väittää luonteen kehityksen olevan kristityn tärkein tehtävä.

...jatkuu...

Anonyymi kirjoitti:

On ihan selvää, ettet sinä tunne Whiten luonteenkehitys konseptia. Tämä Whiten filosofia on sen luokan huijaus, että sitä on tarkasteltava asianmukaisesti.

John M. FOWLER on tutkinut Whiten luonteenkehitys konseptia.

Hänen mukaansa luonteenkehitys Whiten kirjoituksissa tapahtuu ihmisen toimesta. Sitä ei kuitenkaan voi tapahtua ilman Jumala-suhdetta. Joka tapauksessa kyseessä on asia, joka on ihmisen omaa pyrkimystä ja tekoa. Fowler kertoo tästä kirjassaan:

The Concept of Character Development in the Writings of Ellen G. White, Andrews University John M. Fowler, 1977 

Tässä väitöskirjassa Fowler kertoon että Whiten luonteenkehitys konseptin mukaan seuraavat asiat vaikuttavat luonteemme kehittämiseen:  henkilön omat uskomukset itsestään, perinnöllisyys, ympäristö, terveys, äly, ruokavalio, hengellinen kutsumus, raamatun tutkiminen, meditoiminen, rukous, jumalanpalvelus, ystävyyssuhteet ja epäitsekäs palvelualttius.

Fowler kirjoittaa, että Whiten mukaan: vaikka yksilö on itse vastuussa oman luonteensa kehittämisestä, kodilla ja koululla on päävastuu luonteen kehitystä hellivän ympäristön luomisessa.

Miten esimerkiksi perinnöllisyys, ruokavalio, terveys ja äly voisivat vaikuttaa siihen miten hyviä olemme kehittämään luonnettamme. Ei edes psykologisessa tutkimuksessa moraalisen luonteen kehittymisestä mainita mitään noin typerää. Ja olisihan se hassua jos Jumalallisen luonteen saavuttamisen esteenä olisivat asiat, joihin ei voisi edes itse vaikuttaa, kuten kutsumus, terveys, äly ja perinnöllisyys. Terveyteen voi jollakin tasolla vaikuttaa mutta ennen pitkää me kaikki sairastumme jollakin tavalla.

Entäpä sitten ruokavalio? Enkö minä kelpaa Jumalalle, jos en syö tietyllä oikealla tavalla? Siihen tuo viittaisi, sillä ilman oikeaa ruokavaliota luonteeni ei voi kehittyä Jumalan mielen mukaiseksi.

Mitä jos olen liian tyhmä kehittämään juuri oikeanlaista luonnetta, joka miellyttäisi Jumalaa? Entäpä ihmiset, joiden aivotoiminnot ovat jonkin sairauden takia rapistuneet. Liekö heillä ollenkaan mahdollisuutta saavuttaa oikeanlaista luonteen kehittämistä?

Tulee ihan mieleen Ted Wilsonin kommentti siitä, miten koemme Pyhän hengen aivolohkoissamme ja hermopääteissämme herkemmin kun syömme vegaaniruokaa. Ikään kuin ruokavaliomme vaikuttaisi Pyhän hengen työhön meissä: aivoissamme ja lihasten ja elimiemme toiminnoissa. Wilson ei muuten varmaan edes tiedä mitä hermopääte tarkoittaa. Hermopäätteitä löytyy lihaksista, kipureseptoreista ja sisäelimistä. Ei aivoista!

En viitsi edes sanoa, mitä oikeasti ajattelen tuollaisesta luonteenkehittämis konseptista. Voin hyvin kuvitella, miten se on purrut 1800-luvun ahdistuneessa kristillisessä kulttuurissa mutta sillä ei ole mitään tekemistä terveen Jumala-suhteen ylläpitämisen kanssa. Se on pelkkää omien tekojen uskontoa. Erityisen ongelmallisen asiasta tekee sen, että White väittää luonteen kehityksen olevan kristityn tärkein tehtävä.

...jatkuu...

Lue lisää

...jatkuu...

Koska kyse ei ole vain yhdestä tai kahdesta Whiten tekstistä, on hyvä vähän tarkastella mitä White on itseasiassa sanonut luonteen kehittämisestä. Näistä pitäisi jokaisen kristityn ymmärtää, miten raamatun vastaisesti White opettaa luonteen kehitys-oppiaan.

"Luonteen kehitys on kaikkein tärkein työ, joka on ikinä annettu ihmisten työksi eikä koskaan ennen sen ahkera opiskelu ole ollut niin tärkeää kuin nyt." (Ed 225.3)

"Arvokkain työ, jota veljeni voivat tehdä on Kristuksen kaltaisen luonteen muodostaminen, jotta he voivat astua sisään niihin kartanoihin, joita Kristus on mennyt heille valmistamaan." (Letter 14, 1886, p. 19. (To "Dear Brother" March 1, 1886.))

Luonteen kehitystä opetellaan Whiten mukaan Jumalan koulussa. Siitä hän sanoo, että:

"Kristuksen koulusta ei voida valmistua. Siinä koulussa kristityt oppivat koko iäisyyden." ( Letter 6, 1885, p. 3. (To Edith Andrews, cir. 1885.))

Näin ollen Kristuksen kaltaiseksi on opiskeltava ihan koko elämänsä viimeiseen henkäykseen asti.

Ellen Whiten teksti on kömpelöä ja siksi hieman hankalaa kääntää. Tämäkin lause oli yksi ainoa virke!

"Me voimme saavuttaa kunniaa ja hyveellisyyttä, vaikkakin heikkoina, syntisinä kuolevaisina, opiskelemalla päivittäisiä läksyjä Kristuksen koulussa, muuttuaksemme yhdenmukaisiksi tuon jumalallisen kuvan kanssa ilmentämällä hänen luonteensa erinomaisuutta, lisäämällä armoa armon päälle, kiivetessämme ylös kohti taivasta, tullaksemme täydelliseksi rakastetussa Jumalassamme. " ((Letter 43, 1895, pp. 6,8,9. (To Dr. J. H. Kellogg, June 14, 1895.)

" Sen luonteen, jonka kehitämme täällä, pitää olla Kristuksen luonteen kaltainen, tai muuten emme voi ikinä kuulla tervetuliais toivotusta: (Matteus 25:34) ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. (Letter 95, 1901. (To F. E. Belden, July 23, 1901.))

Taivaaseen ei siis päästä ilman että luonne on itse kehitettynä Kristuksen kaltainen.

"Sitten pelastetut ovat tervetulleita siihen kotiin, jonka Jeesus on heille valmistanut. Heidän seuralaisinaan eivät ole maan alhaiset, valehtelijat, epäjumalan palvelijat, epäpuhtaat ja ei-uskovat vaan ne, jotka ovat voittaneet Saatanan ja ovat muodostaneet täydelliset luonteet jumalallisen armon kautta.--" ( Steps to Christ, p.126.)

Luontee on siis oltava TÄYDELLINEN.

"Jotta voisit olla pyhimys taivaassa, sinun on ensin oltava pyhimys maassa. Niitä luonteen piirteitä, joita hellit tässä elämässä, ei muuteta kuolemalla tai ylösnousemuksella. -- Jeesus ei muuta luonteita saapumisensa yhteydessä. Muutostyö on tehtävä nyt. Joka päiväinen elämämme määrää (kohtalomme) iankaikkisuutemme. Luonteen viat on kaduttava ja korjattava tässä elämässä Kristuksen armosta ja symmetrinen (sopiva, kelvollinen) luonne on muodostettava tässä koettelemuksellisessa tilassa, jotta olemme sopivia taivaan kartanoihin." (Letter 18b, 1891 quoted in Last Day Events, 295.)

Mutta mitä käy niille, jotka eivät ehdi saamaan luonteekehitystyötään valmiiksi kun kuolema heidät jo korjaa? Miten käy pikkuvauvoille, aivovaimmaisille ja Alzheimeriin sairastuneille, jos he kuolevat? He, jotka eivät kykene edes ymmärtämään Whiten kirjoituksia? No ei mitenkään, sillä Whiten kirjoitukset tästä aiheesta ovat Raamatun vastaisia.

Raamattuhan sanoo, että me muutumme Kristuksen kaltaisiksi samaistumalla Jeesuksen ristinkuolemaan:


“10. Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samastumalla hänen kuolemaansa, 11. kunhan vain pääsen ylösnousemukseen kuolleista.” (Filippiläiskirje 3:10-11, FinRK)

Huomioi, että Kristuksen kaltaiseksi tullaan VASTA kuolemamme ja ylösnousemuksemme jälkeen! White on siis täysin turhaan kehittänyt luonteenkehitys konseptiaan.

Raamatun mukaan me itse emme kehitä luonnettamme jumalalliseksi vaan meidän luonteemme muuttaa Jumala kun katsomme hänen kirkkauttaan.

“15. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, 16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. 17. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. 18. Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Korinttolaiskirje 3:15-18, FinRK)

Tuo Whiten aiheuttama peite kannattaa viimeistään nyt heittää pois kasvoilta, ja ruveta katsomaan Herraa suoraan peittämättömin kasvoin, sillä vain Herra voi muuttaa meidät kuvansa kaltaisiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo kommenttisi nyt vain johtuu siitä, ettet tiedä, mitä White on kirjoittanut kristityn luonteen kehittämisestä.

Sitä paitsi, Room.12:2 ei liity oman luonteen muuttamiseen Kristuksen kaltaiseksi mitenkään. Siinähän puhutaan mielestä, ei omista toimista luonteen muuttamiseksi täydelliseksi Kristuksen kaltaiseksi, synnittömäksi. Katsotaanpa.

“Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Roomalaiskirje 12:2, FinRK)


Eihän tuossa edes vihjaistakaan siihen suuntaan, että luonnetta pitäisi yrittää itse muuttaa. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa tunteminen sen sijaan on nimen omaan tärkeää, eikä liity mitenkään Whiten luonteenkehitys-filosofiaan. Ja kannattaa huomioida se, että silloin kun joku todella rakastaa Jumalaa, hän tekee kaikkensa tunteakseen Jumalaansa paremmin. Hän opiskelee Raamatun ajan kulttuureita, Raamatun historiaa, jopa Raamatun alkukieliä. Siksi suosittelenkin, ettei lukemisto jää pelkästään Adventtikirkon omaan tuotantoon. Kannattaa lukea muutakin raamatuntutkimusta.

Lue lisää

Kyllä tiedän. Sinä et.

Anonyymi kirjoitti:

...jatkuu...

Koska kyse ei ole vain yhdestä tai kahdesta Whiten tekstistä, on hyvä vähän tarkastella mitä White on itseasiassa sanonut luonteen kehittämisestä. Näistä pitäisi jokaisen kristityn ymmärtää, miten raamatun vastaisesti White opettaa luonteen kehitys-oppiaan.

"Luonteen kehitys on kaikkein tärkein työ, joka on ikinä annettu ihmisten työksi eikä koskaan ennen sen ahkera opiskelu ole ollut niin tärkeää kuin nyt." (Ed 225.3)

"Arvokkain työ, jota veljeni voivat tehdä on Kristuksen kaltaisen luonteen muodostaminen, jotta he voivat astua sisään niihin kartanoihin, joita Kristus on mennyt heille valmistamaan." (Letter 14, 1886, p. 19. (To "Dear Brother" March 1, 1886.))

Luonteen kehitystä opetellaan Whiten mukaan Jumalan koulussa. Siitä hän sanoo, että:

"Kristuksen koulusta ei voida valmistua. Siinä koulussa kristityt oppivat koko iäisyyden." ( Letter 6, 1885, p. 3. (To Edith Andrews, cir. 1885.))

Näin ollen Kristuksen kaltaiseksi on opiskeltava ihan koko elämänsä viimeiseen henkäykseen asti.

Ellen Whiten teksti on kömpelöä ja siksi hieman hankalaa kääntää. Tämäkin lause oli yksi ainoa virke!

"Me voimme saavuttaa kunniaa ja hyveellisyyttä, vaikkakin heikkoina, syntisinä kuolevaisina, opiskelemalla päivittäisiä läksyjä Kristuksen koulussa, muuttuaksemme yhdenmukaisiksi tuon jumalallisen kuvan kanssa ilmentämällä hänen luonteensa erinomaisuutta, lisäämällä armoa armon päälle, kiivetessämme ylös kohti taivasta, tullaksemme täydelliseksi rakastetussa Jumalassamme. " ((Letter 43, 1895, pp. 6,8,9. (To Dr. J. H. Kellogg, June 14, 1895.)

" Sen luonteen, jonka kehitämme täällä, pitää olla Kristuksen luonteen kaltainen, tai muuten emme voi ikinä kuulla tervetuliais toivotusta: (Matteus 25:34) ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. (Letter 95, 1901. (To F. E. Belden, July 23, 1901.))

Taivaaseen ei siis päästä ilman että luonne on itse kehitettynä Kristuksen kaltainen.

"Sitten pelastetut ovat tervetulleita siihen kotiin, jonka Jeesus on heille valmistanut. Heidän seuralaisinaan eivät ole maan alhaiset, valehtelijat, epäjumalan palvelijat, epäpuhtaat ja ei-uskovat vaan ne, jotka ovat voittaneet Saatanan ja ovat muodostaneet täydelliset luonteet jumalallisen armon kautta.--" ( Steps to Christ, p.126.)

Luontee on siis oltava TÄYDELLINEN.

"Jotta voisit olla pyhimys taivaassa, sinun on ensin oltava pyhimys maassa. Niitä luonteen piirteitä, joita hellit tässä elämässä, ei muuteta kuolemalla tai ylösnousemuksella. -- Jeesus ei muuta luonteita saapumisensa yhteydessä. Muutostyö on tehtävä nyt. Joka päiväinen elämämme määrää (kohtalomme) iankaikkisuutemme. Luonteen viat on kaduttava ja korjattava tässä elämässä Kristuksen armosta ja symmetrinen (sopiva, kelvollinen) luonne on muodostettava tässä koettelemuksellisessa tilassa, jotta olemme sopivia taivaan kartanoihin." (Letter 18b, 1891 quoted in Last Day Events, 295.)

Mutta mitä käy niille, jotka eivät ehdi saamaan luonteekehitystyötään valmiiksi kun kuolema heidät jo korjaa? Miten käy pikkuvauvoille, aivovaimmaisille ja Alzheimeriin sairastuneille, jos he kuolevat? He, jotka eivät kykene edes ymmärtämään Whiten kirjoituksia? No ei mitenkään, sillä Whiten kirjoitukset tästä aiheesta ovat Raamatun vastaisia.

Raamattuhan sanoo, että me muutumme Kristuksen kaltaisiksi samaistumalla Jeesuksen ristinkuolemaan:


“10. Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samastumalla hänen kuolemaansa, 11. kunhan vain pääsen ylösnousemukseen kuolleista.” (Filippiläiskirje 3:10-11, FinRK)

Huomioi, että Kristuksen kaltaiseksi tullaan VASTA kuolemamme ja ylösnousemuksemme jälkeen! White on siis täysin turhaan kehittänyt luonteenkehitys konseptiaan.

Raamatun mukaan me itse emme kehitä luonnettamme jumalalliseksi vaan meidän luonteemme muuttaa Jumala kun katsomme hänen kirkkauttaan.

“15. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, 16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. 17. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. 18. Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Korinttolaiskirje 3:15-18, FinRK)

Tuo Whiten aiheuttama peite kannattaa viimeistään nyt heittää pois kasvoilta, ja ruveta katsomaan Herraa suoraan peittämättömin kasvoin, sillä vain Herra voi muuttaa meidät kuvansa kaltaisiksi.

Lue lisää

Valheesi Fowlerista ja Whitesta tarkoittaa vain sitä, että olet totuuden vihollinen. En mistään hinnasta uskoa sinua.

Anonyymi kirjoitti:

...jatkuu...

Koska kyse ei ole vain yhdestä tai kahdesta Whiten tekstistä, on hyvä vähän tarkastella mitä White on itseasiassa sanonut luonteen kehittämisestä. Näistä pitäisi jokaisen kristityn ymmärtää, miten raamatun vastaisesti White opettaa luonteen kehitys-oppiaan.

"Luonteen kehitys on kaikkein tärkein työ, joka on ikinä annettu ihmisten työksi eikä koskaan ennen sen ahkera opiskelu ole ollut niin tärkeää kuin nyt." (Ed 225.3)

"Arvokkain työ, jota veljeni voivat tehdä on Kristuksen kaltaisen luonteen muodostaminen, jotta he voivat astua sisään niihin kartanoihin, joita Kristus on mennyt heille valmistamaan." (Letter 14, 1886, p. 19. (To "Dear Brother" March 1, 1886.))

Luonteen kehitystä opetellaan Whiten mukaan Jumalan koulussa. Siitä hän sanoo, että:

"Kristuksen koulusta ei voida valmistua. Siinä koulussa kristityt oppivat koko iäisyyden." ( Letter 6, 1885, p. 3. (To Edith Andrews, cir. 1885.))

Näin ollen Kristuksen kaltaiseksi on opiskeltava ihan koko elämänsä viimeiseen henkäykseen asti.

Ellen Whiten teksti on kömpelöä ja siksi hieman hankalaa kääntää. Tämäkin lause oli yksi ainoa virke!

"Me voimme saavuttaa kunniaa ja hyveellisyyttä, vaikkakin heikkoina, syntisinä kuolevaisina, opiskelemalla päivittäisiä läksyjä Kristuksen koulussa, muuttuaksemme yhdenmukaisiksi tuon jumalallisen kuvan kanssa ilmentämällä hänen luonteensa erinomaisuutta, lisäämällä armoa armon päälle, kiivetessämme ylös kohti taivasta, tullaksemme täydelliseksi rakastetussa Jumalassamme. " ((Letter 43, 1895, pp. 6,8,9. (To Dr. J. H. Kellogg, June 14, 1895.)

" Sen luonteen, jonka kehitämme täällä, pitää olla Kristuksen luonteen kaltainen, tai muuten emme voi ikinä kuulla tervetuliais toivotusta: (Matteus 25:34) ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. (Letter 95, 1901. (To F. E. Belden, July 23, 1901.))

Taivaaseen ei siis päästä ilman että luonne on itse kehitettynä Kristuksen kaltainen.

"Sitten pelastetut ovat tervetulleita siihen kotiin, jonka Jeesus on heille valmistanut. Heidän seuralaisinaan eivät ole maan alhaiset, valehtelijat, epäjumalan palvelijat, epäpuhtaat ja ei-uskovat vaan ne, jotka ovat voittaneet Saatanan ja ovat muodostaneet täydelliset luonteet jumalallisen armon kautta.--" ( Steps to Christ, p.126.)

Luontee on siis oltava TÄYDELLINEN.

"Jotta voisit olla pyhimys taivaassa, sinun on ensin oltava pyhimys maassa. Niitä luonteen piirteitä, joita hellit tässä elämässä, ei muuteta kuolemalla tai ylösnousemuksella. -- Jeesus ei muuta luonteita saapumisensa yhteydessä. Muutostyö on tehtävä nyt. Joka päiväinen elämämme määrää (kohtalomme) iankaikkisuutemme. Luonteen viat on kaduttava ja korjattava tässä elämässä Kristuksen armosta ja symmetrinen (sopiva, kelvollinen) luonne on muodostettava tässä koettelemuksellisessa tilassa, jotta olemme sopivia taivaan kartanoihin." (Letter 18b, 1891 quoted in Last Day Events, 295.)

Mutta mitä käy niille, jotka eivät ehdi saamaan luonteekehitystyötään valmiiksi kun kuolema heidät jo korjaa? Miten käy pikkuvauvoille, aivovaimmaisille ja Alzheimeriin sairastuneille, jos he kuolevat? He, jotka eivät kykene edes ymmärtämään Whiten kirjoituksia? No ei mitenkään, sillä Whiten kirjoitukset tästä aiheesta ovat Raamatun vastaisia.

Raamattuhan sanoo, että me muutumme Kristuksen kaltaisiksi samaistumalla Jeesuksen ristinkuolemaan:


“10. Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samastumalla hänen kuolemaansa, 11. kunhan vain pääsen ylösnousemukseen kuolleista.” (Filippiläiskirje 3:10-11, FinRK)

Huomioi, että Kristuksen kaltaiseksi tullaan VASTA kuolemamme ja ylösnousemuksemme jälkeen! White on siis täysin turhaan kehittänyt luonteenkehitys konseptiaan.

Raamatun mukaan me itse emme kehitä luonnettamme jumalalliseksi vaan meidän luonteemme muuttaa Jumala kun katsomme hänen kirkkauttaan.

“15. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, 16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. 17. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. 18. Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Korinttolaiskirje 3:15-18, FinRK)

Tuo Whiten aiheuttama peite kannattaa viimeistään nyt heittää pois kasvoilta, ja ruveta katsomaan Herraa suoraan peittämättömin kasvoin, sillä vain Herra voi muuttaa meidät kuvansa kaltaisiksi.

Lue lisää

You are not excusable for living an un-Christlike life. Christ came to this world, subject to His Father's will, for one great purpose—to show men and women what God desires them to be and what, through His grace, they may be. He came to develop for man a character after the similitude of heaven. MM 42.1

Anonyymi kirjoitti:

...jatkuu...

Koska kyse ei ole vain yhdestä tai kahdesta Whiten tekstistä, on hyvä vähän tarkastella mitä White on itseasiassa sanonut luonteen kehittämisestä. Näistä pitäisi jokaisen kristityn ymmärtää, miten raamatun vastaisesti White opettaa luonteen kehitys-oppiaan.

"Luonteen kehitys on kaikkein tärkein työ, joka on ikinä annettu ihmisten työksi eikä koskaan ennen sen ahkera opiskelu ole ollut niin tärkeää kuin nyt." (Ed 225.3)

"Arvokkain työ, jota veljeni voivat tehdä on Kristuksen kaltaisen luonteen muodostaminen, jotta he voivat astua sisään niihin kartanoihin, joita Kristus on mennyt heille valmistamaan." (Letter 14, 1886, p. 19. (To "Dear Brother" March 1, 1886.))

Luonteen kehitystä opetellaan Whiten mukaan Jumalan koulussa. Siitä hän sanoo, että:

"Kristuksen koulusta ei voida valmistua. Siinä koulussa kristityt oppivat koko iäisyyden." ( Letter 6, 1885, p. 3. (To Edith Andrews, cir. 1885.))

Näin ollen Kristuksen kaltaiseksi on opiskeltava ihan koko elämänsä viimeiseen henkäykseen asti.

Ellen Whiten teksti on kömpelöä ja siksi hieman hankalaa kääntää. Tämäkin lause oli yksi ainoa virke!

"Me voimme saavuttaa kunniaa ja hyveellisyyttä, vaikkakin heikkoina, syntisinä kuolevaisina, opiskelemalla päivittäisiä läksyjä Kristuksen koulussa, muuttuaksemme yhdenmukaisiksi tuon jumalallisen kuvan kanssa ilmentämällä hänen luonteensa erinomaisuutta, lisäämällä armoa armon päälle, kiivetessämme ylös kohti taivasta, tullaksemme täydelliseksi rakastetussa Jumalassamme. " ((Letter 43, 1895, pp. 6,8,9. (To Dr. J. H. Kellogg, June 14, 1895.)

" Sen luonteen, jonka kehitämme täällä, pitää olla Kristuksen luonteen kaltainen, tai muuten emme voi ikinä kuulla tervetuliais toivotusta: (Matteus 25:34) ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. (Letter 95, 1901. (To F. E. Belden, July 23, 1901.))

Taivaaseen ei siis päästä ilman että luonne on itse kehitettynä Kristuksen kaltainen.

"Sitten pelastetut ovat tervetulleita siihen kotiin, jonka Jeesus on heille valmistanut. Heidän seuralaisinaan eivät ole maan alhaiset, valehtelijat, epäjumalan palvelijat, epäpuhtaat ja ei-uskovat vaan ne, jotka ovat voittaneet Saatanan ja ovat muodostaneet täydelliset luonteet jumalallisen armon kautta.--" ( Steps to Christ, p.126.)

Luontee on siis oltava TÄYDELLINEN.

"Jotta voisit olla pyhimys taivaassa, sinun on ensin oltava pyhimys maassa. Niitä luonteen piirteitä, joita hellit tässä elämässä, ei muuteta kuolemalla tai ylösnousemuksella. -- Jeesus ei muuta luonteita saapumisensa yhteydessä. Muutostyö on tehtävä nyt. Joka päiväinen elämämme määrää (kohtalomme) iankaikkisuutemme. Luonteen viat on kaduttava ja korjattava tässä elämässä Kristuksen armosta ja symmetrinen (sopiva, kelvollinen) luonne on muodostettava tässä koettelemuksellisessa tilassa, jotta olemme sopivia taivaan kartanoihin." (Letter 18b, 1891 quoted in Last Day Events, 295.)

Mutta mitä käy niille, jotka eivät ehdi saamaan luonteekehitystyötään valmiiksi kun kuolema heidät jo korjaa? Miten käy pikkuvauvoille, aivovaimmaisille ja Alzheimeriin sairastuneille, jos he kuolevat? He, jotka eivät kykene edes ymmärtämään Whiten kirjoituksia? No ei mitenkään, sillä Whiten kirjoitukset tästä aiheesta ovat Raamatun vastaisia.

Raamattuhan sanoo, että me muutumme Kristuksen kaltaisiksi samaistumalla Jeesuksen ristinkuolemaan:


“10. Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samastumalla hänen kuolemaansa, 11. kunhan vain pääsen ylösnousemukseen kuolleista.” (Filippiläiskirje 3:10-11, FinRK)

Huomioi, että Kristuksen kaltaiseksi tullaan VASTA kuolemamme ja ylösnousemuksemme jälkeen! White on siis täysin turhaan kehittänyt luonteenkehitys konseptiaan.

Raamatun mukaan me itse emme kehitä luonnettamme jumalalliseksi vaan meidän luonteemme muuttaa Jumala kun katsomme hänen kirkkauttaan.

“15. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, 16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. 17. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. 18. Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” (2. Korinttolaiskirje 3:15-18, FinRK)

Tuo Whiten aiheuttama peite kannattaa viimeistään nyt heittää pois kasvoilta, ja ruveta katsomaan Herraa suoraan peittämättömin kasvoin, sillä vain Herra voi muuttaa meidät kuvansa kaltaisiksi.

Lue lisää

Taidat olla vähän vanhempaa sukupolvea ?

kysynpävaan.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat olla vähän vanhempaa sukupolvea ?

kysynpävaan.

Ei se ainakaan mitään muista, koska sille on tämä asia selitetty moneen kertaan ja silti aina sama valheellinen itkuvirsi kerta toisensa jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Valheesi Fowlerista ja Whitesta tarkoittaa vain sitä, että olet totuuden vihollinen. En mistään hinnasta uskoa sinua.

Mutta hei! Kuka tahansa voi tarkistaa väitteeni Fowlerin väitöskirjasta. Mitään totuudenvastaista en kirjoittanut.

https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&ved=2ahUKEwiMud-y7KH8AhXUUaQEHU1SDiAQFnoECA4QAQ&url=https://digitalcommons.andrews.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1373&context=dissertations&usg=AOvVaw25hWFEcFucoiQvi3-WQMe9


Kommenttisi osoittaa ennakkoasenteellista aivopestyä uskonelämää, joka sulkee totuuden mielestään ja teeskentelee, että kaikki on silti hyvin. Pyysikö Jumala sinua valehtelemaan Whiten puolustamiseksi?

Jatka vain valitsemallasi tiellä.

Anonyymi kirjoitti:

You are not excusable for living an un-Christlike life. Christ came to this world, subject to His Father's will, for one great purpose—to show men and women what God desires them to be and what, through His grace, they may be. He came to develop for man a character after the similitude of heaven. MM 42.1

Lue lisää

Aika hyvin sanottu! Mutta se ei tee tekemättömäksi Whien kymmeniä kirjoituksia, joissa hän puhuu ihmisen oman suorittamisen puolesta. Sellaisen suorittamisen, jossa oma luonne on ITSE muutettava Kristuksen kaltaiseksi, jos mielii pelastua. Raamattu ei tuo tuollaista omien tekojen harhaoppia.

Irroitatko sinä Raamatustakin jakeita asiayhteydestään? Sitäpaitsi tuon tekstin sävy erottaa sen siitä luonteenkehityksestä, josta White yleensä puhuu.

Pari vaivaista tekstiä ei kumoa eikä tee olemattomaksi Whiten kymmeniä tekstejä oman luonteensa kehittämisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ainakaan mitään muista, koska sille on tämä asia selitetty moneen kertaan ja silti aina sama valheellinen itkuvirsi kerta toisensa jälkeen.

Eipä ole pystytty kumoamaan Whiten kirjoituksia, eivätkä mainitsemasi "selitykset" ole olleet edes lähelläkään uskottavia. Sinun suunsoittosi ei vakuuta yhtään ketään, sillä ethän sinä pysty edes selittämään Adventtikirkon opinkohtiakaan uskottavasti. Se on nähty!

Onko Andrewsin yliopiston tohtorien väitöskirjan tarkastajat niin surkeita, että päästävät läpi muka kirkon opetusten vastaista materiaalia tohtorivalmistuviltaan läpi? Enpä usko!

Anonyymi kirjoitti:

Taidat olla vähän vanhempaa sukupolvea ?

kysynpävaan.

Mikä on vanhempaa kenellekin...

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ainakaan mitään muista, koska sille on tämä asia selitetty moneen kertaan ja silti aina sama valheellinen itkuvirsi kerta toisensa jälkeen.

Pronominia SE käytetään elottomista olennoista ja eläimistä. Oletko kouluja käymätön vai onko ajatuksenasi tarkoituksella yrittää loukata? Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ainakaan mitään muista, koska sille on tämä asia selitetty moneen kertaan ja silti aina sama valheellinen itkuvirsi kerta toisensa jälkeen.

Satun olemaan yksi palstaa pitkän aikaa seuranneista ja tiedän, mihin selityksiin viittaat. Ehkä sinä päädyit sellaiseen johtopäätökseen, että asia on selitetty mutta selittelyt eivät riitä. Mielipiteet eivät pysty kumoamaan faktoja. Toisten uskovien vähättely on paitsi noloa, myös ala-arvoista käytöstä julkisella palstalla (Whiten raamatunvastaisuuden arvostelu poislukien).

Mainitsemassasi tapauksessa oli kyse Fowlerin mustamaalaamisyrityksestä. Muka asiantuntevana esiintynyt anonyymi vähätteli Fowlerin saavutuksia eikä arvostanut lukemaansa. Se, että joku kukalie ei pidä jostakin, on hyvin huono peruste Fowlerin kaltaisen tohtorismiehen alaspainamiseksi. Epäilen vahvasti tämän kritisoijan auktoriteettia arvostelijana. Hän ei tuonut esille mitään sellaista, josta olisi voinut vakuuttua hänen osaamisestaan.

Haluaisitko sanoa kritiikkisi Fowlerille suoraan kasvotusten? Voin järjestää asian. Hän on Adventtikirkon Pääkonferenssin koulutusosaston ylempänä johtajana. Kyllä tämän tason osaajan pitäisi vakuuttaa tyhminkin osaamisellaan. Vai katsotaanko hänen osaamistaan tarkemminkin?

Enkä lähtisi arvostelemaan Andrewsin yliopiston tohtoreita, edes mennyttä suuresti arvostettua George H. Akersia, Sakae Kuboa, joka on eläkkeellä oleva Adventtikirkon Uuden testamentin tutkija, joka on kirjoittanut Ellen Whitestä enkä Bernard M. Lallia, Andrewsin yliopiston ansioitunutta tiedekunnan jäsentä ja koulutushallinnon professoria. He, jos ketkä olivat parhaita Adventtikirkon asiantuntijoita Fowlerin tohtorin väitöksen arvioijiksi.

Et sinä kouluttamattomana riviadventistina ole riittävät kyvykäs arvioimaan näiden kirjoitusten painoarvoa. Kommenttisi saa aikaan lähinnä myötähäpeää.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta hei! Kuka tahansa voi tarkistaa väitteeni Fowlerin väitöskirjasta. Mitään totuudenvastaista en kirjoittanut.

https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&ved=2ahUKEwiMud-y7KH8AhXUUaQEHU1SDiAQFnoECA4QAQ&url=https://digitalcommons.andrews.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1373&context=dissertations&usg=AOvVaw25hWFEcFucoiQvi3-WQMe9


Kommenttisi osoittaa ennakkoasenteellista aivopestyä uskonelämää, joka sulkee totuuden mielestään ja teeskentelee, että kaikki on silti hyvin. Pyysikö Jumala sinua valehtelemaan Whiten puolustamiseksi?

Jatka vain valitsemallasi tiellä.

Lue lisää

EGWllähän oli joku perfektionistinen geeni, ja siksi on hyvin helppo tehdä hänestä harras lainkuuliaisuus-luonteenkehittämispelastuksen kannattaja. Armotekstejä häneltä löytyy nettiviisauden mukaan runsaat 20000 mutta luonnetekstejä vajaat 40000. Vastaava suhde, ehkä pahempikin, löytynee lakihenkisten ja armoa korostavien tekstien välillä. Fowler on siis löytänyt ihan oikeat Whiten jutut, paitsi siinä, että hänen väitöskirjansa kokonaan unohtaa sen, mitä White sanoo yksin armosta pelastumisesta.

Tämän selittely on turhauttavaa, koska täällä on Fowleria vaikka kuinka moneen kertaan vuosien varrella käsitelty, eikä Fowler fanimme ole mitään oppinut. Fowleriin uskovathan käyttävät hänen väitöskirjaansa todistamaan Whiten harhaoppisuuden ja ettei Whitea kannata ottaa vakavasti. Mutta sehän on jo realiteetti adventistien joukossa. Joku pieni vähemmistö, ehkä prosentti tai pari, lukee Whitea joka sanaa kunnioittaen ja muut, siis ylivoimainen enemmistö tavallisista adventisteista, uskoo ettei White vaan Raamattu ja yksin Raamattu on heidän uskonsa perusta. Fowleriläisten pitäisi siis olla iloisia, kun adventistit eivät Whitea usko! Heitä taitaa kuitenkin harmittaa, ettemme heitäkään usko.

Minun puolestani Fowlerilaiset saavat rauhassa yhdessä pienen kuuliaisuus-luonneperfektionistiadventistien ryhmän kanssa jatkaa tekstiensä lukemista, kunhan adventistit saavat, jos ylipäätään haluavat Whitea lukea, jatkaa Whiten armotekstien lukemista. Onhan siinä kategoriassa joitakin ihan hyviäkin tekstejä. Mielestäni on myös hyvä historiallinen syy tehdä näin. Luin Charles Finneyn kirjan Ihmeellisiä herätyksiä, joka kertoo USAssa 1800 -luvun alussa alkaneesta herätysten sarjasta. Luin myös vähän herätyksen taustaa, ja vaikka Finney ei William Milleristä pitänyt, hänen alkamansa herätys liittyy Whiten metodistikirkkoon ja milleriläisyyttä pidetään tuon herätyksen viimeisenä käänteenä.

Finney teki jyrkän eron lain ja armon välillä. Hän saarnasi ensin lakia ja sitten armoa. Herätyksen edetessä hän totesi lain saarnan vaativan paljon enemmän aikaa kuin armon saarnaamisen. Kun hän tuli seurakuntaan, hänen saarnasi lakia päiväkaupalla ennen kuin väki alkoi tulla synnintuntoon, ja kun katumuspenkki oli täynnä, hän alkoi saarnata armoa, johon riitti päivä tai pari. EGWn omassa metodistiseurakunnassa oli sen vähän tiedon perusteella, jota siitä on, hyvin sama menetelmä käytössä. Kun lakisaarna ei purrut tuli luonne sanasta paras synnintunnon herättäjä, koska nekin, jotka eivät tunteneet käskyjä rikkoneensa saattoivat herkityä joutuessaan ajattelemaan luonteensa heikkouksista. Lempparijuttu ajan metodisteille.

Tätä nykyä jokainen normaali kristitty ymmärtää, että lainkuuliaisuuden ja luonteen täydellisyyden kehittämisvaatimus ei anna kuin pahan olon. Tuota taustaa vastaan sen voi myös ymmärtää useimpien Whiten perfektionististen vaatimusten taustaksi ja siksi niitä pitäisi lukea vain Whitelta löytyvien armotekstien valossa, jolloin ollaankin ihan normaalissa paavalilaisessa kristillisyydessä. Eihän tämä nyt ihan joka tekstiä selitä, mutta tästä näkökulmasta tavalliset adventistit, jos sattuvat Whitea lukemaan (mikä minunkin kohdallani on harvinaista) sivuuttavat mieltään pahoittamatta kaikki Fowlerilaisten rakastamat tekstit.

Kannattaa kuitenkin huomata se, että koska Fowlerilaisuus ei ollenkaan niitä Whiten armotekstejä lue, se tekee Whitesta skitson. Useimpina päivinä (liki 40000 kertaa) hän uskoo yrittämiseen ja luonteen kehittämiseen ja yllyttää siihen, mutta aina välillä (oliko se runsaat 20000 kertaa) on vähän parempi päivä, ja hän uskookin armoon ja väittää kaiken, täydellisen luonteenkin, riippuvan yksin Jeesuksen ristin täytetystä työstä. Eihän siinä juuri järkeä ole, jos pelastusta koskevat oleellisimmat jutut jätetään lukematta.

Minä, useimpien adventistien tavoin, luen ennemmin niitä armotekstejä (ja muuten mieluummin Paavalilta kuin Whitelta) ja sivuutan ne jatkuvat 1800 -luvun ihmisille sopivat, mutta tämän ihmisiä ärsyttävät yrittämis ja kehittämisvetoomukset, joita Whitelta aikansa tavan mukaan runsaasti löytyy,

Anonyymi kirjoitti:

EGWllähän oli joku perfektionistinen geeni, ja siksi on hyvin helppo tehdä hänestä harras lainkuuliaisuus-luonteenkehittämispelastuksen kannattaja. Armotekstejä häneltä löytyy nettiviisauden mukaan runsaat 20000 mutta luonnetekstejä vajaat 40000. Vastaava suhde, ehkä pahempikin, löytynee lakihenkisten ja armoa korostavien tekstien välillä. Fowler on siis löytänyt ihan oikeat Whiten jutut, paitsi siinä, että hänen väitöskirjansa kokonaan unohtaa sen, mitä White sanoo yksin armosta pelastumisesta.

Tämän selittely on turhauttavaa, koska täällä on Fowleria vaikka kuinka moneen kertaan vuosien varrella käsitelty, eikä Fowler fanimme ole mitään oppinut. Fowleriin uskovathan käyttävät hänen väitöskirjaansa todistamaan Whiten harhaoppisuuden ja ettei Whitea kannata ottaa vakavasti. Mutta sehän on jo realiteetti adventistien joukossa. Joku pieni vähemmistö, ehkä prosentti tai pari, lukee Whitea joka sanaa kunnioittaen ja muut, siis ylivoimainen enemmistö tavallisista adventisteista, uskoo ettei White vaan Raamattu ja yksin Raamattu on heidän uskonsa perusta. Fowleriläisten pitäisi siis olla iloisia, kun adventistit eivät Whitea usko! Heitä taitaa kuitenkin harmittaa, ettemme heitäkään usko.

Minun puolestani Fowlerilaiset saavat rauhassa yhdessä pienen kuuliaisuus-luonneperfektionistiadventistien ryhmän kanssa jatkaa tekstiensä lukemista, kunhan adventistit saavat, jos ylipäätään haluavat Whitea lukea, jatkaa Whiten armotekstien lukemista. Onhan siinä kategoriassa joitakin ihan hyviäkin tekstejä. Mielestäni on myös hyvä historiallinen syy tehdä näin. Luin Charles Finneyn kirjan Ihmeellisiä herätyksiä, joka kertoo USAssa 1800 -luvun alussa alkaneesta herätysten sarjasta. Luin myös vähän herätyksen taustaa, ja vaikka Finney ei William Milleristä pitänyt, hänen alkamansa herätys liittyy Whiten metodistikirkkoon ja milleriläisyyttä pidetään tuon herätyksen viimeisenä käänteenä.

Finney teki jyrkän eron lain ja armon välillä. Hän saarnasi ensin lakia ja sitten armoa. Herätyksen edetessä hän totesi lain saarnan vaativan paljon enemmän aikaa kuin armon saarnaamisen. Kun hän tuli seurakuntaan, hänen saarnasi lakia päiväkaupalla ennen kuin väki alkoi tulla synnintuntoon, ja kun katumuspenkki oli täynnä, hän alkoi saarnata armoa, johon riitti päivä tai pari. EGWn omassa metodistiseurakunnassa oli sen vähän tiedon perusteella, jota siitä on, hyvin sama menetelmä käytössä. Kun lakisaarna ei purrut tuli luonne sanasta paras synnintunnon herättäjä, koska nekin, jotka eivät tunteneet käskyjä rikkoneensa saattoivat herkityä joutuessaan ajattelemaan luonteensa heikkouksista. Lempparijuttu ajan metodisteille.

Tätä nykyä jokainen normaali kristitty ymmärtää, että lainkuuliaisuuden ja luonteen täydellisyyden kehittämisvaatimus ei anna kuin pahan olon. Tuota taustaa vastaan sen voi myös ymmärtää useimpien Whiten perfektionististen vaatimusten taustaksi ja siksi niitä pitäisi lukea vain Whitelta löytyvien armotekstien valossa, jolloin ollaankin ihan normaalissa paavalilaisessa kristillisyydessä. Eihän tämä nyt ihan joka tekstiä selitä, mutta tästä näkökulmasta tavalliset adventistit, jos sattuvat Whitea lukemaan (mikä minunkin kohdallani on harvinaista) sivuuttavat mieltään pahoittamatta kaikki Fowlerilaisten rakastamat tekstit.

Kannattaa kuitenkin huomata se, että koska Fowlerilaisuus ei ollenkaan niitä Whiten armotekstejä lue, se tekee Whitesta skitson. Useimpina päivinä (liki 40000 kertaa) hän uskoo yrittämiseen ja luonteen kehittämiseen ja yllyttää siihen, mutta aina välillä (oliko se runsaat 20000 kertaa) on vähän parempi päivä, ja hän uskookin armoon ja väittää kaiken, täydellisen luonteenkin, riippuvan yksin Jeesuksen ristin täytetystä työstä. Eihän siinä juuri järkeä ole, jos pelastusta koskevat oleellisimmat jutut jätetään lukematta.

Minä, useimpien adventistien tavoin, luen ennemmin niitä armotekstejä (ja muuten mieluummin Paavalilta kuin Whitelta) ja sivuutan ne jatkuvat 1800 -luvun ihmisille sopivat, mutta tämän ihmisiä ärsyttävät yrittämis ja kehittämisvetoomukset, joita Whitelta aikansa tavan mukaan runsaasti löytyy,

Lue lisää

"Tuota taustaa vastaan sen voi myös ymmärtää useimpien Whiten perfektionististen vaatimusten taustaksi ja siksi niitä pitäisi lukea vain Whitelta löytyvien armotekstien valossa, jolloin ollaankin ihan normaalissa paavalilaisessa kristillisyydessä."

No ei tosiaankaan. Yhdenlaista vinoutuneisuutta tuokin.

Miten selität Whiten jakomielisyyden? Paavalinko jakomielisyydellä? Kumpikin olivat pahuksen huonoja ilmaisemaan mielipitensä lain ja armon välisestä suhteesta. Ehkä tuo kaikki selittää Adventtikirkon jakomielisyyden kun yhtäällä virallisesti opetataan yhtä mutta toisaalla teot osoittavat muuta, ja loppujen lopuksi kumottuja Whiten tekstejä ei tuo kirkosta kukaan päivänvaloon vaan ne vain unohdetaan ja teeskennellään, että White on kaikessa profetian henki, joka ei voi olla väärässä.

Et muuten lukenut ajatuksella Fowlerin väitöskirjaa. Ei siinä ole unohdettua armoa vaikka sitä ei painotettukaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuota taustaa vastaan sen voi myös ymmärtää useimpien Whiten perfektionististen vaatimusten taustaksi ja siksi niitä pitäisi lukea vain Whitelta löytyvien armotekstien valossa, jolloin ollaankin ihan normaalissa paavalilaisessa kristillisyydessä."

No ei tosiaankaan. Yhdenlaista vinoutuneisuutta tuokin.

Miten selität Whiten jakomielisyyden? Paavalinko jakomielisyydellä? Kumpikin olivat pahuksen huonoja ilmaisemaan mielipitensä lain ja armon välisestä suhteesta. Ehkä tuo kaikki selittää Adventtikirkon jakomielisyyden kun yhtäällä virallisesti opetataan yhtä mutta toisaalla teot osoittavat muuta, ja loppujen lopuksi kumottuja Whiten tekstejä ei tuo kirkosta kukaan päivänvaloon vaan ne vain unohdetaan ja teeskennellään, että White on kaikessa profetian henki, joka ei voi olla väärässä.

Et muuten lukenut ajatuksella Fowlerin väitöskirjaa. Ei siinä ole unohdettua armoa vaikka sitä ei painotettukaan.

Lue lisää

Luin Fowlerin kirjan suurelta osalta läpi muutama vuosi sitten, ja sitä on jo riittävän paljon täällä lainattu, en tunne mitään tarvetta ryhtyä ruotimaan sen yksityiskohtia.

Fowler ei kuitenkaan, mikäli oikein muistan, ota huomioon sitä mahdollisuutta, että EGWn metodistitausta, antaisi hänen "luonne" sanalleen merkityksen, joka voisi poiketa siitä, miten samaa sanaa tämän päivän kielessä käytetään. En tietenkään väitä, että minun käsitykseni kaikkien Whiten luonne tekstien luomat ongelmat selvittäisivät, mutta olen sitä mieltä, että hänen väitöskirjassaan on selvä metodivirhe, kun luonne sanan käyttö Whiten historiallisessa kontekstissa ei tule selväksi. Andrewsin kasvatustieteellinen sai loistavan historioitsijan palvelukseensa vasta, kun Fowlerin väitöskirja oli viimeistelyvaiheessa, eikä hänen ohjaajiinsa kuulunut historioitsijaa. Niinpä hän tyytyi selvittämään, miten kasvatustieteessä on perinteisesti sana luonne ymmärretty.

Sanoin tuon noin, koska noihin aikoihin George Knight aloitti työnsä Andrewsin kasvatustieteellisessä ja juuri hänen kirjansa ja Whiten teksteistä löytyvät perustelunsa käänsivät minut vastustamaan Fowlerin kuvaamasta Whiten luonne ja täydellisyyskäsitystä. Turhaa mielestäni koko luonnepohdinta, Fowlerin siksi, että rajaa työnsä väärin eikä katso tutkittavansa taustaa, ja Whiten siksi, ettei hän ole opin määrittelijä.

Vaikka UTsta löytyy vastaavanlaista skitsoutta, en käyttänyt UTta perusteluna vaan USAlaisen metodismin ja Amerikan toisen suuren herätysaallon luonnesaarnamismenetelmää.

Muuten tämän herätyksen ympärillä syntyi kaikenlaista maailmanparantamista ja myös jopa satoja erilaisia hyviä asioita ajavia yhdistyksiä, tavoitteenaan ei vain evankelioida vaan myös saada kiroilijat lopettamaan, juomarit raittiiksi, varastelijat palauttamaan varastamansa ja valehtelijat, ahneet, itsekkäät, avionrikkojat ja kaikki muutkin luonnevammaiset kuriin. Metodisteilla tämä ihmisten parantelu oli huipussaan. Se oli myös lasten ja nuorten ohjaamisen ydinajatuksia, eikä silloin nähty, että olisi mitään ristiriitaa luonteen parantamisen ja joskus julistetun ansaitsemattoman armon välillä.

Sana luonne liittyi oletettavasti sekä haluun ryhdistää ihmisiä ja yhteiskuntaa että tarpeeseen herättää synnintuntoa, ja yritykset lukea luonne sanaa 1800 -luvun amerikkalaisesta kristillisestä kirjallisuudesta ilman tämäntapaista taustan ymmärtämistä johtaa sellaiseen lopputulokseen kuin Fowlerin väitöskirja on. Mutta tutkikoot joku, jota luonne kiinnostaa, minua kiinnostaa ihan muut asiat 1800 -luvun amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa kristillisyydessä.

Anonyymi kirjoitti:

Luin Fowlerin kirjan suurelta osalta läpi muutama vuosi sitten, ja sitä on jo riittävän paljon täällä lainattu, en tunne mitään tarvetta ryhtyä ruotimaan sen yksityiskohtia.

Fowler ei kuitenkaan, mikäli oikein muistan, ota huomioon sitä mahdollisuutta, että EGWn metodistitausta, antaisi hänen "luonne" sanalleen merkityksen, joka voisi poiketa siitä, miten samaa sanaa tämän päivän kielessä käytetään. En tietenkään väitä, että minun käsitykseni kaikkien Whiten luonne tekstien luomat ongelmat selvittäisivät, mutta olen sitä mieltä, että hänen väitöskirjassaan on selvä metodivirhe, kun luonne sanan käyttö Whiten historiallisessa kontekstissa ei tule selväksi. Andrewsin kasvatustieteellinen sai loistavan historioitsijan palvelukseensa vasta, kun Fowlerin väitöskirja oli viimeistelyvaiheessa, eikä hänen ohjaajiinsa kuulunut historioitsijaa. Niinpä hän tyytyi selvittämään, miten kasvatustieteessä on perinteisesti sana luonne ymmärretty.

Sanoin tuon noin, koska noihin aikoihin George Knight aloitti työnsä Andrewsin kasvatustieteellisessä ja juuri hänen kirjansa ja Whiten teksteistä löytyvät perustelunsa käänsivät minut vastustamaan Fowlerin kuvaamasta Whiten luonne ja täydellisyyskäsitystä. Turhaa mielestäni koko luonnepohdinta, Fowlerin siksi, että rajaa työnsä väärin eikä katso tutkittavansa taustaa, ja Whiten siksi, ettei hän ole opin määrittelijä.

Vaikka UTsta löytyy vastaavanlaista skitsoutta, en käyttänyt UTta perusteluna vaan USAlaisen metodismin ja Amerikan toisen suuren herätysaallon luonnesaarnamismenetelmää.

Muuten tämän herätyksen ympärillä syntyi kaikenlaista maailmanparantamista ja myös jopa satoja erilaisia hyviä asioita ajavia yhdistyksiä, tavoitteenaan ei vain evankelioida vaan myös saada kiroilijat lopettamaan, juomarit raittiiksi, varastelijat palauttamaan varastamansa ja valehtelijat, ahneet, itsekkäät, avionrikkojat ja kaikki muutkin luonnevammaiset kuriin. Metodisteilla tämä ihmisten parantelu oli huipussaan. Se oli myös lasten ja nuorten ohjaamisen ydinajatuksia, eikä silloin nähty, että olisi mitään ristiriitaa luonteen parantamisen ja joskus julistetun ansaitsemattoman armon välillä.

Sana luonne liittyi oletettavasti sekä haluun ryhdistää ihmisiä ja yhteiskuntaa että tarpeeseen herättää synnintuntoa, ja yritykset lukea luonne sanaa 1800 -luvun amerikkalaisesta kristillisestä kirjallisuudesta ilman tämäntapaista taustan ymmärtämistä johtaa sellaiseen lopputulokseen kuin Fowlerin väitöskirja on. Mutta tutkikoot joku, jota luonne kiinnostaa, minua kiinnostaa ihan muut asiat 1800 -luvun amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa kristillisyydessä.

Lue lisää

"EGWn metodistitausta, antaisi hänen "luonne" sanalleen merkityksen, joka voisi poiketa siitä, miten samaa sanaa tämän päivän kielessä käytetään"

White kirjoitti tekstinsä adventistina ja kirkko pitää häntä adventismia edustavana erityisenä profetian henkenä. Siinä ei sinun miettimäsi mahdollinen metodismin taakse piiloutuminen pese pois hänen sanojaan, joita kirkko käyttää keppihevosenaan. Metodistit eivät opettaneet luonteen kehittämistä siihen aikaan eivätkä opeta edelleenkään. Kyllä Whiten luonteenkehittäminen on ihan hänen oman päänsä tuotoksia.

"...väitöskirjassaan on selvä metodivirhe, kun luonne sanan käyttö Whiten historiallisessa kontekstissa ei tule selväksi. "

"Niinpä hän tyytyi selvittämään, miten kasvatustieteessä on perinteisesti sana luonne ymmärretty."

Höpöhöpö!

Tottakai luonne-sanan merkitys on voinut muuttua ajansaatossa mutta tohtoristason väitöskirjan tekijän on otettava huomioon myöskin nämä asiat. Itseasiassa Fowler käsittelee kirjansa yhtenä pääteemana juuri sitä, mitä luonne Whiten aikaan on tarkoittanut otsikon: "Meaning and significance of caracter" alla. Nimen omaan Whiten tuotannon kirjoitukset luonteen kehitykseen liittyen määrittelevät sen, mitä White luonteella tarkoitti. White selittää asiansa täysin itse ja se, miten hän sen tekee on kristallin kirkas Fowlerin kirjoituksessa.

Koitat nyt vain kalastella, ja selkeästi paljastuu, ettet olekaan perillä siitä, mitä Fowlerin väitöskirjassa oikeastaan sanotaan. Luepas se nyt uudestaan ihan ajatuksen kanssa.

"Turhaa mielestäni koko luonnepohdinta, Fowlerin siksi, että rajaa työnsä väärin eikä katso tutkittavansa taustaa, ja Whiten siksi, ettei hän ole opin määrittelijä."

No niin, paljastit juuri, että kyse ei ole lainkaan siitä, miten hyvä taikka huono Fowlerin väitöskirja on. Vaan paljastit sen, että kyse on vain MIELIPIDE EROISTA. Jos sinä et tykkää siitä, miten Fowler teoksensa rajasi, se on SINUN ongelmasi, eikä muuta Fowlerin työn merkitystä miksikään.

White taas ei päätynyt luonteenkehitysoppiinsa metodismin kautta. Hänen kirjoituksistaan käy selkeästi ilmi, että hän ajatteli Jumalan haluavan moista raamatunvastaista toimintamallia. Tietenkin voidaan hänen ajatella plagioineen moisen raamatunvastaisen opin joltakin muulta mutta Whitehän ei tunnetusti plagioinut ketään, joten suo siellä, vetelä täällä.

Miksi edes jatkan keskustelua kassasi. On selvää, että ajat vain omaa agendaasi etkä pysty pysymään puhtaasti Fowlerin työn tuloksissa.

"Sana luonne liittyi oletettavasti sekä haluun ryhdistää ihmisiä ja yhteiskuntaa että tarpeeseen herättää synnintuntoa, ja yritykset lukea luonne sanaa 1800 -luvun amerikkalaisesta kristillisestä kirjallisuudesta ilman tämäntapaista taustan ymmärtämistä johtaa sellaiseen lopputulokseen kuin Fowlerin väitöskirja on."

Yrität jälleen viedä huomion pois adventismista ja Whiten luonteenkehitys konseptista vetoamalla metodismiin ja 1800-lukuun.

Fowlerin väitöskirja nimen omaan tutkiin Whiten ajan maailmankuvaa ja Whiten käsityksiä oman aikansa tulkkina. Kas kun et ota esiin mormonismia Whiten tukena. Olen tutkinut Whiten ajan luonteenkehitysopetusta hänen aikansa uskonnon harjoittamisessa. Mormonismi on ainoa aikansa uskonsuunta, joka opetti luonteenkehitystä suurin piirtein samansisältöisenä kuin White. Tksikään muu tunnettu uskonsuunta ei opettanut sitä LAINKAAN. Siinäpä painavaa sanottavaa kun mormonit ja White opettivat oman luonteensa kehittämistä, jota metodistit EIVÄT opettaneet! Sinun teoriasi mukaan Whiten on siis oltava ollut mormonismin vaikutteiden alainen ja heidän ajatustensa tulkki, koska luonteenkehitys jutskissa näkyy niin selvästi läpi hänen elinvuosiensa uskonnolliset vaikutteet, sieltä 1800-luvulta. Huomaat varmaan, miten epäuskottavaa väitteesi on.

Nyt menee kyllä niin vahvasti selittelyn puolelle, että tunnen myötähäpeää puolestasi.

Onko White todella tuollaisen puolustelun arvoinen, että menet puhuman puuta heinää jonkun noin mitättömän henkilön puolesta, kuin mitä White oli? Toki myönnän sen, että ilman Whiteä tuskin olisi Adventtikirkkoakaan. Onhan sekin jokin arvo jollekin. Mutta muu maailma tuskin arvostaa hänen osittain raamatunvastaisiakin opetuksiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta hei! Kuka tahansa voi tarkistaa väitteeni Fowlerin väitöskirjasta. Mitään totuudenvastaista en kirjoittanut.

https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&ved=2ahUKEwiMud-y7KH8AhXUUaQEHU1SDiAQFnoECA4QAQ&url=https://digitalcommons.andrews.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1373&context=dissertations&usg=AOvVaw25hWFEcFucoiQvi3-WQMe9


Kommenttisi osoittaa ennakkoasenteellista aivopestyä uskonelämää, joka sulkee totuuden mielestään ja teeskentelee, että kaikki on silti hyvin. Pyysikö Jumala sinua valehtelemaan Whiten puolustamiseksi?

Jatka vain valitsemallasi tiellä.

Lue lisää

Senkun jatkat valheissasi ihan vapaasti. Ei hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

Aika hyvin sanottu! Mutta se ei tee tekemättömäksi Whien kymmeniä kirjoituksia, joissa hän puhuu ihmisen oman suorittamisen puolesta. Sellaisen suorittamisen, jossa oma luonne on ITSE muutettava Kristuksen kaltaiseksi, jos mielii pelastua. Raamattu ei tuo tuollaista omien tekojen harhaoppia.

Lue lisää

Tuo on vain sinun valheesi.

Anonyymi kirjoitti:

Irroitatko sinä Raamatustakin jakeita asiayhteydestään? Sitäpaitsi tuon tekstin sävy erottaa sen siitä luonteenkehityksestä, josta White yleensä puhuu.

Pari vaivaista tekstiä ei kumoa eikä tee olemattomaksi Whiten kymmeniä tekstejä oman luonteensa kehittämisestä.

Lue lisää

Valheesi ei hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä ole pystytty kumoamaan Whiten kirjoituksia, eivätkä mainitsemasi "selitykset" ole olleet edes lähelläkään uskottavia. Sinun suunsoittosi ei vakuuta yhtään ketään, sillä ethän sinä pysty edes selittämään Adventtikirkon opinkohtiakaan uskottavasti. Se on nähty!

Lue lisää

Valivali.

Anonyymi kirjoitti:

Onko Andrewsin yliopiston tohtorien väitöskirjan tarkastajat niin surkeita, että päästävät läpi muka kirkon opetusten vastaista materiaalia tohtorivalmistuviltaan läpi? Enpä usko!

Lue lisää

Sitten et tiedä akateemisesta tutkimuksesta mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Pronominia SE käytetään elottomista olennoista ja eläimistä. Oletko kouluja käymätön vai onko ajatuksenasi tarkoituksella yrittää loukata? Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.

Lue lisää

Nykykielessä "se" viittaa myös henkilöön.

Anonyymi kirjoitti:

Satun olemaan yksi palstaa pitkän aikaa seuranneista ja tiedän, mihin selityksiin viittaat. Ehkä sinä päädyit sellaiseen johtopäätökseen, että asia on selitetty mutta selittelyt eivät riitä. Mielipiteet eivät pysty kumoamaan faktoja. Toisten uskovien vähättely on paitsi noloa, myös ala-arvoista käytöstä julkisella palstalla (Whiten raamatunvastaisuuden arvostelu poislukien).

Mainitsemassasi tapauksessa oli kyse Fowlerin mustamaalaamisyrityksestä. Muka asiantuntevana esiintynyt anonyymi vähätteli Fowlerin saavutuksia eikä arvostanut lukemaansa. Se, että joku kukalie ei pidä jostakin, on hyvin huono peruste Fowlerin kaltaisen tohtorismiehen alaspainamiseksi. Epäilen vahvasti tämän kritisoijan auktoriteettia arvostelijana. Hän ei tuonut esille mitään sellaista, josta olisi voinut vakuuttua hänen osaamisestaan.

Haluaisitko sanoa kritiikkisi Fowlerille suoraan kasvotusten? Voin järjestää asian. Hän on Adventtikirkon Pääkonferenssin koulutusosaston ylempänä johtajana. Kyllä tämän tason osaajan pitäisi vakuuttaa tyhminkin osaamisellaan. Vai katsotaanko hänen osaamistaan tarkemminkin?

Enkä lähtisi arvostelemaan Andrewsin yliopiston tohtoreita, edes mennyttä suuresti arvostettua George H. Akersia, Sakae Kuboa, joka on eläkkeellä oleva Adventtikirkon Uuden testamentin tutkija, joka on kirjoittanut Ellen Whitestä enkä Bernard M. Lallia, Andrewsin yliopiston ansioitunutta tiedekunnan jäsentä ja koulutushallinnon professoria. He, jos ketkä olivat parhaita Adventtikirkon asiantuntijoita Fowlerin tohtorin väitöksen arvioijiksi.

Et sinä kouluttamattomana riviadventistina ole riittävät kyvykäs arvioimaan näiden kirjoitusten painoarvoa. Kommenttisi saa aikaan lähinnä myötähäpeää.

Lue lisää

Valheesi eivät minua hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

EGWllähän oli joku perfektionistinen geeni, ja siksi on hyvin helppo tehdä hänestä harras lainkuuliaisuus-luonteenkehittämispelastuksen kannattaja. Armotekstejä häneltä löytyy nettiviisauden mukaan runsaat 20000 mutta luonnetekstejä vajaat 40000. Vastaava suhde, ehkä pahempikin, löytynee lakihenkisten ja armoa korostavien tekstien välillä. Fowler on siis löytänyt ihan oikeat Whiten jutut, paitsi siinä, että hänen väitöskirjansa kokonaan unohtaa sen, mitä White sanoo yksin armosta pelastumisesta.

Tämän selittely on turhauttavaa, koska täällä on Fowleria vaikka kuinka moneen kertaan vuosien varrella käsitelty, eikä Fowler fanimme ole mitään oppinut. Fowleriin uskovathan käyttävät hänen väitöskirjaansa todistamaan Whiten harhaoppisuuden ja ettei Whitea kannata ottaa vakavasti. Mutta sehän on jo realiteetti adventistien joukossa. Joku pieni vähemmistö, ehkä prosentti tai pari, lukee Whitea joka sanaa kunnioittaen ja muut, siis ylivoimainen enemmistö tavallisista adventisteista, uskoo ettei White vaan Raamattu ja yksin Raamattu on heidän uskonsa perusta. Fowleriläisten pitäisi siis olla iloisia, kun adventistit eivät Whitea usko! Heitä taitaa kuitenkin harmittaa, ettemme heitäkään usko.

Minun puolestani Fowlerilaiset saavat rauhassa yhdessä pienen kuuliaisuus-luonneperfektionistiadventistien ryhmän kanssa jatkaa tekstiensä lukemista, kunhan adventistit saavat, jos ylipäätään haluavat Whitea lukea, jatkaa Whiten armotekstien lukemista. Onhan siinä kategoriassa joitakin ihan hyviäkin tekstejä. Mielestäni on myös hyvä historiallinen syy tehdä näin. Luin Charles Finneyn kirjan Ihmeellisiä herätyksiä, joka kertoo USAssa 1800 -luvun alussa alkaneesta herätysten sarjasta. Luin myös vähän herätyksen taustaa, ja vaikka Finney ei William Milleristä pitänyt, hänen alkamansa herätys liittyy Whiten metodistikirkkoon ja milleriläisyyttä pidetään tuon herätyksen viimeisenä käänteenä.

Finney teki jyrkän eron lain ja armon välillä. Hän saarnasi ensin lakia ja sitten armoa. Herätyksen edetessä hän totesi lain saarnan vaativan paljon enemmän aikaa kuin armon saarnaamisen. Kun hän tuli seurakuntaan, hänen saarnasi lakia päiväkaupalla ennen kuin väki alkoi tulla synnintuntoon, ja kun katumuspenkki oli täynnä, hän alkoi saarnata armoa, johon riitti päivä tai pari. EGWn omassa metodistiseurakunnassa oli sen vähän tiedon perusteella, jota siitä on, hyvin sama menetelmä käytössä. Kun lakisaarna ei purrut tuli luonne sanasta paras synnintunnon herättäjä, koska nekin, jotka eivät tunteneet käskyjä rikkoneensa saattoivat herkityä joutuessaan ajattelemaan luonteensa heikkouksista. Lempparijuttu ajan metodisteille.

Tätä nykyä jokainen normaali kristitty ymmärtää, että lainkuuliaisuuden ja luonteen täydellisyyden kehittämisvaatimus ei anna kuin pahan olon. Tuota taustaa vastaan sen voi myös ymmärtää useimpien Whiten perfektionististen vaatimusten taustaksi ja siksi niitä pitäisi lukea vain Whitelta löytyvien armotekstien valossa, jolloin ollaankin ihan normaalissa paavalilaisessa kristillisyydessä. Eihän tämä nyt ihan joka tekstiä selitä, mutta tästä näkökulmasta tavalliset adventistit, jos sattuvat Whitea lukemaan (mikä minunkin kohdallani on harvinaista) sivuuttavat mieltään pahoittamatta kaikki Fowlerilaisten rakastamat tekstit.

Kannattaa kuitenkin huomata se, että koska Fowlerilaisuus ei ollenkaan niitä Whiten armotekstejä lue, se tekee Whitesta skitson. Useimpina päivinä (liki 40000 kertaa) hän uskoo yrittämiseen ja luonteen kehittämiseen ja yllyttää siihen, mutta aina välillä (oliko se runsaat 20000 kertaa) on vähän parempi päivä, ja hän uskookin armoon ja väittää kaiken, täydellisen luonteenkin, riippuvan yksin Jeesuksen ristin täytetystä työstä. Eihän siinä juuri järkeä ole, jos pelastusta koskevat oleellisimmat jutut jätetään lukematta.

Minä, useimpien adventistien tavoin, luen ennemmin niitä armotekstejä (ja muuten mieluummin Paavalilta kuin Whitelta) ja sivuutan ne jatkuvat 1800 -luvun ihmisille sopivat, mutta tämän ihmisiä ärsyttävät yrittämis ja kehittämisvetoomukset, joita Whitelta aikansa tavan mukaan runsaasti löytyy,

Lue lisää

Valheesi ei minua hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuota taustaa vastaan sen voi myös ymmärtää useimpien Whiten perfektionististen vaatimusten taustaksi ja siksi niitä pitäisi lukea vain Whitelta löytyvien armotekstien valossa, jolloin ollaankin ihan normaalissa paavalilaisessa kristillisyydessä."

No ei tosiaankaan. Yhdenlaista vinoutuneisuutta tuokin.

Miten selität Whiten jakomielisyyden? Paavalinko jakomielisyydellä? Kumpikin olivat pahuksen huonoja ilmaisemaan mielipitensä lain ja armon välisestä suhteesta. Ehkä tuo kaikki selittää Adventtikirkon jakomielisyyden kun yhtäällä virallisesti opetataan yhtä mutta toisaalla teot osoittavat muuta, ja loppujen lopuksi kumottuja Whiten tekstejä ei tuo kirkosta kukaan päivänvaloon vaan ne vain unohdetaan ja teeskennellään, että White on kaikessa profetian henki, joka ei voi olla väärässä.

Et muuten lukenut ajatuksella Fowlerin väitöskirjaa. Ei siinä ole unohdettua armoa vaikka sitä ei painotettukaan.

Lue lisää

Valheesi ei hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

"EGWn metodistitausta, antaisi hänen "luonne" sanalleen merkityksen, joka voisi poiketa siitä, miten samaa sanaa tämän päivän kielessä käytetään"

White kirjoitti tekstinsä adventistina ja kirkko pitää häntä adventismia edustavana erityisenä profetian henkenä. Siinä ei sinun miettimäsi mahdollinen metodismin taakse piiloutuminen pese pois hänen sanojaan, joita kirkko käyttää keppihevosenaan. Metodistit eivät opettaneet luonteen kehittämistä siihen aikaan eivätkä opeta edelleenkään. Kyllä Whiten luonteenkehittäminen on ihan hänen oman päänsä tuotoksia.

"...väitöskirjassaan on selvä metodivirhe, kun luonne sanan käyttö Whiten historiallisessa kontekstissa ei tule selväksi. "

"Niinpä hän tyytyi selvittämään, miten kasvatustieteessä on perinteisesti sana luonne ymmärretty."

Höpöhöpö!

Tottakai luonne-sanan merkitys on voinut muuttua ajansaatossa mutta tohtoristason väitöskirjan tekijän on otettava huomioon myöskin nämä asiat. Itseasiassa Fowler käsittelee kirjansa yhtenä pääteemana juuri sitä, mitä luonne Whiten aikaan on tarkoittanut otsikon: "Meaning and significance of caracter" alla. Nimen omaan Whiten tuotannon kirjoitukset luonteen kehitykseen liittyen määrittelevät sen, mitä White luonteella tarkoitti. White selittää asiansa täysin itse ja se, miten hän sen tekee on kristallin kirkas Fowlerin kirjoituksessa.

Koitat nyt vain kalastella, ja selkeästi paljastuu, ettet olekaan perillä siitä, mitä Fowlerin väitöskirjassa oikeastaan sanotaan. Luepas se nyt uudestaan ihan ajatuksen kanssa.

"Turhaa mielestäni koko luonnepohdinta, Fowlerin siksi, että rajaa työnsä väärin eikä katso tutkittavansa taustaa, ja Whiten siksi, ettei hän ole opin määrittelijä."

No niin, paljastit juuri, että kyse ei ole lainkaan siitä, miten hyvä taikka huono Fowlerin väitöskirja on. Vaan paljastit sen, että kyse on vain MIELIPIDE EROISTA. Jos sinä et tykkää siitä, miten Fowler teoksensa rajasi, se on SINUN ongelmasi, eikä muuta Fowlerin työn merkitystä miksikään.

White taas ei päätynyt luonteenkehitysoppiinsa metodismin kautta. Hänen kirjoituksistaan käy selkeästi ilmi, että hän ajatteli Jumalan haluavan moista raamatunvastaista toimintamallia. Tietenkin voidaan hänen ajatella plagioineen moisen raamatunvastaisen opin joltakin muulta mutta Whitehän ei tunnetusti plagioinut ketään, joten suo siellä, vetelä täällä.

Miksi edes jatkan keskustelua kassasi. On selvää, että ajat vain omaa agendaasi etkä pysty pysymään puhtaasti Fowlerin työn tuloksissa.

"Sana luonne liittyi oletettavasti sekä haluun ryhdistää ihmisiä ja yhteiskuntaa että tarpeeseen herättää synnintuntoa, ja yritykset lukea luonne sanaa 1800 -luvun amerikkalaisesta kristillisestä kirjallisuudesta ilman tämäntapaista taustan ymmärtämistä johtaa sellaiseen lopputulokseen kuin Fowlerin väitöskirja on."

Yrität jälleen viedä huomion pois adventismista ja Whiten luonteenkehitys konseptista vetoamalla metodismiin ja 1800-lukuun.

Fowlerin väitöskirja nimen omaan tutkiin Whiten ajan maailmankuvaa ja Whiten käsityksiä oman aikansa tulkkina. Kas kun et ota esiin mormonismia Whiten tukena. Olen tutkinut Whiten ajan luonteenkehitysopetusta hänen aikansa uskonnon harjoittamisessa. Mormonismi on ainoa aikansa uskonsuunta, joka opetti luonteenkehitystä suurin piirtein samansisältöisenä kuin White. Tksikään muu tunnettu uskonsuunta ei opettanut sitä LAINKAAN. Siinäpä painavaa sanottavaa kun mormonit ja White opettivat oman luonteensa kehittämistä, jota metodistit EIVÄT opettaneet! Sinun teoriasi mukaan Whiten on siis oltava ollut mormonismin vaikutteiden alainen ja heidän ajatustensa tulkki, koska luonteenkehitys jutskissa näkyy niin selvästi läpi hänen elinvuosiensa uskonnolliset vaikutteet, sieltä 1800-luvulta. Huomaat varmaan, miten epäuskottavaa väitteesi on.

Nyt menee kyllä niin vahvasti selittelyn puolelle, että tunnen myötähäpeää puolestasi.

Onko White todella tuollaisen puolustelun arvoinen, että menet puhuman puuta heinää jonkun noin mitättömän henkilön puolesta, kuin mitä White oli? Toki myönnän sen, että ilman Whiteä tuskin olisi Adventtikirkkoakaan. Onhan sekin jokin arvo jollekin. Mutta muu maailma tuskin arvostaa hänen osittain raamatunvastaisiakin opetuksiaan.

Lue lisää

VALIVALI!

Anonyymi kirjoitti:

"EGWn metodistitausta, antaisi hänen "luonne" sanalleen merkityksen, joka voisi poiketa siitä, miten samaa sanaa tämän päivän kielessä käytetään"

White kirjoitti tekstinsä adventistina ja kirkko pitää häntä adventismia edustavana erityisenä profetian henkenä. Siinä ei sinun miettimäsi mahdollinen metodismin taakse piiloutuminen pese pois hänen sanojaan, joita kirkko käyttää keppihevosenaan. Metodistit eivät opettaneet luonteen kehittämistä siihen aikaan eivätkä opeta edelleenkään. Kyllä Whiten luonteenkehittäminen on ihan hänen oman päänsä tuotoksia.

"...väitöskirjassaan on selvä metodivirhe, kun luonne sanan käyttö Whiten historiallisessa kontekstissa ei tule selväksi. "

"Niinpä hän tyytyi selvittämään, miten kasvatustieteessä on perinteisesti sana luonne ymmärretty."

Höpöhöpö!

Tottakai luonne-sanan merkitys on voinut muuttua ajansaatossa mutta tohtoristason väitöskirjan tekijän on otettava huomioon myöskin nämä asiat. Itseasiassa Fowler käsittelee kirjansa yhtenä pääteemana juuri sitä, mitä luonne Whiten aikaan on tarkoittanut otsikon: "Meaning and significance of caracter" alla. Nimen omaan Whiten tuotannon kirjoitukset luonteen kehitykseen liittyen määrittelevät sen, mitä White luonteella tarkoitti. White selittää asiansa täysin itse ja se, miten hän sen tekee on kristallin kirkas Fowlerin kirjoituksessa.

Koitat nyt vain kalastella, ja selkeästi paljastuu, ettet olekaan perillä siitä, mitä Fowlerin väitöskirjassa oikeastaan sanotaan. Luepas se nyt uudestaan ihan ajatuksen kanssa.

"Turhaa mielestäni koko luonnepohdinta, Fowlerin siksi, että rajaa työnsä väärin eikä katso tutkittavansa taustaa, ja Whiten siksi, ettei hän ole opin määrittelijä."

No niin, paljastit juuri, että kyse ei ole lainkaan siitä, miten hyvä taikka huono Fowlerin väitöskirja on. Vaan paljastit sen, että kyse on vain MIELIPIDE EROISTA. Jos sinä et tykkää siitä, miten Fowler teoksensa rajasi, se on SINUN ongelmasi, eikä muuta Fowlerin työn merkitystä miksikään.

White taas ei päätynyt luonteenkehitysoppiinsa metodismin kautta. Hänen kirjoituksistaan käy selkeästi ilmi, että hän ajatteli Jumalan haluavan moista raamatunvastaista toimintamallia. Tietenkin voidaan hänen ajatella plagioineen moisen raamatunvastaisen opin joltakin muulta mutta Whitehän ei tunnetusti plagioinut ketään, joten suo siellä, vetelä täällä.

Miksi edes jatkan keskustelua kassasi. On selvää, että ajat vain omaa agendaasi etkä pysty pysymään puhtaasti Fowlerin työn tuloksissa.

"Sana luonne liittyi oletettavasti sekä haluun ryhdistää ihmisiä ja yhteiskuntaa että tarpeeseen herättää synnintuntoa, ja yritykset lukea luonne sanaa 1800 -luvun amerikkalaisesta kristillisestä kirjallisuudesta ilman tämäntapaista taustan ymmärtämistä johtaa sellaiseen lopputulokseen kuin Fowlerin väitöskirja on."

Yrität jälleen viedä huomion pois adventismista ja Whiten luonteenkehitys konseptista vetoamalla metodismiin ja 1800-lukuun.

Fowlerin väitöskirja nimen omaan tutkiin Whiten ajan maailmankuvaa ja Whiten käsityksiä oman aikansa tulkkina. Kas kun et ota esiin mormonismia Whiten tukena. Olen tutkinut Whiten ajan luonteenkehitysopetusta hänen aikansa uskonnon harjoittamisessa. Mormonismi on ainoa aikansa uskonsuunta, joka opetti luonteenkehitystä suurin piirtein samansisältöisenä kuin White. Tksikään muu tunnettu uskonsuunta ei opettanut sitä LAINKAAN. Siinäpä painavaa sanottavaa kun mormonit ja White opettivat oman luonteensa kehittämistä, jota metodistit EIVÄT opettaneet! Sinun teoriasi mukaan Whiten on siis oltava ollut mormonismin vaikutteiden alainen ja heidän ajatustensa tulkki, koska luonteenkehitys jutskissa näkyy niin selvästi läpi hänen elinvuosiensa uskonnolliset vaikutteet, sieltä 1800-luvulta. Huomaat varmaan, miten epäuskottavaa väitteesi on.

Nyt menee kyllä niin vahvasti selittelyn puolelle, että tunnen myötähäpeää puolestasi.

Onko White todella tuollaisen puolustelun arvoinen, että menet puhuman puuta heinää jonkun noin mitättömän henkilön puolesta, kuin mitä White oli? Toki myönnän sen, että ilman Whiteä tuskin olisi Adventtikirkkoakaan. Onhan sekin jokin arvo jollekin. Mutta muu maailma tuskin arvostaa hänen osittain raamatunvastaisiakin opetuksiaan.

Lue lisää

Nyt taisivat niin ajatukset kuin keskustelukin jumittua. Mistä lähtien akateemisista kirjoituksista on tullut niin pyhiä, ettei niitä saa arvostella tai ettei niistä voi mielipiteitä vaihtaa?

Myötähäpeälle en valitettavasti voi mitään. Auttaisikohan siihen tutustuminen siihen, miten metodismi alusta pitäen ja erityisesti USAssa yhdisti luonteen kehityksen metodismille keskeiseen pyhitykseen. Yksi Ellen Whiten vaikutuksista adventtikirkkoon on nimenomaan siinä annoksessa metodismia, jonka hän toi mukanaan. Esim yksi Suuri taistelu kirjan huvittavia puolia on se kuinka hän kirjoitti pitkät pätkät Wesleystä virheettömänä uskon sankarina, mutta sivuutti kirkkohistorian kannalta merkittävämpiä uskonpuhdistajia lyhyemmillä ja selvästi kriittisemmillä maininnoilla.

Olet kyllä oikeasssa siinä, ettei adventtikirkkoa olisi ilman Whitea syntynyt. Kyseisen Whiten etunimi ei kuitenkaan ole Ellen vaan James. Vaikka Jameskin oli luonteeltaan :) ajoittain äkkiväärä, hän oli adventtikirkon synnyn moottori. Hänen vaimonsa kohdalla tilanne oli toinen, ja käsitykseni on, että kirkko syntyi Ellenistä huolimatta. Useimmat varhaisen adventismin jättäneet yksilöt ja ryhmät pitivät häntä yhtenä lähtönsä syistä. Ellenin painoarvo kirkossa nousi vasta vuosia kirkon perustamisen jälkeen. En edes kuvitellut Elleniä puolustaneeni, katsoin vain ja katson vieläkin, etteivät hänen tuhannet luonnekommenttinsa pelkästään Fowleria tutkimalla avaudu.

Anonyymi kirjoitti:

Senkun jatkat valheissasi ihan vapaasti. Ei hetkauta.

Tietenkin voi tarkistaa. Linkkikin oli annettu, joten jos englanninkieli vain luonnistuu, niin kuin sinulta ei, on helppoa tarkistaa koko väitöskirjan sisältö ja huomata, että puhun totta.

Anonyymi kirjoitti:

Nykykielessä "se" viittaa myös henkilöön.

Kirjakielessä ei viittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Valheesi eivät minua hetkauta.

Ai sinua? Mihin jäi pois vaimosi?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt taisivat niin ajatukset kuin keskustelukin jumittua. Mistä lähtien akateemisista kirjoituksista on tullut niin pyhiä, ettei niitä saa arvostella tai ettei niistä voi mielipiteitä vaihtaa?

Myötähäpeälle en valitettavasti voi mitään. Auttaisikohan siihen tutustuminen siihen, miten metodismi alusta pitäen ja erityisesti USAssa yhdisti luonteen kehityksen metodismille keskeiseen pyhitykseen. Yksi Ellen Whiten vaikutuksista adventtikirkkoon on nimenomaan siinä annoksessa metodismia, jonka hän toi mukanaan. Esim yksi Suuri taistelu kirjan huvittavia puolia on se kuinka hän kirjoitti pitkät pätkät Wesleystä virheettömänä uskon sankarina, mutta sivuutti kirkkohistorian kannalta merkittävämpiä uskonpuhdistajia lyhyemmillä ja selvästi kriittisemmillä maininnoilla.

Olet kyllä oikeasssa siinä, ettei adventtikirkkoa olisi ilman Whitea syntynyt. Kyseisen Whiten etunimi ei kuitenkaan ole Ellen vaan James. Vaikka Jameskin oli luonteeltaan :) ajoittain äkkiväärä, hän oli adventtikirkon synnyn moottori. Hänen vaimonsa kohdalla tilanne oli toinen, ja käsitykseni on, että kirkko syntyi Ellenistä huolimatta. Useimmat varhaisen adventismin jättäneet yksilöt ja ryhmät pitivät häntä yhtenä lähtönsä syistä. Ellenin painoarvo kirkossa nousi vasta vuosia kirkon perustamisen jälkeen. En edes kuvitellut Elleniä puolustaneeni, katsoin vain ja katson vieläkin, etteivät hänen tuhannet luonnekommenttinsa pelkästään Fowleria tutkimalla avaudu.

Lue lisää

"Mistä lähtien akateemisista kirjoituksista on tullut niin pyhiä, ettei niitä saa arvostella tai ettei niistä voi mielipiteitä vaihtaa?"

Tottakai saa. Mutta omien mielipiteiden julistaminen niistä omien painotusten mukaisesti unohtaen koko kirjoituksen sisällön, on kovin huonoa keskustelua.


"Auttaisikohan siihen tutustuminen siihen, miten metodismi alusta pitäen ja erityisesti USAssa yhdisti luonteen kehityksen metodismille keskeiseen pyhitykseen"

Tutustuttu on. Whiten luonteenkehitysopista ei voi puhuakaan samana päivänä Wesleyn kuvauksien kanssa, jotka hän liitti kristityn luonteeseen, ei luonteen kehittämiseen. Kuten sanoin, olen tutkinut aikansa metodistikirkon ja monen muunkin kirkon opetuksia kristityn luonteeseen liittyen. Metodismi ei opettanut luonteen KEHITTÄMISTÄ omin voimin, niin kuin White teki. Olen käynyt tämän asian aiemmin läpi yksityiskohtaisemmin tällä palstalla, ja erot on selvät, kuin yöllä ja päivällä, joten en näe tarvetta sen käsitteleiseen nyt tätä laajemmin.

Anonyymi kirjoitti:

"Mistä lähtien akateemisista kirjoituksista on tullut niin pyhiä, ettei niitä saa arvostella tai ettei niistä voi mielipiteitä vaihtaa?"

Tottakai saa. Mutta omien mielipiteiden julistaminen niistä omien painotusten mukaisesti unohtaen koko kirjoituksen sisällön, on kovin huonoa keskustelua.


"Auttaisikohan siihen tutustuminen siihen, miten metodismi alusta pitäen ja erityisesti USAssa yhdisti luonteen kehityksen metodismille keskeiseen pyhitykseen"

Tutustuttu on. Whiten luonteenkehitysopista ei voi puhuakaan samana päivänä Wesleyn kuvauksien kanssa, jotka hän liitti kristityn luonteeseen, ei luonteen kehittämiseen. Kuten sanoin, olen tutkinut aikansa metodistikirkon ja monen muunkin kirkon opetuksia kristityn luonteeseen liittyen. Metodismi ei opettanut luonteen KEHITTÄMISTÄ omin voimin, niin kuin White teki. Olen käynyt tämän asian aiemmin läpi yksityiskohtaisemmin tällä palstalla, ja erot on selvät, kuin yöllä ja päivällä, joten en näe tarvetta sen käsitteleiseen nyt tätä laajemmin.

Lue lisää

Olen samaa mieltä siitä, että Wesley kirjoittaa luonteesta fiksusti, White ei. Mutta White kirjoittaa mielestäni ongelmallisemmin monesta muusta aiheesta, enkä siksi pysty innostumaan tästä luonnekritiikistä, varsinkin kun näen sen osin liittyvän Whiten taustaan, ja kun löytyy myös sellaisia luonnetekstejä, jotka osoittavat hänen ymmärtävän, ettei yrittämällä tai tekemisellä pelastuta.

Kysehän ei ole Wesleyn ja Whiten suhteesta, vaan 1800 -luvun amerikkalaisen metodismin ja Whiten suhteesta. Jos kirjoitat Googlen hakukenttään 19th c american methodism ja perään "character development" ja eri haulla "character perfection" "perfect character" "perfection of character" jne. saat runsaat puolimiljoonaa hittiä, joista googlemaiseen tapaan valtaosa ei liity aiheeseen, mutta siivilöimällä voi lopulta löytää tusinan viitteitä, jotka osoittavat ettei White ollut ainoa metodisti, jolla luonneteema meni överiksi.

Niinkuin sanoin, en Whiten luonnejutuista ole kiinnostunut, mutta kun muutama vuosi sitten yritin löytää tietoa 1800 -luvun amerikkalaisesta metodismista ja Harmonien metodistikirkosta Portlandissa, ei itse aiheesta mitään kunnollista löytynyt, mutta törmäsin johonkin akateemiseen juttuun, jossa viitattiin metodistien 1800 -luvun alkupuoliskolla kokemaan kirkkonsa taantumaan, jolloin maallistumista vastaan aseeksi otettiin luonteen pyhittäminen. Tämä teki ainakin osalle metodisteja luonteesta pyhityksen pääteeman ja synnytti jonkinlaisen luonneliikkeen amerikkalaisenmetodismin piirissä. Harmonien Episkopaalisen metodistikirkon suhteesta tähän ei löytynyt tietoa, eikä siitä ei löytynyt juuri mitään muutakaan, mutta kohdalle sattui jonkun metodistinpastorin saarna tai lehtijuttu, jossa luonteentäydellisyys meni yhtä överiksi kuin Whitella. Ei siis kovin paljon, mutta olinkin selvittämässä jotakin muuta.

Metodismi oli keskeinen tekijä Amerikan toisessa suuressa herätysliikkeessä, ja tuossa herätyksessä kaikki lakisaarna sai sen raamin, että mitä enemmän lakia saarnataan sitä parempi, kunhan joskus jossakin vaiheessa (ei samaan aikaan) on myös armo- ja evankeliumisaarnaakin.

Mutta metodistit saivat tästä herätyksestä toisenkin tartunnan, osin vastakkainen kuin luonnelakisaarnat. Herätyksen suurkokoukset alkoivat muuttua karismaattisiksi ja metodistit olivat tämän karismaattisuuden innokkaimpia kannattajia. Ihmiset alkoivat kaatua, mennä hurmokseen, saada näkyjä jne. ja syntyi nk. huutava metodismi, jossa hallelujaata, glooriaa ja kiitosherraa toistamalla tavoiteltiin hengellistä hurmoskokemusta, joka jonka uskottiin pyhittäneen vastaanottajaansa.

Tämänkin liike on selvästi vaikuttanut Portlandissa, ja oli Whitelle alkuun rakas, kun hän itse sai tai oli todistamassa karismaattisia kokemuksia. Hurmoskristillisyys ei kuitenkaan tahdo pysyä ihmiskontrollissa, ja noin 15 vuotta pettymyksen jälkeen White irrottautuu karismaattisista adventisteista (ja sanoo olleensa mukana vain heitä rauhoittaakseen) ja siirtyy vakaammalle kuuliaisuus-täydellisyys opetukseen, jota ajoittain kirkastettiin armon tai evankeliumin opetuksella. Siis ihan samaa kuin se, mitä monet metodistit ja toinen herätysliike opettivat. Viimeinen ripe karismaattisen luonteenkehityksen adventismia löytyy Indianan pyhän lihan liikkeessä, joka päättyi vuonna 1900.

Ehkä parempi vinkki, vaikka tuskin haluat kantasi järkevyyttä punnita, on hankkia jostakin George Knightin kirja Pharisee's Guide to Perfect Holiness, jossa muutama viimeinen luku käsittelee Whiten kehotuksia tavoitella luonteen täydellisyyttä. Tällähän ei vieläkään ole väliä, koska White ei määrää, mitä adventistit uskovat, mutta minä ja useimmat adventistit eivät ole edes huolissaan siitä, mitä White kirjoittaa, koska White onnistuu muutaman kerran kirjoittamaan aiheesta fiksusti (eikä siihen 1800 -luvun tyyliin).

Knight osoittaa Whitea lainaten hänen pitäneen täydellistä luonnetta suhteellisena. Tämän suhteellisuuden ymmärtää, kun huomaa Whiten sanovan, että luonteen kehittämisen perustana (base) on lähimmäisen rakkaus. Ja jos joku kristitty sanoo, ettei lähimmäisen rakkaudessa aina tarvitse kasvaaa, hän on sekaisin. Kristus on luonteen mitta, mutta silloinkin kyseessä on ensisijaisesti Kristuksen kyky rakastaa kaikkia. Luonne on siis täydellinen, jos Jumala on antanut siihen rakkautta. Ehtona ovat anteeksisaadut synnit ja se ettei tietoisesti helli mitään salaista syntiä.

Luettuani Knightin analyysin aiheesta ja ajatellessani sitä, mitä luulen tietäväni metodistien ja toisen herätysliikkeen luonneopetuksesta, en vieläkään näe mitään syytä huolestua Fowlerin tai muiden tätä aihetta koskevista White tulkinnoista, mutta ehkä meillä kaikilla vain on omat sokeat pisteemme.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että Wesley kirjoittaa luonteesta fiksusti, White ei. Mutta White kirjoittaa mielestäni ongelmallisemmin monesta muusta aiheesta, enkä siksi pysty innostumaan tästä luonnekritiikistä, varsinkin kun näen sen osin liittyvän Whiten taustaan, ja kun löytyy myös sellaisia luonnetekstejä, jotka osoittavat hänen ymmärtävän, ettei yrittämällä tai tekemisellä pelastuta.

Kysehän ei ole Wesleyn ja Whiten suhteesta, vaan 1800 -luvun amerikkalaisen metodismin ja Whiten suhteesta. Jos kirjoitat Googlen hakukenttään 19th c american methodism ja perään "character development" ja eri haulla "character perfection" "perfect character" "perfection of character" jne. saat runsaat puolimiljoonaa hittiä, joista googlemaiseen tapaan valtaosa ei liity aiheeseen, mutta siivilöimällä voi lopulta löytää tusinan viitteitä, jotka osoittavat ettei White ollut ainoa metodisti, jolla luonneteema meni överiksi.

Niinkuin sanoin, en Whiten luonnejutuista ole kiinnostunut, mutta kun muutama vuosi sitten yritin löytää tietoa 1800 -luvun amerikkalaisesta metodismista ja Harmonien metodistikirkosta Portlandissa, ei itse aiheesta mitään kunnollista löytynyt, mutta törmäsin johonkin akateemiseen juttuun, jossa viitattiin metodistien 1800 -luvun alkupuoliskolla kokemaan kirkkonsa taantumaan, jolloin maallistumista vastaan aseeksi otettiin luonteen pyhittäminen. Tämä teki ainakin osalle metodisteja luonteesta pyhityksen pääteeman ja synnytti jonkinlaisen luonneliikkeen amerikkalaisenmetodismin piirissä. Harmonien Episkopaalisen metodistikirkon suhteesta tähän ei löytynyt tietoa, eikä siitä ei löytynyt juuri mitään muutakaan, mutta kohdalle sattui jonkun metodistinpastorin saarna tai lehtijuttu, jossa luonteentäydellisyys meni yhtä överiksi kuin Whitella. Ei siis kovin paljon, mutta olinkin selvittämässä jotakin muuta.

Metodismi oli keskeinen tekijä Amerikan toisessa suuressa herätysliikkeessä, ja tuossa herätyksessä kaikki lakisaarna sai sen raamin, että mitä enemmän lakia saarnataan sitä parempi, kunhan joskus jossakin vaiheessa (ei samaan aikaan) on myös armo- ja evankeliumisaarnaakin.

Mutta metodistit saivat tästä herätyksestä toisenkin tartunnan, osin vastakkainen kuin luonnelakisaarnat. Herätyksen suurkokoukset alkoivat muuttua karismaattisiksi ja metodistit olivat tämän karismaattisuuden innokkaimpia kannattajia. Ihmiset alkoivat kaatua, mennä hurmokseen, saada näkyjä jne. ja syntyi nk. huutava metodismi, jossa hallelujaata, glooriaa ja kiitosherraa toistamalla tavoiteltiin hengellistä hurmoskokemusta, joka jonka uskottiin pyhittäneen vastaanottajaansa.

Tämänkin liike on selvästi vaikuttanut Portlandissa, ja oli Whitelle alkuun rakas, kun hän itse sai tai oli todistamassa karismaattisia kokemuksia. Hurmoskristillisyys ei kuitenkaan tahdo pysyä ihmiskontrollissa, ja noin 15 vuotta pettymyksen jälkeen White irrottautuu karismaattisista adventisteista (ja sanoo olleensa mukana vain heitä rauhoittaakseen) ja siirtyy vakaammalle kuuliaisuus-täydellisyys opetukseen, jota ajoittain kirkastettiin armon tai evankeliumin opetuksella. Siis ihan samaa kuin se, mitä monet metodistit ja toinen herätysliike opettivat. Viimeinen ripe karismaattisen luonteenkehityksen adventismia löytyy Indianan pyhän lihan liikkeessä, joka päättyi vuonna 1900.

Ehkä parempi vinkki, vaikka tuskin haluat kantasi järkevyyttä punnita, on hankkia jostakin George Knightin kirja Pharisee's Guide to Perfect Holiness, jossa muutama viimeinen luku käsittelee Whiten kehotuksia tavoitella luonteen täydellisyyttä. Tällähän ei vieläkään ole väliä, koska White ei määrää, mitä adventistit uskovat, mutta minä ja useimmat adventistit eivät ole edes huolissaan siitä, mitä White kirjoittaa, koska White onnistuu muutaman kerran kirjoittamaan aiheesta fiksusti (eikä siihen 1800 -luvun tyyliin).

Knight osoittaa Whitea lainaten hänen pitäneen täydellistä luonnetta suhteellisena. Tämän suhteellisuuden ymmärtää, kun huomaa Whiten sanovan, että luonteen kehittämisen perustana (base) on lähimmäisen rakkaus. Ja jos joku kristitty sanoo, ettei lähimmäisen rakkaudessa aina tarvitse kasvaaa, hän on sekaisin. Kristus on luonteen mitta, mutta silloinkin kyseessä on ensisijaisesti Kristuksen kyky rakastaa kaikkia. Luonne on siis täydellinen, jos Jumala on antanut siihen rakkautta. Ehtona ovat anteeksisaadut synnit ja se ettei tietoisesti helli mitään salaista syntiä.

Luettuani Knightin analyysin aiheesta ja ajatellessani sitä, mitä luulen tietäväni metodistien ja toisen herätysliikkeen luonneopetuksesta, en vieläkään näe mitään syytä huolestua Fowlerin tai muiden tätä aihetta koskevista White tulkinnoista, mutta ehkä meillä kaikilla vain on omat sokeat pisteemme.

Lue lisää

Tuo kaikki kirjoittamasi on niin kovin tuttua.

"enkä siksi pysty innostumaan tästä luonnekritiikistä, varsinkin kun näen sen osin liittyvän Whiten taustaan, ja kun löytyy myös sellaisia luonnetekstejä, jotka osoittavat hänen ymmärtävän, ettei yrittämällä tai tekemisellä pelastuta."

White on välillä epäjohdonmukainen, jopa ristiriitainen opetuksissaan. Eikä sitä voi aina edes kutsua ajan kuluessa tapahtuneeksi kasvuksi tai mielenmuutokseksi.

"Kysehän ei ole Wesleyn ja Whiten suhteesta, vaan 1800 -luvun amerikkalaisen metodismin ja Whiten suhteesta"

Wesley on suurinpiirtein yhtä kuin metodismi, varsinkin mitä tulee metodistin luonteen kehittymiseen. Ylilyöntejä on kaikissa uskonsuunnissa. Whiteltä en kuitenkaan odottaisi sellaista. Enkä muuten pidä Whiten karismaattisuutta millään tavalla ylilyöntinä.

Monet tällä palstalla (Whiten opetuksia tuntemattomat) ovat yrittäneet väittää, että Whiten kristityn luonteen kehittäminen olisi normaalia pyhityselämää mutta sehän on kaukana siitä; myöskin 1800-luvun metodistisesta pyhityselämäkäsitteestä.

Metodismin alkuaikojen metodistisen luonteen fokus oli nimen omaan siinä, että Jumala muuttaa ihmisen luonteen, eikä niin kuin White kirjoittaa, että Kristuksen kaltaisen luonteen kehittäminen on ihmisen omaa tehtävää. Metodistit uskoivat, että Kristuksen veri ja Pyhän Hengen voima tekevät tuon muutoksen, jossa meistä ei tule täydellisiä Kristuksen kaltaisia, niin kuin White vaatii, vaan sellaisia, miksi Jumala meidät tarkoitti.

Metodismin luonteenkehityksen piti tapahtua Jumalan pyhittävän armon kautta, eikä lopputulos ole sitä, että edetään jollakin Whiten kuvitelemalla päättymättömällä polulla, jossa yritetään parantaa tai kehittää henkilön omia uskomuksia itsestään ja perinnöllisyyttä, ympäristöä, terveyttä, älyä, ruokavalioa, jne... Minusta kuulostaa irvokkaalta Whiten edes esittää moisia kaikkivoivan Jumala armon edessä.

Metodismin luonteenkehitys lähtee siitä, että uskova kasvaa pyhyydessä, ei itsensä kehittämisessä. Metodismin kristityn luonteen kehittämisessä uskova pyrkii irrottautumaan synnin saastuttavasta voimasta hakeutuen kohti Kristuksen kaltaisuutta pyhittävän armon kautta.

Koska metodismin kristityn luonteen muutostyö kuuluu Jumalalle, siinä omilla teoilla ja yrityksillä ei ole painoarvoa, toisin kuin Whiten luonteenkehityskonseptissa, jossa nimen omaan itse yritetään muuttaa omaa luonnetta omin teoin, kuten tietynlaisella ruokavaliolla, tietynlaisella raamatunluvulla, omaehtoisella palvelualttiuden harjoittammisella, jne.

Metodismissa omat yritykset eivät voi tehdä ihmistä pyhemmäksi. Synti on liian voimakasta, jotta sitä vastaan voisi taistella omin yrityksin. Siihen tarvitaan Jumalaa, ja meille jää tehtäväksi vain vastaanottaa pelastus.

Toki rukous, jumalanpalvelus, paasto ja ehtoollinen voivat auttaa metodistia kutsumaan Jumalan pyhittävää työtä elämäänsä mutta  pyhityksen tekee Jumala yksin.

Metodistin tehtäväksi jää Jumalan rakastaminen, ja sen rakkauden heijastaminen, minkä vain Pyhä Henki voi häneen tuoda ja häneen mahdollistaa.

Metodistin elämä on sellaista, jossa Jumala muuttaa metodistin luonteen niin, ettei hän voi mitään muuta kuin levittää ylitsevuotavaisesti Jumalan rakkautta ympärillä oleviin. Nämä olivat siis alkuaikojen metodismin ajatuksia traktaatista nimeltä: "The Character of a Methodist” itsensä John Wesleyn kynästä.

Kun Whiten luonteenkehitys oli omaehtoista ja itserakennettua ja kohdistui oman itsensä kehittämiseen, niin metodismin lähtökohtana oli suuntautua pois itsestä ja antaa Jumalan tehdä muutos itsessä, ja ottaa vain se muutos vastaan. Muutosprosessissa ei keskitytty itseen eikä omiin kehittymistekoihin vaan toisiin rakastamalla heitä heijastaen ulkopuolisiinkin saakka Jumalan rakkautta.


"Ehkä parempi vinkki, vaikka tuskin haluat kantasi järkevyyttä punnita..."

Ei tässä ole järkevyydestä kyse vaan siitä, että White on todellakin kirjoittanut moista soopaa, joka on Raamattua vastaan. Hän on kirjoittanut vaikka mitä muutakin mutta ne kirjoitukset eivät saa tuota tehtyä tekemättömäksi. Voihan Whiten tekstejä koittaa liudennella ja pyöristellä mutta semmoinenkaan ei muuta tuota tehtyä tekemättömäksi.


"Tämän suhteellisuuden ymmärtää, kun huomaa Whiten sanovan, että luonteen kehittämisen perustana (base) on lähimmäisen rakkaus"

Perusta voi olla vaikka mikä mutta kun lopputulokseen yritetään omin voimin, niin jälleen ollaan kaukana metodismin kristityn luonteesta. Perustana pitäisi mielestäni olla Jumalaan suuntautuminen ja hänen rakkautensa yli kaiken, kuten Wesley kirjoittaa, ja sen seurauksena tulisi lähimmäisen rakkaus. (Matt.6:33)

Pharisee's Guide to Perfect Holiness olisi hyvä lukea, niin olisipa yksi näkökulma lisää, josta keskustella. En nyt kuitenkaan aio hankkia sitä. Ei White nyt sentään niin mielenkiintoinen ihminen ollut. Ei edes silloin kun olin vielä Adventtikirkon jäsen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo kaikki kirjoittamasi on niin kovin tuttua.

"enkä siksi pysty innostumaan tästä luonnekritiikistä, varsinkin kun näen sen osin liittyvän Whiten taustaan, ja kun löytyy myös sellaisia luonnetekstejä, jotka osoittavat hänen ymmärtävän, ettei yrittämällä tai tekemisellä pelastuta."

White on välillä epäjohdonmukainen, jopa ristiriitainen opetuksissaan. Eikä sitä voi aina edes kutsua ajan kuluessa tapahtuneeksi kasvuksi tai mielenmuutokseksi.

"Kysehän ei ole Wesleyn ja Whiten suhteesta, vaan 1800 -luvun amerikkalaisen metodismin ja Whiten suhteesta"

Wesley on suurinpiirtein yhtä kuin metodismi, varsinkin mitä tulee metodistin luonteen kehittymiseen. Ylilyöntejä on kaikissa uskonsuunnissa. Whiteltä en kuitenkaan odottaisi sellaista. Enkä muuten pidä Whiten karismaattisuutta millään tavalla ylilyöntinä.

Monet tällä palstalla (Whiten opetuksia tuntemattomat) ovat yrittäneet väittää, että Whiten kristityn luonteen kehittäminen olisi normaalia pyhityselämää mutta sehän on kaukana siitä; myöskin 1800-luvun metodistisesta pyhityselämäkäsitteestä.

Metodismin alkuaikojen metodistisen luonteen fokus oli nimen omaan siinä, että Jumala muuttaa ihmisen luonteen, eikä niin kuin White kirjoittaa, että Kristuksen kaltaisen luonteen kehittäminen on ihmisen omaa tehtävää. Metodistit uskoivat, että Kristuksen veri ja Pyhän Hengen voima tekevät tuon muutoksen, jossa meistä ei tule täydellisiä Kristuksen kaltaisia, niin kuin White vaatii, vaan sellaisia, miksi Jumala meidät tarkoitti.

Metodismin luonteenkehityksen piti tapahtua Jumalan pyhittävän armon kautta, eikä lopputulos ole sitä, että edetään jollakin Whiten kuvitelemalla päättymättömällä polulla, jossa yritetään parantaa tai kehittää henkilön omia uskomuksia itsestään ja perinnöllisyyttä, ympäristöä, terveyttä, älyä, ruokavalioa, jne... Minusta kuulostaa irvokkaalta Whiten edes esittää moisia kaikkivoivan Jumala armon edessä.

Metodismin luonteenkehitys lähtee siitä, että uskova kasvaa pyhyydessä, ei itsensä kehittämisessä. Metodismin kristityn luonteen kehittämisessä uskova pyrkii irrottautumaan synnin saastuttavasta voimasta hakeutuen kohti Kristuksen kaltaisuutta pyhittävän armon kautta.

Koska metodismin kristityn luonteen muutostyö kuuluu Jumalalle, siinä omilla teoilla ja yrityksillä ei ole painoarvoa, toisin kuin Whiten luonteenkehityskonseptissa, jossa nimen omaan itse yritetään muuttaa omaa luonnetta omin teoin, kuten tietynlaisella ruokavaliolla, tietynlaisella raamatunluvulla, omaehtoisella palvelualttiuden harjoittammisella, jne.

Metodismissa omat yritykset eivät voi tehdä ihmistä pyhemmäksi. Synti on liian voimakasta, jotta sitä vastaan voisi taistella omin yrityksin. Siihen tarvitaan Jumalaa, ja meille jää tehtäväksi vain vastaanottaa pelastus.

Toki rukous, jumalanpalvelus, paasto ja ehtoollinen voivat auttaa metodistia kutsumaan Jumalan pyhittävää työtä elämäänsä mutta  pyhityksen tekee Jumala yksin.

Metodistin tehtäväksi jää Jumalan rakastaminen, ja sen rakkauden heijastaminen, minkä vain Pyhä Henki voi häneen tuoda ja häneen mahdollistaa.

Metodistin elämä on sellaista, jossa Jumala muuttaa metodistin luonteen niin, ettei hän voi mitään muuta kuin levittää ylitsevuotavaisesti Jumalan rakkautta ympärillä oleviin. Nämä olivat siis alkuaikojen metodismin ajatuksia traktaatista nimeltä: "The Character of a Methodist” itsensä John Wesleyn kynästä.

Kun Whiten luonteenkehitys oli omaehtoista ja itserakennettua ja kohdistui oman itsensä kehittämiseen, niin metodismin lähtökohtana oli suuntautua pois itsestä ja antaa Jumalan tehdä muutos itsessä, ja ottaa vain se muutos vastaan. Muutosprosessissa ei keskitytty itseen eikä omiin kehittymistekoihin vaan toisiin rakastamalla heitä heijastaen ulkopuolisiinkin saakka Jumalan rakkautta.


"Ehkä parempi vinkki, vaikka tuskin haluat kantasi järkevyyttä punnita..."

Ei tässä ole järkevyydestä kyse vaan siitä, että White on todellakin kirjoittanut moista soopaa, joka on Raamattua vastaan. Hän on kirjoittanut vaikka mitä muutakin mutta ne kirjoitukset eivät saa tuota tehtyä tekemättömäksi. Voihan Whiten tekstejä koittaa liudennella ja pyöristellä mutta semmoinenkaan ei muuta tuota tehtyä tekemättömäksi.


"Tämän suhteellisuuden ymmärtää, kun huomaa Whiten sanovan, että luonteen kehittämisen perustana (base) on lähimmäisen rakkaus"

Perusta voi olla vaikka mikä mutta kun lopputulokseen yritetään omin voimin, niin jälleen ollaan kaukana metodismin kristityn luonteesta. Perustana pitäisi mielestäni olla Jumalaan suuntautuminen ja hänen rakkautensa yli kaiken, kuten Wesley kirjoittaa, ja sen seurauksena tulisi lähimmäisen rakkaus. (Matt.6:33)

Pharisee's Guide to Perfect Holiness olisi hyvä lukea, niin olisipa yksi näkökulma lisää, josta keskustella. En nyt kuitenkaan aio hankkia sitä. Ei White nyt sentään niin mielenkiintoinen ihminen ollut. Ei edes silloin kun olin vielä Adventtikirkon jäsen.

Lue lisää

Tähän vielä viimeisenä villityksenä pieni kappale siitä Knightin kirjasta, kylläkin lyhennellen bittejä ja sormia säästellen, käännöskin ehkä vähän kömpelö. Tämä on lainaus perfektionistiadventistien whitelempparin "uskovien tulee täydellisesti ilmaista Kristuksen luonnetta" kontekstista: "Kristus haluaisi, että hän jäljentyisi ihmisten sydämiin... Sellaisessa elämässä, jossa keskitytään itseen, ei voi tapahtua mitään kasvua tai hedelmän tuottamista. Jos hyväksyt Kristuksen omaksi Vapahtajaksesi, on sinun unohdettava itsesi... Kun saat Kristuksen hengen - epäitsekkään rakkauden Hengen, ja toimit toisten hyväksi - kasvat ja tuotat hedelmää..." (COL 67,68)

Knight tällä ja muilla vastaavilla yrittää todistaa sitä, että White näki luonteen kehittämisen kasvuna, joka ei perustunut niinkään yrittämiseen kuin auttamiseen.

Mutta eipä tuosta enempää tällä erää. Siunausta ja armoa palstan lukijoiden uuden vuoden jatkoihin ja ilolla uusiin haasteisiin!

Anonyymi kirjoitti:

Tähän vielä viimeisenä villityksenä pieni kappale siitä Knightin kirjasta, kylläkin lyhennellen bittejä ja sormia säästellen, käännöskin ehkä vähän kömpelö. Tämä on lainaus perfektionistiadventistien whitelempparin "uskovien tulee täydellisesti ilmaista Kristuksen luonnetta" kontekstista: "Kristus haluaisi, että hän jäljentyisi ihmisten sydämiin... Sellaisessa elämässä, jossa keskitytään itseen, ei voi tapahtua mitään kasvua tai hedelmän tuottamista. Jos hyväksyt Kristuksen omaksi Vapahtajaksesi, on sinun unohdettava itsesi... Kun saat Kristuksen hengen - epäitsekkään rakkauden Hengen, ja toimit toisten hyväksi - kasvat ja tuotat hedelmää..." (COL 67,68)

Knight tällä ja muilla vastaavilla yrittää todistaa sitä, että White näki luonteen kehittämisen kasvuna, joka ei perustunut niinkään yrittämiseen kuin auttamiseen.

Mutta eipä tuosta enempää tällä erää. Siunausta ja armoa palstan lukijoiden uuden vuoden jatkoihin ja ilolla uusiin haasteisiin!

Lue lisää

Kiitos Kai!

Adventisti onkin yhtä täydellisesti kuollut kuin Jeesus.
Täydellisesti hengellisesti kuollut.
Jeesus nukkuu haudassaan ja adventisti kirkossaan.

Anonyymi kirjoitti:

Adventisti onkin yhtä täydellisesti kuollut kuin Jeesus.
Täydellisesti hengellisesti kuollut.
Jeesus nukkuu haudassaan ja adventisti kirkossaan.

Valheesi ei hetkauta.

Kumpikaan väitteesi ei pidä paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Kumpikaan väitteesi ei pidä paikkaansa.

Aivan! Eli Fawlerin Andrewsin adventistiyliopistossa tekemä tohtorinväitös kertoo totuuden Whiten keksimästä filosofisesta opista, nimeltä Luonteenkehityskonsepti!

Anonyymi kirjoitti:

Aivan! Eli Fawlerin Andrewsin adventistiyliopistossa tekemä tohtorinväitös kertoo totuuden Whiten keksimästä filosofisesta opista, nimeltä Luonteenkehityskonsepti!

Höpöhöpö. Valheesi ei hetkauta. Olet ihan samanlainen valehtelija kuin tuo toinen.

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpö. Valheesi ei hetkauta. Olet ihan samanlainen valehtelija kuin tuo toinen.

"Kumpikaan väitteesi ei pidä paikkaansa."

Suo siellä vetelä täällä. Jos tämä väite on totta, niin silloin on tämäkin:

"Aivan! Eli Fawlerin Andrewsin adventistiyliopistossa tekemä tohtorinväitös kertoo totuuden Whiten keksimästä filosofisesta opista, nimeltä Luonteenkehityskonsepti!"

Noo minkälainen on oikea profeetta ? Voit varmaan kertoa.

Anonyymi kirjoitti:

Noo minkälainen on oikea profeetta ? Voit varmaan kertoa.

Se ei ole sellainen, joka kirjoittaa Raamatun vastaisesti. Se ei ole White.

Pienikin hapate hapattaa koko taikinan.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ole sellainen, joka kirjoittaa Raamatun vastaisesti. Se ei ole White.

Pienikin hapate hapattaa koko taikinan.

Voit varmaan nimetä jonkun sinun mielestä oikean profeetan niin voimme sitten yhdessä tutkia kuinka täydelinen ja virheetön on tuo sinun profeetta !

Anonyymi kirjoitti:

Voit varmaan nimetä jonkun sinun mielestä oikean profeetan niin voimme sitten yhdessä tutkia kuinka täydelinen ja virheetön on tuo sinun profeetta !

Minut on jo nimetty profeetaksi, profetiani totetuu sata prosenttisesti.
Profetoin, että Suomen adventtikirkko on kokonaan kuollut jo ennen vuotta 2035.
Suurin osa adventisteista on jo nyt täysin kuolleita, vaikka he vielä fyysisesti hengittävätkin.

Anonyymi kirjoitti:

Voit varmaan nimetä jonkun sinun mielestä oikean profeetan niin voimme sitten yhdessä tutkia kuinka täydelinen ja virheetön on tuo sinun profeetta !

Niitä on VT täynnänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Minut on jo nimetty profeetaksi, profetiani totetuu sata prosenttisesti.
Profetoin, että Suomen adventtikirkko on kokonaan kuollut jo ennen vuotta 2035.
Suurin osa adventisteista on jo nyt täysin kuolleita, vaikka he vielä fyysisesti hengittävätkin.

Lue lisää

Ilmiselvästi et osaa tilastomatematiikka. No, sehän vaatisikin koulujen käymistä ja vähän jopa niiden harmaiden aivosolujen vaivaamista.

Valheesi ei hetkauta.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ole sellainen, joka kirjoittaa Raamatun vastaisesti. Se ei ole White.

Pienikin hapate hapattaa koko taikinan.

White ei kirjoita Raamattua vastaan. Sen teette te.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä on VT täynnänsä.

Yksikään VT:n profeetta ole täydellinen ja virheetön.

Anonyymi kirjoitti:

White ei kirjoita Raamattua vastaan. Sen teette te.

Sinähän et kykene näkemään sitä, koska sinut on aivopesty adventismiin.

Anonyymi kirjoitti:

Yksikään VT:n profeetta ole täydellinen ja virheetön.

Ei olekaan. Mutta toisin kuin White, he eivät sentään kehittele omia Raamatun vastaisia oppejaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän et kykene näkemään sitä, koska sinut on aivopesty adventismiin.

Noinhan sinä itsellesi valehtelet.

Anonyymi kirjoitti:

Ei olekaan. Mutta toisin kuin White, he eivät sentään kehittele omia Raamatun vastaisia oppejaan.

White ei ole kehitellyt mitään Raamatun vastaista opetusta. SINÄ tässä olet se Raamatun vastainen.

Anonyymi kirjoitti:

White ei ole kehitellyt mitään Raamatun vastaista opetusta. SINÄ tässä olet se Raamatun vastainen.

Tehköön itse kukin johtopäätöksensä ketjun laadukkaista kommenteista 😉