Kun näin varttuneemmalla iällä mietin elämän kaartani, herää kysymys kanssasisaret. Hiipuuko vietti ja kuinka nopeesti tai hitaasti jos tai kun ei ole ns vipinää.?
Itse pärjäilen jo viikkoja ilman ....
Kun nuorena usein monta oravaa vilisteli jo päivänkin aikana.
Vai voiko lipido vielä herätä tuoltakin? ❤️ Ihmettelevä Tuula?
Itse pärjäilen jo viikkoja ilman ....
Kun nuorena usein monta oravaa vilisteli jo päivänkin aikana.
Vai voiko lipido vielä herätä tuoltakin? ❤️ Ihmettelevä Tuula?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Lähinnä huomaan iän myötä kaikenlaisen mielenkiinnon muihin ihmisiin hiipuneen. Tuntuu ettei enää juuri kukaan herätä mielenkiintoa tutustua tai edes ohimennen sosialisoida, siis etenkään IRL. Liian työlästä.
Ihmisillä on liikaa odotuksia ja mulla liian vähän intoa täyttää niitä.
"Vai voiko lipido vielä herätä tuoltakin?"
Niin ja kait tuo on mahdollista, jos saat jonkun hormonityrskyn. Rakastut tms. tunteita mullistavaa.
Kuulostaa tutulta nuo odotukset ja niihin liittyvät ristiriidat. Ja jotenkin se, että niiden kautta haetaan toisesta omille tarpeille tyydytystä. Kukaan ei tunnu haluavan tutustua rauhassa, ystävyyttä, aitoja kohtaamisia.
Ihminen hakee ihanteen kaltaista puolisoa, kiiltokuvaelämää...
Niin ja ihmisissä on itsekkyyttä liikaa mun makuun. Moni puhuu kyllä kauheen nätisti ja esittää vaikka miten hienoja teorioita puolesta puhumaan, mutta arki sitten on kuitenkin ihan muuta kuin on itsestä maalattu kuvaa.
Toinen onkin sitten ihan paska itsenään, kun ei ole samanlainen roolimalli ja teeskentelijä. Ei ihmisiä vaan jaksa. Monet on pelkkää esitystä.
Samaa mieltä, että ihmiset esittävät aivan muuta, mitä ovat. Koen treffeillä käymisen viimeisimmän ikävän kokemuksen vuoksi niin paineistetuksi, etten halua edes mennä enää. Kuin olisi työhaastattelussa jossa arvioidaan kelpaavuus. Ja kun parempi deitti, joka jossain mielessä "parempi" vaihdetaan seuraavaan. Tätä on kiintymys nykyään.
Eipä paljon ajatella muuta kuin omaa etua ja parasta. Ja halutaan kyllä pysyä kavereina, vaikka jätetään sut toisen vuoksi ja sitten ihmetellään, että mistäköhän se noin on loukkaantunut. En valitettavasti tarvitse sellaisia kavereita.,
Kommentoin vielä, että olen kaunis, mutta joku vika minussakin on, kun suhteeseen en vaan kelpaa.
Mullekaan ei nettideittailu sovellu. Niistä ei kerta kaikkiaan tule mitään, liian luonnoton ja paineinen tilanne. Tänä vuonna aion etsiä kumppania livenä.
Aika usein saa huomata, että ihminen jota piti jonkinlaisena. Näki jotain positiivista, onkin se vain roolia. Näyttelemistä, millä luodaan positiivinen halo.
Pian kuori murenee ja alta alkaa näkyä esiintyjän oikea minä. Mikä ei niin nätti välttämättä olekkaan, kuin se julkimaalattu kuva. Voin sanoa, että harvassa on ne joilla on todellinen minä pelissä alusta asti. Toki todellinen minähän voi olla näyttelijäkin. 🤷🏼♂️
Esittää esittämistään eri ihmisille ehkä eri roolejakin. Mutta ei paljon kiinnosta tutustua teennäisyyteen.
En minäkään jaksaisi bissen esitystä.
Sen enempää lepakonkaan. Yhtä tyhmää.
Mikä on "varttuneempi ikä"? Olen ollut aina tosi seksuaalinen, mutta nyt 36-vuotiaana kokoajan vaan enemmän, siinä määrin että on jo ongelma.
Mun kokemus on täysin päinvastainen, olen tullut iän myötä paljon seksuaalisemmaksi. Tilanne ja tunnetila vaikuttavat kuitenkin eniten. Rakastuneena ja kohteen läsnäollessa haluan seksiä useinkin. Ilman noita ehtoja ei ole oikein innostusta. Negatiivisessa tunnetilassa taas seksi lähinnä inhottaa.
Sama kokemus minulla. Seksi suorituksena ei kiinnosta juurikaan, eikä väärän kumppanin kanssa, mutta nyt umpirakastuneena voisin kuherrella ja rakastella vuorokaudet ympäri. Olen yli 50v.
Mua ei ihan vuorokaudet ympäri kiinnosta rakastuneenakaan, mutta usein kuitenkin. Rakastuneena on seksuaalinen olo ja se tuo tietynlaista elinvoimaa olemukseen. Nyt kun ei ole rakkauden tunnetta ketään kohtaan, omaa seksuaalista puoltaan ei paljon huomaakaan ja muutenkin fyysisyys on taustalla. Fyysinen kokeminen on sidoksissa tunnepuoleen. Tunnetason poissaollessa liikkuu mielen tasolla ja se on koko maailma.
On monenlaista rakkautta. Ei kai rakkaus edellytä fyysistä suhdetta.
Romanttisesta rakkaudesta ja sen puuttumisesta oli kyse. Toki on muutakin rakkautta.
Miksei voisi olla rakastunut romanttisesti ilman seksuaalisuutta? Tai päinvastoin?
Tottakai voi. Puhuin vain omasta kokemuksesta.
Aloittaja kyseli, miten (seksuaali)vietti ja libido kenties iän myötä muuttuu. Sen takia tässä ollaan nyt lähinnä seksistä juteltu
Kyllä hiipuu. 70-75 iässä alkaa jo huomata eron entiseen. Monen kanssa tästä puhuttu. Hyvin henkilökohtaista, eikä tule äkillisesti vaan vähitellen alkaa jäädä taustalle ja parisuhteen muut puolet saavat enemmän painoarvoa. Voi olla joskus kriisin paikka, mutta puhumalla siitäkin päästään yli.
Ilman muuta ajan mittaan, iän myötä hiipuu. Sehän johtuu aivan hormonitoiminnasta - joillakin hiipuu jo varhaisessa vaiheessa, joillakin taas myöhemmässä. Yksilöllinen asia, jota eivät nuo hormonitoiminnatkaan täysin selitä. Lisäksi iän myötä tulee sen seksielämän tilalle jo paljon kaikenlaista muuta, jota kaipaa enemmän kuin sitä seksiä. Läheisyys, kosketus, toisen läsnäolo, ne samat mitkä aiemminkin, mutta uudella toisenlaisella tasolla saavat eri merkityksen ja ne korostuvat ennemminkin tuon seksin tilalle.
- kukahan -
Puhut asiaa, hyvät ihmis suhteet korvaavat paljon. Aistikkuus ja kauniit asut tuntuvat hyvältä näin myöhemmälläkin iällä.
AP.
Ei ole hiipunut mihinkään ja iän myötä saanut seksiin itsevarmuutta. Eihän tämäkään ole aina iästä kiinni ja nuoremmillakin voi olla heikko libido.
On hiipunut, mutta toivon että vielä joskus ihana nainen vielä herättäisi minutkin "henkiin".
Rakkautta odottava. 💕🌹
Ei ole hiipunut, lisääntynyt vain iän mukana😊 terv. 46vee.
Kyllä on hiipunut. Olen 60v. Ja eipä tuo eloani ole enää paljonkaan ravistellut. Läheisyys ja halaukset on sentään vielä ihanaa saada ja antaa. 🥰