nii eli mitä mieltä olette asiasta!!!??
HOMOSEKSUAALEJEN ADOPTIOOIKEUS
BÖRJE
141158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siitä vaan! Kansainvälinen adoptio on jo sen verran pilalla, että minulle se on ihan sama! Suusi osa(noin kolmas)adoptioista meni pilalle jo 20-vuotta sitten, eikä loppua näy! Siitä vaan! Antakaa lapsia vaikka pedofiileille, en minä enää välitä!
jokaisella lapsella on oikeus vanhempiin, siis monikko. lapsella pitää olla roolimalleja jotta hän voi samaistua niihin ja siten oppia mm oman identiteetin. äiti ja isä ovat lapselle siis kehityksen kannalta tärkeitä ei se että toinen leikkii äitiä..
lesboperheissä kasvaneita lapsia käytetään usein esimerkkinä, mutta otos on silloin todella pieni ja näillä lapsilla usein on myös isähahmo. asetelman olisi oltava juuri toisinpäin jotta vastaus olisi kelvollinen perusteluksi homojen adoptiolle: kysytään ns normaaliperheen lapsilta olisiko mukavampaa jos vanhemmat olisivat samaa sukupuolta? tästähän on kyse koska lapsen vaihtoehdot ovat äiti isä tai homopari!
tässä uhteydessä tulisikin miettiä ihan oikeasti lapsen oikeutta kuin homoparien oikeutta. ei se ole tasa-arvoa että saa lapsen kuten muutkin vaan tasa-arvoa on se että hankkii sen lapsen kuten muutkin! ei kaikkia heteroitakaan hikinen ährääminen vällyissä kiinnosta!
miten sitten hankkia homoille (en jaksa kirjoittaa homoseksuaali..) perillinen? olisiko vaihtoehto se että lapsi hankitaan lesboparin tms kanssa? tai keinohedelmöityksellä heteronaisen kanssa? silloin lapsella olisi vanhemmat ja homoparilla jälkeläinen? ja lapsella edellytys edes teoriassa ns normielämään. toki jos toisella puolisoista olisi lapsi pitäisi rekisteröidyssä suhteessa elävien voida adoptoida se omakseen mikäli lapsella ei toista vanhempaa enää ole.
en ota tässä kantaa lainkaan siihen että homoliitot ovat huterammalla pohjalla, partneri vaihtuu useammin jne.. poikkeuksiakin tietysti on ja ikää kun tulee vakiintuminen lisääntyy.
ei ole reilua jos vauvakuume iskee eikä sitä perillistä saa, mutta sama se on peräkammarin pojilla ja vanhoilla piioillakin! niillä kun ei ole edes sitä puolisoa!
..ja saada yhteiskunnan taholta tällä hetkellä lapsettomuushoitoa luovutetuilla siittiöillä. Tämä ei mene yksiin monikkovanhempi-ideaalisi kanssa.
Entäs sitten, kun toinen ideaalivanhemmista kuolee, joutuu vankilaan, sairastuu vakavasti (esim. kooma) tai tulee vaikkapa ihan perinteinen avioero.
Tai entäs kun yksinelävä nainen tulee raskaaksi? Mitä pitäis tehdä, kun ei ole siinä vierellä sitä toista perheenpäätä? abortoida? antaa ottolapseksi? tehdä itsemurha? mitä?
Ja entäs kun uusperheen lapsilla on kahdet, joissain tapauksissa useammatkin vanhemmat? Ovatko he sitten onnellisempia (kun on useampi roolimalleja) vai sekaisin? Entäs sijaislapset ja adoptiolapset, joilla on myös kahdet vanhemmat?
Kuvailemasi ideaaliperhe on jo katoavaa kansanperinnettä, vaikka onneksi näitä perusydinperheitäkin on.
Lesboperheiden tutkimusten ongelma on tosiaan tuo pieni otos ja tutkimusten suhteellisen uusi luonne. Tosin tutkimuksia alkaa jo olla runsaasti, ja kaikkien johtopäätös on sama: lesboperheissä kasvaa kunnollisia ja tasapainoisia lapsia.
Tuosta isähahmosta eivät lukemani psykologiset tutkimukset puhu, taisit vetää sen omasta päästäsi. Useilla lesboilla on toki ystäviä, joita lapset tapaavat, kuten useilla heteroillakin, mutta tuskin heistä kannattaa käyttää käsitettä isähahmo. Et varmaan omista ystävistäsikään käyttäisi, ellei lapsilla ole tähän henkilöön jotenkin erityistä suhdetta.
Ehdotuksesi kelvollisesta vastauksesta sitten taas on naurettava: Miksi ihmeessä lapselta tulisi kysyä, olisitko mieluummin lesbo/homoparin kasvattama vai heteroparin? Ihmettelen kokemustasi lapsista ja näiden ymmärryksestä, sillä ainakin omien lasteni vastaus olisi tietysti "omien vanhempien!" Heille (jotka muuten tuntevat sateenkaarilapsia) ei perheen koostumuksella ole väliä, mutta mieluummin tietysti omien vanhempien kanssa kuin vieraiden. Toisin sanoen lapsi ymmärtää kysymyksessä vain "omien" vai "vieraiden" kanssa, ei kysymystä abstraktimmassa mielessä. Kun hän sen kykenee ymmärtämään, ei homo-lesbo -vanhemmuus enää ole ongelma, sillä lapsi osaa käsitellä asiaa.
Meillä tosin on kaivattu lesboparin luokse, kun niillä on paremman pleikkarit ja isompi tila maalata. Että sillä lailla lapsi ajattelee.
jos vanhempi poistuu tavalla tai toisella kuvioista niin sille ei voi mitään.
tässä on kyse lapsen hankinnasta. silloin on arvioitava onko ko parilla parhaat edellytykset hankinnan ylläpitoon? kyllä mun puolestani homppelit voi pitää senn lapsensa, mutta koville ottaa kun koiras poikii!! eli on kyse lapsen oikeudesta elää jos teiniäiti pitää lapsensa ja on oikeus normaaliin turvalliseen elämään jos lasta aletaan hankkimaan eli lapsi tavallaan tilataan juuri tähän perheeseen ja muuten kyseistä lasta ei olisi! myös adoptiossa sama ajatusmalli että lapsella on oikeus saada kaksi vanhempaa sen sijaan että saa kaksi ukkoa joista häntä kiusataan ennemmin tai myöhemmin, lisäksi lapsi oppii nykytiedon mukaan suurimman osan ympäristöltään ei perimältään..
pointti on se lapsen oikeus ydinperheeseen aina kun se on mahdollista!
siis kyse oli siitä että näkemissäni dokkareissa ja lukemissani jutuissa lesboparien lapsilta on kysytty vaikuttaako se heidän elämäänsä, onko siitä ollut haittaa ja asuisivatko he mieluummin perusperheessä? ei lapsi voi tietää kun ei ole sitä kokenut. jos kyse on adoptio tms lapsesta niin hänelle vaihtoehdot ovat perusperhe tai homoperhe ja siksi olisi reilua tehdä kysely tavallisien perheiden lapsille olisivatko he valinneet toisin? tällaisen perheen lapsestahan silloin on periaatteessa kyse kun nuo ovat vaihtoehdot niin kauna kunnes homoille oikeus adoptioon.
isähahmolla tarkoitan yleensä ottaen miestä joka on isän korvike sellaisen puuttuessa. tosiasiassa varsinkin pojat kaipaavat tietyntyyppistä suhdetta samaa sukupuolta olevaan aikuiseen.
Mistä tiedät, että heteroperhe on parempi kuin homoperhe? Ei homojen lapsi tiedä millaista on kasvaa heteroperheessä, mutta ei heteroperheen lapsi tiedä millaista on kasvaa homoperheessäkään. Jokainen meistä voi arvella millaista on asua naapurin perheessä, mutta oikeasti sen tietää vain naapurin lapset. Kellään ei varmasti ole täydellistä kasvuympäristöä. Suurin osa ns. terveessä perheessä (ei väkivaltaa, heitteillejättöä, insestiä yms. kamalaa) kasvaneista ei varmasti vaihtaisi vanhempiaan toisiin vanhempiin, vaikka se olisi mahdollista. Omaan perheeseen syntyy tunneside, joka on varmasti tärkeämpi kuin vanhempien sukupuoli tai se miltä perhe näyttää naapureille.
Isähahmosta vielä. jokaisella lesboparilla on varmasti miehiä lähiympäristössään. Kyllä papat, sedät, enot, tutut varmasti antavat lapselle jonkinlaista käsitystä siitä millaista on olla mies.
Lapsi ymmärtää oman perheensä, joka on se kokonaisuus, jossa hän kasvaa. Hän ei osaa ajatella elävänsä toisaalla.
Mieti vaikka itse, jos vielä lapsuuteesi asti muistat (alan epäillä...), kuinka merkityksellinen kysymys siitä haluaisitko asua hetero- vai homoperheessä olisi ollut sinulle. Oma vastaukseni olisi se, että haluaisin elää Minun Omassa Perheessä. Lapselle vanhemmat eivät ole seksuaalisia olentoja - vai olivatko sinulle? Itse edelleen hieman tunnen vaivautuneisuutta ajatuksesta, että tiedän vanhempieni harrastavan seksiä, vaikkakin ihan "tavallista" (?!) heteroseksiä. Veikkaan, että suurimmalle osalle tämä on tuttu tunne. Jos vanhempani olisivat toiset henkilöt ja he harrastaisivat homoseksiä, se olisi varmaankin aivan samanlainen tunne... koska he ovat vanhempiani.
Jos lapsi on joutunut adoptoitavaksi, hän on usein liian pieni vastaamaan tuollaiseen kysymykseen. Hän tarvitsee turvallisen perheen eikä osaa tehdä eroa homo- ja heteroperheen välille.
"Yleensä ottaen miestä" on hyvin tyypillinen yleistys, joka ei huomioi eroja yksilöiden välillä. Parisuhteessa, jossa vallitsee tasapaino, erilaiset roolit voivat olla hyvinkin epästereotyyppisiä yksilöiden välillä. Monessa suhteessa nainen on paljon "miehekkäämpi" kuin mies. Kuka silloin on tuo pojan kaipaama "miehen malli" eli kelpaako naisellinen heteropehmomies pojalle vai tarvitaanko tällaisiin suhteisiin ulkopuolinen miehen malli?
Ota nyt ne laput pois silmiltä, niin näet ihmisten koko kirjon kaikkinen monimmuotoisuuksineen. Mieti myös omaa lapsuuttasi, niin varmaan ne elämän tärkeät perusjutut selviävät ja erottuvat aikuisiän tuomista ennakkoluuloista...
Mielestäni kyllä. Miksi he olisivat sen huonompia roolimalleja tai vanhempia kuin kukaan muukaan meistä. Naurettavaa ajatella, että lapsesta tulisi jotenkin epäkelpo jos roolimallina on kaksi äitiä tai kaksi isää.
No miksipäs ei. Olen monesti miettinyt, että heillä voi olla paremmatkin mahdollisuudet kasvattaa itsetunnoltaan vahvoja lapsia. Semmoinen ihminen joka on itse joutunut taistelemaan omasta paikastaan ja pitämään päänsä pystyssä vaikka kaikki eivät ympärillä hyväksy, osaa varmasti paremmin kasvattaa (aina kuitenkiin "erilaisesta") adoptiolapsesta puoliaan pitävän yksilön.
En minä näkisi tässä nyt mitään erityistä ongelmaa.
Lapsia vain niille joilla on asianmukaiset vehkeet saada luonnollista tietä lapsia.
kaksi naista ei voi saada keskenään lapsia eikä kaksi miestä.
Emme saaneet luonnollista tietä vaikka vehkeet on.
>kaksi naista ei voi saada keskenään lapsia eikä kaksi miestä.
Kyllä voivat. Adoptoimalla.
onnea teille jos kävi näin, kasvatatte lapsen niinkuin muutkin, mutta myöhemmin lapsi kuitenkin saattaa haluta "miehen mallia" joten toivottavasti suvustanne löytyy myös miehiä jotka sen tehtävän täyttää...
Aivan varmasti minä täytän miehen tehtävän. Ei testosteroneissani ole mitään vikaa. Ei ole edes selvää onko vika lapsettomuuteemme minussa vai vaimossa kun ei sitä ole tarkemmin tutkittu. Ja kyllä suvussakin miehiä riittää, joten ei sinun tarvitse olla huolissasi.