Vaatimaan oikeuksiaan olla lapsen isä/äiti. Nykymenollahan lähit tekevät juuri niin kuin heistä itsestä tuntuu kivalta, siinä ei paljon toiselta huoltajalta kysellä. Kyllä varmaan päättäjätkin jossain vaiheessa heräisivät, kun olisi lakituvat täynnä riitautettuja huoltajuusasioita...
Siis, jos SINUN lapsesi lähi (yleensä äiti) menee seuraavan kerran päättämään asioita ilman lupaasi, jättää lapsen asioista kertomisen tai estää tapaamisia. Heti oikeuteen vaatimaan vähintäinkin lähihuoltajuuden muuttamista.
Syynä on kykenemättömyys yhteistyöhön lapsea koskevissa asioissa. Lisäksi kannattaa tehdä oikeus; sekä sosiaaliministeriöön kanteluita nykyisestä järjestelmästä joka ei tue etää vanhemmuuteen, vaan pyrkii kaikin tavoin vieroittamaan lasta toisesta HUOLTAJASTAAN. Niin taloudellisestikkin kuin henkisesti.
Perustelen tätä sillä, että yhteishuoltajuudella ei ole MITÄÄN merkitystä siihen voiko lähi tehdä käytännössä juuri niinkuin ITSELLE sopii. Vaikka periaatteessa jokin asia olisi lain kannalta tehty väärin, ei sitä enään muuteta, koska se on jo tapahtunut... Perustellaan lapsen edulla... Mikä etu se on jos lapselta viedään käytännössä toinen vanhempi?
Siis, jos SINUN lapsesi lähi (yleensä äiti) menee seuraavan kerran päättämään asioita ilman lupaasi, jättää lapsen asioista kertomisen tai estää tapaamisia. Heti oikeuteen vaatimaan vähintäinkin lähihuoltajuuden muuttamista.
Syynä on kykenemättömyys yhteistyöhön lapsea koskevissa asioissa. Lisäksi kannattaa tehdä oikeus; sekä sosiaaliministeriöön kanteluita nykyisestä järjestelmästä joka ei tue etää vanhemmuuteen, vaan pyrkii kaikin tavoin vieroittamaan lasta toisesta HUOLTAJASTAAN. Niin taloudellisestikkin kuin henkisesti.
Perustelen tätä sillä, että yhteishuoltajuudella ei ole MITÄÄN merkitystä siihen voiko lähi tehdä käytännössä juuri niinkuin ITSELLE sopii. Vaikka periaatteessa jokin asia olisi lain kannalta tehty väärin, ei sitä enään muuteta, koska se on jo tapahtunut... Perustellaan lapsen edulla... Mikä etu se on jos lapselta viedään käytännössä toinen vanhempi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
että pitää toisen kanssa päättää ja saa nyt sinut kiehumaan, kun ei näin käy?
Tapaamisista olisi pidettävä kiinni, siinä olen samaa mieltä.
Yhteishuoltajuus sinällään on aika kuolleena syntynyt ja eitoimiva laki. Yhteishuoltajuus toimii sellaisilla henkilöillä, joilla on kypsyyttä toimia muutenkin oikein ja lapsen etu huomioiden. Ja se antaa edelleen pelivaraa näille epäkypsille jatkaa niinkuin ennenkin - so. ennen avioeroa.
..mistä se lähivanhempi voi hakea sitä oikeutta samaan asiaan? Yhteisen lapsen parhaaksi? Siis jos ei etävanhempi pidä kiinni yhteisistä sopimuksista tai pahimmassa tapauksessa "unohtaa" koko lapsen ja on kykenemätön tai haluton minkäänlaiseen yhteistyöhön? Eli vie lapselta "oikeuden" toiseen vanhempaan, teki lähivanhempi sitten mitä vaan tukeakseen etän vanhemmuutta?
Tämä on sikäli tyhmä kysymys, kun vastauksen jo tiedän.. -ei mistään!!
Minusta sinun kirjoituksestasi paistaa läpi yks aika yleinen "systeemi" tänä päivänä eli
A)sä oot kattonu liikaa amerikkalaisia elokuvia eli -oikeudessa tavataan!- löytyy suoraan sieltä. Käytännössä kun tuon lauseen suomessa kuulee, niin useimmiten voi todeta, että tyhjät tynnyrit ne eniten kolisee!
B)Sulla ei vaikuta iselläsikään olevan sellaista sovittelukykyä. Kuvittelet, että jos et saanut tahtoasi ns. puhtaana läpi, on se sinun toiveesi vastainen.
C) Elät jossain harhaluulossa, että lähivanhempi voisi estää tapaamisia. Kuule kun se ei Suomessa onnnistu muuten kidnappaamalla ja siihen voi sitten sitä oikeutta hakea poliiseilta ja tuomareilta.
Ei sitä tarvii katsoa amerikkalaisia elokuvia todetakseen että oikeudessa tavataan,riittää kun elää tätä päivää ihan Suomessa,eikä ole mikään harhaluulo että lähivanhempi pystyy estämään tapaamisen,se on aivan tosi että pystyy,poliisi ei tapaamisen estämiseen puutu,tuomarin kautta asia vie aikaa tuhottomasti,taas huomaa että kyllä ne tyhjät tynnyrit kolisee eniten,onko tullut mieleen että myös lähivanhempi voi olla kykenemätön minkäänlaiseen yhteistyöhön ja tekee mitä vaan estääkseen tapaamisen joka on todellakin LAPSEN OIKEUS,ilman sitaatteja,tavata toista vanhempaansa.
On tullut mieleen, että lähivanhempi voi myös olla kykenemätön yhteistyöhön ja tehdä mitä vaan estääkseen tapaamisia jne. Siinä vai on sellainen ero, että etävanhempi voi hakea oikeuden kautta tapaamisoikeutta tai täytäntöönpanoa voimassa olevaan sopimukseen tms. MUTTA lähivanhempi ei! Laki sanoo, että lapsella nimenomaan on oikeus kumpaankin vanhempaan, mutta käytännössä tämä lapsen OIKEUS on täysin (esim.) etävanhemman armoilla. Esimerkiksi: Lapsi haluaa tavata etävanhempaa ja etävanhempi lasta, lähivanhempi ei suostu tapaamisiin ==>oikeuteen! TAI Lapsi haluaa tavata etävanhempaa, myös lähivanhempi toivoo tapaamisia, etävanhempi ei halua tavata ==> ei voi mitään! Eli se lapsen oikeus on mikä?
Ns.kusipäitä löytyy varmasti kaikista vanhemmista, niin isistä kuin äideistä. Olen vain kyllästynyt kaikenmoiseen tyhjänjauhantaan, kun pitkälti tämän päivän suomessa noi -oikeudessa tavataan- jutut on vaan sellaisia amerikkalaisia lentäviä lauseita vailla todellista aikomusta. Mieluummin itketään, että "mä en saa tavata mun lapsia" tai vaan uhotaan "oikeudessa tavataan" tms. kuin tehdään asioiden eteen jotakin. Toki kaikenlainen epäsopu on hyvin rassaavaa ja aikaa ja rahaa viepää, jos niitä oikeudessa asti käsitellään, mutta jos se omasta mielestä omalle lapselle parhaaksi niin mikä estää?! Mitä nyt on seurannut noita huoltajuus- ja tapaamisoikeudenkäyntejä muutaman kerran niin voi todeta, ettei päätökset usein ole olleet ihan maalaisjärjellä ymmärrettävissä ja ennen kaikkea niillä ole mitään tekemistä sen lapsen OIKEUDEN tai EDUN kanssa. Mut hei, mehän eletäänkin aikuisten maailmassa..
(yleensä isä) ei välitä olla lapsen kanssa suuremmin tekemisissä, ei päättää missään lasta koskevassa asiassa mitään... niimpä.
Meidän ETÄ saa tulla koska vaan (omaa asuntoa hänellä ei ole), saa hoitaa lastamme niin paljon kuin haluttaa.
Etä juuri oli muutaman päivän ja sitten taas häipyi.
Oikeuteen ? Siitä vaan, etä, vie juttumme oikeuteen, saadaan salissa pitää (taas) hauskaa.
Moni tosiaan kuvittelee että etävanhemmuus on pelkästään tapaamisia unohtaen että päätäntävalta lasten asioissa säilyy kummallakin vanhemmalla. Mitä enemmän saadaan vastuu ja valta siirretty myös etävanhemmalle sitä paremmin homma toimii eron jälkeen. On selvää että harva pysyä kuviossa jos vanhemmuus kutistuu siihen että saa olla lasten lapsenvahtina pari kertaa kuukaudessa.
jos avioliiton aikana ollaan jo kasvettu erilleen ja tämä kasvu senkun vaan jatkuu eron jälkeen kiihtyvällä vauhdilla! Mitäpä sitten jos kumpikin vanhempi päättää asioista erilailla! Ei se homma ainakaan silloin paremmin toimi. Parempi silloin vaan sen etän olla se hoitopaikka pari kertaa kuussa.
Viisaampi antaa periksi jos on jotain erimielisyyttä - tärkeämpi on kai että sopua löytyy. Etävanhemmalle voi olla hyvä aluksi korostaa että hän on vastuussa ja saa päättää - ajan kanssa yhteistyö varmaan helpottuu. Ei ole olemassa vanhemmuutta ilman vastuuta ja valtaa.
kun etävanhempi ei esim. arvosta lapsen harrastuksia mitenkään, ei osallistu niihin mitenkään ja siten sen viikonlopun pelit jää väliin jos lapsi on etällä? Eikö vaan olekkin silloin parempi ottaa lähivanhemman ohjat käsiinsä ja pitää lapsi itsellään ja tukea siten hänen harrastustaan!
Eihän ydinperheen lapsia oteta huostaan vaikka heidän vanhemmat eivät ole kiinnostumaan lastensa harrastuksista. Vanhemmat päättävät lasten harrastukista - ja samalla myös sitoutuvat kuljetuksiin jne.
Miksi sinä olet sitä ajatusta vastaan, että etävanhemman kuuluu myös tukea lapsen harrastuksia ja osallistua niihin tapaamisviikonloppuinaan?
Jos lapsi haluaa pelata jalkapalloa, miksi tuet ajatusta, että etävanhemmalla on oikeus estää lapsen harrastaminen?
Missä ovat lapsen oikeudet?
Et ole oikein uskottava etä-lähi-yksinhuoltajana. Joku kohta ei nyt stemmaa.
Kommenttisi ovat kovin lähihuoltajavastaisia, oletan sinun olevan etävanhempi, kertomastasi huolimatta ;)
niin lapsi joutuu sopimaan siitä vanhempiensa kanssa - riippumatta siitä elääkö ydin- tai eroperheessä. Itse pidän harrastuksia tärkeänä mutta tiedän että moni vanhempi ajattelee toisin. Vanhemmilla nyt on oikeus estää lapsia harrastamaan tms - ei yhteiskunta voi velvoittaa vanhempia esimerkiksi tukemaan lastensa harrastustoimintaa.
""Vanhemmilla nyt on oikeus estää lapsia harrastamaan tms..""
Valitettavasti luulosi ei ole tietoa, vaan lapsella on oikeus harrastaa ja jos etävanhempi estää harrastamisen, se on selkeä näyttö yhteistyökyvyttömyydestä, joka polkee lapsenetua.
Lapsenetu on SE juttu! ;)
Mitä sitten tehdään jos lähivanhempi estää - tai ydinperheen vanhempi? Lapset huostaanko ... En tiennyt että on olemassa laki joka määrää että vanhempien pitää kaikissa olosuhteissa huolehtia lapsensa harrastuksista ...
Vanhemmilla voi olla eri mielipide mikä on lapsen etu - jotkut vanhemmat esimerkiksi haluavat viettää aikaa lapsensa kanssa eikä stressata lapsiaan turhilla harrastuksilla.
Kyllä kuule tulee sellaisiakin tilanteita, että viisaampi EI anna periksi.
Kuinka mielestäsi tällainen pikkuasia(?), joka meillä oli "neuvottelun alla" etän kanssa? Eli etä-isä antoi lasten katsoa tv:sta kaiken mitä halusivat, lapset oli silloin alle kouluikäisiä! Minä en tietysti tästä mitään tiennyt ennenkuin lapset alkoivat itse puhumaan jostain sarjasta, joka tulee tosi myöhään (puolenyön aikaan). Olin ihan ihmeissäni, että saatteko sitä katsoa ja muksut totesi, että joo. No pikku palaverihan siitä syntyi etän kanssa! Etä yritti selittää, ettei telkasta nyt mitään sellaista tule mitä lapset ei voisi katsoa! Eikä nukkumaanmeno ajoista tietoakaan! Alta kouluikäisillä!! Useampi päivä meni, ennenkuin normaali päivärytmi palautui isän viikonlopun jälkeen.
Sinun mielestäsi siis minun olisi pitänyt vain hymyillä, kyllä isä osaa, kun lapset kertovat jotain murhajuttuja...
Onkohan lääkityksesi aivan kohdallaan? Kannattaisi tarkistuttaa.
Jos lapsenharrastus muuttuu etälle stressiksi, ehkä stressinsyy on jokin muu??? Esim työpaineet ja etä haluaisi levätä ja rentoutua viikonlopun, olla ts tekemättä yhtään mitään?
Ihan samalla tavalla lapsenharrastus pitäisi muuttua stressiksi lähivanhemmalle, koska harrastuspäiviä on todellakin aika mittava määrä sen 12 vrk:n aikana (esim.~norm.käytäntö) kun lapsi on lähillä.
Hymyilyttää räpiköimisesi. Puheistasi huolimatta olet kaukovanhempi t. lapseton nyxä ;)
jos lapsi todellakin haluaa harrastaa mitä harrastaa ja kaipaisi siihen etävanhempansakin tukea ja osanottoa mutta lähivanhemmankin tuki onneksi riittää ja kelpaa... täytyisikö lapsi vaan päästää etän luo peukaloitaan pyörittelemään ja miettimään että siellä ne pelikaverit menee keski-suomessa ja mikähän on tilanne kumpi johtaa... Kyllä minä mielummin otan lapseni ja lähden mukaan reissuun ja nautin täysin siemauksin lapseni turnausreissusta! Surullista kun etä ei edes illalla sitten soita et kuis meni... lapsi soittaa kyllä itse, vaikka vaistoaakin varmasti jo ettei se paljon etää kiinnosta, joten kohta varmaan lopettaa koko soittamisen.
Monesti näissä tapaamis-asioissa ei ole kyse vain tapaamiseseta vaan äidin ja lasten kiusaamisesta.
On isiä jotka eivät välitä lapsistaan, mutta kiusatakseen ex vaimoaan tahallisesti alkavat väittämään etteivät saa mukamas tavata lapsiaan!
Kunhan haluavat saada riitaa aikaan, ja eron takia katkeruus on niin syvä, että pakko jollain tapaa on yrittää näyttää, että hei minäkin olen olemassa!
Nimenomaan.
Etät pitäisi ehdottomasti saada oikeuteen, kuten totesit.
Jospa hekin siellä uskoisivat jotakin ja käsittäisivät, mitä vanhemmuus tarkoittaa.
Ja pistääkin se tieto niiden kalloon kovimman jälkeen, eikä mitään lusmuiluja sallittaisi.
Yleensä kun etät ovat etupäässä luuserisakkia.
Toivottavasti nämä ruikuttajat siten saataisiin ainakin vähemmäksi.
Piste.
Sanoit ehkä vähän rajummin sen, mitä itse jätin sanomatta, vaikka ehkä olisi kuitenki pitänyt sanoa..
Vahvistetaan nyt kuitenkin, ettei kaikki etävanhemmat oo luusereita, minäkin tiedän.. ehkä pari.. ihan ok etävanhempaa..niistä muutamasta kymmenestä!:o)
Kirjoitin yleistykseni ihan tarkoituksella, koska aloittajallakin oli lähistä yleistys: "yleensä äiti".
Tietenkään ei kaikki etät ole luusereita, eikä kaikki lähit äitejä, sen kaikki tiedämme.
Ilmeisesti aloittajalla oli tarkoituksenakin ärsyttää yleistyksellään, tai sitten siellä piili syvä katkeruus jostakin.
Mutta en pahalla sanojani sanonut, tarkoituksella kylläkin aika jyrkästi.
Elämä on joskus jyrkkää.
Elämä on. :-))
Kuulkaas nyt, yhteishuolto tarkoittaa sitä että vanhemmat yhdessä päättävät ISOISTA asioista, kuten esimerkiksi lapsen nimi, uskonto, leikkaukset yms yms
Arkipäivän elämän hoitaminen kyllä kuuluu sille lähivanhemmalle - ja onhan se nyt p** jos joka "risaukseen" täytyy olla etältä lupa kysymässä.
Ketjussa oli myös lasten harrastuksista puhetta - ja aivan oikein silloin katsotaan vain ja ainoastaan lapsen etua. Oli sitten etän tapaaminen tai ei, niin jos lapsi haluaa mennä harrastuksiinsa niin hän sinne myös menee (muistattehan nyt että tapaaminen on LAPSEN OIKEUS ei sen etä vanhemman). Jos sitten on kyse jostain sellaisesta harrastuksesta joka vaaraksi lapselle, niin silloin ehkä voidaan rajoittaa harrastukseen menemistä (itse en ainakaan lastani ihan heti ensimmäisenä nyrkkeilyä päästäisi harrastamaan).
Ihan alkoi kiukuttaa kun luin viestejä.
- Tapaamisessa siis kyse aina vain ja ainoastaan lapsen oikeudesta
- ja älkää levitelkö vääristyneitä käsityksiä siitä mitä se yhteishuolto tarkoittaa
Jos lapsi haluaa jonkun säännöllisen harrastuksen niin hän joutuu kyllä sopimaan siitä isän ja äidin kanssa. Jos harkat tms osuvat tapaamisten aikana niin lapsen pitää sitten sopia siitä etävanhemman kanssa. Kyllähän ydinperheenkin lapset joutuvat pyytää lupaa vanhemmiltaan jos haluavat osallistua johonkin - miksi erolapsen kohdalla olisi eri tilanne.
Samoin kummallakin vanhemmilla on oikeus rajoittaa harrastuksia - jos kokevat että ovat vaarallisia tai häiritsevät liikaa koulutyötä tms. Yhtä paljon tämä vastuu on etävanhemmalla.
jos lapsi on harrastanut harrastustaan jo avioliiton aikana ja sen purkautuessa alkaakin olla etällä joka sunnuntainen kankkunen... eikä jaksa (kummallista) muuta kuin tarjota siten lapselle ainoastaan tv:n katselua harrastukseksi ja tilata pizzan.
Siis anteeksi nyt jos saivartelen - kuulostat vanhemmalta joka haluaa rajoittaa lapsensa elämää? Haluatko todella että lapsesi joskus tulee ja sanoo sinulle - olisinhan minä harrastanut eri asioita mutta kun et minua ikinä päästänyt. Päästä nyt se helma ote irti, ja ajattele sitä mikä on lapsen edun mukaista.
Vaikka minullakaan ei ole rahaa ostaa lapselle joka vuosi uusia jääkiekko varusteita yms - niin en minä todellakaan mene sanomaan hänelle että nyt harrastus loppuu tähän - vaan hankin tarvittavat varusteet esim vähän käytettyinä yms jne. Ja minä ainakin jaksan viedä, tuoda ja hakea harjoituksiin - haen sitten vaikka sieltä tapaamisesta, jos etä kykenemätön lasta kuskaamaan. Ja kuljetan muutenkin sillä joka tapauksessa varusteet yleensä aina kotona, ja on niiden tapaamisiin mukana kuljettaminen "raskastakin".
Järki käteen vanhemmat ja antakaa lasten harrastaa jos sitä haluavat. Vai onko parempi että lapset notkuvat jossain ostarin nurkalla viina ja muiden huume hörhöjen kanssa.
Valitettavasti hyvät harrastukset (ja samalla ystävät) pitävät monet lapset ihan vahingossa kaidalla tiellä!!!
Mutta sovitaan lapsen kanssa näistä harrastuksista - ja jos tulee muutoksia niin taas pitää sopia. Toki kuskaan jne - mutta toisaalta vanhempana on myös velvollisuus huolehtia että lapsen koulutyö ym sujuu. Samoin minulla ei ole aina mahdollista kuljettaa ym. Näin teen kummankin lapsen kanssa - toiselle olen etä ja toiselle lähi - mutta sama sääntö pätee kummallekin.
Jos äiti on se jonka luona lapset asuu, tottakai hänellä on suurempi vastuu ja suurempi päätäntävalta lapsista kuin isällä, joka pakenee velvollisuuksiaan!
Ei sitä aina voi isältä mielipidettä kysellä mitä pitäisi tehdä! Ja sitä paitsi nyxäthän riemastuu ja saavat mielenvikaisia pultteja siitä ja haukkuu äitiä hulluksi ja häiriköksi jos joka päivä soittelee!
Nyxät oikeuteen, he ovat kaiken sotkun kehitelleet ja estäneet isiä tapaamasta lapsiaan. Maailma olisi parempi jos vapaat naiset kunnioittaisivat avioliittoja ja etsisivät miehensä vaikka puiston penkeiltä, siellä heitä on jotka parisuhdetta enemmän kaipaa, kuin jo varatut miehet!
Kiitoksia päivän parhaasta!
Kyllä repesin sitä lukiessa.
Ei muuta, kuin nyxät oikeuteen ja sillä sipuli.
Mistähän ne minunkin nyxää syyttäisivät, kun vuosi eroni jälkeen aloimme tapailemaan?
Voisikohan häntä syyttää vitkastelusta, kun ei tullut aikaisemmin?
Mutta jos olisi tullut jo silloin kun olin varattu, niin häntähän sitten olisi voinut syyttää vaikkapa "ennenaikaisesta tulemisesta."
Huhhuh. Kerrohan miehellesi terveisiä. Hänellä ei tule ainakaan aika pitkäksi.
Miks pistää suhdetta poikki jos siinä ei ole pettämistä tai väkivaltaa tai muuta paskaa esiintynyt? Mä en ihan oikeesti tajua. "Me vaan kyllästyttiin toisiimme". Ei olisi huoltajuuskiistoja jos parisuhdekulttuuri ei olisi muuttunut "kolmekymppisenä kahdeksi vuodeksi naimisiin ja sitten erotaan". Muut kuin todella painavat syyt ovat suoraan sanottuna selittelyä. Ei millään pahalla mutta asiat näin on. Ne huomaa sen itsekin jotka oikein miettii.