Kaksi minulle tapahtunutta tapausta jossa olen nähnyt kummituksen.

Olen vanhempieni nuorin lapsi ja minulla on melko iso ikäero isoveljiini. He muuttivat siksi pois lapsuudenkodistamme kun olin itse vielä melko nuori ja minä jäin kolmisin vanhempien kanssa. Koska koti oli liian iso meille kolmelle, niin muutimme pienempään asuntoon kun olin 6-vuotias. Nämä tapaukset tapahtuivat muistaakseni seuraavana kesänä, kun täytin 7 vuotta.

Kummassakin tapauksessa olin isän kanssa kaksin ulkona. Isä teki jotain autollemme ja minä leikin pihassa omia leikkejäni. Ensimmäisellä kerralla olin juoksemassa talon etupihalta takapihalle kun näin pihalla puun juurella istuvan vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutuneen noin 10-vuotiaan tytön, joka laittoi kädessään olevaa kirjaa vieressään olevaan olkalaukkuun. Sekä tytön vaatteet että laukku olivat kokonaan mustat ja näyttivät näin myöhemmin ajateltuna olevan peräisin 1800-luvulta vaikka silloin elettiin 1980-lukua. Minä pelästyin tyttöä, koska jotenkin vaistosin että hänestä huokui negatiivinen energia, hän oli tullut luvatta pihallemme ja hänellä oli erikoiset vaatteet. Juoksin nopeasti isän luokse ja kerroin tytöstä hänelle, mutta kun menimme kyseisen puun luokse, niin siellä ei ollutkaan ketään. Minä sitten ihmeissäni yritin selittää isälle, että kyllä siinä oli ollut joku tyttö, jolla oli vanhanaikaiset vaatteet päällä. Pihaan oli kaksi sisäänkäyntiä, joista toinen oli erittäin lähellä tyttöä eli hän olisi periaatteessa saattanut poistua pihasta sillä aikaa kun hain isää, mutta häntä ei näkynyt kadullakaan jonne pihalta sitä kautta mentiin. Hän ei olisi millään ehtinyt nousta ylös, mennä tielle ja kävellä niin kauas että häntä ei enää näkynyt sillä aikaa kun hain isää koska siihen meni ehkä vain puoli minuuttia. Olisi hänen pitänyt olla ainakin siellä kadulla kävelemässä poispäin talostamme, mutta siellä ei todellakaan ollut ketään. Tästä tytöstä jäi minulle pelästynyt ja pelokas olo, aistin hänessä olevan jotain pahaa.

Toinen kerta kun tapahtui jotain erikoista oli taas siellä pihalla. Isä oli pihassa auton luona ja minä muutaman metrin päässä maassa polvillani leikkimässä kun yllättäen sanoin, että "Olemme asuneet täällä vuoden". Isä kysyi minulta ihmeissään, että mitä sanoin jolloin minä nostin ihmeissääni katseeni leluista ja sanoin isälle vastanneeni vieressäni olleelle miehelle kun hän kysyi, että kuinka pitkään olimme asuneet talossa. Isä sanoi, että ei siinä ole ketään ja tosiaan, vieressäni ei enää ollut ketään vaikka hetki sitten olin aistinut siinä olleen vanhahkon miehen, joka oli kysynyt minulta, että kuinka pitkään olimme asuneet siellä talossa. Erikoiseksi asian tekee se, että minä näin kyseisen miehen vieressäni vaikka katsoin samalla maassa olevia lelujani ja kuulin hänen puhuvan minulle, vaikka hän ei sanonut mitään ääneen. Eli hän oli esittänyt kysymyksen minulle telepaattisesti, johon minä vastasin puheella. Hän oli vanhahko, ehkä noin 70-vuotias, hänellä oli beigen värinen puku ja vieressään polkupyörä. Hänellä oli levollinen ja ystävällinen katse ja hän vaikutti muutenkin miellyttävältä ja luotettavalta, toisin kuin puun juurella istunut tyttö, joka vaikutti ilkeältä ja pelottavalta. Olin todella nähnyt miehen vieressäni vaikka häntä ei sitten yllättäen ollutkaan vieressäni. Näin jälkikäteen ajateltuna hän ei olisi voinut tulla pihalle ilman, että isä olisi huomannut häntä eikä varsinkaan noin vain voinut kadota sieltä noin vain pois kuin savuna ilmaan. Jälkeenpäin olen ollutkin varma, että kummassakin tapauksessa kyseessä on täytynyt olla aikaisemmin elossa olleen, mutta jo kuolleen ihmisen henki tai sielu sellaisessa muodossaan kuin hän on ollut ennen kuolemaansa. Miehestä tuli sellainen tunne, että hän oli talon entinen asukas ja jopa sen rakentaja joka halusi tulla katsomaan, että miten talossa silloin asuvat ihmiset viihtyvät siellä. Tyttökin oli mahdollisesti asunut 1800-luvulla siellä samassa paikassa, mutta ei tosin samassa talossa koska talo oli rakennettu vasta 1930-luvulla.