1700 kilometriä ja 65 päivää umpihangessa

Lars Leevi Lestadius laittoi pirtua suksenpohjiin, jos ne uhkasivat jäätyä. Ja otti huikkaa samasta putelista, kirkonmiehen tapaan.

Lestadius ei elänyt ilmastonmuutoksen aikana. Tuolloin kevät tuli vasta keväällä eli toukokuussa ja ainoastaan muuttolinnut tai juoppohullut lähtivät silloin kairaan.

Tuo on 30 km päivässä eli umpihangessa 100 kg vedossa eksymiset päälle, EI MENE EI.

Jos pääsee kelkanjälelle, silloin tilanne ehkä toinen.

Tietää kymmentuntista ulkoliikuntaa joka ainut päivä, päälle huolto ja uni.

Kokenut erämies, tietää mitä tekee. Luontoa vastaan ei ihmisen kannata taistella, siksi varapäiviä jo nyt varattuna.

Edennyt jo Marja-Liisa Hämäläisen maille

Pukalus-järvellä näyttää jo olevan. Siinä jos uveita kiertelee kunnolla, vaihtuu kalenterikin Julias Ceasarin käyttämästä gregoriaaniseen kalenteriin. Samoin hiihtoreissu muuttuu Spalernajan bussiin.

Täällä itärajalla on ollut pelkkää työmiehenkeliä jopa ajetulla ladulla. Mitä sen on tuolla umpihangessa, kun kaikki on märkää ja lumi pakkautuu kaikkialle. Edes moottorikelkka ei meinaa tuolla kulkea.

Lumi on aina väärässä paikassa. Eikä siinä ole tarpeeksi höyläkoneella tehtyjä suksenjälkiä. Mikähän siinä oikein on, että on kiinnitettävä jalkoihinsa sukset, kun löytyy aurattuja ja kolattuja kulkureittejä, joita pitkin voi kävellä vaikka Nuorgamiin? Kyllä ei ollut pienenä helppoa, kun piti talvisin hiihtää 7 kilometriä kansakouluun. Otti päähän, ja lihaksiin. Sitten alkoivat linja-autot liikkua ja paikasta toiseen päästiin helpommalla. Myöhemmin niitä alettiin sanoa busseiksi, kun se kuulostaa hienolta, siinä kun on se pehmeä p. Sanoivat että suomenkieli on niin maalaista? Mutta se nyt vain on selvää, että jälkakäytävillä on liikaa lunta, latupohjilla liian vähän ja lisäksi ei ole niitä latuja. Miten ihmeessä siinä sitten hiihtää? Suksethan voivat lähteä vaikka mihin suuntaan kun se latu ei ole ohjaamassa.
Ennen kaikki oli paremmin. Kun ei ollut latuja niin ei ollut laturaivoa. Kyllä ei ole asiat nyt niin hyvin, ja siitä minä olen mieleni pahoittanut.

Nyt alkoi ihannekelit, jos vaan kuntoa ja terveyttä enää jäljellä.

Lieksassa aateltiin tarjota nuotiokahavit, jos osataan kohalle.