Ikäihmiset ja jälkikasvu

Samoissa tunnelmissa minäkin iloitsemassa erityisesti suvun nuorimmasta, 1 vuoden pian täyttävästä pojantyttärenpojasta. Uusiakin vauvauutisia kerrottiin, kesän tullen hän saa serkun.Hienoa että nuoret perheet haluavat hankkia lapsia, jotka ovat elinehto koko kansakunnan tulevaisuudelle. Ja tietysti Elämän Suuri lahja.
Onneksi asumne niin lähekkäin että ainakin kerran kuussa tavataan,

Kiitos makr hellyttävästä alotuksesta..

Itselläni on vain yksi lapsi, mutta hänpä teki neljä ja kahdella näistä vanhemmista lapsista on jo kummallakin kaksi lasta.
Tapaan koko porukkaa melko usein. Kesäisin useimmin, kun kulkeminen on helpompaa puolin ja toisin.
Köyhäksi itseni tuntisin ilman tuota porukkaani.
Asuvat koko lauma samalla paikkakunnalla. Välimatka minuun on noin 120-130km.

Lasten perheet ovat vakiintuneet asumaan muutamankymmenen kilometrin säteellä meistä, on voitu tavata usein, lastenlasten pieninä ollessa yhteistä aikaa vietetty paljon ja ovat olleet usein yökylässä mummolassa. Kiireetöntä yhdessäoloa, lukuhetkiä, tavallisia puuhasteluja, luonnontarkkailua, retkiä. Pienet näkevät maailman eri korkeudelta ja kiinnittävät huomiota yllättäviin asioihin, oppimisen paikkoja isovanhemmillekin. Tämä vaikuttaa välien läheisyyteen nytkin, kun heillä on jo omat elämänpiirinsä. Teinien ja nuorten aikuisten kanssa saa uutta näkökulmaa ja kyllä hekin ovat vielä monissa asioissa vastaanottavaisia isovanhempiensa ajatuksille ja kokemuksille, ihmisten peruslaatu ja perusarvot säilyvät maailman muuttuessakin. Me vanhat pysymme ehkä paremmin suhteellisuudentajuisina, kun on näitä avoimia ikkunoita nuorten maailmaan.

Koronan eristysaikaan tuli digitaaliset yhteydenpitokeinot enemmän käyttöön, ja niitä on jatkettu, varsinkin jo omillaan asuvien opiskelevien lastenlasten kanssa.
Näiden nuorten aikuisten kanssa on käteväksi koettu face-puhelut, joilla saa videoituakin, vaatii vaan kaikilta Applen, voidaan myös ryhmässä jutella.
Whatsapissa on oma perheyhteisöryhmä, ja esimerkiksi juhla- tai reissusuunnitteluun perustetaan sitä palvelevia ryhmiä. Kuvien lähettäminen on suosittua puolin ja toisin, ja seuraan minä nuorten instagram-tilejäkin. Facebookista erkanin kauan sitten, tulisi varmaan päällekkäisyyksiä. Erityisen mieluisaa mummille on myös tehdä treffit Helsingin keskustaan opiskelijan kanssa, tarjota hyvä lounas kivassa paikassa, ei siinä sukupolvien kuilusta ole häivähdystäkään.

Toivon mukaan minäkin jonain päivänä pääsen isoisoäidiksi ja seuraamaan uuden sukupolven varttumista, ainakin niitä ensiaskelia.

Palstakosketukset on parhaita kun ei tarvitse olla niin varmistuksissaan kaiken aikaa.

Aika tavallinen kuvio on, että vanhukset jääneet jonnekkin syrjäseuduille kuten Pojoiskarjalaan, ei ole mahdollista muuttaa lastensa lähelle. Lapset joutuneet lähtemään työn perään kasvukeskuksiin. Omakotitalot ei käy kaupaksi syrjäseudulla, eikä ole varaa korkeisiin vuokriin esim. Helsingissä. Siispä asutaan toisistaan kaukana, ehkä kerran pari vuodessa nähdään. Samantapainen kuvio minullakin, onneksi on nuo puhelimet ja olen oppinut watsappiakin käyttämään, kun sain lahjaksi älykännykän.