Minua ei niinkään pelota oma kuolema, (enkä mitenkään väheksy edellisen kirjoittajan juttua), mutta minulla on suurin pelko, joka joskus voi olla paniikkimaistakin, että jos lapsilleni tai miehelleni sattuu jotain. Se on tosi ikävää.
kuoleman
pelosta
11872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Elämänviiva on jokaisella eri pituinen, onneksi emme tiedä sen pituutta. Kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntyminenkin ja eri ihmisten elämänviivat sivuavat toisiaan aika ajoin.
Jokainen meistä joutuu kokemaan kuoleman joskus. Luopumisentuska on suuri, mutta sen kestää, kun se on kestettävä. Siinä tilanteessa ei anneta vaihtoehtoja.
Joten elä elämääsi pelotta, koska se on ainutkertainen asia. Et voi elää elämääsi toisen puolesta tai itsesi uhraten. Kaikki me täältä joskus joudumme lähtemään.
että ihan kaikkiko? Aina sitä jotakin, utta oppii. Siis minäkin kuolen ja sinä ; =) Kiitän tiedosta.
.... elää toisille ja uhraten itsensä...se on sitten eri asia mitä siitä itselle saa.
Toisaalta kun kaikki kuitenkin kuolee ,,niin mitäs sitä ittelleen taviikaan.
tosin läheisen kuolema tuottaa varmaan paljon tuskaa,, luulisin.
...että sua rangaistaan ylimielisyydestä ja saat jäädä tänne töröttää ainiaaksi... Mitäs siihen sanot?!
mikähän aika sekin mahtaa olla..töröttää ainiaan..:))
unodinko kiittää, en kai. Vai etkö huomannut nöyryyttäni. Ajattele ensiksi, toimi sitten, omantuntosi mukaan.
jos tietäsit, että olet kuolematon? Oliko hyvä vai paha juttu?
: =) jos tuollaiseen kysymykseen täytyy vatata. Vastaan: OLISI.
Jos olisin jättänyt elämääni elämättä siinä pelossa, että läheisilleni tapahtuu jotain, niin olisin elänyt tyhjää ja turhaa elämää tähän asti, kun kuitenkin heille sattui ja itsellenikin, ja silti elän täysillä, vaikka vielä mieli maassa. Jokaisena päivänä otan pienistäkin mukavista hetkistä kiinni ja nautin ilman huonoa omaatuntoa, kyllä se suru silti kulkee mukana, karkuun ei pääse
Onko sinulla ollut isoja menetyksiä lähiaikoina ja onko niistä jäänyt pelko, että menetät kaikkein rakkaimpasi? Onko tuo pelkosi ollut aina vai tullut vasta lähiaikoina, voiko siis olla heijastumaa jostain muusta isosta katasrofista esim. Thaimaan tapahtumista.
Kyllähän mullakin joskus käy mielessä varsinkin kun näkee joka viikko noita tsunamin uhrien siuanusilmoituksia, etten mitään muuta yhtä kauheaa tiedä kuin menettää perheensä.
tai vaikka vain, osan siitä.