Kyllästynyt

No työpaikoissa on se hyvä puoli,että voit sanoa itsesi irti.Niin minäkin tekisin,jos homma tuntuu paskalta.
Ei ne työt maailmasta lopu.

Olen myös kyllästynyt. En niinkään työhön, vaan työkavereiden kaksinaamaisuuteen. Oli kenen tahansa kanssa töissä, haukkuu kaveri toisia. Kun minä en ole, haukutaan minua (Olen monesti kysynyt, mitä minusta puhutaan, mutta vastauksia ei tule). Tämä on oikeati todella rasittavaa. Suurimmat haukut saa aina työnjohto (ja meillä se ansaitseekin haukut). Työnjohtaja ei hoida kunnolla tehtäväänsä, ei toimita tarvikkeita, ei kerro ajoissa työkohteita, eikä anna kunnon informaatiota mentävästä kohteesta (kiva mennä jonkun yksityskotiin ja sitten ei olekkaan välineitä).
Työnjohtajan töppäilyä on jatkunut niin kauan kun minä olen ollut ja vielä paljon aikaisemmin. Työnjohtajan esimies ei ole saanut mitään muutosta asiaan - tuskin on kovasti yrittänytkään.
Työnjohtajalle on jotkut antanut suoraa kritiikkiä, mutta hän ei ole oppinut mitään, vähän aikaa petrannut, mutta taas on alkanut.. Työnjohtajan esimiehelle on jotkut valittanut toiminnasta, mutta edistystä ei ole ollut.
Meninpä sitten aukomaan kunnolla päätä ja pinttyneitä ajatuksia niin työnjohtajalle, kuin hänen esimiehelleen. Sillon sain ensimmäisen kerran kunnon haukut työnjohtajalta, sanoin itsekkin hyvin suoraan mitä ajattelen. Minua ei kaduttanut. Työnjohtaja luultavammin laittoi asiat alkoholin piikkiin, niinkuin hänen esimiehensäkkin, kunnes ilmoitin tekstivietsiste että tarkoitin jokaista sanaa, tai ainakin niitä jotka muistin (olinhan silloin hieman humalassa).
Tänään kävin esimiehen juttusilla ja puhuin asiat selväksi selvänä. Kerroin useita työnjohtajan ja työnohjaajan töppäyksiä, mistä hänellä ei tuntunut olevan hajuakaan. Kerroin mitä myös muut ajattelevat hänestä itsestään. Juttelimme lähes puolitoista tuntia tilanteestamme. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja lupasi ottaa työnjotajan ja ohjaajan puhutteluun.
Tiedän, että saan kuulla vielä työnjohtajalta, sekä ohjaajalta (joka on myös haukkunut johdon meille usein) vittuilua.
Tiedän etten ole itse mikään kummonen työntekijä, mutta olen aina hoitanut hommani parhaan kykyni mukaan. Olen aina toivonut esimiehiltäni ja työnkavereiltani eritysesti kritiikkiä. Pomoltani sitä ei tule kuin vaatimalla. Eihän minusta voi ikinä tulla hyvää työntekijää, jos sitä en saa.
Pomoni kysyi miksi olen täällä, vastasin että pidän työstä ja työkavereistani. Ja sen vielä sanon, että niin mulkku olen, että aion saada muutosta tähän systeemiin. Olen varmaan lähimmän esimieheni kanssa aika liukkailla jäillä, mutta takani on silti suuri apu ja ymmärrys. Aina kannattaa yrittää.