Aaron Granger ja Viisasten Kivi

Kaikkien aikojen vaarallisin pimeyden velho Vladimir Putin on päättänyt seurata Voldemortin jalanjälkiä ja haluaa hallita koko maailmaa niin jästejä kuin taikoviakin. Hän hankki seljasauvan käsiinsä ja hankki valtavan armeijan, joka kutsui itseään Verilieskaksi. Yhtäkkiä Putin katosi ja Verilieskat tuhoutuivat. Kukaan ei tiennyt miksi.

Aaron Granger ja Viisasten Kivi

Minun nimeni on Aaron. Äitini on noita ja isäni jästi. Äiti oli alunperin Weasley. Minulla on kolme pikkuveljeä. Eräänä päivänä kun olin melkein 12-vuotias sain kirjeen. Kirjeen Tylypahkasta! Minut oli hyväksytty kouluun!

"Äiti, isä! Minä menen Tylypahkaan!" juoksin näyttämään kirjettä vanhemmilleni.

Menin pian äitini kanssa Viistokujalle.

"Mikä olikaan sinun tupasi kun kävit koulua?" kysyin häneltä.

"Rohkelikko," hän vastasi. "Mitä haluat ensimmäiseksi ostaa?"

"Taikasauvan," vastasin heti. Olin odottanut tätä pitkään. Astuimme pian Ollivandersin sauvapuotiin.

"Aaron Granger," sanoi hurjan näköinen mies, joka istui tuolissa. En tiennyt mitä vastata. Hän nousi seisomaan ottaen samalla mittanauhan. "Mikä on sinun sauvakätesi?"

"Oikea," vastasin tajuttuani mitä hän tarkoitti. Mittanauha alkoi mitata oikeaa kättäni.

Seuraavaksi mies katsoi silmiäni pitkään ja tarkkaavaisesti. Se oli vähän pelottavaa.

"Hyvä on," hän sanoi vihdoin. Hän otti sauvan hyllyltä ja antoi sen minulle. "Eebenpuuta ja lohikäärmeen sydänjuurta, kolmetoista tuumaa ja periksi antamaton. Kokeile sitä."

Otin mustan sauvan ja huitaisin. Ei mitään. Ollivanders nappasi sen heti pois ja antoi minulle toisen sauvan, joka oli vaahteraa ja yksisarvisen jouhta, 12½ tuumaa ja joustava. Ei mitään. Kokeilin vielä neljää taikasauvaa.

"Nyt minä tiedän! Jalokuutta ja yksisarvisen jouhta, 10¾ tuumaa ja yllättävän kahiseva, täydellinen muodonmuutoksiin," mies sanoi ja antoi jälleen uuden sauvan. Kun otin sen, lämpöä virtasi kehooni. Sauva oli valinnut minut. Äitini osti sen ja lähdimme sitten hakemaan koulupukua.

"Haluatko jonkun lemmikin?" hän kysyi minulta. Totta kai minä halusin. Tutkiskelin eläimiä sillä aikaa kun äitini osti koulukirjat. Lopulta valitsin suuren rupikonnan, jonka nimesin Goraliksi.

Näin siis meni ostokset. Eräänä päivänä pääsin vihdoin Tylypahkan junaan. Ostin joka maun rakeita. Istuin yksin.

Kun pääsin vihdoin Tylypahkaan minua jännitti todella paljon. Mikä olisi minun tupani? Nimeni huudettiin ensimmäisenä ja istuuduin osoitetulle tuolille. Lajitteluhattu laitettiin päähäni.

"Hmmm. Oletpa sinä hankala tapaus," se sanoi ja tutki päätäni pitkään. Vihdoin se sanoi minulle:

"Puuskupuh olisi kyllä ihan hyvä, mutta kyllä muutkin sinulle sopisivat."

Olin hieman pettynyt. Vaikka arvostinkin Puuskupuhia suuresti, se oli viimeinen tupa mihin halusin.

"Eikä!" en voinut olla ajattelematta.

"Luihuinenkin olisi aika hyvä..."

"Luihuinen kuulostaa paremmalta," ajattelin ja pian hattu huusi kovaan ääneen:

"Luihuinen!"

Kun kaikki oli lajiteltu syötiin hieno juhla-ateria. Luihuisen tuvanjohtaja oli Maurinus Kuhnusarvio. Hän oli suurikokoinen ja vähän lihava. Hän oli taikajuomien opettaja ja reilu kaikkia kohtaan.

Herra Ollivanders oli ollut oikeassa sanoessaan sauvani olevan hyvä muodonmuutoksiin. Minä suorastaan loistin näillä tunneilla. Muodonmuutoksien opettaja kehui minua niin paljon että tunsin oloni äärimmäisen kiusalliseksi. Taikajuomissa olin myös loistava Kuhnusarvion mukaan. Vähiten pärjäsin yrttitiedossa vaikka kyllä minä siitäkin jotenkin selvisin. Yrttitietoa opetti Rohkelikon tuvanjohtaja Neville Longbottom. Lentotunnit olivat muuten ihan kivoja, mutta minulla oli lievä korkeanpaikankammo joten...

Vapaa-aikanani tein pääasiassa kolmea asiaa: opiskelin animaagiksi, harjoittelin kaksintaisteluja ja pelasin velhoshakkia. Äitini oli animaagi ja kykeni muuttumaan miekkavalaaksi. Tämä on yksi syy, miksi asumme lähellä merta.

Eräänä päivänä kun olin kävelemässä käytävillä huomasin saman oven kuin mihin oli aiemmin laitettu Viisasten Kivi. Nyt se oli kuulemma tuhottu. Aaron ei malttanut olla kurkistamatta sisään ja huomasi huoneen olevan tyhjä. Koska ei oltu suoraan kielletty menemästä sinne, hän päätti tutkia huonetta lisää. Kaksi muuta luihuista näkivät sen ja tulivat perään. Pian saapui paikalle rohkelikko joka sanoi kertovansa rehtorille että he olivat laittomissa puuhissa. Syntyi tappelu jonka seurauksena luihuinen putosi luukusta alas.

Ilmeisesti pirunvarsi oli vielä siellä ja elossa. Se yritti kuristaa hänet. Muut hyppäsivät auttamaan häntä. He ihmettelivät, mitä pirunvarsi vielä täällä tekee. Silloin ovi avautui ja ilkeän näköinen mies tuli sisään huoneeseen. Muut piiloutuivat äkkiä. Mies kirosi itsekseen. Hän oli täynnä naarmuja ja haavoja. Yksi luihuisista tunnisti hänet.

Myöhemmin kun kaikki olivat ylhäällä he etsivät kaikin mahdollisin tavoin tietoa asiasta. Paljon myöhemmin he kohtasivat miehen uudelleen ja saivat huijattua hänet paljastamaan että Viisasten kivi oli vielä siellä. Sitä ei tuhottukkaan tai se oli tehty uudelleen!