edellisessä visetissä oli vinkki joka synnytti minussa niin ison ajatuksen että päätin tehdä uuden aloituksen.
SE KYSYMYS ON SEURAAVA.
Kuinka eletään hyvin ???
SE KYSYMYS ON SEURAAVA.
Kuinka eletään hyvin ???
keskustelu poikii uutta
bluepoem
251552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
siis toi kuoleman pelko juttu...eikä mätiarskan ammatinvaihto. ;)))
En tiä, mutta elämä on ihmisen parasta aikaa.
ajattelisin sen niin että kun nyt elää täysillä ei tarvii sitten rollaattorin kanssa taistellessa miettiä sitä miksi onkaan jättänyt kaiken tekemättä.Enkä nyt tarkoita ihan hulvattomaksi heittäytymistä.Joku tolkku se pitää nelikymppiselläkin olla.Eli paljon auttaa kun riisuu liian tiukan pipon...
Jos ainakin itse yrittäisi elää niin, että illalla voisi hyvällä mielellä mennä nukkumaan!
Siis jos kuolema tulee nukkuessa, ei olisi ainakaan riidoissa kenenkään kanssa:)
kerran nuorena..mutta sitten huomasin että siitä syntyy sama efekti kuin letkassa ajettaessa,, jos annat kaikille tilaa et pääse itse eteen päin.. paitsi sillon kun toinen "jeesus" sattuupaikalle.
mutta kyllä mätohon tavalaan uskon, se parantaa unenlaatua. kun illalla antaa itseleen ja toisille anteeks että kuinka "paska" sitä onkaan.
Versioita on varmaan erilaisia. Itse haluaisin elää niin, että kuolessani olisi saanut aikaan enemmän hyvää kuin pahaa, eli olisin positiivisella puolella. Tuon arviointi on tietysti vaikeaa. Toisaalta elämän tarkoitus on kait viestin vienti eteenpäin, eli omia geenejään jos on onnistunut levittämään, niin siltä osin on elänyt hyvin. No joo, sekin riippuu geeneistä ja tuo ei saisi olla noin yksilökohtaista vaan pitäisi tarkastella isompana joukkona tietty.
Kolmas asia olisi sitten puhdas itsekäs näkökohta, sekin on tärkeä, koska aistit ja kokeminen ovat meille annettuja lahjoja ajattelun ohella. Eli kokea asioita monimuotoisesti ja rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Kulttuuriin ja aikaan sidottuja asioita myös tietty.
Yritän välttää stressiä ja muutenkin hankkiutua nahdollisimman nopeasti eroon harmia/mielipahaa tuottavista asioista. Pyrin elämään omilla, en muiden ehdoilla.
Ennen oli toisin. Onneksi sain muuttua.
minäkin tiedän, että on mahdollista elää muut huomioiden, vaikka elää omilla ehdoillaan!
Se on tervettä itsekkyyttä :)
sen verran kiinnosti kommenttisi..että jos viitsisit tarkentaa tuota kohtaa.
"hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon...jne."
toivottavasti se ei tarkoita myös että "mihin hintaan tahansa"
Tarkennapas kun en oikeen päässy samalle tasolle, kuulosti muuten aika hyvältä.
Niin no... oikeastaan se itselläni tarkoittaa asioiden tärkeysjärjestyksen oivaltamista.
Lähdin ahdistavasta, hyvin palkatusta työstä, koska olen mielummin köyhä mutta onnellinen. Lähdin huonosta, turvallisesta avioliitosta, koska olen mielummin vapaa ja itsenäinen.
Pienetkin asiat vaikuttavat. Jos ympäristö ei miellytä, muutan muualle. Kun tiskaaminen alkaa nyppiä, ostan koneen osamaksulla ja tingin sitten jostain muusta.
Ja nykyisin syön jälkiruuan ensimmäiseksi. >;)
hyvin eletystä, tai eletävästä elämästä.
Minusta itsekäs ihminen ei elä hyvää elämää.
Ainahan sitä voi lähteä.
Jättää "turvallisen" aviooliiton, työn ja yleensälkin heittää menemään kaiken mikä ei miellytä, mutta kun useimmiten kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli täysin omilla ehdoillaan elävä ihminen aiheuttaa väistämättä pahaa muille - tapauksesta riippuen.
Anteeksi nyt vain, mutta avioliitossa tarvitaan muutakin kuin turvallisuus. Oletko koskaan kuullut rakkaudesta? Onko eroaminen mielestäsi itsekkyyttä?
Pitääkö ihmisen roikkua loputtomiin stressaavassa työssä - kenen takia? Miksi? Pelkästään rahan takia???? Sekö on sinusta epäitsekkyyttä?
Elämän voi elää ainoastaan itselleen. Jokaisella on vain yksi elämä. Ellei oma elämä ole onnellisesti raiteillaan, ei muillekaan ole mitään annettavaa. Pelkästään velvollisuudentuntoinen suorittaminen tappaa tunteet.
Minusta tuntuu että olet käsittänyt jotain väärin. En tietääkseni ole aiheuttanut mitään pahaa kenellekään, päinvastoin - myös kotini ja lapseni ovat onnellisia, kun olen tasapainossa itseni ja elämäni kanssa, jaksan touhuta, innostua ja välittää. Toivon voivani välittää esimerkin myös lapsilleni.
..."meidän perhe voi niin hyvin kun minä voin".
Ainoana lasten huoltajana tämä fakta vain korostuu.
väärin, eikä se mikään ihmekään ollut, sillä et maininnut mitään kuinka itsekkäältä kuulostavat ratkaisusi olivat kokonaisuuden kannalta kaikille parhaaksi.
Kysyit olenko kuullut koskaan rakkaudesta.
Pikkuisen erikoinen kysymys, etkä varmaan tosissasi kysynytkään, sillä kaikkihan rakkaudesta ovat kuulleet.
Sitten teit vieläkin tyhmemmän kysymyksen: Onko eroaminen mielestäni itsekkyyttä.
Kuule, kyllä se useissa tapauksissa taitaa olla.
Sitten :"Pelkästään velvollisuudentuntoinen suorittaminen tappaa tunteet."
Jahas, vai tunteet tappaa!
Minun mielestäni ihminen, jolla on esimerkiksi puolisoaan kohtaan tunteita haluaakin "suorittaa velvollisuudentuntoisesti" ne asiat mihin on sitoutunut.
Hyvin eletty elämä on ainaskin minun mielestäni sellainen, että vaikka olis tehnyt suuriakin mokia ja virhearviointeja niin päivääkään ei vaihtaisi pois. Koska kaaosteorian mukaan jos ne olisi jääneet tapahtumatta ihminen ei olisi sitä mitä on.
Ja kuka voi vielä tämän vuosituhannen alussa väittää sellaista, että "elämä" päättyy kun tämä kuori vanhenee ja lopulta herkeää toimimasta???
Itse uskon tätä vaan välivaiheeksi ja ns. pisteiden tai "natsojen"(armeijatermi)hankkimiseksi seuraavaa vaihetta varten. Enkä usko tuota nykyajan vimmaa tuhota luontoa ja muita elämän muotoja tarpeettomasti, ainakaan lisäävän arvostusta seuraavaan vaiheeseen siirryttyä.
Päivä kerrallaan ja niin hyvin muita kohtaan kuin toivoisi toistenkin kohtelevan itseään.
Kirjoitit:
"Ja kuka voi vielä tämän vuosituhannen alussa väittää sellaista, että "elämä" päättyy kun tämä kuori vanhenee ja lopulta herkeää toimimasta???"
Ja kysymys herää, että mikä elämä päättyy? Vaikka nyt jättäisi nämä "sielunasiat" pois, (asiaa yksinkertaistaakseen), niin itse elämähän jatkuu aina. Ne atomit mitä me olemme maailmankaikkeudelta lainaneet tämän ihmiselämämme aikana, jatkavat jossain muussa, toisessa eliössä tai kasvissa tai vaan maan aineosana.
Ja kuka meistä voi varmuudella sanoa, ettei maa itsessään ole elävä olento? Joka tapauksessa sillä näyttää olevan kyky ilmielävästi elää kaikessa elävässä. Sen itse tunnemme omassa olennossamme, minä ainakin elän ja vaikutan nytkin ja kirjoittelen täällä palstalla. Vai onko se oikeastaan maa itse joka minussa ihmisen muodossa kirjoittelee ajatuksiaan ??? Sillä maasta ja maan aineksista minä olen tämän kroppani kaikkineen luonut.
Sekin on kyllä metka ajatus, että me saamme apua kasvimaailmalta. Itse emme pysty maata sinällään ravintona käyttämään, mutta kasvit ovat jotenkin onnistuneet koodin aukaisemaan. Tutkijat eivät tänäpäivänäkään tiedä, miten ne kasvit sen tekevät, mutta esimerkiksi täällä Ruotsissa eräs nuori biologitutkija yrittää siitä kovasti ottaa selvää. Se kun olisi ratkaisu ravinto-ongelmiin kun maata voitaisiin teollisesti processoida ravinnoksi kelpaavaksi massaksi. Miltähän se maistuisi ?? No, joka tapauksessa, olemme riippuvaisia ja kiitollisuudenvelassa elämästämme niille perunoille ja porkkanoille, ilman niitä meitä ei edes olisi...
Kaikki kuuluu yhteen ja on toinen toisistaan riippuvaisia. Tämän usein nykyihminen suuruudenhulluudessaan unohtaa.
Oj, oj...siinä sitä kutkuttavaa ajatusta. Ehkä vähän ydintä siihenkin että miten tätä elämää pitäisi oikeastaa elellä... ?
hyvä elämä on sitä, että on töitä, talous kunnossa, terve, normaalipainonen, osaa pitää hauskaa, matkustelee, jos varat sallivat, lapsia siunaantuu, asunto on viihtyisä, on ystäviä, murheet ovat järisyttäviä, mutteivat ylipääsemättömiä. ei välttämättä tässä järjestyksessä, eikä kaikki yhtäaikaa.
mulla ei ole töitä, joten siis talous ei ole kunnossa, vaan sortuu aivan pian, ellei tapahdu jotain mistä saa pikaisesti rahaa edes kohtuu määrän. terve olen, tosin huimaa joskus, on paniikkihäiriö oireita, unettomuutta, ärtyisyyttä, kiputiloja, migreeniä,ja olen ylipainoinen. hauskaa osaisin pitää, en vain kehtaa mennä minnekkään, kun hampaat ovat tippuneet ja vyötäröllä läski hyllyy, hiukset piikkisuorat ja väri kasvanu latvoihin. meikkaan noin viisi kertaa vuodessa, enenpää en jaksa, koska se tuntuu turhalta. en matkustele, ulkomailla en ole käyny koskaan. lapsia on viisi, kaksi jo pois muuttanutta ja nuorinkin jo ala-asteella, heistä on iloa ja myös murhetta, joskus tuntuu ettei jaksa keskittyä heidänkään hyvinvointiin, mutta yritän. usein huudan heille, mutta pyydän anteeksikin usein. asunto on ihan ok, siivoton, kun en viitsi, vaikka olenkin kotona päivät pitkät. olen ainoa joka siivoaa. muille ihan sama miltä näyttää, kuhan on ruokaa ja tv auki.viinaa emme käytä, emmekä käy edes ravintolassa. muutama ystävä on, hekin ns. pintaystäviä lähes kaikki.murheita on. suurin niistä se,etten jaksa kiinostua mistään vaikka mulla olisi vaikka mitkä mahdollisuudet. haluisin vaa laihtua, olla huomattu, jne mutten tee mitää sen eteen. päivät vain menevät. kuten mieheni sanoi, lusitaan tämä elämä pois, kun pakko on.
Ajattelen, että voi olla vaikkapa sellainen, että on enimmäkseen mukava jopa innostava nousta uuteen päivään ja on terveyttä ja rakkaita ympärillä, mielellään tosiaan monikossa.
Ja että on tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa eikä aiheuta kaaosta siellä missä liikkuu. Lasken hyvään elämään myös sen, että muutkin saavat siitä nauttia, että olet olemassa. Vastavuoroisesti saan siitä itsellesi eliksiiriä, jos tarpeeksi hyvin käy. Usein käy.
hyvin eletään silloin, kun ollaan sinut ja tasapainossa oman itsen ja ympäristön kanssa..Oli se sitten, mitä tahansa.
tuohon "hyvin elämiseen" omat arviot vai sekottaako siihen mukaan myös ulkopuolisten tekemät määritelmät? Itestä ainakin tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi elää hyvin, niin aina menee metsään..
Elän hyvin kun osaan ottaa opiksi virheistäni, ettei ne menisi hukkaan. Kun osaan kuunnella muita ihmisiä tuomitsematta heitä. Kun osaan tehdä päätöksiä heilumatta kuin tuuliviiri :/
Tässä poikani viisauksia:
Elämässä tärkein on että on elossa, niin kauan kuin elää.
Onkohan se sukua Matti Nykäselle??
Mun hyvän elämän tärkeimpiä asioita on elää itse. Ei lasten kautta, vaikka toki yritän olla hyvä äiti, muttei se ole pääasia. Ei materian kautta, koska se on valheellinen perusta. Sisältäpäin ohjautuvuus lienee jonkinlainen elämänohje.
On tärkeää kyseenalaistaa arvoja, normeja ja suosituksia ja löytää se oma tapa elää. Me ollaan kaikki niin hitsin erilaisia, ei ole juuri mitään yleispätevää.
Loppujen lopuksi, tosi moneen asiaan voi elämässään vaikuttaa. Ei kannata uhrautua ja ajelehtia - vaan elää. On mahdollista päästä tähän mun tilanteeseen: yrittää tehdä listaa mitä haluaisi elämässään muuttaa, eikä paperille tule ponnistelemallakaan yhtään mitään tärkeää. Eli siis kaikki hyvin ;)
olisi kiva kuulla livenä..
Onkohan niin että kaikki onneliset ihmiset on sittenkin netissä ...ja väsyneitä ja epätoivoisia ihmisä on vain live-elämäsä.
Hitsin erilaisia ovat ne jotka uskaltavat elää niin kuin saarnaavat. (pieni kyseenalaistus)
Minäkin turhaa olen koittanut keskiluokkaistua kun luulin että se onni on siinä. Mutta minusta ei ole kesiluokkaiseksi.
Mutta yt en jaksa ( tai tiedä) kirjoitaa siitä mikä minusta on Hyvää elämää!!
olen koettanut välttää,koska se tuntuu vievän elämästä sitä viehätystä pois...mikä on hyvää elämää...hyvä olis jos elämä maistuis elämältä..:)
...on aina ollut mulle kirosana ja oon taistellut sitä vastaan kynsin ja hampain ;))
Onnellisuus ja tyytyväisyys on hyvin suhteellinen käsite. Ihmisen elämä on aaltoliikettä. Tällainen tyyppi kuten mä kokee myös niitä aallonpohjia, kun mikään ei maistu, kaikki ottaa päähän, huutaa lapsille naama punaisena kurkku suorana ja tekis mieli ottaa kunnon känni. Ihminen on inhimillinen onnellisenakin ;) Muttei se aallonpohja ole enää yhtään ahdistava tai lamaannuttava tai epätoivoinen, normaalia elämää vaan.
Sen sijaan se aallonhuippu on...uh...vaikea selittää...jonkinlainen henkinen pitkä orgasmi. Hyvässä elämässä on koko aalto siirtynyt ylöspäin. Pohja ei ole enää yhtä pohjalla kun ennen, kun taas huippu on huipussaan ;)