Olen aivan äimänä kun eron jälkeen lapset jäivät minun luokseni asumaan.
Nyt exmies on löytänyt uuden kumppanin joka on eronnut ja joka on oman exänsä kanssa jakanut lapset niin että kumpikaan ei maksa elatusmaksuja toiselle.
Exäni saikin asiasta loistotuuman,hän säästää ottamalla neljästä lapsesta kaksi luokseen asumaan.
Lapsia on nyt vouhotettu kuukausikaupalla ja houkuteltu millä milloinkin,on uutta kännykkää,ratsastustuntia ym.
Muksut on nyt sitten ihan hämillään,isän antamat lahjukset houkuttelee ja lupaukset mitä kaikkea kivaa sitten saa kun asuu vallan isän luona.
13 vuotias sanoi että hän saa itse päättää missä asuu kun isä on niin sanonut.
Totesin lapsille että mä en teidän asumista anna vaihtaa enkä ala teitä jakamaan kahteen eri perheeseen asumisen suhteen.
Meillä ei ole mitään ongelmia kotona,välit lapsiin on hyvät ja lämpimät mutta hämmentää nyt että mistä tuulee kun eron yhteydessä mies ei halunnut lapsia.
Onko kukaan muu törmännyt samaan asiaan?
Nyt exmies on löytänyt uuden kumppanin joka on eronnut ja joka on oman exänsä kanssa jakanut lapset niin että kumpikaan ei maksa elatusmaksuja toiselle.
Exäni saikin asiasta loistotuuman,hän säästää ottamalla neljästä lapsesta kaksi luokseen asumaan.
Lapsia on nyt vouhotettu kuukausikaupalla ja houkuteltu millä milloinkin,on uutta kännykkää,ratsastustuntia ym.
Muksut on nyt sitten ihan hämillään,isän antamat lahjukset houkuttelee ja lupaukset mitä kaikkea kivaa sitten saa kun asuu vallan isän luona.
13 vuotias sanoi että hän saa itse päättää missä asuu kun isä on niin sanonut.
Totesin lapsille että mä en teidän asumista anna vaihtaa enkä ala teitä jakamaan kahteen eri perheeseen asumisen suhteen.
Meillä ei ole mitään ongelmia kotona,välit lapsiin on hyvät ja lämpimät mutta hämmentää nyt että mistä tuulee kun eron yhteydessä mies ei halunnut lapsia.
Onko kukaan muu törmännyt samaan asiaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuohan ihan oikeutettua isän puolelta. Toisaalta isä myös voisi ottaa kaikki lapset vuorostaan ja sinä maksat elatusmaksut ja tapaat lapsia esim. joka toinen viikonloppu. Mielestäni tuo olisi todella reilua.
vaihtamaan koulua,kavereita ja harrastuksistaan luopumaan täällä?
Vaikka isä rahalla houkutteleekin ja tavaroilla niin mitä sitten jos taas ratkeaa juomaan?
Isä on poissa viikot,lapset asuisivat isän uuden kumppanin kanssa,mitä jos he eivät tule toimeen kuitenkaan pidemmän päälle?
Isä ei halua kaikkia lapsia,nuorimmista on liikaa vaivaa,isommat on jo helpompia.
Eihän noi sopimukset ole tarkoitettu "ikuisiksi" - lapsilla on oikeus elää sekä isän että äidin kanssa. Jos lapset ovat hyvin eri-ikäisiä voi olla ehkä ihan hyväkin idea että "jakaa" niitä niin kaikki lapset saavat enemmän huomiota. Tapaamisiin pitää panostaa jos lapset on "jaettu" - parhaimmassa tapauksessa sisarukset ovat sitten yhdessä joka viikonloppu.
Varmaan moni etävanhempi elättelee toivoa että saa vielä elää lastensa kanssa. Ja tosiaan kun lapsi on 12 niin hänen mielipide ratkaisee jos vanhemmat eivät pääse sopuun. Jos teillä nuori haluaa muuttaa niin sopikaa vaikka koeaika (puoli vuotta tms) ja sitten katsotte tilanteen uudestaan.
aiheuttaa sen että joudun vaihtamaan pienempään asuntoon.Kaksi vuotta jonotin tähän isompaan,en mä voi muuttaa edestakaisin sen mukaan että eletään koeaikaa.Jos vaihdan kaksioon nyt,mulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada muutamaan vuoteen isompaa asuntoa.
Jos lapset muuttavat isän luokse,he asuvat siellä sitten aikuisikään asti.En näe mitään järkeä että heitä lähdetään koemielessä asuttamaan isän luo joka on viikot poissa ja vieras nainen siellä heidän kanssaan on viikot.Lapset ovat hämillään tuosta että isä nyt yhtäkkiä haluaakin heidät sinne kun aikaisemmin se ei tullut kysymykseenkään.
ja olen siitä ikionnellinen. Lapset jäivät erossa äidille yhteishuoltajuudella, mutta eipä ole tuo elo ottanut onnistuakseen äidin luona. Ei tahdo äiti jaksaa muksujen hoitoa enää ollenkaan, lapset ovat jo nyt valtaosan ajasta minulla (siis pienessä yksiössä, äiti elelee 70 neliön kaksiossa ja nostaa kaikki lapsien tuet) ja silti pitäisi joka välissä olla jeesaamassa. No, aloin pikkuhiljaa kyrpiintymään tähän asetelmaan ja aloin ehdottelemaan, että josko lapset voisivat tulla minulle pysyvästi. Useamman kuukauden väännön jälkeen saimme asian sovittua ja nyt olen laittamassa hakemuksia kolmiosta ja muksut muuttaisivat minun luokseni.
Kaiken tämän eropaskan ja yksin yksiössä kyhjöttämisen jälkeen tuntuu kuin uudelta alulta päästä lasten kanssa saman katon alle, isoon uuteen asuntoon. Eikä tarvii enää exääkään vaivata kaiken maailman unohtuneille tavaroilla tai lapsien virastoasioilla, kun lapset ovat virallisestikin minulla.
Kommenttia alkuperäiseen kirjoitukseen: en näe tuossa varsinaisesti mitään ongelmaa, jos lapset haluavat välillä isänsä luokse. Olen itse isänä hivenen sitä ajatusta vastaan, että lasten paikka on AINA äidin luona. Suhtaudun myös noihin puheisiin isän lahjomisyrityksistä ja kustannussäästömotiiveista hivenen skeptisesti. Olen sen verran oman exäni horinoita joutunut kuuntelemaan, että tajuan sen, ettei eronneella (jättäneellä) puolisolla ole hajuakaan exänsä motiiveista tai ajatuksista, kunhan haluaa maalata kuvaa epäkelvosta paskiaisesta, jotta ero tuntuisi legitiimimmältä/helpommalta. Tämä pätee tietenkin toisinkin päin.
Voihan olla, että lasten isä todella ajattelee vain rahaa tässä asiassa (itsehän hänet parhaiten tunnet), mutta toisaalta kalliit "lahjukset" sotivat tätä logiikkaa vastaan. Neuvona voisin antaa sen, että kannattaa tarkastella (jälleen kerran) lasten etua. Kenen luona heidän on paras olla ja kenen luona he haluavat olla, etenkin jos ovat jo murkkuikäisiä? Mieti sitä, että miten arki muuten on isän luona sujunut (oletan, että lapset ovat olleet isänsä luona enemmänkin kuin vain kerran kuukaudessa, jos isä uskaltaa vaatia muksuja luokseen). Jos arki on sujunut kommelluksitta, niin en näe mitään ongelmaa lasten muutossa. Tosin kannataa tehdä murkuille selväksi, että tässä ei aleta ravaamaan ees taas, jos elo isän luona ei osoittaudukaan huviajeluksi. Mutta oletan, että jos lapset ovat enemmänkin olleet isällään, niin heillä on jo hyvä käsitys siitä, mitä elo siellä merkitsee.
Itse olen hieman sitä vastaan, että lapset jaetaan eri perheisiin. Mielestäni on tärkeää, että sisaruksilla on sama koti, mutta toki tästäkin on toimivia poikkeuksia. Ja jos lapset ovat jo murrosiässä, niin ei kai tuolla enää niin suurta merkitystä ole, ovatko muksut yhdessä kuin peikkolapset saman peiton alla.
koska lastesi äiti ei tunnu selviytyvän arkiasioiden hoidosta.Meillä taas minä olen se joka on lapset hoitanut aina,ex oli viikot poissa kotoa vuosikaudet.Lapset näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu ja kaksi viikkoa kesällä,exä ottaa heitä sen verran mikä papereihin on merkitty,ei yhtään enempää.Esimerkiksi viime kesänä ei ottanut ollenkaan.
Lisäksi lasten isä on solminut uuden parisuhteen joka on vasta muutaman kuukauden kestänyt,hänellä on alkoholin käytön suhteen ongelmia.Nyt sinnittelee uuden suhteen myötä mutta on silti sortunut.
Jotenkin on tunne että nyt pitää perustaa perhettä ja lyödä meidän päähän kapuloita rattaisiin koska lapset viihtyvät hyvin uuden mieheni kanssa.
Viimeksi oli pienemmille lapsille hoettu että teillä on vain yksi isä ja se olen minä.
Ihan kuin olisi mustasukkainen siitä että lapsilla on täällä toinen mies arkea jakamassa heidän kanssaan.
En suostu jakamaan lapsia,he ovat aina asuneet ja eläneet yhdessä.Viikonloppuäitiys sopisi minulle mainiosti jos voisin luottaa siihen että lapsilla on siellä hyvä olla.Olisihan minulle helpompaa elää niin sanotusti vapaana,ei olisi nuorempien kohdalla raahaamista hoitoon ja voisin tehdä kolmivuorotyötä johon minulla ei nyt ole mahdollisuutta.
Järki sanoo ettei ex minulta 'vie' lapsia hetken mielijohteesta mutta se että voiko murrosikäiset noin vain muuttaa toiseen osoitteeseen ilman että minulla on siihen mitään sanomista?
Lapset ei ole muuttamassa mutta ovat kertoneet että isä on alkanut puhua että jos tulisitte tänne kokonaan asumaan.Pohdiskelen tätä asiaa siis jo näin ennakkoon että jos sellainen tilanne tulisi.Toivottavasti tämä nyt ei ole kovin sekavasti kirjoitettu.
kuten siitä, että olen lasteni kanssa HUOMATTAVASTI enemmän kuin exäsi on kertomuksesi perusteella ja olen muutenkin kiinnostunut lasteni elämästä kaikin tavoin. Sanottakoon myös, että lapsista aiheutuvat kustannukset eivät ole koskaan rassanneet minua. Palkkani ja yhteiskunnalta saatavat tuet on tarkoitettu ensijaisesti peruselämiseen (minun ja lasteni), kaikki muu on sitten toisarvoista ja jos vaihtoehtoina on esim uusi fillari muksulle tai remuviikonloppu toisessa kaupungissa, niin silmää räpäyttämättä ostaisin lapselleni kulkupelin. Ei tuommoisista asioista kannata narista.
Muutenkin tuo kirjoituksesi toi lisävaloa tilanteeseen. Jos exäsi on tyypillinen viikonloppuisä, niin en suosittele lapsien muuttoa hänen luokseen, etenkin jos hän vielä viime kesänäkin luisti hoitovuoroistaan.
Toinen iso argumentti on, että jos exäsi on ollut yksissä vasta muutaman kuukauden (ja asuu jo yksissä, nopeaa toimintaa!), ei tilanne ole vielä millään tavalla vakiintunut. Neuvoni on, että pidä pintasi kun exäsi hötkyilee. Jos hän haluaa lapsenne enemmän elämäänsä, niin alkakoon tavata heitä ensin vähän useammin, myös kesällä ja olisi ehkä syytä tehdä vähän kompromisseja työnkin suhteen, jos ansio vie ukon koko viikoksi pois kotoa. Ts. tyhjien lupausten sijaan osoittakoon teoillaan, että on tosissaan. Jos homma alkaa tältä pohjalta toimia ja tilanne pysyy muutenkin vakaana, niin ehkä vuoden päästä voinette tosissaan ryhtyä harkitsemaan lapsien muuttoa etän luo.
tapauksessa näyttää vain olevan kyse :( enkä tiedä mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa... *jää miettimään*
elatusmaksuja minimin,olisin saanut enemmän jos olisin vaatinut koska exän tulot on aika isot mutta sanoin että osta vaikka sitten lapsille joskus jotain.Exä kuitenkin napisee aina rahasta ja kertoo miten minä kuppaan hänet kuiviin maksattamalla elämiseni hänellä.
Hän on tarkkaan laskenut mitä saan yksinhuoltajana asumistukea,lapsilisiä...
Mutta hän ei yhtään laske sitä että nuo lapset kuluttavat myös valtavasti.
Olen varma siitä että jos lapset asuisivat hänellä niin kahden kuukauden päästä hän olisi niiden kanssa oven takana kun niihin menee niin paljon rahaa.
Sama se oli avioliitonkin aikana,aina huusi että miten mä voin laittaa niin paljon ruokakauppaan rahaa.
että sinä maksat myös elatuksesta osuuden. Jos isä maksaa 250 euroa kuukaudessa, sinä myös maksat sen 250 euroa. Mihin se sinun osuutesi jäi?
No, just! Juopothan aina huutaa, että miten paljon rahaa menee ruokakauppaan, mutta sitähän ei ikinä
saa laskea, että kuinka paljon ne itse kantaa kahisevaa viinakauppaan tai ravintolaan! Älä, hyvä ihminen, anna lapsiasi sen miehen luo asumaan! Tavatkoon isäänsä muuten, mutta asumiset saat kyllä unohtaa.
myös itse,ei tässä siitä ollut kyse ollenkaan.
Kyse oli siitä että isän kuuluu osallistua lastensa elatukseen.
Aivan selvästi "taloudellisia" järjestelyjä takana. Toki lapset voivat päättää, jos ovat riittävän vanhoja, mutta edestakaisin muutto, ei palvele kenenkään etuja, varsinkaan lasten. Tai jos muuttavat, jokin pidempi määräaika muutossa on hyvä olla, etteivät lapset ala itse "vedättämään", kun tajuavat teidän välisen "kissanhännänvedon"
Teini-ikäisilleni on nyt kahden kuukauden ajan puhuttu isän viikonloppuisin, miten he saavat uudet tietokoneet ja skootterit, jos muutattavat sinne. Vanhemmalle kerrottu äidin olevan tasapainoton ja nuorempaa kiristetty isän yksinäisyydellä. Todellinen syy on raha: Sosiaalilautakunnalle maksamattomat elatusmaksut ovat menneet perintään. Lapsille puhutaan jatkuvasti "Miten äiti tienaa teillä!" "Äiti ostaa, koska saa teistä niin paljon rahaa!" jne....
Isän uusi naisystävä, joka asuu naapurikunnassa, EI ole kuulemma muuttamassa samaan talouteen, vaikka kihlautuivat ½ vuotta sitten ja nainen jo asuu ajoittain exän luona (Näin sanottiin toiselle teinille hänen tiedustellessa asiaa isältään, koska ei tule toimeen nyxän kanssa).
Isä on vasta kahden vuoden ajan tavannut lapsiaan (minun hanakoiden pyyntöjeni jälkeen nekin) siitä ajasta ensimmäisen ½ vuotta kaksi kertaa kk:ssa hän vei lapset äidilleen, mummolaan, koska itse oli työssä. Seuraavan ½ vuotta sujui jo hiukan paremmin, koska säät sallivat kotona olemisen joka toinen viikonloppu. Viimeisen vuoden ajan, olen ollutkin (isän uuden suhteen myötä) huono ja tasapainoton äiti ja nyt lasten pitäisi muuttaa isälleen. Molemmat teinipennut vastustavat nyt isän tapaamisia, koska hän puhuu samasta muuttoaiheesta koko ajan, vaikka lapset ovat kieltäytyneet muutoksista.
Ottaen huomioon, että olen aina ollut lasteni kanssa yksin (lähes 15 vuotta) ja pahoina hetkinä täysin ulkopuolisen avun varassa, koska lasten isää ei ole koskaan kiinnostanut lasten ja perheen hyvinvointi hämmästelen miehen röyhkeyttä yrittää oikeusteitse saada lapset itselleen.
Minä olen yrittänyt kaikki nämä vuodet ylläpitää lastemme elämän tasapainoa ja suunnitelmallisuutta, isän hankaloittaessa asioita kaikin mahdollisin tavoin. Tämänpäiväisen asianajalla käynnin jälkeen otankin kovat piippuun; minä en jousta enää missään. Isä ottakoon lusikan kauniiseen käteensä ja maistakoon omaa lääkettään, minun ei siis sittenkään tarvitse mennä solmuun yhteishuoltajuuden nimissä, kuten erheellisesti olen luullut.
En voi enää muuta sanoa kuin että Luojan kiitos, etten ole koskaan mennyt naimisiin ja että avostakin pääsin eroon kivuttomasti! Niin kauhistuttavia asioita te naineet kerrotte entisistä puolisoistanne, että ihan hirvittää. En voisi olla tyytyväisempi, vaikka olenkin kahden lapsen yhteishuoltajaäiti, käytännössä siis se kaikesta huolehtiva lähivanhempi. Painotan sanaa 'huolehtiva', rahalla ei tässä ole merkitystä.
mie olen hengessä mukana!!! t.samassa veneessä
Jos lapset ovat valta-osan eron jälkeen asunut sinun luonasi, on sinulla suurempi päätäntävalta lastesi asioista. Ja varsinkin, jos eron jälkeen mies ei edes halunnut heitä!
Ei ole oikein erottaa lapsiaan toisistaan, jos lapset eivät sitä itsekään halua. Pidä tiukasti kiinni omasta päätöksestäsi.
Ja tuossa ei ole kysymys kuin "että ei tarvi maksaa elatusmaksuja", vain rahasta, ei lapsista!
Kyllä on tossukka mies, jos pelkän "idean" takia haluaa puolet lapsista, ei voi kuin ihmetellä!